Sepä vasta herkkua! Lämmitimme leivinuunin, kun nuo ilmat ovat niin kosteita, saadaksemme miellyttävän lämmön huoneisiin.
Samalla päätin tehdä jälkilämmössä uunipuuroa ohrasuurimoista, joita hain lähimyllystä, a 2 euroa kilo.
En liottanut suurimoita yön yli, vaan tein sen muuten perinteiseen tapaan ja rautapataan.
1 litra täysmaitoa 1,5 dl suurimoita 1 tl. suolaa ja nokare voita, jolla voitelin ensin padan ja loput sulatin kuumennettuun maitoon.
Uunin siinnyttyä 150 asteeseen laitoin padan päälle kannen ja padan uuniin.
Reilu kolmen tunnin muhiminen ja sitten otin kannen pois ja vielä tunti uunissa, jolloin pinnalla oli vaaleanruskea silkkinen kate.
Nautinnon täydensi ripaus kanelia ja sokeria puuron pinnalle sekä kylmää maitoa kyytipojaksi.
Jos haluaa hieman miedomman makuisen puuron, siihen voi lisätä kolmanneksen puuroriisiä.
Kyllä meille kelpasi pelkkä ohrapuuro!
Helppoa, mutta ei nopeaa!
Uunipuuro ohrasta
11
2584
Vastaukset
- terveellistäkin
Mistä päin Suomea tämä ohrapuuroresepti tulee?
Aion kokeilla. On varmasti terveellistä.
Kiitos!- Vanha kokki
Täällä tehdään myös maanmainiota ohrankryynivelliä, pitkään hauduttamalla!
- terveellistäkin
Vanha kokki kirjoitti:
Täällä tehdään myös maanmainiota ohrankryynivelliä, pitkään hauduttamalla!
Ohraa pitää alkaa käyttämään enemmänkin, totutella. Sehän on maukkaampaa kuin riisi.
Muistelen joskus syöneeni maksalaatikkoa, jossa ainakin osa riisistä oli korvattu ohralla.
Mietin tässä sanaa ohrana. Syödään ohra ohrana eikä riisinä. Huono vitsi, myönnän. terveellistäkin kirjoitti:
Ohraa pitää alkaa käyttämään enemmänkin, totutella. Sehän on maukkaampaa kuin riisi.
Muistelen joskus syöneeni maksalaatikkoa, jossa ainakin osa riisistä oli korvattu ohralla.
Mietin tässä sanaa ohrana. Syödään ohra ohrana eikä riisinä. Huono vitsi, myönnän.Ja vitsisi muuttuu vieläkin kun keksit, mitä "ohrana" on suomeksi.
Vanhalle kokille satakuntalaisesta puurosta. Tiedät vanhan ohjeen; keitetään hiljakseen kunnes puuro on samettista ja punertavaa. Jonkun verran tulee tilavuudessa hävikkiä, mutta lopputulos korvaa kaiken.
- 20+16
itsekkin tein ohrapuuroa viime lauantaina ja lisäksi keitin marjasopan.
hyvää oli en muista koska viimeksi olen tehnyt rieskaa olen aina tehnyt.
en tiedä mistä lähtösin,mut lapsena meillä kotona näin syötiin.
täällä pohjois savossakin. - Toivossa hyvä elää
Kukahan keksisi perinneruoan Aleksis Kiven muiston kunniaksi. Runeberg säilyy muistissamme torttujensa ansiosta, mutta Kivi unohdettiin v.2009 kokonaan. Olisi se mukava laittaa edes jotain perinneruokaa hänen muistokseen aina 10.10.
Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.
”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.
Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?
" Eenokki.
Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
Mitä padassa kiehuu?
Jooseppi.
Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."
Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.
Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.
"Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.
Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.
”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.
Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?
" Eenokki.
Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
Mitä padassa kiehuu?
Jooseppi.
Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."
Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.
Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.
"Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.
Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.Ansaansa, muistanette tuon uhoojan "vaatimattomasti" ilmoittavan antavan kalaruokien erikoistuntijana reseptin mihin tahansa kalaruokaan mitä maailmassa valmistetaan, kunhan vain sitä häneltä pyydetään. Kummallisinta asiassa on se, ettei ainuttakaan ohjetta ole ilmaantunut, vaikka kyselijöitäkin näytti olleen!
Innovointi edellyttää jonkin aivan uuden ruokalajin keksimistä ja sen jatkuvaa parantelua.
Tepon sanoisin lähinnä "tuunaavan" muiden valmistusreseptejä, voidakseen sitten meuhkata kehittäneensä uuden ennennäkemättömän ruokalajin.
No tuo poropatonki kertoikin sitten surullisen totuuden hänen "innovaatiokyvyistään"! - Toivossa hyvä elää
crudo kirjoitti:
Visainen kysymys kun Kivellä on niin paljon viitteitä ruokaan teoksissaan. Mutta jos ajatellaan Kiven maisemaa, niin luontohan kaikessa on läsnä ja Kivi oli lisäksi metsämies, joten riista tulisi ensinnä mieleen. Mutta vaikea on "tetripaistia" Aleksis Kiven päiväksi lanseerata, raaka-aineen puuttuessa.
”Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Tähän Juhani heittää nokkelasti: ”No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.” Joten jokin riista kuitenkin olisi ykkössuosikki: hirvipaisti? Tai Toukolan härkien muistoksi voisi rakennella jonkin naudanlihapadan katajanmarjoilla ja päälle veljeksille maistuvaa olutta ja viinaryyppy.
Mutta "”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesä-aamun kajastaessa, lippaellen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa.”, joten kala tulisi kysymykseen kyllä. Kirkas ahvensoppa juureksilla? Sorva ei sano minulle kulinaarisesti mitään - mikä lie kultakala?
" Eenokki.
Mutta hellä sydämmensä saattaa hänen välisti toimiin, joita
seuraa katumus. Minä, mukama mies, olen aina tämmöinen
vakava pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen vähän.)
Mitä padassa kiehuu?
Jooseppi.
Siellä kiehuu makkaranpalasia, kryyniä, vettä ja suolaa."
Tämä on Nummisuutareista, mutta kovin olisi köyhää tuo Joosepin makkarakryynisoppa.
Monasti Kivi mainitsee herkkujen herkkuna ja veljesten kaihon kohteena pyllimakkaran, joka lienee sama kuin aiemmin täällä keskusteltu pylsy, suomalainen haggis. Jo silloin ehdottelin pylsytradition perustamista Suomeen. Olisiko tästä sianmahalaukkuun tehdystä perinneherkusta Aleksin Kiven ruoaksi? Olviretki Schleusingenissa-näytelmän kunniaksi palanpainimeksi pienpanimon olutta.
"Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara." Joku makkara sen tulisi olla: helppo tehdä, hyvä syödä ja markkinoida.
Teppo huom! Sitaateissa olevat lainaukset Aleksis Kiveltä, ei minulta. Linkki veisi kotikirjastooni, joten en sitä tähän nyt pane.Tuhannet kiitokset asiantuntevasta vastauksestasi! Kokit vain miettimään eri vaihtoehtoja. Olen kanssasi samaa mieltä, että ruoan tulisi olla mahdollisimman helppo laittaa. Ahvenkeitto tuntuisi aika sopivalta. Olishan se mukavaa, että esim. kouluissa tarjottaisiin ko. soppaa Kiven päivänä vaikka Seitsemän veljesten opintojen muistoksi. Ohrapuuro ja marjakeitto olis myös yksinkertainen vaihtoehto vaikka jälkiruoaksi. Mutta mikä olisi se herkku kahvihetkeen? Pullaleetta taisi olla yleinen kahviherkku siihen aikaan. Miten se tehtäisiin entisaikojen tapaan?
Toivon gulinaristeja mukaan miettimään Aleksis Kiven juhla-ja arki-ateriavaihtoehtoja! Crudon esittämien asioiden pohjalta.
Niin ja ravintolat niitä tuunaamaan asiakkaittensa iloksi. Olemme sen velkaa kielen taitajallemme. Toivossa hyvä elää kirjoitti:
Tuhannet kiitokset asiantuntevasta vastauksestasi! Kokit vain miettimään eri vaihtoehtoja. Olen kanssasi samaa mieltä, että ruoan tulisi olla mahdollisimman helppo laittaa. Ahvenkeitto tuntuisi aika sopivalta. Olishan se mukavaa, että esim. kouluissa tarjottaisiin ko. soppaa Kiven päivänä vaikka Seitsemän veljesten opintojen muistoksi. Ohrapuuro ja marjakeitto olis myös yksinkertainen vaihtoehto vaikka jälkiruoaksi. Mutta mikä olisi se herkku kahvihetkeen? Pullaleetta taisi olla yleinen kahviherkku siihen aikaan. Miten se tehtäisiin entisaikojen tapaan?
Toivon gulinaristeja mukaan miettimään Aleksis Kiven juhla-ja arki-ateriavaihtoehtoja! Crudon esittämien asioiden pohjalta.
Niin ja ravintolat niitä tuunaamaan asiakkaittensa iloksi. Olemme sen velkaa kielen taitajallemme.Pullaleetta lienee ollut 1800-luvulla aika lailla samanlainen kuin nytkin. Jäkiruoaksi voisi kai ajatella vaikka Pappilan hätävaran tyylista yhdistelmää: marjoja, murennettuja piparkakkuja ja vaniljakermaa tai vastaavaa kastiketta. Ässäpipareita, siirappipiparkakkuja (pipipi...!) - näistähän luulisi löytyvän.
Tulee vain mieleen Pula-ajan keittokirjasta aina päässä säilyvä ohje lapsille: otetaan kirkas juomalasi ja täytetään se tiiviisti puhtaalla lumella, kaadetaan päälle viinimarjamehua ja viedään toviksi vielä ulos pakkaseen. Syödään lusikalla.- Toivossa hyvä elää..
crudo kirjoitti:
Pullaleetta lienee ollut 1800-luvulla aika lailla samanlainen kuin nytkin. Jäkiruoaksi voisi kai ajatella vaikka Pappilan hätävaran tyylista yhdistelmää: marjoja, murennettuja piparkakkuja ja vaniljakermaa tai vastaavaa kastiketta. Ässäpipareita, siirappipiparkakkuja (pipipi...!) - näistähän luulisi löytyvän.
Tulee vain mieleen Pula-ajan keittokirjasta aina päässä säilyvä ohje lapsille: otetaan kirkas juomalasi ja täytetään se tiiviisti puhtaalla lumella, kaadetaan päälle viinimarjamehua ja viedään toviksi vielä ulos pakkaseen. Syödään lusikalla.Jäin vielä miettimään, olisiko sittenkin hernekeitto ja pannarit sopiva pari Aleksis Kiven perinneruoaksi. Pannarin päälle marjametsiemme satoa, mustikka vadelma-, puolukka linjalla. Laskiaisen mäenlasku liikuntamuotona sopisi myös kuvaan mukaan suomalaiskansallisena lajina. Harvoin lienee kuitenkin 10.10. vielä lunta maassa. Joten sienten keruu taitaisi olla yksi vaihtoehtoinen laji. Tai vaikka vain metsässä samoaminen.
Kahvileiväksi kehittelisin muffinssin tyyppistä tarjottavaa, jossa on täysjyvävehnää- tai ohraa ja mustikkaa ja/tai vadelmaa hillona.
Olkaa hyvä, a la Carte Aleksis Kivi. Tai vaikkapa Aleksin menu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m2215055Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o1194111- 583633
Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä363599- 513450
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest383075Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu202586- 232336
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo442159UMK-juontajakaksikon pari isoa "mokaa" ihmetyttää - Mitäs tykkäsit Syköstä ja Uotisesta juontajina?
Tänä vuonna UMK-lavalla nähtiin artistien lisäksi juontajakolmikko Jorma Uotinen, Sami Sykkö ja Jasmin Beloued. Juontami231982