Ikinä en ole lasiin sylkenyt mutta kun vuoden alussa tuli kenkää niin nyt on kyllä maistunut. Mitenkäs muut, otatteko joskus ryypyn jos toisenkin murheeseen?
Viinaa menee vähän liikaa
Valitettavasti
8290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Auttaapa hyvinkin! Murheet katoaa, laskut unohtuu. Seuraava päivä onkin sitten kauheampi, kun huomaa kuinka rahat ovat kadonneet.
Jos se ryyppy jäisi kahteen kepukolpakkoon kerran viikossa, niin jäisi vielä ruokarahaa itselle!
Ja jos on muka liian kallista niin hakee Virosta niin paljon kuin vain jaksaa kantaa! Vaikka asun Helsingissä en ole kuin kerran käynyt lastin hakemassa enkä toista kertaa hae. Siinä kun 80% alettiin vetämään niin muisti lähti päiväkausiksi, koko viikko yhtä sumua, ei kiva! Kun käy silloin tällöin viinakaupassa niin tolkku säilyy...
Takana on yli 2:n kuukauden tissutellen hoidettu EU-työnhakuputki.
Ennen lähtöä pullotin 24-litraa uuteolutta ( n. 7 - 8% ) kylmäkellariin.
Viiden asteen lämpötilassa ei jälkikäynti onnistunut joten nyt litkin hapotonta lientä.
Tänään ostin seuraavan satsin tarpeet ja ryhdyn huomenna askaroimaan.
Hapottomista olen juonut jo niin paljon ettei loppuja kannata enää herätellä.
Seuraavakaan ei ehdi ajoissa valmiiksi mutta heti pullotuksen jälkeen kun lataan kolmannen satsin niin pääsen normaaliin päiväjärjestykseen.
Ei tässä mitään murheita ole mutta aika menee rattoisasti.
Kumma juttu, mutta nyt työttömänä menee vinkkua enemmän kuin töissä ollessa. Eihän ne ryypyt murheeseen auta kuin hetkeksi, mutta sen hetken on elämä valoisampaa. Et ole yksin pullosi kanssa, joten älä mieti, vaan "nauti", niin tekee monet samassa veneessä olevat!
Elämä hymyilee, kun vetää tiukkaa Suomi-viinaa! Ei turhia ahdista rahattomuus tai jääminen sivuun yhteiskunnasta. Eikä tunnu missään muiden vähättely, kun muistikin menee samalla.
Eipä tule juuri lainkaan viinaksia otettua. Tiukkaa muutenkin rahan kanssa. Kun olin töissä, ja rahaa enemmän, tykkäsin silloin kyllä joskus viikonloppuisin käydä yökerhoissa ;)
Kun ottaa kunnolla niin maalliset vaivat ja velat unhoittuu, matkaa mielessään Satumaahan missä kaikki on niin paljon paremmin, siellä on ainainen kesä...
Harvoinpa sitä aitoilmaiseksi saa, joten moisen, iloliemeksikin ehkä sarkastiksesti kutsutun, nesteen ostamiseen kuluu köyhältä suhteellisesti enemmän rahaa kuin varakkaalta lipittelijältä, vaikka raharikas tissuttelisi tahi hörppisi rahakalliimmin kuin rahaköyhä. Huolet ja murheet tuntuvat lisäksi osaavan uida viinassa, eli todellisen alakulon alkoholijuomiin hukuttaminen on vaikeaa. Hetken unohduksen saattaa humala tuoda, mutta kun henkilökohtainen keskusyksikkömme taas palaa päihteettömään tilaan, niin surut alkavat siellä taas häiritsevästi surrata.
Toisinaan minua ihmetyttää, miksi haemme lohtua ja unohdusta alkoholin ynnä muitten päihteitten avuin, vaikka meille on suotu mielikuvituksen lahja. Haavemaahan poistuminen on ilmaista, niin voi tehdä monessa paikassa ja tilanteessa, ja unelmien universumista pääsee reaalimaailmaan heti, kun siellä ilmenee jotain kiinnostavaa - vaikkapa uusi työtilaisuus.