Pohditaanpas hetki sitä, mikä voisi osoittaa, että kristillistä Jumalaa ei ole.
Uskovat puhuvat yhdestä Jumalasta, mutta pienellä ajatusleikillä voi havaita, että jokaisella uskovalla on oma jumalansa, eli kristillisiä jumalia on yhtä monta kuin kristillisiä uskoviakin, eli ei voi puhua "yhdestä Jumalasta".
Mietipä:
Ystäväsi soittaa sinulle eräänä aamuna, ja kertoo että Jumala ilmestyi hänelle yöllä, ja henkilökohtaisesti ilmoitti, että oikeiden kristittyjen tulee tappaa presidentti Halonen, koska hän on punatukkainen ja nainen.
Mitä teet? Uskotko Jumalan sanan, jonka ystäväsi on saanut, ja alat suunnitella innokkaasti salamurhaa Herran nimessä? Enpä usko. Miksi? Koska Jumala ei ole sinulle mitään tällaista sanonut. Voit jopa vedota siihen, että ystäväsi täytyy olla väärässä, koska Jumala ei halua tappaa ketään. Mutta entäpäs jos Jumala onkin muuttanut mielensä, ja tappaminen onkin (taas) in? No, sanot varmaan että se ei ole mahdollista, koska Raamattu kertoo mitä Jumala asioista on mieltä, ja Raamattu ei muutu. Hmm. Mutta Jumalahan on maailmankaikkeuden valtias, ja kaikkivoipa. Eli hän jos kuka voi muuttaa mieltään, jos haluaa, eikö? Siihen ei kenelläkään olisi mitään sananvaltaa. Mutta eihän Jumala niin tee, eihän? Ja miksi ei? Siksi kun sinä olet sitä mieltä. Sinun Jumalasi ei muuta mieltään ainakaan moisessa asiassa, mutta ystäväsi Jumala tuntuu muuttaneen mielensä... Eli, toisin sanoen, ihminen ohjailee Jumalan ajatuksia ja tahtoa, ei päinvastoin. Vai miten voit päättää, kumman Jumala on oikeassa, jos kerta on vain yksi Jumala? Voit vain uskoa siihen Jumalaan mikä sinun päässäsi sattuu asumaan.
Uskovat puhuvat yhdestä Jumalasta, mutta pienellä ajatusleikillä voi havaita, että jokaisella uskovalla on oma jumalansa, eli kristillisiä jumalia on yhtä monta kuin kristillisiä uskoviakin, eli ei voi puhua "yhdestä Jumalasta".
Mietipä:
Ystäväsi soittaa sinulle eräänä aamuna, ja kertoo että Jumala ilmestyi hänelle yöllä, ja henkilökohtaisesti ilmoitti, että oikeiden kristittyjen tulee tappaa presidentti Halonen, koska hän on punatukkainen ja nainen.
Mitä teet? Uskotko Jumalan sanan, jonka ystäväsi on saanut, ja alat suunnitella innokkaasti salamurhaa Herran nimessä? Enpä usko. Miksi? Koska Jumala ei ole sinulle mitään tällaista sanonut. Voit jopa vedota siihen, että ystäväsi täytyy olla väärässä, koska Jumala ei halua tappaa ketään. Mutta entäpäs jos Jumala onkin muuttanut mielensä, ja tappaminen onkin (taas) in? No, sanot varmaan että se ei ole mahdollista, koska Raamattu kertoo mitä Jumala asioista on mieltä, ja Raamattu ei muutu. Hmm. Mutta Jumalahan on maailmankaikkeuden valtias, ja kaikkivoipa. Eli hän jos kuka voi muuttaa mieltään, jos haluaa, eikö? Siihen ei kenelläkään olisi mitään sananvaltaa. Mutta eihän Jumala niin tee, eihän? Ja miksi ei? Siksi kun sinä olet sitä mieltä. Sinun Jumalasi ei muuta mieltään ainakaan moisessa asiassa, mutta ystäväsi Jumala tuntuu muuttaneen mielensä... Eli, toisin sanoen, ihminen ohjailee Jumalan ajatuksia ja tahtoa, ei päinvastoin. Vai miten voit päättää, kumman Jumala on oikeassa, jos kerta on vain yksi Jumala? Voit vain uskoa siihen Jumalaan mikä sinun päässäsi sattuu asumaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Raamatussa eräästä lauseesta jäi/jätettiin pilkku pois, koska ei ymmärretty/haluttiin ymmärtää asia vain tietyllä tavalla. Siihen lauseeseen on vielä suomenkielisessä raamatussa lisätty asiaa korostava sana "ainoa", joten kenellekään ei olisi erehtymisen mahdollisuutta...
Tuo lause on: "On vain yksi (ainoa) Jumala", mutta jos lisäämme tuon puuttuvan pilkun viimeisen sanan eteen, lauseen merkitys muuttuu kokonaan eli kaikki, mitä on, on Yksi eli Jumala. Mitä tahansa ajattelemme siitä, se on vain ihmismielen mielikuvaa kunkin omasta näkökulmasta. Näin ollen voisimme ajatella, että jokaisella on "oma Jumalansa", mutta kuitenkin jokainen tarkoittaa loppujen lopuksi yhtä ja samaa asiaa.
Tuo tarinavertauksesi on hyvin lapsellinen mielikuva Jumalasta. Olet kuvitellut siinä Jumalan olevan ihmisen kaltainen despootti. Se on hyvin yleistä (valitettavasti!), sillä sitähän meille on ympätty kristinuskon ja sen kaltaisten uskontojen taholta jo n. 1650 vuotta!
Mikäs siinä lapsellista on? Ajatus on se, että ihminen päättää itse, mitä jumala ajattelee. Koska jumala ei ymmärrettävistä syistä itse voi ajatuksiaan tai toiveitaan mitenkään ilmaista. Eli ihminen on jumalaa suurempi. Voit vain sanoa että ei jumala noin ajattele, toimi, toivo, tai mitä vaan. Eli siis vain ja ainoastaan sinä tiedät, mitä se jumala nyt mistäkin ajattelee, tai mitä tahtoo tehtävän.
Enkä minä sano jumalan olevan yhtään mitään, mutta tarina vain ilmaisee sen, että ihmisen on hyvin vaikea uskoa jumalasta mitään, jos se on ristiriidassa oman mielikuvan kanssa. Mutta miksi toinen ihminen olisi parempi sanomaan jumalasta mitään kuin toinen.
Ja mistä sinä tiedät että jumala ei ole ihmisen kaltainen despootti? Se on vain sinun mielipiteesi asiasta.
Eli, jos jumalasta kukaan ei voi mitään sanoa, koska se on ihmisjärjelle käsittämätön asia, eikä jumala itse sano mistään mitään, eikä vaikuta mihinkään, niin miksi siihen sitten pitäisi uskoa, jos sillä kerran ei ole mitään vaikutusta mihinkään...
Se mihin ihminen uskoo on hänen jumalansa,oli hän uskovainen tai ei
Ihminen elää käsitemaailmassa ja se on uskoa samoinkuin teoriakin
Kukaan ei edelleenkään tunnu vastaavan mitä ajattelisi jos joku ystävä noin sanoisi. Tämä siis kristityille suunnattu kysymys.
Ja on olemassa uskonnollista uskoa, eli uskoa johonkin mihin ei ole mitään syytä uskoa, ja tavallisempaa "uskoa" (näille kahdelle erilaiselle uskolle pitäisi suomessa olla eri sanat, kuten esim englannissa: Faith ja belief) siihen, mikä havaintojen pohjalta näyttää todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Jokainen toki saa sitten itse päättää sen, miten pitkälle elämäänsä rakentaa vaikka sen uskon pohjalle, että joulupukki tai kaikkia hallitseva avaruushirviö on olemassa.
Eli minusta kuka tahansa saa uskoa mihin tahansa, kunhan ei oleta että muiden pitää uskoa samaan tai kokea hirveä kohtalo.
Esim. kristitty uskoo, että jos ihminen ei usko Jumalaan, hän tulee kärsimään ikuisesti Helvetin tulessa. (Se siitä "rakastavasta" Jumalasta...). Mutta ennenkuin joku alkaa vaahdota siitä, että minäkin sanon että muiden pitäisi uskoa siihen mitä minä asiasta sanon, niin pitää muistaa että minä en sano että joudut kadotukseen, jos uskot Jumalaan. Minä en väitä kenenkään joutuvan yhtään mihinkään. Tahdon vain ilmaista, että on järjetöntä uskoa johonkin mitä ei ole olemassa, ja rakentaa elämänsä sen varaan, ja odottaa muidenkin toimivan samoin.
Raamattu on in ainoastaan uskossa ja Jeesus kuoli ristillä joskus syntiemme tähden ja nousi kuolleista 3tna pvnä.siksi hän elää jotta meillä elämä olisi! Jeesus lupasi pyhänhengen ja se on niin ja aamen! pystytkö rakastamaan LÄHIMMÄISTÄ niinkuin itseäsi? entäpä silloin kuin tämä on tehnyt väärin sinua kohtaan????missä asuu oikeuden mukaisuus entä rakkaus? viha ja rakkaus ei asu ainakaan samassa paikassa!
Miksi pitää uskoa, emmekö voi elää, ilman minkäänlaista uskoa, näköjään emme, sillä usko tulee meihin jo permässä, perisyntinä,sieluna, ajattelijana, egona
Uskovaisen ja ateistin välinen kiista jumala olemassaolosta, on kahden uskovaisen välistä, vaikka jumala ei ole lainkaan uskon asia
Silloin kun kaikenlainen usko ja ei usko päättyy syntyy uskomaton elämä, jossa kaiikki kärsimys, tuska ja ahdistus, on päättynyt
"pystytkö rakastamaan LÄHIMMÄISTÄ niinkuin itseäsi?" En pysty, etkä pysty sinäkään. Kukaan ei pysty.
"missä asuu oikeuden mukaisuus entä rakkaus?" Ihmisen päässä.
"viha ja rakkaus ei asu ainakaan samassa paikassa!" Milläs perusteella? Kyllä ihminen pystyy vihaamaan, ja ihminen pystyy myös rakastamaan. Ja ihminen pystyy vihaamaan rakastamaansa ihmistä, jos niikseen tulee.
"se on niin ja aamen!" Siinäpä aina hyvä järkellinen perustelu... Koitapa siinä sitten keskustella.
"Miksi pitää uskoa, emmekö voi elää, ilman minkäänlaista uskoa?" No sitähän esim. minä ja muut ateistit juuri toteutamme.
"Uskovaisen ja ateistin välinen kiista jumala olemassaolosta, on kahden uskovaisen välistä." Ateisti ei ole uskovainen, vaan päinvastoin jopa.
"Silloin kun kaikenlainen usko ja ei usko päättyy syntyy uskomaton elämä, jossa kaiikki kärsimys, tuska ja ahdistus, on päättynyt." Ja mihinkäs tämä nyt sitten perustuu? Ja mihin tämä ylipäätään liittyy?
Olet muutamissa asioissa aivan oikeassa, mm. rakkaus ja viha ei voi olla yhtäaiaan, jos vihhaat rakkautta ei ole, sllä rakkaudella ei ole syytä eikä aihettajaa, (rakkaus on uskomaton elämä), jos sillä on syy tai aiheuttaja,
niin se ei ole rakkautta, vaan omistuksen halua ja kiintymystä sekä riippuvuutta.
Rakkaus on ajaton,viha on aikaan sidottu, joten ajatonta vihaa ei voi olla olemassa, ja kaikki viha, on ihmisen ja sen jumalien keksintöä.
Jos tunnemme vihan, niin emme tunne rakkautta
Jos sanomme rakastavamme, mutta vihaamme samanaikaisesti rakkautemme kohtetta, niin se ei ole silloin rakkautta, vaan kiintymystä ja riippuvuutta
Jos rakastamme ja kiinnymme ja tulemme riippuvaiseksi, (en voi elää ilman inua) niin rakkaus lentää ulus ikkunasta, ja väkivaltaisuus tulee tilalle.
Lopettaako ateisti uskon, sillä että ei usko jumalaan, siinä vain jumalusko päättyy, muu usko jää, sillä usko on ihmisen psykologinen perimä .
Kun ihminen ymmärtää, mikä tuo perimä on ja mistä se on syntynyt, niin uskona ilmenevä perimä päättyy ja syntyy uskomaton elämä
No nyt on jo niin sekavaa höttöä että et taida oikeen itsekään tietää mitä selittelet...
Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa... Millä perusteella? Eiköhän se kuule ole ihan luonnollinen asia tuo rakkaus.
Pieni mietityksen aihe:
''Haluaako Jumala estää pahuuden, mutta ei pysty?
Silloin hän ei ole kaikkivoipa.
Pystyykö hän mutta ei halua?
Silloin hän on pahansuopa.
Pystyykö hän ja haluaako hän?
Miksi sitten on pahuutta?
Onko hän kykenemätön ja haluton?
Miksi sitten kutsua häntä Jumalaksi?''