Jollain tulee aina paha mieli kun täällä pyydetään rukoilemaan Aku-Ankkaa.
Voitteko nyt todistaa että Jumala rukoukset toimisi jotenkin paremmin kuin Aku-Ankka rukoukset?
Voitteko nyt todistaa että Jumala rukoukset toimisi jotenkin paremmin kuin Aku-Ankka rukoukset?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Käytät sanaa rukous täysin väärin. Uskonnollisessa kielessä sana rukous tarkoittaa 1 ) kääntymistä Jumalan puoleen rukoilemalla ja 2 ) määrämuotoista rukoillessa toistettavaa lausejaksoa. Suomi 24:ssä on erikseen palsta niille, jotka haluavat keskustella Aku Ankoista. Mene sinne.
Todista että rukous tarkoittaa nimenomaan kääntymistä jumalan puoleen.
Kyllä se on niin että voit rukoillessa kääntyä ihan kenen puoleen tahansa, ei se ole millään tavalla rajoitettua. Jokainen voi rukoilla apua tai ihan mitä vaan, keneltä vaan. Jos sä haluat rukoilla pelkästään jumalaltasi apua niin miksi haluat rajoittaa muillekin vain tämän mahdollisuuden etkä salli vapautta rukousten suhteen?
"""Suomi 24:ssä on erikseen palsta niille, jotka haluavat keskustella Aku Ankoista. Mene sinne. """
-Missä on tämä Aku-Ankka palsta?
"Todista että rukous tarkoittaa nimenomaan kääntymistä jumalan puoleen."
Minähän käytin lähteenä "Uutta suomen kielen sanakirjaa", joka on painettu vuonna 2002. Sinä sanottiin näin: rukous usk. ( = uskonnollisessa kielenkäytössä )
1 ) kääntyminen Jumalan ( ei siis jumalan ) puoleen rukoilemalla. Minun rukoukseni kuultiin, minä parannuin. ( Jos kirjoitetaan Jumala ( iso alkukirjain ), niin tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa. )
2 ) määrämuotoinen rukoillessa toistettava lausejakso. Isä meidän -rukous. Iltarukous. Ruokarukous.
Olisi hyvä asia, jos itse kullakin näille palstoille kirjoittelevalla olisi työpöydällään suomen kielen sanakirja, josta voisi tarkistaa sanojen merkitykset. Hankipa sinäkin sellainen.
"Missä on tämä Aku-Ankka palsta?"
Aku Ankka -palstalle löydät näin: Suomi24, Keskustelu, Kirjat ja novellit, Sarjakuvat, Aku Ankka ja kumppanit
Sanalla rukous on merkitys myös ei-uskonnollisessa kielenkäytössä, nimittäin silloin rukous= nöyrä pyyntö, esim. Hän myöntyi lapsensa rukouksiin saada uudet luistimet.
Jokaisella on oikeus rukoilla ihan mitä vään, vaikka Aku-Ankkaa.
""Jos kirjoitetaan Jumala ( iso alkukirjain ), niin tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa.""
PUAAAHHHHHH ... HEH HEH HEH ... Naurettava väite.
Kukaan ei ole vielä todistanut että kristittyjen JUMALAN rukoileminen toimisi jotenkin paremmin kuin Aku-Ankan rukoileminen. Miksi siis ei voisi rukoilla apua Aku-Ankalta?
1400 luvulla kristityt olisivat tuominneet Aku-Ankan rukoilemisesta kuolemaan. Näin suvaitsevia ja vainoharhaisia kristityt ovat. "Kirjoittelija2" ei sallisi rukous oikeutta muille kuin kristityille uskiksille.
Itse olen parantunut useastikin vaikka en ole rukoillut KOSKAAN. EN KOSKAAN. Kristityt eivät tähän pysty ja siksi joutuvatkin rukoilemaan joka asiasta. Aika julmaa olla kristitty uskis.
- "Jos kirjoitetaan Jumala ( iso alkukirjain ), niin tarkoiteaan kristinuskon Jumalaa."
" Naurettava väite."
Millä tietämyksellä ja loppututkinnolla sinä väität mm. Nykysuomen sanakirjan ja Uuden suomen kielen sanakirjan käsitystä naurettavana? Tuo asia on selitetty jo peruskoulun äidinkielen oppitunneilla vai lintsasitko sinä, kun oikeinkiirjoitusasiat näyttävät olevan sinulle aika vieraita?
"Miksi en siis voisi rukoilla apua Aku-Ankalta?"
Voit aivan hyvin pyytää apua Aku Ankalta tai muilta sarjakuvahahmoilta, jos niin haluat. Mutta jos haluaa kirjoittaa oikein, niin siinä tapauksessa ei käytä tuossa yhteydessä verbiä rukoilla. Toivottavasti tuo asia tuli nyt selväksi.
Kirjoitin itsekin väärin. Tässä korjaus:" Millä tietämyksellä ja loppututkinnolla sinä väität, että mm. Nykysuomen sanakirjan ja Uuden suomen kielen sanakirjan käsitys on naurettava? " - "Millä tietämyksellä tai loppututkinnolla sinä väität mm. Nykysuomen sanakirjan ja Uuden suomen kielen sanakirjan käsitystä naurettavaksi?
Jokainen saa vapaasti valita jumalansa jota palvoo, ja rukoilla tätä mielin määrin.
Aku Ankka on uudempi kirjallinen hahmo kuin Raamatun jumala, mutta ei sen vähempää olemassa reaalitodellisuudessa.
Samoin Akun rukoileminen toimii häneen uskovalle yhtä hyvin kuin kristinuskon jumalan rukoilemiset parhaimmillaan, eli antaen rukoilijalle turvallisen olon lumevaikutuksenaan.
Sanakirjasi on liian suppea, jotta se kattaisi kaikki rukous-sanan käytöt.
Et ole tietenkään ikinä lukenut yhtään uskontotieteen yliopistollista kurssikirjaa kun olet noin pihalla rukoilemisesta eri uskonnoissa ja kulttuureissa.
Vaikka haukkuisit minua kuinka paljon hyvänsä, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että uskontoaiheisella palstalla Rukoukset-otsikon alla ei tule keskustella Aku Ankkojen yms. sellaisten hahmojen rukoilemisesta. Se, että haukut minua, osoittaa vain oman "sivistyksesi" tason. Yleensä se, joka on väärässä, mutta ei halua sitä myöntää, käy henkilökohtaiseen hyökkäykseen. Itsehillintä ei olisi kellekään meistä kirjoittajista pahasta. Mikä sinua vaivaa?
""Voitteko nyt todistaa että Jumala rukoukset toimisi jotenkin paremmin kuin Aku-Ankka rukoukset? ""
Miksi ette todista?
Jos ette tähän pysty niin sehän vain vahvistaa käsitystäni että Aku-Ankka rukoukset toimivat vähintää yhtä hyvin kuin jumala rukoukset.
se on vain hyväksyttävä, koska maailmasta ei voi päästä pois. Minä voin todistaa rukousten toimivan, olen saanut monta rukousvastausta. Uskallan sanoa, pilkka on melkein tarpeellinen koska sen suojissa voi tehdä myös hyvää, ja koska Jeesus sanoi, jokainen synti ja pilkka annetaan anteeksi, sen perusteella ei voi päätellä sydämen vilpittömyyttä. Monet pilkkaajat ovat Jumalan edessä lopulta pelastettuja.
Mutta jos olet katkera, ja silti esität uskovaista, pilkka on vakavaa ja pahempaa kuin julkijumalattoman irviminen.
aina ennenpitkään omaan nilkkaan. Jumala sallii pilkankin tiettyyn rajaan asti. Mutta kun rangaistus tulee, niin se on loppujen lopuksio kovempi, mitä uskaltaisi edes arvailla. Tuli vain mieleen nuo Aku Ankka- rukoukset. Eräässä Näky-kirjassa muinoin William Jokinen sai nähdä taivaat auenneina, mutta myös sai nähdä kadotuksen todellisuuden. Siellä kadotetut sielut "himmeiden lamppujen" alla kohtasivat kaikki selvittämättömät asiansa maan päällä.
Kun Raamattu sanoo, että "sinun tekosi seuraavat sinua", niin nämä kadotetut sielut joutuivat toistamaan sitä samaa syntiään, mitä maan päällä olivat tehneet. Vaikka oltiin vasta esikartanoissa, niin tulenlieskat sivelivät syntisiä huulia, sillä sanoistasi sinut tuomitaan. Esimerkkinä vaikkapa rikas mies ja Lasarus. Heidän välillään oli ylitsepääsemätön juopa, mitä ei voinut ylittää. Lasarus oli maanpäällisen vähäosaisuutensa suhteen Aabrahamin helmassa jo nauttimassa iäistä autuutta, mutta rikas mies oli kadotetussa tilassa, mistä ei koskaan pääse pois.
Kaikella on aikansa. Kun kiviä heitetään, on myös joskus niiden keräämisen aika. Isä joka on taivaassa, tarkkaa jokaista lausetta ajatustakin, mikä suustamme tai koneeltamme lähtee. Siunatkaamme vihollisiamme ja pilkkaajiamme, sillä heidän osansa ei ole toivottava.
keskustellut sellaisenkin uskovaisen kanssa, joka kiistää kadotuksella ja siihen liittyvällä pelolla olevan mitään sijaa kristinuskossa.
Sinun viestisi vaikuttaa rehellisemmältä. Arvostan ajatusten rehellistä ilmaisemista, jopa rehellistä pelottelua sen sijaan että kristinuskoa pyrittäisiin kaunistelemaan humaanimmaksi kuin mitä se on.
Tunnen jopa myötätuntoa ihmisiä kohtaan, joille on jo lapsina uskoteltu suoremmin tai kierommin, että heidän käy huonosti, jolleivat he usko Jeesukseen. Olen itse säästynyt uskonnolliselta indoktrinaatiolta lapsuudenkodissani. Elämän katoavaisuus on tietysti jotenkin haikeata, mutta on suuri ilo käsittää, ettei yksikään ihminen koe mitään ikävää enää kuolemansa jälkeen.
Voisi kysyä, haluaisiko uskovainen taivaspaikan silläkin hinnalla, että joku hänelle rakas ihminen joutuisi kärsimään ikuisesti, vai olisiko molempien olemattomuus parempi vaihtoehto. Siihen uskovaisen on kuitenkin vaikea vastata, koska hän joutuisi kyseenalaistamaan Jumalansa parhaan arvostelukyvyn loppusijoitusasioissa. Siitähän voisi saada Jumalalta miinusta saldoonsa.
"Olen keskustellut sellaisenkin uskovaisen kanssa, joka kiistää, kadotuksen ja siihen liittyvällä pelolla olevan mitään sijaa kristinuskossa. Sinun viestisi vaikuttaa rehellisemmältä. Arvostan ajatusten rehellistä ilmaisemista, jopa rehellistä pelottelua sen sijaan että kristinuskoa pyrittäisiin kaunistelemaan humaanimmaksi mitä se on."
En tiedä, tarkoitatko nyt minun viestiäni ko. aiheesta, kun keskustelin kanssasi, mutta kerron nyt kuitenkin, mistä silloin oli kysymys. Luin Viikkolehdestä ( 20.6.2002 ) artikkelin "Helsingin piispat kaljaasin kannella "Raha, valta ja oma minä ovat yhteiskuntamme perkeleet". Lainasin kyseisestä artikkelista lyhyen pätkän Helsingin piispojen isä Ambrosiuksen ja Eero Huovisen keskustelusta. Tässä tuo pätkä:"
Isä Ambrosius: " Kirkonmiesten selitykset ovat usein liian mutkikkaita. Eikö taivaaseen pääse kaikki, jotka sinne kaipaavat.Taitaa olla aika lailla sinunkin linjasi,Eero?"
Eero Huovinen:" Siihen suuntaan. Se, joka uskoo, pääsee taivaaseen, ja siitä ei ole pitkä matka siihen, että se, joka toivoo, pääsee taivaaseen. Mutta ei taivas mikään pakkosiirtola ole."
Et kuitenkaan näy hyväksyvän noita piispojen käsityksiä, vaan sinusta niiden käsitykset, jotka pelottelevat, ovat rehellisempiä. Ilmeisesti sinä siis tiedät tai ainakin uskot tietäväsi kristinuskoon liittyvät asiat noita piispoja paremmin. Sen vuoksi kyseletkin näin:" Voisi kysyä haluaisiko uskova taivaspaikan silläkin hinnalla että joku hänelle rakas ihminen joutuisi kärsimään ikuisesti, vai olisiko molempien olemattomuus parempi vaihtoehto." Omasta puolestani vastaan, että on itsestään selvää kysymättäkin, että noista vaihtoehdoista olemattomuus olisi ilman muuta parempi vaihtoehto kuin ikuinen kärsimys, mutta ei olekaan kysymys noista vaihtoehdoista. - Uudessa Testamentissa ikuisen piinan järveä kutsutaan nimellä Gehenna ( Helvetti ) Jerusalemin ulkopuolella olevan Ben-Hinnonin laakson mukaan, jossa Vanhan Testamentin aikoina joskus toimitettiin ihmisuhreja. Laakso muuttui lakkaamatta savuavaksi kaatopaikaksi, jonne juutalaiset heittivät jätteitä ja teloitettujen rikollisten ruumiit. Vähitellen laakson nimeä ryhdyttiin käyttämään myös paikasta, johon sanottiin Jumalan lähettävän syntiset tuomiopäivänä.
noita piispojen käsityksiä, joissa he eivät kuvaile kadotusta mitenkään.
En tiedä ikääsi, eikä se minulle kuulukaan, mutta olen luullut sinun omaksuneen kristinuskon jo ennen noita piispojen lausuntoja. Siksi olen hiukan hämmästynyt, jos sinulle on jo lapsena kotona ja koulussa sekä myöhemmin rippikoulussa opetettu kristinusko ilman mitään epämiellyttävää kadotusuhkaa niille, jotka eivät usko Jeesukseen.
Niin ja kiitos viestistäsi, joka oli miellyttävän asiallinen lukea.
"En tarkoittanut noita piispojen käsityksiä, joissa he eivät kuvaile kadotusta mitenkään."
Ajattelemmeko tuostakin asiasta eri tavalla? Luulin, että ajattelemme suurin piirtein samoin. Jos kadotuksen sanotaan merkitsevän sitä, että ollaan kaukana Jumalasta, on ne puitteet sitten millaiset hyvänsä, niin eikö tuo riitä sellaisenaan?
"En tiedä ikääsi, eikä se minulle kuulukaan, mutta olen luullut sinun omaksuneen kristinuskon jo ennen noita piispojen lausuntoja."
Oikeassa olet.
"Siksi olen hiukan hämmästynyt, jos sinulle on jo lapsena kotona ja koulussa sekä myöhemmin rippikoulussa opetettu kristinusko ilman mitään kadotusuhkaa niille, jotka eivät usko."
Minusta taas tuo on ollut itsestään selvä asia, että noin on menetelty. Ainakaan mieleeni ei ole jäänyt kotoa, koulusta tai rippikoulusta mitään kadotusuhkia muille. Rippikoulutunnit pappi piti kirkossa. Sielä sitten istuttiin hiljaa ja kuunneltiin. Minusta rippikoulutunnit olivat tuolloin kuin kirkossa pidettyjä uskontotunteja. Ei ollut papilla mitään kuriongelmia, sillä en muista kenenkään edes yrittäneen häiritä opetusta.
Vanhempani lauloivat kirkkokuorossa, mutta he eivät yrittäneet mitenkään pakottaa meitä lapsia mukaan kirkkoon tai mihinkään hengellisiin tillaisuuksiin. Minua ei sitten yhtään ihmetyttänyt, että ne sisarukseni, joita ei yleensä koskaan kiinnostanut lähteä mukaan tai seurata jumalanpalvelusmenoja radiosta tai televisiosta, ovat aikuisina eronneet kirkosta. En minäkään ole pakottanut omia lapsiani. Eihän sille mitään voi, jos ei ole uskonnollinen.
"Niin ja kiitos viestistäsi, joka oli miellyttävän asiallinen lukea."
Kiitos kiitoksista. Pyrin asiallisuuteen, vaikka ei se taida ihan aina onnistua niin hyvin kuin toivoisi. Uskonto ja varsinkin uskominen ovat vaikeita aiheita. Helpompaa olisi varmaankin keskustella jostakin konkreettisesta aiheesta, jonka tuntee hyvin. Aina välillä olen lähtemässä pois tältä palstalta, mutta jostain kumman syystä en sitten ole ainakaan vielä tehnyt niin.
kulmakiviä on kuitenkin tämä kuuluisa lausunto: "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Pidän edelleenkin hiukan outona, jollei sinulle viimeistään rippikoulussa selvinnyt, että kristinuskoon kuuluu kadotusuhka, josta pelastutaan nimenomaan uskon kautta. Luterilaisuudessa kasteen katsotaan varmentavan (lapsen) pelastuksen, mutta pelkkä uskokin riittää pelastamaan, kun taas pelkkä kaste ei pelasta epäuskoista henkilöä.
Yksittäiset teologit ja uskovaiset voivat tietysti ajatella ja uskoa omilla tavoillaan, mutta virallinen luterilaisuus, jota kirkon on kirkkolain mukaan noudatettava, pitää kylläkin kadotusta epämiellyttävänä olotilana, joka olisi vieläpä tullut koko ihmiskunnan osaksi, ellei Jeesus olisi toiminut sijaiskärsijänä.
on vaikea vastata näihin mm. eksistentiaalisiin kysymyksiin. Se mitä ihmiselle on annettu tai "otettu" ratkaistavaksi, olisi ratkaistava suhteellisen lyhyessä ajassa. Yhden verisuonen katkeaminen aivoissa saattaa lopettaa uskonnollisen tai inhimillisen järjen kautta ratkaista olemassaolonsa kysymyksiä.
Käsitykseni mukaan on aika huoletonta olla merkkaamatta, miksi täällä ollaan olemassa ja sitten! Entä sitten kun elämänlanka katkeaa?
Ilman indoktrinaatiota ja lapsuudenaikaista pakkosyöttöä, aivan suhteellisen vapaalla tajunnan laajentamisella, aajattelutapoja ja ajattelumetodeja varioiden, voidaan päätyä eloperäisen maapallon elämällä olevan jonkin ? luovan tahon. Niinkuin tiedemiehet ovat todenneet, ihminen ei kykene vielä kuitenkaan tietoisuudellaan saavuttamaan luovan tahon logiikkaa. Mm.soluissa on sellainen tietojärjestelmä, ettei ainakaan ihmisellä ole sitä mahdollisuutta luoda, eli toistaa tätä prosessia.
Johanneksen kirjeessä ja luomiskertomuksessa kerrotaan kaiken tiedon lähteiden olevan Jumalan sanassa. Alussa oli sana, ja sana tuli lihaksi. Jostain luojaperäisestä syystä dna-koodi rakensi eläviä soluja jne. ..Ja Jumala puhalsi niihin elämän hengen, ja ihmiselle antoi elävän sielun ja tietoisuuden pohtia myös ikuisuutta. Ja myös pelastusta. Se miksi Jumala salli synnit sun muut pahuudet ja niihin lankeamiset langenneiden enkeleiden myötä, on tietysti mysteeri.
Mutta onkin ollut hyvin mielenkiintoista saada juuri rukoilemalla ja Jumalaa etsimällä vastaus perimmäisiin kysymyksiin. Mutta myös vastaukset niihin, mtä meillä ei ole lupa tai tarpeellista tietää. Itse ja moni muu ns. uskis on saanut tarpeellisen vastauksen, paljon suurempiin kysymyksiin, mitä tiede sinänsä voikaan tehdä. Mutta monissa tieteellisfiloosofisissakin selityksissä löytyy yhteneväisyyksiä. Kummallista vaan on ollut havaita rukouselämän kautta ja monien kokemusten myötä myös taivaan ja helvetin olemassaolo. Ja juuri tätä en ole voinut ymmärtää, mutta mitä enemmän seikkaa lähestyn, niin sitä todemmalta se vaan tuntuu! Se, että onko se sopiva keskustelunaihe, saattaa johtua juuri tiedosta, sinänsä, mikä on eri tavalla saatua tietoa, uskon ja rukouselämän kautta. Uskoo ken tahtoo, mutta tietoakin on. On myös olemassa ihmisen sydämen tila, asenne, ylpeys, rakkaus, viha, mitkä määrittävät ja suuntaavat tiedon hankintaa ja saantia.
Aamenesta öylättiin -sivuilla ( luterilaisen kirkon virallisilla sivuilla ) sanotaan kadotuksesta mm. näin: " Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli ( = toisin sanoen ) eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo saatana ja enkelinssä." Kyllä minä ainakin käsitän tuon perusteella kadotuksen ( muuttumattoman pimeyden ) erossa oloksi Kristuksesta. Tuskinpa kukaan ateisti, joka ei ole eläessään uskonut Jumalaan, haluaisikaan kuoltuaan lähelle Jumalaa. Minusta ainakin tuntuisi aika absurdilta, jos joku ateisti sanoisi, että "ei ole Jumalaa, mutta kuoltuani haluan kuitenkin lähelle Jumalaa, johon uskovat uskovat, mutta johon itse en ole koskaan uskonut".
Minusta tuo kuvaus kadotuksesta tarkoittaa, että siellä ollaan joko konkreettisessa tai vertauskuvallisessa (tai molemmissa) pimeydessä pahansuopien henkiolentojen inhoittavassa seurassa.
Ajatteletko siis, että ihminen, joka ei usko saatanaan ja hänen enkeleihinsä, kuitenkin haluaa niiden seuraan kuoltuaan?
Kun ihminen hyvin perustein ajattelee, ettei hänen persoonansa ole kuoleman jälkeen sen enempää olemassa kuin se oli menneinäkään vuosituhansina ja -miljoonina, niin ei se anna aihetta minkäänlaisiin kuolemanjälkeistä aikaa koskeviin suunnitelmiin (esimerkiksi haluan tai en halua Jumalan lähelle).
Ei se minua haittaa, jos uskovainen toivoo elämälleen mieluista jatkoa. Jostakin syystä se ei yleensä riitä uskiksille, vaan heidän pitää lisäksi suunnitella tulevia ikävyyksiä niille ihmisille, jotka eivät jaa heidän uskontoaan. Esimerkiksi pimeyttä saatanallisessa seurassa. Pidätkö ateisteja mielipuolina tai saatanan palvelijoina jotka tosiaan viihtyisivät uskontoosi kuuluvien pahojen henkien seurassa?
Miksi sinäkin liität ateismin pahoihin henkiolentoihin hyväksymällä Aamenesta öylättiin -sivujen kaavailut ateistien varalle?
No ainakin joillekin ateisteille on mielenkiintoista lueskella näitä rukousaiheita. vai pahoitatteko te mielenne, kun saamme apumme Herralta, joka on luonut taivaan ja maan!
nyt välillä Aku Ankkaakin.
Ainahan se on parempi, että saat apua toiseltakin taholta.
Kun Herra välillä ottaa nokosia, niin Aku auttaa!
Ei kai Herrasi ole niin pikkumainen että hän vetää herneitä savuaviin sieraimiinsa* ja heittää sinut helvetin tulijärveen jos välillä vähän rukoilet Akua. Eihän?
* Sieraimet (2. Sam. 22:9), joista tupruaa savua (Psa. 18)
>>>Minä voin todistaa rukousten toimivan>vai pahoitatteko te mielenne, kun saamme apumme Herralta
Historian ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on.
Jumala on ollut Israelin kansan mukana aina.
Rukouksista:
Ihminen voi rukoilla ketä vain. Ja jokainen ihmine heittää jossakin elämänsä vaiheessa rukouksen tapaisen pyyntönä vaikkei uskoisi. Tämä on hapuilua, jossa ihminen todella kaipaa takaisin Jumalan yhteyteen.
Rukousvastukset eivät ole sattuma varassa olevia.
Ne ovat usein niin suuria luenteeltaa: Aina oikeasta rahamäärästä toiseen kaupunkiin menosta junalla vain kertomaan puistossa istuvalle ihmiselle Jeesuksesta, joka oli rukoillut jotain ihmistä kertomaan.
Raamattu kertoo epäjumalista ja niille osoitetuista rukouksista:
Eräät ihmiset sanoivat että heidän jumalansa (sanotaan Aku Ankka) kyllä sytyttää tulen uhrialttarille.
3 päivää he tanssivat, huusivat rukouksia, manasivat ja löivät itseään mutta mitään ei tapahtunut.
Sitten juutalainen tuli, rukoili että tapahtukoon sinun tahtosi ja salama löi alttarille ja tuli syttyi.
Jumala vastaa.
Eikä mitenkään pienellä tavalla, joka riippuisi vain tulkinnasta.
""Historian ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus"" -> Jeesus on fiktio.
""ihminen todella kaipaa takaisin Jumalan yhteyteen"" -> Jumala on huuhaata.
""Raamattu kertoo epäjumalista"" -> Raamattu on satukirja.
""Jumala vastaa."" -> Jumala on huuhaata.
Todistakaa väitteeni kumoon jos pystytte.
että sinä esität täällä uskontoaiheisen palstan aiheen vastaiset väitteesi ja jonkun muun pitäisi todistaa ne vääriksi, vaan kun sinä esität nuo väitteet, niin sinun pitää todistaa ne oikeiksi. Muutenhan esim. kuka hyvänsä voisi väittää huuhaaksi ihan mitä mieleen milloinkin pälkähtää.
juuri menee. Palstanaiheisten vastaisten väitteille pitäisi esittää vastatodisteita, JOS alat keskustelemaan vastapuolen kanssa. Erimielisyys ja vastaisuus totaalisesti kaikessa ilkeydessään ja piruilussaan ovat kaksi eri asiaa. Keskustelua voi noudattaa ilman totaalikieltäytyjien kanssa väittelyä, mikä ei johda muuhun kuin poispoikkeamaan itse aiheesta, mihin tämä häirikkö pyrkiikin.
Rukouksen vastaisuus itsessään todistaa sen toimivuuden, koska sielunvihollinen tietää, että se toimii. Ei sillä muuten olisi motiivia niin kovasti vastustaa!
silloin sanoillasi voi olla painoarvoa.
Jos et perustele väitettäsi niin ne ovat enemmän uskonasioita kuin omat väitteeni.
Todistusvelvollisuus on teillä uskovaisilla sillä väitteen esittäjällä on itse se todistevelvollisuus. On aivan naurettavaa jos näin ei olisi. Ette ole vielä koskaan todistaneet rukousten toimivan tai saatika jumalaa todeksi ja te kehtaatte vielä vaatia muita todistamaan satujanne kumoon.
Sen verran olen jeesannut teitä että olen kertonut teille ettei mitkään tutkimukset anna aihetta edes epäillä rukousten toimivan eikä anna aihetta epäillä jumalaa todeksi.
Tämä, että te pyydätte jatkuvasti todistamaan ettei todistamattomat satunne ole totta, kertoo todella hyvin teidän surkeasta älykkyydestänne. Onko uskovaisilla älyä laisinkaa?
Ei Rukoukset-palstalla tarvitse todistaa ateistien käsityksiä vääriksi eikä yleensäkään todistaa yhtään mitään, vaan vain kirjoittaa rukouksista, jos palstan ateistit vain suinkin antaisivat keskustelu- ja kirjoittamisrauhan. Rukoukset-palstan otsikko jo kertoo mistä on kysymys. Sen verran suomea luulisisi jokaisen tänne kirjoittavan ymmärtävän, että tietää, mistä tällä palstalla on kysymys.
"Sen verran olen jeesannut..."
Ei sinun ateistina tarvitse yrittää "jeesata" mitenkään, sillä sinun "jeesaamisestasi" ei ole ainakaan tällä Rukoukset-palstalla mitään hyötyä, vaan ennemminkin haittaa kuten esim. puheista Aku Ankasta rukousten yhteydessä ja loukkaavilla kysymyksilläsi uskovien älystä. Suutari pysyköön lestissään. Valitse ateistisille käsityksillesi sopiva palsta. Tämä se ei ole.