Menkat takaisin

oli ne aika säännölliset, enintään ne on aiemmin ollut n. 2 vko myöhässä ja tosi harvoin... Mut kiitos vastauksesta :)

Kiva kun kerroitte miten ootte saanu menkat takaisin. Ehkä minunkin pitäis yrittää hankkia keltarauhashormonikuuri jossei ne kohta ala palaamaan... Jotenki vaan epäilyttää alkaa syömään hormoneja, mutta varmaan siitä enemmän hyötyä ois kuin haittaa :/

Joo, yleensä syön sen verran päivässä :s Jotenki tuntuu että jos alan syödä enemmän niin lihon, mua pelottaa että saan vahingossa liikaa kaloreita ja alan lihoa enkä voi lopettaa sitä. Tällä lailla mun paino on pudonnut enää 0,1 kg viikossa, mutta samassa lukemassa se kyllä sais alkaa pysyä tai vähän noustakin... Kunhan musta ei tulis lihavaa.

Mut sun viestis sai mut tajuamaan että varmaan todellakin syön liian vähän. Mulle siitä oli tullut jo tapa johon en kiinnittänyt huomiota vaan pidin normaalina. Eli siis kiitos kun vastasit ja annoit vinkkejä :) mä yritän lisätä ruokamäärääni (nykyään liikun ihan normaalisti).. Outoa että enemmästä syömisestä tulee aina niin syyllinen olo, tunnen itseni kamalaksi tankiksi :'/ Ennen söin melkeen mitä tahansa ilman että siitä tuli tämmönen olo.

pliis kirjoitti:

Joo, yleensä syön sen verran päivässä :s Jotenki tuntuu että jos alan syödä enemmän niin lihon, mua pelottaa että saan vahingossa liikaa kaloreita ja alan lihoa enkä voi lopettaa sitä. Tällä lailla mun paino on pudonnut enää 0,1 kg viikossa, mutta samassa lukemassa se kyllä sais alkaa pysyä tai vähän noustakin... Kunhan musta ei tulis lihavaa.

Mut sun viestis sai mut tajuamaan että varmaan todellakin syön liian vähän. Mulle siitä oli tullut jo tapa johon en kiinnittänyt huomiota vaan pidin normaalina. Eli siis kiitos kun vastasit ja annoit vinkkejä :) mä yritän lisätä ruokamäärääni (nykyään liikun ihan normaalisti).. Outoa että enemmästä syömisestä tulee aina niin syyllinen olo, tunnen itseni kamalaksi tankiksi :'/ Ennen söin melkeen mitä tahansa ilman että siitä tuli tämmönen olo.

Lue lisää

SAMA JUTTU alottajan ja pliisin kanssa!

mun menkat alkoi luonnollisesti vasta 18 vuotiaana, kun olin selvinnyt pahimmasta, bmi oli silloin n. 21. sitä ennen sön pillereita, mutta ne teki mut hulluksi, koska niissä oli tosi paljon hormonia, ja mulla ei ollut hormonitoimintaa bmi:ssa 14..
Menkkoja kesti n. puoli vuotta ja nyt ne olleet taas poissa puoli vuotta. Vähän pelottaa, mutta pääsen asiasta lääkäriin vasta 4 kk kuluttua :/ Syön miten syön, joskus normaalisti, joskus en ollenkaan joskus ahmin. Syön silloin kun on nälkä.

Mä haluisin menkat takasin siks kun en halua sairastua myöhemmin osteoporoosiin... Muuten ei niiden poissaolo mua oikeen haittais :k Voisinpa saada ne takaisin nykyisessä painossani.

pliis kirjoitti:

Mä haluisin menkat takasin siks kun en halua sairastua myöhemmin osteoporoosiin... Muuten ei niiden poissaolo mua oikeen haittais :k Voisinpa saada ne takaisin nykyisessä painossani.

Lue lisää

Mullakin jäi menkat pois vaikka bmi on 15 eli aika paljon. Ja sitten tuli noi oudot menkat, kaks pisaraa päivässä, nyt nekin loppui... Terkkari sanoi kyl että mulla saattaa loppua nyt menkat, ei niitä oo näkyny varmaan yli kolmeen kuukauteen, ihme kyllä oon iloinen siitä, vaikka pelottaa, koska ei voi välttisti saada lapsia! Siks mä tressaan aika paljon, rakastan lapsia, haluan lapsia.Mut mun pitää varmaan hyvänksyä mun kohtalo. Sellaista se on ))))))))))))':
Sä voit saada menkat takaisin e - pillereillä, mut jos et syö, ni ei ne ilman niitä pillereitä pysy.
Toivottavasti nää menkat joskus alkais taas. Mulla on aina ollut tosi kivuliaat ja runsaat menkat, joten voitte varmaan ymmärtää miksei niiden pois jääminen tavallaan haittaa (paitsi se lapsi asia harmittaa, joten ehkä mieluummin kärsisin menkat)

heipäheiiii kirjoitti:

Mullakin jäi menkat pois vaikka bmi on 15 eli aika paljon. Ja sitten tuli noi oudot menkat, kaks pisaraa päivässä, nyt nekin loppui... Terkkari sanoi kyl että mulla saattaa loppua nyt menkat, ei niitä oo näkyny varmaan yli kolmeen kuukauteen, ihme kyllä oon iloinen siitä, vaikka pelottaa, koska ei voi välttisti saada lapsia! Siks mä tressaan aika paljon, rakastan lapsia, haluan lapsia.Mut mun pitää varmaan hyvänksyä mun kohtalo. Sellaista se on ))))))))))))':
Sä voit saada menkat takaisin e - pillereillä, mut jos et syö, ni ei ne ilman niitä pillereitä pysy.
Toivottavasti nää menkat joskus alkais taas. Mulla on aina ollut tosi kivuliaat ja runsaat menkat, joten voitte varmaan ymmärtää miksei niiden pois jääminen tavallaan haittaa (paitsi se lapsi asia harmittaa, joten ehkä mieluummin kärsisin menkat)

Lue lisää

Joo toi lapsiasia on kyllä tosi tärkee vaikkei vielä ajankohtainen... Pakko se vaan on syödä enemmän vaikka hankalaa se on kun on niin tottunut vähempään! Kuvittelin että söin tänään paljonkin, ainaki siltä tuntu, ja sit huomasin että kalorit jäi noin 600 alle kulutuksen :p Se siitä! Tulee vaan inhottava olo kun väkisin yrittää ahtaa ruokaa sisäänsä... Pakottaudun syömään :F

pliis kirjoitti:

Joo toi lapsiasia on kyllä tosi tärkee vaikkei vielä ajankohtainen... Pakko se vaan on syödä enemmän vaikka hankalaa se on kun on niin tottunut vähempään! Kuvittelin että söin tänään paljonkin, ainaki siltä tuntu, ja sit huomasin että kalorit jäi noin 600 alle kulutuksen :p Se siitä! Tulee vaan inhottava olo kun väkisin yrittää ahtaa ruokaa sisäänsä... Pakottaudun syömään :F

Lue lisää

on jääny menkat ja kiva sitten lapsiasioista stressata 14 vuotiaana jo! 170 cm pitkä oon ja 39 kg painan, eli bmi on joku 12?

Enkylhaluissyödänorm kirjoitti:

on jääny menkat ja kiva sitten lapsiasioista stressata 14 vuotiaana jo! 170 cm pitkä oon ja 39 kg painan, eli bmi on joku 12?

Itselläni menkat jäivät keväällä pois, sillä liikuin paljon ja söin liian vähän = paino putosi.
Ja voin kertoa, että paniikissa minäkin lueskelin netistä keinoja, miten saisi menkat takaisin "mahdollisimman helpolla" ja niin, että olisi "yhä laiha". Pikku hiljaa silmät kuitenkin alkoi aueta, ja rupesin syömään kunnolla. Välillä tuli paha olo, jos söi vaikka kunnon aterian, sellainen, että nyt ei kyllä tänään jaksaisi enää syödä loppupäivänä, mutta päättäväisesti ajattelin, että täytyy, jos haluan olla terve ja saada menkat takaisin.
Ja vaikka kunnolla monta viikkoa, menkkoja ei vaan näkynyt ja oikeasti, alkoi tuntua jo siltä, että en muuta ajatellutkaan.
Kuitenkin, yksi päivä, kun ajattelin, että nyt pitää kyllä mennä lääkäriin, menkat tuli. Sillä hetkellä päätin että en enää ikinä ajattele, että eipä mulla olisi menkkoja, ja että tästä lähtien todella syön kunnolla.
Haluan olla terve, fyysisesti ja henkisesti. On todella hyvä olo, kun tietää, että minä todella pystyin tähän ja että minä olen terve :) Otin opikseni, enää en leiki ruualla.
Olkaa kärsivällisiä, puhukaa läheisille, ja ennen kaikkea, syökää.
Syömishäiriöt on voitettavissa. Tsemppiä kaikille, kyllä te pystytte siihen!

ya kirjoitti:

Itselläni menkat jäivät keväällä pois, sillä liikuin paljon ja söin liian vähän = paino putosi.
Ja voin kertoa, että paniikissa minäkin lueskelin netistä keinoja, miten saisi menkat takaisin "mahdollisimman helpolla" ja niin, että olisi "yhä laiha". Pikku hiljaa silmät kuitenkin alkoi aueta, ja rupesin syömään kunnolla. Välillä tuli paha olo, jos söi vaikka kunnon aterian, sellainen, että nyt ei kyllä tänään jaksaisi enää syödä loppupäivänä, mutta päättäväisesti ajattelin, että täytyy, jos haluan olla terve ja saada menkat takaisin.
Ja vaikka kunnolla monta viikkoa, menkkoja ei vaan näkynyt ja oikeasti, alkoi tuntua jo siltä, että en muuta ajatellutkaan.
Kuitenkin, yksi päivä, kun ajattelin, että nyt pitää kyllä mennä lääkäriin, menkat tuli. Sillä hetkellä päätin että en enää ikinä ajattele, että eipä mulla olisi menkkoja, ja että tästä lähtien todella syön kunnolla.
Haluan olla terve, fyysisesti ja henkisesti. On todella hyvä olo, kun tietää, että minä todella pystyin tähän ja että minä olen terve :) Otin opikseni, enää en leiki ruualla.
Olkaa kärsivällisiä, puhukaa läheisille, ja ennen kaikkea, syökää.
Syömishäiriöt on voitettavissa. Tsemppiä kaikille, kyllä te pystytte siihen!

Lue lisää

Hienosti sä onnistuit alkaa syödä normaalisti, onnea :D Musta alkaa jo tuntua etten mä siihen pysty, jotenki se ei vaan onnistu kun tunnen paisuneeni suureksi heti kun on maha vähänkään täynnä. Hulluahan se on :S Koska eihän se ruoka ole ehtinyt edes imeytyä heti syömisen jälkeen...

ap kirjoitti:

Hienosti sä onnistuit alkaa syödä normaalisti, onnea :D Musta alkaa jo tuntua etten mä siihen pysty, jotenki se ei vaan onnistu kun tunnen paisuneeni suureksi heti kun on maha vähänkään täynnä. Hulluahan se on :S Koska eihän se ruoka ole ehtinyt edes imeytyä heti syömisen jälkeen...

Lue lisää

Mä tiedän mitä meinaat. :/

Jos syö leipäpalankin, tuntuu et maha turpoo ku pullataikina :s Ruokamäärä, joka mun piti omasta vakaavasta päätöksestäni syödä tuntui kauheelta ja mulla oli 24/7 kauheen tuhti olo, käytin mahd. löysiä vaatteita, ettei kukaa vois puhua että oonpa lihonu, ja musta tuntui et mun piti vaan syödä, syödä, syödä. Mutta, kun rupesin syömään säännöllisesti ja kunnolla, niin tajusin että ei ne jotkut asiantuntijat ihan puppua ole puhuneet, kun ovat sanoneet et just se turvottaa mahaa, kun ei syö. Ja kun mä nyt syön säännöllisesti, vatsakin tuntuu olevan "hallinnassa."
Multa päätös ruveta syömään tuli siitä, että pelkäsin sitä et mun pitäis lähtee lääkäriin ja siitä että pelkään yli kaiken että sairastun tyyliin osteoporoosiin. Ja kaikista tärkein, haluan saada lapsia.
Ja nyt vähitellen toi jatkuvasti tuhti olo on mennyt ohi ja oon oikeesti tosi onnellinen että pystyin tähän, koska nyt mä en oo niin kiukkunenkaan, kun en oo nälkänen.
Kyllä mä tiedän, että aina tulen kontrolloimaan ja vahtaamaan painoani ja en usko että ylitän kauheesti sitä ruokamäärää mitä nyt oon tottunut syömään, mutta tärkeintä on se, että menkat pysyy.

Ja mä en nyt tarkota tekstilläni mitään tyyliin "jeeee mä pystyin parantuu oon vahva ja ne on heikkoi jotka ei pysty plaaplaa" vaan yritän vaan kannustaa muitakin syömään. Se on vaikeeta, niin helpolta kuin sen luulis tuntuvan, mutta uskokaa siihen mitä teidän keho sanoo. Jos menkat on veks, teidän keho pyytää lisää ravintoo, ja voitte antaa sitä hyvällä omatunnolla. Auttakaa kehoonne, onhan sekin auttanu teitä tänne asti. Voimia ja tsemppiä ja kaikkee sylin täydeltä! Älkää antako sen typerän sairauden nujertaa teitä, se vaan huijaa.

ya kirjoitti:

Mä tiedän mitä meinaat. :/

Jos syö leipäpalankin, tuntuu et maha turpoo ku pullataikina :s Ruokamäärä, joka mun piti omasta vakaavasta päätöksestäni syödä tuntui kauheelta ja mulla oli 24/7 kauheen tuhti olo, käytin mahd. löysiä vaatteita, ettei kukaa vois puhua että oonpa lihonu, ja musta tuntui et mun piti vaan syödä, syödä, syödä. Mutta, kun rupesin syömään säännöllisesti ja kunnolla, niin tajusin että ei ne jotkut asiantuntijat ihan puppua ole puhuneet, kun ovat sanoneet et just se turvottaa mahaa, kun ei syö. Ja kun mä nyt syön säännöllisesti, vatsakin tuntuu olevan "hallinnassa."
Multa päätös ruveta syömään tuli siitä, että pelkäsin sitä et mun pitäis lähtee lääkäriin ja siitä että pelkään yli kaiken että sairastun tyyliin osteoporoosiin. Ja kaikista tärkein, haluan saada lapsia.
Ja nyt vähitellen toi jatkuvasti tuhti olo on mennyt ohi ja oon oikeesti tosi onnellinen että pystyin tähän, koska nyt mä en oo niin kiukkunenkaan, kun en oo nälkänen.
Kyllä mä tiedän, että aina tulen kontrolloimaan ja vahtaamaan painoani ja en usko että ylitän kauheesti sitä ruokamäärää mitä nyt oon tottunut syömään, mutta tärkeintä on se, että menkat pysyy.

Ja mä en nyt tarkota tekstilläni mitään tyyliin "jeeee mä pystyin parantuu oon vahva ja ne on heikkoi jotka ei pysty plaaplaa" vaan yritän vaan kannustaa muitakin syömään. Se on vaikeeta, niin helpolta kuin sen luulis tuntuvan, mutta uskokaa siihen mitä teidän keho sanoo. Jos menkat on veks, teidän keho pyytää lisää ravintoo, ja voitte antaa sitä hyvällä omatunnolla. Auttakaa kehoonne, onhan sekin auttanu teitä tänne asti. Voimia ja tsemppiä ja kaikkee sylin täydeltä! Älkää antako sen typerän sairauden nujertaa teitä, se vaan huijaa.

Lue lisää

Kiitos että viitsit vastata :) Tosi kiva, vaikka musta tuntuu että mä alan olla jotenki menetty tapaus. Toivon että muut ei ois.
Mä ymmärrän tuon enemmän syömisen tärkeyden :] Järkeni käskee syömään. Halusin kyllä oikeasti terveemmät mitat, tulla 'normaaliksi' taas, mutta... Jostain syystä olen saanut päähäni että BMI 15.9 ois aika ihana. Tai ehkei, siinä ei oo paljoo haastetta koska se on niin lähellä, enää alle puol kiloa ja oon siinä. Kun katson itseäni peilistä huomaan aina jossain läskiä. Tajuan silti että kukaan ei voi olla täysin läskitön, on sitten kuinka laiha tahansa.
Sairasta, onko? Itse asiassa en tiedä, sillä tämä tuntuu normaalilta. Mulla ei oo mitään diagnoosia ja pelkään ajatusta hoitoon hakeutumisesta. Miten ne muka vois mua ymmärtää kun oon aina ihannoinut laihuutta! Enkä halua kenenkään läheiseni tietävän mitään tästä. Anteeksi sekava vuodatus :f

ap kirjoitti:

Kiitos että viitsit vastata :) Tosi kiva, vaikka musta tuntuu että mä alan olla jotenki menetty tapaus. Toivon että muut ei ois.
Mä ymmärrän tuon enemmän syömisen tärkeyden :] Järkeni käskee syömään. Halusin kyllä oikeasti terveemmät mitat, tulla 'normaaliksi' taas, mutta... Jostain syystä olen saanut päähäni että BMI 15.9 ois aika ihana. Tai ehkei, siinä ei oo paljoo haastetta koska se on niin lähellä, enää alle puol kiloa ja oon siinä. Kun katson itseäni peilistä huomaan aina jossain läskiä. Tajuan silti että kukaan ei voi olla täysin läskitön, on sitten kuinka laiha tahansa.
Sairasta, onko? Itse asiassa en tiedä, sillä tämä tuntuu normaalilta. Mulla ei oo mitään diagnoosia ja pelkään ajatusta hoitoon hakeutumisesta. Miten ne muka vois mua ymmärtää kun oon aina ihannoinut laihuutta! Enkä halua kenenkään läheiseni tietävän mitään tästä. Anteeksi sekava vuodatus :f

Lue lisää

En usko, että oot menetetty tapaus, sillä jos et halua hoitoon, sun pitää vaan päättää syödä enemmän. Mäkään en missään nimessä halunnut mennä terveydenhoitajalle, lääkäriin tai minnekkään muualle ja kun viimein puhuin äidille menkoista, joita ei ollut, mua tosiaan rupesi pelottamaan, että joudun lääkäriin. Jos sä haluat parantua, mutta et yksin pysty, kannattaa yrittää puhua edes jolle kulle.
Mä en halunnut puhua liikaa muille, koska pelkäsin huolestuttavan muita "turhaan", koska en oo ikinä tuntenut olevani mitenkään mieleltäni sairas, oon syömisongelmista huolimatta ollut aina onnellinen. Ja haluan, että saan itse päättää edelleen syömisistäni, ilman, että muut tuijottaa vierestä, että syöhän se nyt tarpeeksi paljon. Mutta parin läheisen avulla tästäkin selvittiin :)
Ja tiedän tonkin, mun tavoite oli laihtua 7 kiloa, sillä sillon en vielä jotenkin ymmärtänyt, että se voisi olla mulle jotenkin haitallista, että saisin vaan 'läskejä' pois. Kerkesin laihtua 5 kiloa ja olen muutenkin aina ollut melko hoikka, joten eipä siihen menkkojen loppumiseen enää muuta tarvittu.
Vaikutat fiksulta ja järkevältä ja musta tuntuu että välität myös kehostasi. Tän kaiken jälkeen oon oppinut, että mä en päästä omaa rakasta kehoani sairaalakuntoon, vaan ruokin sitä, koska se auttaa mua toimimaan, mulla on toimivat jalat ja toimiva sydän, jollakin ei oo jalkoja ollenkaan. Miksi siis en ruokkisi kaikkia kehoni osia, kun minulla edes on keho, toimivat jalat, kädet, sydän..?
Ja tota peilailua oon yrittänyt välttää, koska oon vääristäny kaiken. Mä näytin mielestäni kauheelta läskiltä, samalla kun muut sano, että oon tosi hoikka, ja oon ajatellut, että mä vaan valehtelen itselleni. Tai että mun silmissä se näyttää vaan siltä, eikä sille voi mitään.
Jos et halua läheistesi puuttuvan asiaan (laihuuden kyllä usein huomaa, samoin sen, että syöt vähän), suosittelen lämpimästi vain syömistä ja herkuttelemista (tietenkin sopivissa määrissä :) terveellinen ruoka on myös tietenkin tärkeää, etenkin kun ymmärtäni mukaan et ole saanut tarpeeksi ravintoaineita) ja minäkin söin reilusti enemmän siihen asti, kun kuukautiset palasi. Sen jälkeen oon voinut vähän taas löysätä, mutta yritän silti pysyä siinä linjassa, että kuukautiset pysyy. Toivottavasti se onnistuu :)
Ja jos päätät vaan ruveta syömään kunnolla, unohda peili ja vaaka. Tai jos haluat nähdä mahdollisia tuloksia vaa'an kautta, yritä iloita siitä, että paino nousee. Että pääset kohti terveyttä.
Aikuisena saattaa harmittaa todella paljon, jos et saa lapsia, tai sairastut osteoporoosiin, tai vaikkapa anemiaan. Minä suorastaan järkytyin, kun sain kuulla, miten olen runnellut kehoani, miten paljon alttiimpi olinkaan kaikelle, mutta onneksi pääsin kierteestä ajoissa pois. Ja siksi haluankin myös, että sinä paranet, koska en todellakaan halua, että pilaat terveytesi syömishäiriön takia, joka valitettavasti on vallannut sinunkin mielesi. Syömishäiriö on tappava sairaus ja se vaatii ammattiapua, jossei itse pysty lihomaan.
Ja vaikka sinua pelottaisi lihominen, voin vakuuttaa, että vaikka lihotin pari kiloa takaisin, en ole edelleenkään lihava. Eikä sinustakaan tule sen lihavampi tai paksumman näköinen, vaikka peili mielestäsi niin kertoisikin, älä luota siihen.
Ja tekeekö laihuus sinut sitten onnelliseksi? Koetko olevasi täydellisen laiha, kun olet saanut esim. sen puoli kiloa vielä tiputettua? Minä en ainakaan sellaista ihanuutta kokenut. Kun sitten katsot peiliin, sinusta tuntuu, että maha pömpöttää taas, tai muuta vastaavaa, ja haluat taas laihduttaa lisää. Ja taas ja taas ja taas. Syömishäiriössä ei ole ikinä pistettä lopussa, jos ei sitä itse tee. Ikinä ei ole tarpeeksi laiha. Ja jos kuukautiset loppuu, se todellakin kertoo, että ihminen on liian laiha ja keho tarvitsee ravintoa.
Ja kun minä en syönyt tarpeeksi, olin kiukkuisempi ja väsyneempi.
Yritä edes, jos et itsesi, niin kehosi takia. Eikö se ansaitsekin sen? Se on kuitenkin palvellut sinua aika monta vuotta.

ya kirjoitti:

En usko, että oot menetetty tapaus, sillä jos et halua hoitoon, sun pitää vaan päättää syödä enemmän. Mäkään en missään nimessä halunnut mennä terveydenhoitajalle, lääkäriin tai minnekkään muualle ja kun viimein puhuin äidille menkoista, joita ei ollut, mua tosiaan rupesi pelottamaan, että joudun lääkäriin. Jos sä haluat parantua, mutta et yksin pysty, kannattaa yrittää puhua edes jolle kulle.
Mä en halunnut puhua liikaa muille, koska pelkäsin huolestuttavan muita "turhaan", koska en oo ikinä tuntenut olevani mitenkään mieleltäni sairas, oon syömisongelmista huolimatta ollut aina onnellinen. Ja haluan, että saan itse päättää edelleen syömisistäni, ilman, että muut tuijottaa vierestä, että syöhän se nyt tarpeeksi paljon. Mutta parin läheisen avulla tästäkin selvittiin :)
Ja tiedän tonkin, mun tavoite oli laihtua 7 kiloa, sillä sillon en vielä jotenkin ymmärtänyt, että se voisi olla mulle jotenkin haitallista, että saisin vaan 'läskejä' pois. Kerkesin laihtua 5 kiloa ja olen muutenkin aina ollut melko hoikka, joten eipä siihen menkkojen loppumiseen enää muuta tarvittu.
Vaikutat fiksulta ja järkevältä ja musta tuntuu että välität myös kehostasi. Tän kaiken jälkeen oon oppinut, että mä en päästä omaa rakasta kehoani sairaalakuntoon, vaan ruokin sitä, koska se auttaa mua toimimaan, mulla on toimivat jalat ja toimiva sydän, jollakin ei oo jalkoja ollenkaan. Miksi siis en ruokkisi kaikkia kehoni osia, kun minulla edes on keho, toimivat jalat, kädet, sydän..?
Ja tota peilailua oon yrittänyt välttää, koska oon vääristäny kaiken. Mä näytin mielestäni kauheelta läskiltä, samalla kun muut sano, että oon tosi hoikka, ja oon ajatellut, että mä vaan valehtelen itselleni. Tai että mun silmissä se näyttää vaan siltä, eikä sille voi mitään.
Jos et halua läheistesi puuttuvan asiaan (laihuuden kyllä usein huomaa, samoin sen, että syöt vähän), suosittelen lämpimästi vain syömistä ja herkuttelemista (tietenkin sopivissa määrissä :) terveellinen ruoka on myös tietenkin tärkeää, etenkin kun ymmärtäni mukaan et ole saanut tarpeeksi ravintoaineita) ja minäkin söin reilusti enemmän siihen asti, kun kuukautiset palasi. Sen jälkeen oon voinut vähän taas löysätä, mutta yritän silti pysyä siinä linjassa, että kuukautiset pysyy. Toivottavasti se onnistuu :)
Ja jos päätät vaan ruveta syömään kunnolla, unohda peili ja vaaka. Tai jos haluat nähdä mahdollisia tuloksia vaa'an kautta, yritä iloita siitä, että paino nousee. Että pääset kohti terveyttä.
Aikuisena saattaa harmittaa todella paljon, jos et saa lapsia, tai sairastut osteoporoosiin, tai vaikkapa anemiaan. Minä suorastaan järkytyin, kun sain kuulla, miten olen runnellut kehoani, miten paljon alttiimpi olinkaan kaikelle, mutta onneksi pääsin kierteestä ajoissa pois. Ja siksi haluankin myös, että sinä paranet, koska en todellakaan halua, että pilaat terveytesi syömishäiriön takia, joka valitettavasti on vallannut sinunkin mielesi. Syömishäiriö on tappava sairaus ja se vaatii ammattiapua, jossei itse pysty lihomaan.
Ja vaikka sinua pelottaisi lihominen, voin vakuuttaa, että vaikka lihotin pari kiloa takaisin, en ole edelleenkään lihava. Eikä sinustakaan tule sen lihavampi tai paksumman näköinen, vaikka peili mielestäsi niin kertoisikin, älä luota siihen.
Ja tekeekö laihuus sinut sitten onnelliseksi? Koetko olevasi täydellisen laiha, kun olet saanut esim. sen puoli kiloa vielä tiputettua? Minä en ainakaan sellaista ihanuutta kokenut. Kun sitten katsot peiliin, sinusta tuntuu, että maha pömpöttää taas, tai muuta vastaavaa, ja haluat taas laihduttaa lisää. Ja taas ja taas ja taas. Syömishäiriössä ei ole ikinä pistettä lopussa, jos ei sitä itse tee. Ikinä ei ole tarpeeksi laiha. Ja jos kuukautiset loppuu, se todellakin kertoo, että ihminen on liian laiha ja keho tarvitsee ravintoa.
Ja kun minä en syönyt tarpeeksi, olin kiukkuisempi ja väsyneempi.
Yritä edes, jos et itsesi, niin kehosi takia. Eikö se ansaitsekin sen? Se on kuitenkin palvellut sinua aika monta vuotta.

Lue lisää

Sun tekstis on kyllä niin täyttä totta..
Mä onnistuin siinä tavoitteessani, sain puol kiloo tai oikeestaan vähä enemmänki pois. Ja sitä ei päällepäin näe yhtään, mutta tuli jonkunlainen onnistunut olo kun näin vaa'an lukeman. Ja dingding, keksinkin heti uuden tavoitepainon. Joku osa musta vieläkin haluaa sen toteuttaa, ja järki sanoo taas että lopeta jo. Mulle on jotain kyllä laihuudesta sekä syömisestä huomauteltu, mut oon keksinyt hyvät selitykset. On vähä parempi olo kuitenki nyt kuin ennen.
Mä en oo ollu onnellinen pitkään aikaan. Siis oikeasti onnellinen, on tietysti välillä semmosia hetkiä kun esim. onnistun jossain tärkeessä asiassa että tuntuu kuin olisin iloinen. Mutta tiedän että en ole oikeasti. Ja tulee vähä syyllinen olo; mähän olen aivan itse ainaki osan ongelmistani aiheuttanu!
Haluisin puhua jollekin. Tavallaan. Mulla on vähän sekava olo, oon niin ongelma. Silti tuntuu just samalta kuin susta, en halua `turhaan` ketään huolestuttaa, sehän ois ajattelematonta ja itsekästä. Kellekään tutulleni en ainakaan puhu. Mut jos löytyis joku joka oikeesti haluis kuunnella niin sitten... No joo, toivossa on hyvä elää :)
Nyt mun täytyy laittaa tälle piste. Ainaki oikeesti yrittää.

Toivon sulle kaikkea hyvää :) :)

ap kirjoitti:

Sun tekstis on kyllä niin täyttä totta..
Mä onnistuin siinä tavoitteessani, sain puol kiloo tai oikeestaan vähä enemmänki pois. Ja sitä ei päällepäin näe yhtään, mutta tuli jonkunlainen onnistunut olo kun näin vaa'an lukeman. Ja dingding, keksinkin heti uuden tavoitepainon. Joku osa musta vieläkin haluaa sen toteuttaa, ja järki sanoo taas että lopeta jo. Mulle on jotain kyllä laihuudesta sekä syömisestä huomauteltu, mut oon keksinyt hyvät selitykset. On vähä parempi olo kuitenki nyt kuin ennen.
Mä en oo ollu onnellinen pitkään aikaan. Siis oikeasti onnellinen, on tietysti välillä semmosia hetkiä kun esim. onnistun jossain tärkeessä asiassa että tuntuu kuin olisin iloinen. Mutta tiedän että en ole oikeasti. Ja tulee vähä syyllinen olo; mähän olen aivan itse ainaki osan ongelmistani aiheuttanu!
Haluisin puhua jollekin. Tavallaan. Mulla on vähän sekava olo, oon niin ongelma. Silti tuntuu just samalta kuin susta, en halua `turhaan` ketään huolestuttaa, sehän ois ajattelematonta ja itsekästä. Kellekään tutulleni en ainakaan puhu. Mut jos löytyis joku joka oikeesti haluis kuunnella niin sitten... No joo, toivossa on hyvä elää :)
Nyt mun täytyy laittaa tälle piste. Ainaki oikeesti yrittää.

Toivon sulle kaikkea hyvää :) :)

Lue lisää

Mitä aikaisemmin laitat pisteen sen helpompi. Anoreksi on kuin huume ja riippuvuus vaan kasvaa, mitä pidempään se jatkuu. Itselläni yli kymmenen vuoden historia, lapsia en enää voi saada ja osteoporoosiakin on jo. Silti jatkan taistelua, peli ei ole vielä menetetty. Aijon tappaa tämän saatanan itsessäni!!
http://ilona125.blogspot.com/ Tässä mun blogi =)

ap kirjoitti:

Sun tekstis on kyllä niin täyttä totta..
Mä onnistuin siinä tavoitteessani, sain puol kiloo tai oikeestaan vähä enemmänki pois. Ja sitä ei päällepäin näe yhtään, mutta tuli jonkunlainen onnistunut olo kun näin vaa'an lukeman. Ja dingding, keksinkin heti uuden tavoitepainon. Joku osa musta vieläkin haluaa sen toteuttaa, ja järki sanoo taas että lopeta jo. Mulle on jotain kyllä laihuudesta sekä syömisestä huomauteltu, mut oon keksinyt hyvät selitykset. On vähä parempi olo kuitenki nyt kuin ennen.
Mä en oo ollu onnellinen pitkään aikaan. Siis oikeasti onnellinen, on tietysti välillä semmosia hetkiä kun esim. onnistun jossain tärkeessä asiassa että tuntuu kuin olisin iloinen. Mutta tiedän että en ole oikeasti. Ja tulee vähä syyllinen olo; mähän olen aivan itse ainaki osan ongelmistani aiheuttanu!
Haluisin puhua jollekin. Tavallaan. Mulla on vähän sekava olo, oon niin ongelma. Silti tuntuu just samalta kuin susta, en halua `turhaan` ketään huolestuttaa, sehän ois ajattelematonta ja itsekästä. Kellekään tutulleni en ainakaan puhu. Mut jos löytyis joku joka oikeesti haluis kuunnella niin sitten... No joo, toivossa on hyvä elää :)
Nyt mun täytyy laittaa tälle piste. Ainaki oikeesti yrittää.

Toivon sulle kaikkea hyvää :) :)

Lue lisää

Voih, kuulostaa varmasti monesta aika tutulta. Aina siinä käy niin, että nauttii tavoitepainosta hetken verran ja kohta sekään ei riitä. Se on niin kummallista..
Ja toikin, tekisi niin mieli olla laiha ja kaunis ja hillitä itsensä täydellisesti ja kieltää ruoka, mutta silti järki sanoo että se ei oo tervettä. Siinäpä sitten yrität päättää ja elää terveellisesti, kun vastassa on "unelmavartalo".
Vaikka se siltä tuntuu, että tää on jotenkin itse aiheutettu tilanne, niin ei se sitä ole. Sen tulolle ei voi mitään, mutta sen estäminen on mahdollista. Ja jos et tunne olevasi onnellinenkaan näin ja näät fiksuna, että sulla on ongelma syömisen kanssa, etkä pääse siitä itse pois, tajuat varmaan, että siitä voi olla melko vaikea päästä yksin pois? Eli jos vaan kykenet, sun kannattaa pyytää ammatilaiselta apua, tai sitten kertoa ystävälle tms jollekin luotettavalle. Musta ainakin tuntuu siltä, että esim. ystävät arvostaa sitä, että tukeudut niihin, mieluummin, kuin jätät kertomatta ja kärsit yksin. Sitähän varten ystävät myös on. Ja ammattilaiset.
Ja toi toiseksi viimeinen lause kuulosti tosi hyvältä. Yritä edes. Ja jos et pysty, se ei tarkota, että oot heikko, vaan sitä, että anoreksia on sen verran paha, että kannattaa pyytää apua. Etkä sä sillonkaan oo heikko tms, jos pyydät apua, vaan päinvastoin :)
Osasyy voi olla se, etten itse nähnyt tarvetta pyytää apua vaan pääsin pois ilmankin siitä kierteestä, edelleenkin huomaan tarkkailevani painoani, eikä siitä pääse varmasti ikinä pois. Tärkeintä kuitenkin on, että yritän syödä tarpeeksi, koska nyt mulla on myös raja, minkä alle en saa laihtua. Ja koska lähipiirissä on lapsia ja niitä näkee ja saa helliä, musta tuntuu kauhealta, jos haluan viedä sen itseltäni. Ja koska mulla on ihan kauhea pelko, että sairastun johonkin sairauteen (esim. osteoporoosi), mun on vältettävä laihduttamista jne.

Ja juuri, miten tiiti83 sanoi, mitä aikaisemmin laitat pisteen, sen helpompi. Ruokamäärä vähenee ja vähenee, liikuntamäärä suurenee... Kohta väärältä tuntuu jo omenakin päivässä ja se on todella julmaa, anoreksia on todella julma :/ Koita jaksaa ja koita yrittää. Ja koita pyytää apua, jos et jaksa yksin, ei sun tarvii jaksaa yksin, ei kenenkään tarvitse taistella noin pahaa juttua vastaan yksin. Ja samoin, toivon sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti saat sen pahoilaisen pois, niitä on jo liian monta tässä julmassa maailmassa :) :(

Ja tsemppiä tiitillekkin :)

tiiti83 kirjoitti:

Mitä aikaisemmin laitat pisteen sen helpompi. Anoreksi on kuin huume ja riippuvuus vaan kasvaa, mitä pidempään se jatkuu. Itselläni yli kymmenen vuoden historia, lapsia en enää voi saada ja osteoporoosiakin on jo. Silti jatkan taistelua, peli ei ole vielä menetetty. Aijon tappaa tämän saatanan itsessäni!!
http://ilona125.blogspot.com/ Tässä mun blogi =)

Lue lisää

Voisin alkaa seuraamaan tuota sun paranemismyönteistä blogias :) Lähetän tässä viestissä ihan hirveesti tsemppiä sulle ja uskoa parempaan tulevaisuuteen!

ya kirjoitti:

Voih, kuulostaa varmasti monesta aika tutulta. Aina siinä käy niin, että nauttii tavoitepainosta hetken verran ja kohta sekään ei riitä. Se on niin kummallista..
Ja toikin, tekisi niin mieli olla laiha ja kaunis ja hillitä itsensä täydellisesti ja kieltää ruoka, mutta silti järki sanoo että se ei oo tervettä. Siinäpä sitten yrität päättää ja elää terveellisesti, kun vastassa on "unelmavartalo".
Vaikka se siltä tuntuu, että tää on jotenkin itse aiheutettu tilanne, niin ei se sitä ole. Sen tulolle ei voi mitään, mutta sen estäminen on mahdollista. Ja jos et tunne olevasi onnellinenkaan näin ja näät fiksuna, että sulla on ongelma syömisen kanssa, etkä pääse siitä itse pois, tajuat varmaan, että siitä voi olla melko vaikea päästä yksin pois? Eli jos vaan kykenet, sun kannattaa pyytää ammatilaiselta apua, tai sitten kertoa ystävälle tms jollekin luotettavalle. Musta ainakin tuntuu siltä, että esim. ystävät arvostaa sitä, että tukeudut niihin, mieluummin, kuin jätät kertomatta ja kärsit yksin. Sitähän varten ystävät myös on. Ja ammattilaiset.
Ja toi toiseksi viimeinen lause kuulosti tosi hyvältä. Yritä edes. Ja jos et pysty, se ei tarkota, että oot heikko, vaan sitä, että anoreksia on sen verran paha, että kannattaa pyytää apua. Etkä sä sillonkaan oo heikko tms, jos pyydät apua, vaan päinvastoin :)
Osasyy voi olla se, etten itse nähnyt tarvetta pyytää apua vaan pääsin pois ilmankin siitä kierteestä, edelleenkin huomaan tarkkailevani painoani, eikä siitä pääse varmasti ikinä pois. Tärkeintä kuitenkin on, että yritän syödä tarpeeksi, koska nyt mulla on myös raja, minkä alle en saa laihtua. Ja koska lähipiirissä on lapsia ja niitä näkee ja saa helliä, musta tuntuu kauhealta, jos haluan viedä sen itseltäni. Ja koska mulla on ihan kauhea pelko, että sairastun johonkin sairauteen (esim. osteoporoosi), mun on vältettävä laihduttamista jne.

Ja juuri, miten tiiti83 sanoi, mitä aikaisemmin laitat pisteen, sen helpompi. Ruokamäärä vähenee ja vähenee, liikuntamäärä suurenee... Kohta väärältä tuntuu jo omenakin päivässä ja se on todella julmaa, anoreksia on todella julma :/ Koita jaksaa ja koita yrittää. Ja koita pyytää apua, jos et jaksa yksin, ei sun tarvii jaksaa yksin, ei kenenkään tarvitse taistella noin pahaa juttua vastaan yksin. Ja samoin, toivon sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti saat sen pahoilaisen pois, niitä on jo liian monta tässä julmassa maailmassa :) :(

Ja tsemppiä tiitillekkin :)

Lue lisää

Kiitos tuesta ja ymmärryksestä c: Nyt kun uusi vuosikin alkoi, mä haluan jättää kaiken syömissekoilun historiaan ja alkaa elää oikeeta Elämää... Ja jos itse en onnistu, pakottaudun puhumaan jollekin, joka saa puuttua tähän -

jaksamisia kaikille, ei sen olekaan tarkoitus olla helppoa, valitettavasti, mutta se on voitettavissa ja pienienkin pinnistelyjen jälkeen voi olla ylpee ittestään :)

Ja ap, toi on oikea asenne :) on tosi hieno juttu että suhtaudut asiaan noin fiksusti.