Sepä vasta herkkua! Lämmitimme leivinuunin, kun nuo ilmat ovat niin kosteita, saadaksemme miellyttävän lämmön huoneisiin.
Samalla päätin tehdä jälkilämmössä uunipuuroa ohrasuurimoista, joita hain lähimyllystä, a 2 euroa kilo.
En liottanut suurimoita yön yli, vaan tein sen muuten perinteiseen tapaan ja rautapataan.
1 litra täysmaitoa 1,5 dl suurimoita 1 tl. suolaa ja nokare voita, jolla voitelin ensin padan ja loput sulatin kuumennettuun maitoon.
Uunin siinnyttyä 150 asteeseen laitoin padan päälle kannen ja padan uuniin.
Reilu kolmen tunnin muhiminen ja sitten otin kannen pois ja vielä tunti uunissa, jolloin pinnalla oli vaaleanruskea silkkinen kate.
Nautinnon täydensi ripaus kanelia ja sokeria puuron pinnalle sekä kylmää maitoa kyytipojaksi.
Jos haluaa hieman miedomman makuisen puuron, siihen voi lisätä kolmanneksen puuroriisiä.
Kyllä meille kelpasi pelkkä ohrapuuro!
Helppoa, mutta ei nopeaa!
Uunipuuro ohrasta
11
2289
Vastaukset
- terveellistäkin
Mistä päin Suomea tämä ohrapuuroresepti tulee?
Aion kokeilla. On varmasti terveellistä.
Kiitos!- Vanha kokki
Täällä tehdään myös maanmainiota ohrankryynivelliä, pitkään hauduttamalla!
- terveellistäkin
Vanha kokki kirjoitti:
Täällä tehdään myös maanmainiota ohrankryynivelliä, pitkään hauduttamalla!
Ohraa pitää alkaa käyttämään enemmänkin, totutella. Sehän on maukkaampaa kuin riisi.
Muistelen joskus syöneeni maksalaatikkoa, jossa ainakin osa riisistä oli korvattu ohralla.
Mietin tässä sanaa ohrana. Syödään ohra ohrana eikä riisinä. Huono vitsi, myönnän. terveellistäkin kirjoitti:
Ohraa pitää alkaa käyttämään enemmänkin, totutella. Sehän on maukkaampaa kuin riisi.
Muistelen joskus syöneeni maksalaatikkoa, jossa ainakin osa riisistä oli korvattu ohralla.
Mietin tässä sanaa ohrana. Syödään ohra ohrana eikä riisinä. Huono vitsi, myönnän.Ja vitsisi muuttuu vieläkin kun keksit, mitä "ohrana" on suomeksi.
Vanhalle kokille satakuntalaisesta puurosta. Tiedät vanhan ohjeen; keitetään hiljakseen kunnes puuro on samettista ja punertavaa. Jonkun verran tulee tilavuudessa hävikkiä, mutta lopputulos korvaa kaiken.
- 20+16
itsekkin tein ohrapuuroa viime lauantaina ja lisäksi keitin marjasopan.
hyvää oli en muista koska viimeksi olen tehnyt rieskaa olen aina tehnyt.
en tiedä mistä lähtösin,mut lapsena meillä kotona näin syötiin.
täällä pohjois savossakin. - Toivossa hyvä elää
Kukahan keksisi perinneruoan Aleksis Kiven muiston kunniaksi. Runeberg säilyy muistissamme torttujensa ansiosta, mutta Kivi unohdettiin v.2009 kokonaan. Olisi se mukava laittaa edes jotain perinneruokaa hänen muistokseen aina 10.10.
Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.
”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.
Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?
" Eenokki.
Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
Mitä padassa kiehuu?
Jooseppi.
Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."
Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.
Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.
"Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.
Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.
”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.
Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?
" Eenokki.
Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
Mitä padassa kiehuu?
Jooseppi.
Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."
Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.
Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.
"Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.
Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.Ansaansa, muistanette tuon uhoojan "vaatimattomasti" ilmoittavan antavan kalaruokien erikoistuntijana reseptin mihin tahansa kalaruokaan mitä maailmassa valmistetaan, kunhan vain sitä häneltä pyydetään. Kummallisinta asiassa on se, ettei ainuttakaan ohjetta ole ilmaantunut, vaikka kyselijöitäkin näytti olleen!
Innovointi edellyttää jonkin aivan uuden ruokalajin keksimistä ja sen jatkuvaa parantelua.
Tepon sanoisin lähinnä "tuunaavan" muiden valmistusreseptejä, voidakseen sitten meuhkata kehittäneensä uuden ennennäkemättömän ruokalajin.
No tuo poropatonki kertoikin sitten surullisen totuuden hänen "innovaatiokyvyistään"! - Toivossa hyvä elää
crudo kirjoitti:
Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.
”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.
Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?
" Eenokki.
Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
Mitä padassa kiehuu?
Jooseppi.
Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."
Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.
Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.
"Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.
Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.Tuhannet kiitokset asiantuntevasta vastauksestasi! Kokit vain miettimään eri vaihtoehtoja. Olen kanssasi samaa mieltä, että ruoan tulisi olla mahdollisimman helppo laittaa. Ahvenkeitto tuntuisi aika sopivalta. Olishan se mukavaa, että esim. kouluissa tarjottaisiin ko. soppaa Kiven päivänä vaikka Seitsemän veljesten opintojen muistoksi. Ohrapuuro ja marjakeitto olis myös yksinkertainen vaihtoehto vaikka jälkiruoaksi. Mutta mikä olisi se herkku kahvihetkeen? Pullaleetta taisi olla yleinen kahviherkku siihen aikaan. Miten se tehtäisiin entisaikojen tapaan?
Toivon gulinaristeja mukaan miettimään Aleksis Kiven juhla-ja arki-ateriavaihtoehtoja! Crudon esittämien asioiden pohjalta.
Niin ja ravintolat niitä tuunaamaan asiakkaittensa iloksi. Olemme sen velkaa kielen taitajallemme. Toivossa hyvä elää kirjoitti:
Tuhannet kiitokset asiantuntevasta vastauksestasi! Kokit vain miettimään eri vaihtoehtoja. Olen kanssasi samaa mieltä, että ruoan tulisi olla mahdollisimman helppo laittaa. Ahvenkeitto tuntuisi aika sopivalta. Olishan se mukavaa, että esim. kouluissa tarjottaisiin ko. soppaa Kiven päivänä vaikka Seitsemän veljesten opintojen muistoksi. Ohrapuuro ja marjakeitto olis myös yksinkertainen vaihtoehto vaikka jälkiruoaksi. Mutta mikä olisi se herkku kahvihetkeen? Pullaleetta taisi olla yleinen kahviherkku siihen aikaan. Miten se tehtäisiin entisaikojen tapaan?
Toivon gulinaristeja mukaan miettimään Aleksis Kiven juhla-ja arki-ateriavaihtoehtoja! Crudon esittämien asioiden pohjalta.
Niin ja ravintolat niitä tuunaamaan asiakkaittensa iloksi. Olemme sen velkaa kielen taitajallemme.Pullaleetta lienee ollut 1800-luvulla aika lailla samanlainen kuin nytkin. Jäkiruoaksi voisi kai ajatella vaikka Pappilan hätävaran tyylista yhdistelmää: marjoja, murennettuja piparkakkuja ja vaniljakermaa tai vastaavaa kastiketta. Ässäpipareita, siirappipiparkakkuja (pipipi...!) - näistähän luulisi löytyvän.
Tulee vain mieleen Pula-ajan keittokirjasta aina päässä säilyvä ohje lapsille: otetaan kirkas juomalasi ja täytetään se tiiviisti puhtaalla lumella, kaadetaan päälle viinimarjamehua ja viedään toviksi vielä ulos pakkaseen. Syödään lusikalla.- Toivossa hyvä elää..
crudo kirjoitti:
Pullaleetta lienee ollut 1800-luvulla aika lailla samanlainen kuin nytkin. Jäkiruoaksi voisi kai ajatella vaikka Pappilan hätävaran tyylista yhdistelmää: marjoja, murennettuja piparkakkuja ja vaniljakermaa tai vastaavaa kastiketta. Ässäpipareita, siirappipiparkakkuja (pipipi...!) - näistähän luulisi löytyvän.
Tulee vain mieleen Pula-ajan keittokirjasta aina päässä säilyvä ohje lapsille: otetaan kirkas juomalasi ja täytetään se tiiviisti puhtaalla lumella, kaadetaan päälle viinimarjamehua ja viedään toviksi vielä ulos pakkaseen. Syödään lusikalla.Jäin vielä miettimään, olisiko sittenkin hernekeitto ja pannarit sopiva pari Aleksis Kiven perinneruoaksi. Pannarin päälle marjametsiemme satoa, mustikka vadelma-, puolukka linjalla. Laskiaisen mäenlasku liikuntamuotona sopisi myös kuvaan mukaan suomalaiskansallisena lajina. Harvoin lienee kuitenkin 10.10. vielä lunta maassa. Joten sienten keruu taitaisi olla yksi vaihtoehtoinen laji. Tai vaikka vain metsässä samoaminen.
Kahvileiväksi kehittelisin muffinssin tyyppistä tarjottavaa, jossa on täysjyvävehnää- tai ohraa ja mustikkaa ja/tai vadelmaa hillona.
Olkaa hyvä, a la Carte Aleksis Kivi. Tai vaikkapa Aleksin menu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781795Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161504
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12118450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191183Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61172hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121126Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61109Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71094