Uunipuuro ohrasta

Vanha kokki

Sepä vasta herkkua! Lämmitimme leivinuunin, kun nuo ilmat ovat niin kosteita, saadaksemme miellyttävän lämmön huoneisiin.
Samalla päätin tehdä jälkilämmössä uunipuuroa ohrasuurimoista, joita hain lähimyllystä, a 2 euroa kilo.
En liottanut suurimoita yön yli, vaan tein sen muuten perinteiseen tapaan ja rautapataan.
1 litra täysmaitoa 1,5 dl suurimoita 1 tl. suolaa ja nokare voita, jolla voitelin ensin padan ja loput sulatin kuumennettuun maitoon.
Uunin siinnyttyä 150 asteeseen laitoin padan päälle kannen ja padan uuniin.
Reilu kolmen tunnin muhiminen ja sitten otin kannen pois ja vielä tunti uunissa, jolloin pinnalla oli vaaleanruskea silkkinen kate.
Nautinnon täydensi ripaus kanelia ja sokeria puuron pinnalle sekä kylmää maitoa kyytipojaksi.
Jos haluaa hieman miedomman makuisen puuron, siihen voi lisätä kolmanneksen puuroriisiä.
Kyllä meille kelpasi pelkkä ohrapuuro!
Helppoa, mutta ei nopeaa!

11

2308

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • terveellistäkin

      Mistä päin Suomea tämä ohrapuuroresepti tulee?
      Aion kokeilla. On varmasti terveellistä.
      Kiitos!

      • Vanha kokki

        Täällä tehdään myös maanmainiota ohrankryynivelliä, pitkään hauduttamalla!


      • terveellistäkin
        Vanha kokki kirjoitti:

        Täällä tehdään myös maanmainiota ohrankryynivelliä, pitkään hauduttamalla!

        Ohraa pitää alkaa käyttämään enemmänkin, totutella. Sehän on maukkaampaa kuin riisi.
        Muistelen joskus syöneeni maksalaatikkoa, jossa ainakin osa riisistä oli korvattu ohralla.

        Mietin tässä sanaa ohrana. Syödään ohra ohrana eikä riisinä. Huono vitsi, myönnän.


      • terveellistäkin kirjoitti:

        Ohraa pitää alkaa käyttämään enemmänkin, totutella. Sehän on maukkaampaa kuin riisi.
        Muistelen joskus syöneeni maksalaatikkoa, jossa ainakin osa riisistä oli korvattu ohralla.

        Mietin tässä sanaa ohrana. Syödään ohra ohrana eikä riisinä. Huono vitsi, myönnän.

        Ja vitsisi muuttuu vieläkin kun keksit, mitä "ohrana" on suomeksi.

        Vanhalle kokille satakuntalaisesta puurosta. Tiedät vanhan ohjeen; keitetään hiljakseen kunnes puuro on samettista ja punertavaa. Jonkun verran tulee tilavuudessa hävikkiä, mutta lopputulos korvaa kaiken.


    • 20+16

      itsekkin tein ohrapuuroa viime lauantaina ja lisäksi keitin marjasopan.
      hyvää oli en muista koska viimeksi olen tehnyt rieskaa olen aina tehnyt.
      en tiedä mistä lähtösin,mut lapsena meillä kotona näin syötiin.
      täällä pohjois savossakin.

    • Toivossa hyvä elää

      Kukahan keksisi perinneruoan Aleksis Kiven muiston kunniaksi. Runeberg säilyy muistissamme torttujensa ansiosta, mutta Kivi unohdettiin v.2009 kokonaan. Olisi se mukava laittaa edes jotain perinneruokaa hänen muistokseen aina 10.10.

      • Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.

        ”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.

        Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?

        " Eenokki.
        Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
        seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
        vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
        Mitä padassa kiehuu?

        Jooseppi.
        Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."

        Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.

        Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.

        "Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.

        Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.


      • Vanha kokki
        crudo kirjoitti:

        Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.

        ”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.

        Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?

        " Eenokki.
        Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
        seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
        vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
        Mitä padassa kiehuu?

        Jooseppi.
        Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."

        Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.

        Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.

        "Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.

        Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.

        Ansaansa, muistanette tuon uhoojan "vaatimattomasti" ilmoittavan antavan kalaruokien erikoistuntijana reseptin mihin tahansa kalaruokaan mitä maailmassa valmistetaan, kunhan vain sitä häneltä pyydetään. Kummallisinta asiassa on se, ettei ainuttakaan ohjetta ole ilmaantunut, vaikka kyselijöitäkin näytti olleen!

        Innovointi edellyttää jonkin aivan uuden ruokalajin keksimistä ja sen jatkuvaa parantelua.

        Tepon sanoisin lähinnä "tuunaavan" muiden valmistusreseptejä, voidakseen sitten meuhkata kehittäneensä uuden ennennäkemättömän ruokalajin.
        No tuo poropatonki kertoikin sitten surullisen totuuden hänen "innovaatiokyvyistään"!


      • Toivossa hyvä elää
        crudo kirjoitti:

        Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.

        ”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.

        Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?

        " Eenokki.
        Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
        seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
        vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
        Mitä padassa kiehuu?

        Jooseppi.
        Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."

        Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.

        Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.

        "Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.

        Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.

        Tuhannet kiitokset asiantuntevasta vastauksestasi! Kokit vain miettimään eri vaihtoehtoja. Olen kanssasi samaa mieltä, että ruoan tulisi olla mahdollisimman helppo laittaa. Ahvenkeitto tuntuisi aika sopivalta. Olishan se mukavaa, että esim. kouluissa tarjottaisiin ko. soppaa Kiven päivänä vaikka Seitsemän veljesten opintojen muistoksi. Ohrapuuro ja marjakeitto olis myös yksinkertainen vaihtoehto vaikka jälkiruoaksi. Mutta mikä olisi se herkku kahvihetkeen? Pullaleetta taisi olla yleinen kahviherkku siihen aikaan. Miten se tehtäisiin entisaikojen tapaan?

        Toivon gulinaristeja mukaan miettimään Aleksis Kiven juhla-ja arki-ateriavaihtoehtoja! Crudon esittämien asioiden pohjalta.
        Niin ja ravintolat niitä tuunaamaan asiakkaittensa iloksi. Olemme sen velkaa kielen taitajallemme.


      • Toivossa hyvä elää kirjoitti:

        Tuhannet kiitokset asiantuntevasta vastauksestasi! Kokit vain miettimään eri vaihtoehtoja. Olen kanssasi samaa mieltä, että ruoan tulisi olla mahdollisimman helppo laittaa. Ahvenkeitto tuntuisi aika sopivalta. Olishan se mukavaa, että esim. kouluissa tarjottaisiin ko. soppaa Kiven päivänä vaikka Seitsemän veljesten opintojen muistoksi. Ohrapuuro ja marjakeitto olis myös yksinkertainen vaihtoehto vaikka jälkiruoaksi. Mutta mikä olisi se herkku kahvihetkeen? Pullaleetta taisi olla yleinen kahviherkku siihen aikaan. Miten se tehtäisiin entisaikojen tapaan?

        Toivon gulinaristeja mukaan miettimään Aleksis Kiven juhla-ja arki-ateriavaihtoehtoja! Crudon esittämien asioiden pohjalta.
        Niin ja ravintolat niitä tuunaamaan asiakkaittensa iloksi. Olemme sen velkaa kielen taitajallemme.

        Pullaleetta lienee ollut 1800-luvulla aika lailla samanlainen kuin nytkin. Jäkiruoaksi voisi kai ajatella vaikka Pappilan hätävaran tyylista yhdistelmää: marjoja, murennettuja piparkakkuja ja vaniljakermaa tai vastaavaa kastiketta. Ässäpipareita, siirappipiparkakkuja (pipipi...!) - näistähän luulisi löytyvän.

        Tulee vain mieleen Pula-ajan keittokirjasta aina päässä säilyvä ohje lapsille: otetaan kirkas juomalasi ja täytetään se tiiviisti puhtaalla lumella, kaadetaan päälle viinimarjamehua ja viedään toviksi vielä ulos pakkaseen. Syödään lusikalla.


      • Toivossa hyvä elää..
        crudo kirjoitti:

        Pullaleetta lienee ollut 1800-luvulla aika lailla samanlainen kuin nytkin. Jäkiruoaksi voisi kai ajatella vaikka Pappilan hätävaran tyylista yhdistelmää: marjoja, murennettuja piparkakkuja ja vaniljakermaa tai vastaavaa kastiketta. Ässäpipareita, siirappipiparkakkuja (pipipi...!) - näistähän luulisi löytyvän.

        Tulee vain mieleen Pula-ajan keittokirjasta aina päässä säilyvä ohje lapsille: otetaan kirkas juomalasi ja täytetään se tiiviisti puhtaalla lumella, kaadetaan päälle viinimarjamehua ja viedään toviksi vielä ulos pakkaseen. Syödään lusikalla.

        Jäin vielä miettimään, olisiko sittenkin hernekeitto ja pannarit sopiva pari Aleksis Kiven perinneruoaksi. Pannarin päälle marjametsiemme satoa, mustikka vadelma-, puolukka linjalla. Laskiaisen mäenlasku liikuntamuotona sopisi myös kuvaan mukaan suomalaiskansallisena lajina. Harvoin lienee kuitenkin 10.10. vielä lunta maassa. Joten sienten keruu taitaisi olla yksi vaihtoehtoinen laji. Tai vaikka vain metsässä samoaminen.
        Kahvileiväksi kehittelisin muffinssin tyyppistä tarjottavaa, jossa on täysjyvävehnää- tai ohraa ja mustikkaa ja/tai vadelmaa hillona.

        Olkaa hyvä, a la Carte Aleksis Kivi. Tai vaikkapa Aleksin menu.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi on täysin sekaisin

      Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010
      Maailman menoa
      424
      4655
    2. Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka

      minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa
      Ikävä
      14
      1660
    3. Aivan täysin tahallinen teko

      Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves
      Suomussalmi
      91
      1401
    4. Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!

      Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä
      Suomussalmi
      52
      1309
    5. Olet saanut minut sekoamaan

      Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.
      Ikävä
      17
      1204
    6. Mainehaitta metsäkonefirmalle

      Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos
      Suomussalmi
      50
      1141
    7. Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?

      Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-
      Suomalaiset julkkikset
      0
      1055
    8. Myönnän sinulle nyt

      Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele
      Ikävä
      54
      950
    9. Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti

      eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl
      Ikävä
      60
      829
    10. Pysytäänkö nainen

      edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.
      Ikävä
      54
      827
    Aihe