Olen käynyt jokseenkin pitkittynyttä keskustelua siitä onko valtiolla oikeus muodostaa lakeja jotka rajoittavat/ määrittävät kuinka uskonnolliset taikka vakaumukselliset yhteisöt voivat harjoittaa uskoaan taikka vakaumustaan.
Lait jotka rajoittavat kuinka uskontoa taikka vakaumusta harjoitetaan on väärin.
Enkä todellakaan tarkoita että uskonnolliset ja vakaumukselliset yhteisöt voisivat olla välittämättä laeista.
Ero on yleisessä laissa ja laissa joka kohdistuu nimenomaisesti uskontoa taikka vakaumusta kohtaan.
Laki joka määrittää että jokin teko on väärin, sanotaan vaikka: murhaaminen, joka rajoittaa kaikkien oikeuksia mukaan luettuna uskonnollisten ja vakaumuksellisten järjestöjen, on yleinen laki jota myös uskonnollisten ihmisten on noudatettava.
Laki joka kohdistuu siihen kuinka jotakin uskontoa taikka vakaumusta harjoitetaan, kohdistuu nimenomaisesti tähän uskontoon taikka vakaumukseen, jolloin se saattaa nämä kyseiset ihmiset eriarvoiseen asemaan uskonnon taikka vakaumuksen takia. Tämä on väärin.
Laki tulee olla sellainen että se kohdistuu jokaiseen samalla lailla taikka mikäli jokin on sallittua se on sallittua kaikille. Mikäli laillisin toimin aletaan muuttamaan sitä miten ihmiset voivat osoittaa omat ideologiset ja aatteelliset, mielipiteet ja asetelmat, kyseessä on ilmaisun vapauden rajoittamisesta.
Tästä syystä johtuen sekularismi on ainoa järjestelmä joka takaa kaikille uskonnolliseen ja vakaumukselliseen katsomukseen riippumatta yhtäläiset oikeudet.
Mikäli valtio suosii jotakin tiettyä uskontoa se asettaa kaikki muut uskonnot eri arvoiseen asemaan, paitsi siinä tapauksessa että näitä samoja oikeuksia tarjotaan kaikille uskonnollisille ja vakaumuksellisille järjestöille. Tämä on todella epäkäytännöllistä, aiheuttaen aivan mielettömät kustannukset valtiolle.
Ainoaksi tasa-arvoiseksi ja käytännölliseksi järjestelyksi jää siis se että valtio ei tue taikka anna erityis oikeuksia millekään uskonnolliselle taikka vakaumukselliselle järjestölle ja politiikka irrotetaan kokonaan itsenäiseksi toimijaksi.
Lait jotka rajoittavat kuinka uskontoa taikka vakaumusta harjoitetaan on väärin.
Enkä todellakaan tarkoita että uskonnolliset ja vakaumukselliset yhteisöt voisivat olla välittämättä laeista.
Ero on yleisessä laissa ja laissa joka kohdistuu nimenomaisesti uskontoa taikka vakaumusta kohtaan.
Laki joka määrittää että jokin teko on väärin, sanotaan vaikka: murhaaminen, joka rajoittaa kaikkien oikeuksia mukaan luettuna uskonnollisten ja vakaumuksellisten järjestöjen, on yleinen laki jota myös uskonnollisten ihmisten on noudatettava.
Laki joka kohdistuu siihen kuinka jotakin uskontoa taikka vakaumusta harjoitetaan, kohdistuu nimenomaisesti tähän uskontoon taikka vakaumukseen, jolloin se saattaa nämä kyseiset ihmiset eriarvoiseen asemaan uskonnon taikka vakaumuksen takia. Tämä on väärin.
Laki tulee olla sellainen että se kohdistuu jokaiseen samalla lailla taikka mikäli jokin on sallittua se on sallittua kaikille. Mikäli laillisin toimin aletaan muuttamaan sitä miten ihmiset voivat osoittaa omat ideologiset ja aatteelliset, mielipiteet ja asetelmat, kyseessä on ilmaisun vapauden rajoittamisesta.
Tästä syystä johtuen sekularismi on ainoa järjestelmä joka takaa kaikille uskonnolliseen ja vakaumukselliseen katsomukseen riippumatta yhtäläiset oikeudet.
Mikäli valtio suosii jotakin tiettyä uskontoa se asettaa kaikki muut uskonnot eri arvoiseen asemaan, paitsi siinä tapauksessa että näitä samoja oikeuksia tarjotaan kaikille uskonnollisille ja vakaumuksellisille järjestöille. Tämä on todella epäkäytännöllistä, aiheuttaen aivan mielettömät kustannukset valtiolle.
Ainoaksi tasa-arvoiseksi ja käytännölliseksi järjestelyksi jää siis se että valtio ei tue taikka anna erityis oikeuksia millekään uskonnolliselle taikka vakaumukselliselle järjestölle ja politiikka irrotetaan kokonaan itsenäiseksi toimijaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.