Kristinusko tuntee monia henkilöitä, joilla on merkittävä asema kristinuskon opinmuodostuksen luojana. Näissä henkilöissä on myös sellaisia joiden toiminta tai mielipiteet eivät kestä lähempää tarkastelua, ne kun ovat hyvin kaukana kristillisestä rakkaudesta. Kuka on toimittanut "väärä mielisiä" pois päiviltä, kuka lietsonut tai jopa vainonnut kokonaisia kansanryhmiä.
Tästä huolimatta näitä henkilöitä kunnioitetaan edelleen ja pidetään oikeina, merkittävinä Jumalan miehinä.
Hyvä esimerkki tästä on tietenkin Luther, jonka vaikutusta kristinuskoon ei kukaan voi lienee kumota mutta joka tunnetaan myös äärimmäisyyksiin menneestä juutalaisvihastaan. Lutherhan olisi mieluusti nähnyt, että juutalaiset kadotetaan maanpäältä ikiajoiksi, eikä salaillut näkemystään vaan toi sen aktiivisesti esille ja kirjoitti aiheesta pari a.
Helluntailaisillakin on oma ylpeyden aiheensa. Ja häpeätahransa: Charles Fox Parman. Helluntailaisuuden perustaja ja tunnettu äärirasisti, jonka mielestä "neekeri" ei ollut koirankaan arvoinen.
Oma tragikoominen tapaus on tietenkin helluntailaisuutta meille aktiivisesti levittänyt norjalainen Gerald Martin Olssen Smidt, joka tuomittiin 1925 Helsingin käräjäoikeudessa 6 kk:n vankeustuomioon. Tuomiota ei pantu täytäntöön vaan hänet karkoitettiin maasta. Tapaus on juuri sikäli huvittava, että kaikki tietävät helluntailaisten suhtautumisen homoseksuaalisuuteen.
Mutta kysymys onkin: miksi Jumala käyttää tälläisia ihmisiä sanansa ja tahtonsa esilletuomiseen?
Tästä huolimatta näitä henkilöitä kunnioitetaan edelleen ja pidetään oikeina, merkittävinä Jumalan miehinä.
Hyvä esimerkki tästä on tietenkin Luther, jonka vaikutusta kristinuskoon ei kukaan voi lienee kumota mutta joka tunnetaan myös äärimmäisyyksiin menneestä juutalaisvihastaan. Lutherhan olisi mieluusti nähnyt, että juutalaiset kadotetaan maanpäältä ikiajoiksi, eikä salaillut näkemystään vaan toi sen aktiivisesti esille ja kirjoitti aiheesta pari a.
Helluntailaisillakin on oma ylpeyden aiheensa. Ja häpeätahransa: Charles Fox Parman. Helluntailaisuuden perustaja ja tunnettu äärirasisti, jonka mielestä "neekeri" ei ollut koirankaan arvoinen.
Oma tragikoominen tapaus on tietenkin helluntailaisuutta meille aktiivisesti levittänyt norjalainen Gerald Martin Olssen Smidt, joka tuomittiin 1925 Helsingin käräjäoikeudessa 6 kk:n vankeustuomioon. Tuomiota ei pantu täytäntöön vaan hänet karkoitettiin maasta. Tapaus on juuri sikäli huvittava, että kaikki tietävät helluntailaisten suhtautumisen homoseksuaalisuuteen.
Mutta kysymys onkin: miksi Jumala käyttää tälläisia ihmisiä sanansa ja tahtonsa esilletuomiseen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuomiohan siis tuli homoseksuaalisuuden harjoittamisesta
että helluntailaisuuden perustaja oli rotusorto-opin kannattaja. Tosin eipä he sitä ole itsekään auliisti kertoneet.
Myöskin Lutherin juutalaisvastaisuudesta ollaan hissukseen. Ainakaan tunnustuksellinen opetus ei puhu asiasta sanaakaan. Pitäisi kai järjestöön tulevien ja siellä olevien jäsenten saada tietää oppi-isiensä oppien kaikista puolista. Eikö totta?
kovinkaan moni rivihelluntailainen tietää liikkeensä historiasta muuta kuin mitä valikoidusti heille on siitä kerrottu.
Ja samoin on Lutherin suhteesta juutalaisiin yleisimminkin, uskonnon opetus vaikenee asiasta ja vaikka esimerkiksi Hitlerin toteuttama holokausti oli toteutukseltaan lähes 1:1 Lutherin juutalaisvastaisten teesien mukainen ei tätä virallinen historian opetus tuo . Samain koko kristinuskon vuosisatoja lietsoma juutalaisviha. Asiasta vaietaan, vaikka ennen Hitlerin juutalaisvainoja kristiniskossa varsin avoimesti esitettiiin hyvin juutalaisvastaisia näkemyksiä ja kristinuskossa levitettyihin näkemyksiin Hitler vetosikin leimatessaaan juutalaiset saastaksi.
Otsikkoviestein aihe olisi mitä tärkein ihmisyyden ja moraalin kannalta käytävään keskusteluun. Missä ovat ne, jotka synnittelevät asiassa kuin asiassa? Tulkaa areenalle mielipiteinenne.
aikaan varmasti mielenkiintoisia pohdintoja mutta nämä ovat juuri niitä aiheita joista uskovat eivät halua keskustella.
Kristinuskon, kuten muidenkin uskontojen historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa uskonnon määrittelemän moraalin ja dogmien toteuttajiksi ja on valikoitunut varsin moraalittomia henkilöitä, ihmisiä joihin ei tuntuisi mitenkään olevan mahdollista liittää kristinuskon korostamia hyveitä, kuten armo ja rakkaus.
Kristinusko on muotoutunut nykyiseen muotoonsa hyvin pitkälle "virkamiespäätöksinä", katolisen kirkon paavien ja kardinaalien toimesta, eikä julmaakaan vallan tai jopa väkivallan käytöltä ole vältytty.
Luther siis on vain eräs heistä, joilla on suuri merkitys kristinuskon opinrakennuksessa. Lutherin merkitys tosin on hyvin suuri ja uskovan on varmasti vaikea käsittää kuinka moraaliltaan niin onneton ihminen kuin mitä Luther oli voi olla Jumalan valittu työkalu. Siksi on parempi kuin ei tiedä tai ole tietävinään näitä asioita. Ja jos tietää ei ainakaan niitä pohdi.
esille on nostettu enemmän William Seymour, musta ja babtisti. Imagollisesti hän on toki parempi valinta mutta totuus ei ole se, että Azusa-kadun herätys olisi ollut helluntailaisuuden alku vaan helluntailaisuus luotiin jo aiemmin ja nimen omaan Parmanin toimesta, jonka perustamaa Raamattukoulua William Seynorkin kävi. Tosin, koska hän oli musta sai hän kuunnella opetusta vain käytävältä käsin.
Helluntailaisuuden alkuaikoina Azusa-kadun herätyksen jälkeen mustilla oli vahva asema liikkeessä mutta Parham ryhtyi korjaamaan tarmolla tätä "epäkohtaa" ja mustat sysättiinkin pian liikkeen ulkopuolelle.Parham oli avoimen rasistinen ja kannatti julkisesti rotusortopolitiikkaa sekä Ku Klux Klanin toimintaa.
Parham itsekin syrjäytettiin liikkeen johdosta. Syynä tähän olivat hänen hyvin rasistiset näkemykset sekä syytökset homoseksuaalisuudesta. Parhamin syrjäytäminen ei kuitenkaan lähentänyt mustia ja valkoisia "uudestisyntyneitä" vaan jakautuminen oli tässäkin suhteessa uskovia erottava tekijä eivätkä värilliset ja valkoiset samaan seurakuntaan mahtuneet.
Tästä meni vain kymmenen vuotta ja helluntailaisuus jakaantui uudestaan. Tällöin kiistan aiheena oli kolminaisuusoppi.Liike jakaantui kolmeksi erilliseksi suuntaukseksi, joista jokainen kukoistaa edelleen. Kolminaisuusoppi ei siis ole sellainen dogmi helluntailaisuudessa, jonka kaikki ymmärtäisivät samoin vaan näkemyksiä on sekä Jumalan kolminaisuuden, että ykseyden puolesta.
Meillä tästä ei helluntailaisuuden sisällä riidellä, koska kotoinen helluntailaisuutemme on omaksunut tässä suhteessa luterilaisen näkemyksen. Muualla maailmassa asia ei ole näin harmoninen.
Tämän jälkeenkin helluntailaisuudessa on ollut useita merkittäviä vedenjakajia, joiden vuoksi on syntynyt erilaisia opillisia näkemyksiä.Karismaattisuus ja sen eri ilmenemismuodot ovat varmasti kaikille tutuin ilmiö tästä helluntailaisuuden "korttipakan" uudelleen jaosta.
Tällä hetkellä kovimmassa kurssissa maailmalla on ns. menestysteologia. Sen suosio kertonee jotakin niistä arvoista, jotka ovat vallitsevia nykyään. Minä, minä ja minä...
myös joutua oman uskonoppinsa uhriksi.
Muutama vuosi sitten piispa joutui alamaistensa arvostelun kohteeksi ja eroamaan virastaan normaalin käytöksen vuoksi. Taisi olla Kantola nimeltään, Turusta.
Mikä oli piispan virkavirhe. Hänellä sattui avioliitto olemaan jumissa. Se ei vielä ollut synti. Mutta piispa sattui rakastumaan ja tietenkin tapasi rakastettuaan vielä aviossa ollessaan. Sittemmin hän meni avioon rakastettunsa kanssa.
Uskonopin perusteella synti oli suuri. Vihkivalan rikkominen; Jumalan yhdistämää ei saa ihminen erottaa.
Toisena tulee tietysti synniksi rakastuminen aviossa ollessa toiseen naiseen.
Ihmisyyden kannalta asiassa ei ole mitään erikoista. Kenenkään ei tarvitse olla pakkoaviossa. Jos se ei luonnista ja haluaa erota, toinen tai molemmat, se on normaalia. Ihmiset siinä keskenään ratkovat ihmissuhteita.