Kun kuolema saapuu, sinä palaat vaivattomasti luonnolliseen olemisen tilaasi. Tietoisuutesi sekoittuu valon liekkiin, joka on aito identiteettisi. Maalliset taakat nostetaan pois harteiltasi. Fyysisessä kehossa asustaminen asettaa sinulle rajoituksia. On totta, että valitsit sukelluksen tähän rajoitusten tilaan tarjolla olevien kokemusmahdollisuuksien takia. Kuitenkin kyse on hurmion tuntemuksesta, kun palaat takaisin luonnolliseen, enkelimäiseen tilaasi. Sisimmässäsi oleva enkeli haluaa lentää ja olla vapaa, tutkia vapaasti lukuisia maailmoja, joista universumi koostuu. Tutkittavaa ja koettavaa on niin paljon. Kun olet syntynyt maalliseen kehoon, menetät enemmän tai vähemmän kosketuksen tähän enkelimäiseen vapauteen ja ilman rajoja olemisen tunteeseen.
Kuolema / Kuolemattomuus
Saagapolku
1512248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 151
Vanhimmat
Olishan se ihqua..... mutta ikävä kyllä vain science fictiota.
Totuus voi olla myös julma. Synnyt tähän maailmaan "synkkien tähtien" alla. Vain toisten telominen ja tyriminen antaa sinulle mahdollisuuden edetä. Täysin "viattomana" sinut tuomitaan elinkautiseen ja kuolet vankilan betonisängylle keuhkokuumeeseen. Kun kuolet sinun hautakivesi potkitaan nurin ja koirat repivät luusi.
Voit syntyä myös rikkaaseen perheeseen, saada hyvän koulutuksen ja päästä perheyritykseen töihin. Menestyt ja saat mainetta ja elämäsi rullaa. Kuolet vasta 98-vuotiaana ja perheesi suree sinua ja muistelee sinua. Hautajaisissasi on orkesteri soittamassa.
Ainakin kerran he kuolevat mutteivät koskaan palaa takaisin.
Aloittajan esittämät asiat on vain toiveunta, sillä fyysisellä kuolemalla ei ole mitään merkitystä, sen jälkeiselle
elämälle
Sitä mitä elämä ennen kuolemaa niin sitä se se on kuoleman jälkeenkin, vaikka uskonnot ovat tehneet siitä rajapyykin, jossa jyvät erotetaan akanoista, toiset taivaaseen ja toiset helvettiin, mutta sellaista ei tapahdu, sillä kaikki ovat samassa asemassa, olit uskovainen tai et.
Jos haluaa irti kärsimyksestä ja tuskasta, niin sen ontapahduttava jo täällä elinaikana, sillä kun kuolemme se on liian myöhäistä
On ymmärrettävä kärsimyksiemme ja ne saattavat johtua jo tuhansien vuosien takaa, psykologisena perimänä
(prisynti), joka on sama kuin sielu
Aika hyvin viserretty.
Kukapa meistä voisi ihmis'elossaan sanoa rehellisesti olevansa onnellinen?
Kun,,,maailma kärsii, ihmiset, eläimet siis me kaikki miten siinä ja tässä,,?
Toki helpottaahan se omaa kepeää meno'jalkaa kun syntyy suh't terveenä, perheeseen ja kulttuuriin jossa on pelimerkkejä käytössä ja siten muitakin mahdollisuuksia "toteuttaa" itseään kuin elossa ketkuilu [mutta kuitenkin miksi?].
Muistan aiheeseen liittyeb yhden jutun, jossa David Bowie ihmetteli sitä että; "Miten ihmiset jaksavat elää?". Davidilla ei pelimerkkejä puutu eikä minän-korostus-mahdollisuuksiakaan ja silti hänkin ihmettelee elämää ja sen turhuutta.
Jos uusien maailmojen kokeminen säilyy näin subjeltiivisena eli suht samana kuin täällä--> ei tilanne muutu ratkaisevasti miksikään vaikka "maisemat vaihtuu", tylsistyminen uhkaa lopulta ja varmasti myös "kiertelijää ja kaartelijaa" siivillä tai ilman.
Fyysisellä kuolemalla ei merkitystä. Tilanne muuttuu oleellisesti vain kun olemme kuolleet eläessämme ja tulleet näin eläissämme onnellisiksi. On mahdollista olla aina iloinen ja onnellinen. Nämä tarkoittavat tässä muuta kuin sentimentaalisia tunnetiloja.
Vahvistan sen että kärsimyksen "ongelma" on ratkaistava kehon ollessa päällä, jos tahtoo olla milloinkaan onnellinen.
Tällä planeetalla kestokyky koetellaan katkeraan kalkkiin asti, elämien saatossa.
Kun on antauduttu kaiken kaatuessa, tuhoutuessa ja musertaessa kaiken tarpeettoman niin on mahdollista saada yksi voitto: Sen nimi on luovutusvoitto, voitto tulee luopumisesta.
Kun kaikki on viety tulee onnellisuus, joka on ajaton autuus tässä hetkessä.
Kuoleman jälkeen jatkuvat suhteelliset illuusiot, mikäli luovutusvoittoa ei ole.
Tämä on syy, miksi ihmiset syntyvät uudelleen maan päälle: kärsimys ja kuolema on voitettava fyysisessä kehossa ollessaan.
Apostoli Paavali neuvoo hieman ennen kuolemaansa nuorta työtoveriaan Timoteusta Toisessa Timoteuskirjeen neljännen luvun alussa:
“Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.“ (2 Tim 4:1-8).
Aina on ollut niitä, jotka haalivat opettajia omaan korvasyyhyynsä, mutta tuntuu, että viime vuosina Suomessa on yhä enemmän haluttu kieltää uskonnollisten totuuksien olemassaolo. Kaikesta on tullut vain mielipiteitä. Mitään ei enää voi sanoa varmasti. Mutta esimerkiksi apostolinen uskontunnustus asettaa eteemme tietyt totuudet, joihin joko uskotaan tai ei uskota. Eivät ne ole vain mielipiteitä.
Tänä päivänä on muotia julistaa, että kaikki tiet vievät taivaaseen. Mutta ei edes antiikin Roomassa kaikki tiet vieneet Roomaan, vaikka sananlasku niin sanoikin. Samoin on tänään: ei kaikki uskonnollisuus ole kristillisyyttä, eivät kaikki tiet ole Raamatun mukaisia.
Iankaikkinen kohtalo päätetään tässä elämässä. Jos aiot perille, on oltava oikealla tiellä jo ennen kuolemaa. Tienviitat taivaaseen löytyvät raamatusta ja uskon tunnustuksesta. Kun pysymme sillä tiellä, jonka Jeesus on meille viitoittanut, pääsemme myös kerran perille taivaaseen. Jeesus avasi tien taivaaseen ristillä kaksituhatta vuotta sitten kärsiessään häpeällisen kuoleman meidän syntisten puolesta. Ei se ole tärkeintä, mitä me olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, vaan tärkeintä on se, mitä Kristus on tehnyt. Hän pelasti meidät pelkästä armosta. Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan golgatan ristillä.
Sovinto Jumalan ja ihmisen välillä on tehty. Kristus kantoi meidän syntimme, me saamme olla vapaat synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Se merkitsi syntisen vanhurskauttamista Jumalan suuresta armosta.
Paavali jatkaa vielä kehotuksen sanalla: “ Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: - Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.“ (2 Kor 6:1-2)
Eihän Kristuksen ristintyön merkitys jää sinun kohdallasi turhaksi! Suostu ottamaan risti tienviitaksesi, niin pääset perille. Pääset taivaaseen!
Hyvä että toit jatkoksi Uuden Liiton juttua. Minä olen Vanhan Liiton tien kulkija. Huomaan että Uusi Liitto sekä Kristus on tehokas, kun sen ottaa todesta eikä puolivillaisesti. Ehdottomasti Kristus on otettava elämässä todesti, ja erityisesti antaa Hänen kantaa ihminen motiiviltaan oikeisiin tekoihin. Tällöin Uuden Liiton tie vie perille.
Kun antaa Kristuksen kantaa loppuun saakka niin hän vie perille. Kristus sinun sydämessäsi vie perille.
Saarnaan myös Kristuksesta koska Vanhan Liiton tietä kulkeneena tiedän, että tiet yhtyvät tietyssä vaiheessa. Kristus on otettava vastaan psykologisen kuoleman hetkellä. Kristus kantaa myös Vanhan Liiton tien kulkijaa tietyn vaiheen jälkeen.
PS. Netissä täytyy tyytyä siihen että nämä ovat vain "mielipiteitä", ettemme vaikuttaisi fanaattisilta (vaikka tietyssä mielessä olemme sitä, jos aiomme elää todesti se minkä koemme)
Mä väitän olevani varsin onnellinen ihminen! :)
Ja tämä "tuskani" on tehnyt musta vaan vieläkin onnellisemman. En ymmärrä buddhalaisten hinkua päästä kokonaan tuskasta eroon. Mielestäni se on keskenkasvuista ajattelua. Kärsimyksen sijasta pitääkin vapautua turhautumista ja tylsistymisestä. Ne ovat syy todelliseen tuskaan. Ne vievät meiltä elämänilon, eivät suinkaan kärsimykset.
Maailmassa on tietenkin paljon turhaa kärsimystä, joka on poistettavissa. Niinhän ihmiskunta tekeekin keksiessään jatkuvasti uusia parannuskeinoja sairauksiin. Mielestäni on aika mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun kaikki sairaudet ovat parannettavissa? Johtaako se ihmiset onneen, vaiko vain uuteen turhautumaan ja tylsistymiseen?
Länsimaissa näyttäisi ainakin siltä, että täysin terveet ja vauraat ihmiset turhautuvat liiankin helposti.
Meikäläinenkin menetti elämänilon 20-vuotiaana ja luulin jo elämäni tulleen päätepisteeseensä. Se olikin vain oikeasti uusi alku. Onneni oli kuitenkin ehkä se, että tämä maailma on kiehtonut mieltäni aivan lapsesta saakka. Kaikki tämän maailman ihmeet ovat hypnotisoineet mieleni. Pystyinkin saamaan elämäniloni takaisin ja palaamaan lähes lapsenomaiseen tilaan. Välillä sitä tosin häiritsee ihmisten pilkka ja inho persoonaani kohtaan. Onneksi mullakin on kuitenkin "fanini" mikä tasoittaa senkin jutun.
Mietin jo lapsena kaikenlaista "syvällistä". Istuskelin yksin kalassa tuntikausia rannalla ja pohdin asioita. Silloin ihmettelin sitä miten ihmisestä voi tulla hullu? Nykyään ihmettelen sitä, miten ihmisestä ei tule hullua?
No, sekin kyllä selvisi kun tulin itsekin hulluksi.
Mutta ei siinäkään vielä mitään. Aloinkin pohtia sitä, että tullakseen viisaaksi, on sitä ennen tultava hulluksi. Joidenkin mielestä täysin perverssi ajatus. Heille voin vain sanoa, että menkää ja kokekaa hulluuskin. Sittenpähän tiedätte paremmin!
No, ihmisistä varmaan mitä vastenmielisin ajatus? Ihmiset pelkäävät eniten juuri hulluutta ja onhan se "ekstreemiä". Rakkaus voi kuitenkin parantaa jopa hulluudenkin. Ja se joka on parantunut hulluudesta rakkaudella, on kaikkein onnellisin ihminen maailmassa! Kukaan ei voi enää hänen onnellisuuttaan järkyttää. Hulluushan on äärimmäinen menetys. Mutta saadakseen, on ensin menetettävä. Löytääkseen on ensin kadotettava. Voittaakseen on ensin hävittävä. Tänne syntyessämme meille on oikeastaan vielä kaikki. Onnelinen kuitenkin se joka menettää sen kaiken! Hän on saava miljoona kertaa enemmän, kuin mitä hänellä koskaan on ollutkaan.
Ihmisen ei tule koskaan verrata itseään niihin joilla on paremmin, vaan niihin joilla on huonommin. Eivätkä ne "paremmatkaan" ihmiset ole turvassa tylsyydeltä ja turhautumilta. Niin David Bowie, kuin teikäläinen tai meikäläinenkin.
Ihmisten pitäs vaan harrastaa ja olla kiinnostuneita kaikesta. Ehkä koulujärjestelmämme tappaa pienen tutkijan ja ihmettelijän meissä, ja siksi moni ei enää näe kuinka ihmeellinen paikka tämä maailma todellisuudessa on? Meikäläisessä se ei sitä tehnyt. Voihan asioista ottaa selvää ilman kouluakin (monista tärkeistä asioistahan ei puhuta edes koulussa mitään!) Nykyään se on jopa paljon helpompaa kuin ennen. Menee vaan tänne nettiin ja alkaa ottamaan asioista selvää. Mikähän nero mäkin olisin jos tällainen netti olis ollut olemassa jo 1970-luvulla?
Tai sitten olisin joku "pilattu pentu" tietokonepeleineen ja pizzoineen...
;)
//Tänne syntyessämme meille on oikeastaan vielä kaikki.//
- Olen miettinyt samaa. Lapsena kaikki oli edessä ja siksi elämän yllätyksellisyys ja uutuuden viehätys piti mielenkiintoa yllä.
Sitä on vanhetessaan yksinkertaisesti kokenut itsensä jo melko väsyksiin ja tyhjäksi näillä rahkeilla joilla kykeni. Tilanne muistuttaa jo hieman lapsuutta ;), koska nyt odottaa taas uusia seikkailuja aivan tuolla "kulman takaa", tuo "kulma" sattuu olemaan nyt kuolema [kyllä pidempi lepokin tekisi kutaa, alkaa olla "pakki niin tyhjä" tietoisuudestaan].
Tietysti jos olisi reilusti pelimerkkejä voisihan sitä karata kiertämään Telluksen juurta jaksaen. Takaisin en tulisi Suomeen enää koskaan.
Hulluus voi olla todella ahdistavaa. Onhan toki vastaavasti heitä jotka ovat onnellisia hulluja, viheltelevät vain mennessään sfääreissään hymyillen, mutta heitä lienee kai harvemmassa?
Maanisuus ja debressio vuorotellessaan vievät voimia, vai kantaakohan toinen fiilis toista ettei aikakaan ehdi käydä pitkäksi? Minä taidan nykyisellään olla perus-masentunut aina, sellaista bluesia alvariinsa, en ilmeisesti ole greisi, koska maanisuutta ei näy eikä kuulu ;)?
Rauhaa masennus ei vie, se on ovelaa ettei ahdistu mistään, tai tunne tunteissaan mitään suurempia huippuja tai pohjia tuolla sydänalassaan, mutta se pitkästyminen ja se ainainen arkinen ja kaikenlainen toistaminen, se käy joskus hermoille :D.
Minusta viisaus on sellaista tiedon ja elämän-kokemusten tuomaa yhdistämisen taitoa ja oivaltamista? Ymmärtää[tieto kokemus] asioiden yhteyksiä paremmin kuin ihan pentuna.
Ja pennut on ihania, niin omat kuin vieraatkin, voi kun toivon että saisivat olla vain mahdollisimman pitkään ihan vain itsejään.
Katsottavaa puoltoistatuntia suomalainen tekstitys.
http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750#
Kommentoin leffaa eräältä osin.
Kristinuskoa ennen oli Osiris-kultti. Olen myös huomannut että vanhat symbolismit on siirretty uudelleen lämmitettynä toisiin kuosiin. Sanat on vaihdettu. Ennen oli Ra-Osiris-Isis, nyt on Isä-Poika-Pyhä Henki. Pyhä Henki viittaa Lady Gaian feminiiniseen energiaan.
Luonnon kolminaisuus, josta versoaa seitsemäisyys, on ihan todellista. Tosin Jeesusta tarjotaan nyt Osiriksen tilalle. Ei haittaa, koska kyse on tietoisuuden laadusta ja nimillä ei niin väliä.
Muinaisegyptiläiseen aikaan lukusarjaa 1-3-7 pidettiin pyhänä. Yhdestä Alkulähteestä tuli kolme pääenergiaa (Ra-Osiris-Isis), jotka edelleen jakaantuvat seitsemään energialaatuun. Väriopillisesti sama homma: kolmesta väristä punainen-sininen-keltainen voidaan sekoittaa seitsemän väriä. Lukusarja ilmentää luonnonlain, jonka mukaan aurinkokuntamme moninaisuus on rakennettu.
Se toimii myös yhdistämismielessä: Seitsemää energiaa pitkin voimme päästä kolmeen, ja sieltä edelleen Alkulähteeseen. Tämä on yhdistämisen ja ykseyden kaava.
Kaikissa pääuskonnoissa on samat luonnon perusperiaatteet kun vain jaksaa ne esille kaivaa. Kun ihmiset pääsevät pelkkiin nimiin fakkiutumisesta eroon, niin uskonnot voidaankin yhdistää.
mutta en vain saattanut. En päässyt montaakaan minuuttia eteenpäin. Järkyttävää. Ja totta. Mikä tekee sen vieläkin järkyttävämmäksi.
minun olisi pitänyt hypätä alkuminuuttien yli.
se minun "Kristustietoisuus" aloitus oli poistettu...
Siihen ketjuun näköjään laitoin sellaista vastausmateriaalia jota ei saa sanoa julkisesti kun se poistettin. Ainakin poistattajien mielestä. Nyt sen topsecret -materiaalin kuitenkin tiedät. Minulle se on ok vaikka poistaisivat kaikki puheenvuorot :) Ihan sama.
Ei herkille. Kaikkea ei arvitse ottaa tosissaan, leffoissa on vain dramatisoitu osatotuus. Ja en olisi ihmeissäni jos tuon leffalinkin ja puheenvuoroni siitä joku haluaisi poistettavaksi. Se on HARDCORE kamaa. :-)
Mutta minä jätän väliin. Toistaiseksi. :-)
Meikäläisellä oli aika hyvä lapsuus. Ei oltu rikkaita (tosin muistelen, että meitä jotenkin ihmeellisesti pidettiin rikkaina), eikä mua pakotettu mihinkään valmiiseen muottiin.
Lapsuudesta se kaikki selviäinen usein lähteekin. Hyvä lapsuus kannattelee meitä koko elämän ajan. Olisin todennäköisesti kroonisella osastolla mielisairaalassa loppu ikäni, jos olisin rikkinäisestä perheestä.
Eikä sen vanhemmuuden tarvitse olla mitään muuta kuin välittämistä ja huolehtimista jälkikasvustaan. En oikein ymmärrä näitä "vanhemman pitää olla lapsensa kaveri" höpinöitä. Vanhemman tulee olla enemmänkin auktoriteetti, suojelija ja huolehtija. Olla tavallaan kuin pieni jumala lapselleen. Jumalan rakkautta aletaankin oppia ensin vanhemmilta. On hyvin surullista jos lapsi ei saa rakkautta vanhemmiltaan. Silloin hänen on vaikeaa ottaa sitä mistään myöhemminkään vastaan. Hänestä tulee helposti kylmä ateisti ja materialisti. Ehkäpä tämän päivän psykopaatti?
Ja lapsuudessa onkin se mahtava puoli, kun kaikki vielä tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Jeesuskin puhui siitä, että taivas on lastenkaltaisten. MIelestäni se tarkoittaa sitä, että kaikki on uutta ja ihmeellistä lapsenkaltaiselle ihmiselle. Onhan tämä aikamme tosin aika erikoista aikaa. Kaikki tämä kehitys on uutta ja ihmeellistä. Maan päällä ei ole vielä vastaavaa ennen koettu. Tekniikka onkin varsin kiehtovaa varsinkin lapsen mielelle. Tosin lapsiamme latistetaan vielä aivan liiaksi koulussakin ja tämä edistys ei pääse silloin vielä oikein oikeuksiinsa, jolloin seurauksena voi olla tylsistyminen ja masentuminen. Tämä asia pitäisikin korjata nopeasti. Muuten maailmassa on liikaa löysämoraalisia ja elämänarvot kadottaneita ihmisiä, jotka eivät tunne itseään. Ja se johtaa lopulta suureen rappioon ja lopulta jopa koko ihmiskunnan tuhoon. On järkyttävää miten vaikkapa joku pettäinen on nykyään "kivaa"!
Silloin joskus parikymppisenä sain jonkinlaisia kiksejä omaa kuolemaani ajatellessani. Nykyään sellainen ei juuri kiinnosta. En kyllä kovin vanhaksi haluaisi elää. Ainakaan kovin sairaana. Näin "soturisieluna" haluaisin tietenkin lähteä täältä "saappaat jalassa"! ;)
Todeta vaan biisin sanoin "It is a good day to die"!
http://www.youtube.com/watch?v=ymvn1iYMuLQ
Intiaanit osaskin kuolla tyynesti ja ylväästi!
Joskus kiroan tätä kristinuskoakin siitä, että se on vienyt kuolemastakin tyyneyden ja ylväyden pelottelemalla ihmisiä kuolemanjälkeisestä todellisuudesta. Luonnonlapset onkin aidosti vapaita kuolemaan ilman mitään pelkoa. Nykyään tosin luonnonlapsia on yhä vaikeampaa maan päältä löytää. Onhan siinä toisaalta paljon haastetta, että pitää voittaa erilaisia pelkojakin täällä maan päällä. Kuolemanpelko niistä ehkä se suurin? Elämänpelko taitaa tosin olla lähes yhtä vaikeasti voitettavissa, tai ehkä vieläkin vaikeammin?
Meikäläinen taas diggailee Suomea. Täällä on vielä jonkin verran luonnonrauhaakin jäljellä. Sanovat, että Suomi olisi "vanhojen sielujen maa". Meikäläinen uskoo siihen. Kun katsoo miten paljon kulttuuria suhteessa väkilukuun täällä Suomessakin on tuotettu ja tuotetaan yhä, niin se selvästi viittaa siihen, että sieluillamme on jo paljon kokemusta takanaan menneistä elämistään. Näin pieni kansa ei ihan sattumalta kykene tuottamaan taidetta ja tietoa näin paljon ilman, että siinä olisi takana suurempi "kosminen suunnitelma". Vapaus toteuttaa itseään vapaasti ja rauhassa kertoo vain siitä, että olemme sielullisestikin varsin kehittynyttä väkeä.
Hulluushan on todella ahdistavaa. Moni tuolla kadullakin katsoo inhoten kun mielisairas ihminen tulee vastaan. Jotkut tulevat jopa vihaisiksi. Minullekin on käynyt joskus niin. Ja kyllä hulluteeni joskus vilahtaa katseessani. Mielisairaudestakin jää päällepäin näkyvät "arvet" vaikka olisimmekin täysin tervehtyneitä. Mulla ei ole bio-polarisuutta, vaikka mania ja depressio ovat hyvin tuttuja juttuja mullekin. Mulla ne kestää vain korkeintaan muutaman kuukauden ja tiedostan koko ajan tilanteeni. Tiedän, että olen sekaisin. Olen tosin hulluna nähnyt "salattuja" asioita, jotka eivät ole todellakaan mitään harhoja. Tiedän, että hulluudessa on oma mystinen puolensa, jota terveiden on erittäin vaikeaa havaita.
Ja mulla pitää kiirettä niin paljon, että en oikeastaan ehdi masentua. Lisäksi pitää kantaa vastuuta perheestään. Ei siinä vaan enää ehdi masentua tai maanistua! Ja joudun aika usein tilanteisiin, joissa pitää ohjata tai huolehti muista ihmisistä. Se taitaakin olla tämän elämäni tarkoitus? Muista huolehtiminen ja heidän ohjaamisensa. "Suuren soturin" pitää osata myös sellaisia asioita. ;)
>>Minusta viisaus on sellaista tiedon ja elämän-kokemusten tuomaa yhdistämisen taitoa ja oivaltamista? Ymmärtää[tieto kokemus] asioiden yhteyksiä paremmin kuin ihan pentuna.
Ihmiset syyttä suotta antavat sanojen ja nimien hämätä itseään. Itsekin olen luonteeltani aikamoinen pilkunrassaaja välillä ja minua ärsyttää jos asiat esitetään ihan miten sattuu, mutta loppujen lopuksi kaikessa on kyse vain nimistä, nimikkeitä ja termeistä jotka ihminen on ITSE antanut asioille hahmottaakseen hahmotonta.
Muinaisuuden ihmiset olivat ehkä sen verran fiksuja että he tajusivat että kun ei muodotonta, energiaa jne. voi kuitenkaan sanoilla selittää tarpeeksi hyvin ja kattavasti, niin laaditaan kaikenlaisia vertauskuvauksellisia tarinoita joilla viitataan vähän sinnepäin eli totuuteen, ja ihminen saa sitten itse oivaltaa loput. Vähän kuten tarotkorttien kuvat kertovat enemmän kuin mitä joku rajallinen teksti kertoisi.
Kuvien ja tarinoiden ohella numerot ovat tietenkin yksi reitti lähestyä olennaista ydintä. Ne ovatkin sitten jo vähän vaativampi juttu ja eihän tässä kovin kauaa ole nykypäivänä vielä tajuttukaan että menneiden kulttuurien jälkeensä jättämät rauniot kertovat matemaattisin kaavoin asioista joista tarut kertovat toisella tavalla (tosin myyteissäkin on joskus numeroilla suurikin rooli).
poistattivat sen vaikka oli Idän uskonnot palstalla.
Pitää ottaa PE avuksi ja tehdä uusi aloitus.
Vertauskuvakielessä on se fiksu puoli että se jättää tulkinnanvaraa, jolloin voidaan tosiaan oivaltaa itse. Muinaiset kansat painottivat paljon salatun esille saamista omalla ponnistuksella. Silloin se voi muuttaa psyykettä. Energioista kun on kyse niin niitä ei voi selittää puhki sanojen avulla. Siksi keksitään tarina, vaikka tuhannen ja yhden yön sadut, Grimmin sadut ja H.C.Andersenin tarinat. Niihinkin on piilotettu sellaista sanaa, joka löydetään niin kuin neula löydetään heinäsuovasta. Esim. kuningas jolla oli kolme poikaa jotka lähtivät maailmaan; tässä toistuu taas yhdistelmä 1-3. Ritari joka kukistaa seitsenpäisen lohikäärmeen kolmen avustajan avulla; tässä yhdistelmä 1-3-7. ( 1 3 7 = 11, [3 x 7] 1 = 22 ). Jollekin kirja on kirjaimellinen ja silloin siitä tulee ristiriitainen. Metaforamaisella ajattelulla ne ristiriidat on sulatettavissa kokonaisuudeksi. Tällöin kukin saa ymmärryksensä mukaisen tulkinnan. Jos pyhät kirjat koetettaisiin tehdä täysin kirjaimellisiksi, niin ahaa-elämystä ei syntyisi, koska vastaus olisi liian yksiselitteinen.
Tuo on oikein, mutta ihmisen on vaikea luopua itsestään, koska hän ei tiedä mitä tilalle, niinpä hän pitää kynsin hampain kiinni itsestään,mutta jos hän kieltää itsensä, niin se on suuri vapautus,sillä tuo tuhansien vuosien taakka puttoaa pois
Kasvuympäristö on tärkeä kaikella tapaa. Kohtalaisesti toimeen tulevassa ja vapaassa kasvualustassa, että päinvastaisessa ovat puolensa. Ratkaisevaa lienee kehittyvän yksilön oma asenne, eli geeneistä nouseva valmius kohdata maailma kustakin taustasta huolimatta ja niiden kautta. Eli tarkoitan sitä, että huonotkin lähtökohdat voivat nostattaa "ängryn" kautta vastavoimat esiin joista nousee esimerkiksi positiivisuus?
Oma lapsuus oli kyllä turvallinen monessa suhteessa, mutta toisaalla hyvin voimakas auktoriteetti,,eli "jumala isä" antoi hieman liikaa sitä omaa kuvaansa poikansa maailmankuvaan.
"Jos ei kestä, nuutokoon" oli faijan asenne minuun, oltiin sitten saunassa 140/C aivan pikkupoikana, tai äärimmäisessä urheilusuorituksessa. No ehkä juuri sen vuoksi minusta tuli "lepsu" mutta [toivon mukaan] rakastava isä, joka ei liikoja vaadi, eikä suoranaisesti omia mallejaan jälkikasvulle tyrkytä.
Rakkaus on oleellisinta, kuten toteatkin, se on kaiken A&O:oo.
Luovuus tapetaan fatalistisilla aatoksilla valmiista hierarkioista, itse asiassa juuri tänään kuulin erään opettajan[naisen] arvostelevan[mutkan kautta] koulujen uskonnon opetusta. Mitä ihmettä 5-luokkalaiselle lapselle kuuluu nälkää kuolevien kohtelu Jeesuksen hengessä tai maailman ongelmat yleensäkään, ne ovat aikuisten asioita, niitä ei lapsien kuulu käsitellä. Onko kasvatuksessa syytä antaa vaihtoehtoja mahdollisuuksista 'suhtautua' maailmamme ongelmiin vai selittää sitä miksi suhtautuminen on minkäkinlaista?
Lapsenkaltaisuus liittyy kaiketi samaan sarjaan kuin Paavalin[nimi merkitsee:pieni/vähäinen-->Paavali muutos Saulukseksta Paulukseksi liittyy aseman muutokseen tiedossa, sillä uudessa tilanteessa hän oli "pieni/lapsi" tiedon suhteen] puhe "maidosta ja väkevästä ruuasta" ---> maito on lapsen ravintoa, sillä lapsi ei kykene vielä kehittymätömän elimistönsä vuoksi sulattamaan vahvaa ruokaa, eli "kierrellen"/pesherillä--> gnosista.
Valtakunta on siis avoin lapsille siinä mielessä, että heille ei valmiita malleja ole iskostettu/"poltettu" mieleen?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli tekniikankin kehitys on yksi osa sitä ketjua joka vie "johonkin" mitä emme vielä näe. Viisasta on opettaa ja antaa omaa esimerkkiä lapsille avoimuudesta elämään ja asioihin, eikä toistaa omien isiemme tai äitiemme mallinnus-taktiikaa, josta kumpuaa ainoastaan pikku-iskiä ja äitejä jatkumona.
Jännä tuo sinun inkkari-wannabee juttusi, et varmaan tiennyt että minussa oikeasti virtaa tippa intiaaniverta ja paavillistakin vertaei sen puoleen sukuni taustojen kautta.
Elämänpelko lienee aivan yhtä tiukassa kuin kuolemankin, olla nyt siinä sitten paskat housussa pelkojen saartamana, suorittaen vain robottimaisesti työ ja yö-vaate ruljasnssiana kuten muutkin orjat ;D.
Huh sentään, olen kyllä rasittunut ja väsynyt elämästä, mutta ehdottomasti varsin tyytyväinen siihen että elin melko rajusti ja monelta kantilta elämääni, tietysti nyt on "hieman" hiljaisempaa kaikella tapaa, kai on se aika keskittyä jutusteluun ja tulevaan eikä enää toimintaan.
Minä en kylmästä välitä, enkä enää pimeästä, muuten kuin nukkuessa, siksi muutan heti 6.9 miljoonaa saatuani Uuteen-Seenlantiin lampaita paimentamaan anti-kristusta karkuun.
Näiltä kulmiltahan sen pitäisi "huhujen mukaan" ;D tulla, sen suuren anti-kristuksen. Pohjolasta se kuulemma jonkun saagan mukaan muistaakseni nousee?
Silmistä näkee hulluuden, suun seudusta juoppouden ja niin edelleen, mieli muuntaa lihaa ja liha vaikuttaa mieleen, kai se suurin taistelu ihmisellä käydäänkin biologian ja hengen välillä?
Tälläistä commentointia tällä kertaa täältä veliseni :).
Kirjat, sadut, tarinat ja myytit noin ylipäätään pitäisikin ajatella ehkä siltä kannalta kuin näyttelijät ja näytelmien ohjaajat tekevät näytelmää. Voidaan päättää korostaa tänään yhtä tiettyä juttua ja toisen kerran toisessa versiossa nostaa enemmän esille jotain toista osatekijää. Koko kuvaelman kannalta tärkein on hetki jossa tarina tapahtuu ja yleisö saa kontaktin tarinaan. Kun näytelmä on päättynyt, sitä ei aseteta pylvään päähän palvottavaksi, vaikka toki jotkut saattavat arvottaa sen arvoon arvaamattomaan (vaikkapa Shakespearen Hamletin), ja jotkut pitävät kiihkeästi jostain tietystä versiosta ja toiset toisesta.
Näyttelijän itsensä kannalta katsottuna tarina voi avautua vaikkapa eri ikävaiheiden myötä täysin eri tavalla, ja ennenkaikkea hän saa eri rooleja sen mukaan kuin ikää karttuu. Ei kukaan voi koko elämäänsä esittää yhtä ja samaa tyyppiä tai hän tekee itsestään naurettavan. Joku vanha kääkkä Romeona? Tuskin.
Kaiken kaikkiaan tarinoilla on välineellinen arvo. Juuri tuo mainitsemasi ahaa-elämys, oivallus, on se mikä on hakusessa, jos sitä ei tule, on aivan sama seuraako tarinaa kansien välistä, näyttämöltä tai ylipäätään mistään.
Kaikkein ärsyttävintä, mutta väistämätöntä on tosiaankin se että tulkintoja voi olla useita ja mikään niistä ei ole väärä. Ihmisen olennainen olemus on olla FANI (=omaansa etsivä ja omaa Juttuaan rakastava), hän fanittaa milloin mitäkin ja katsoo ylen sitä mikä ei juuri hänelle nappaa mitenkään. Ja kuitenkin on kyse vain väärästä ikäkaudesta, väärästä ajasta, väärästä elämästäkin kenties, ettei juuri tämä tietty juttu hetkauta häntä mitenkään.
Ja sekin on monista ärsyttävää, melkein kaikista itseasiassa, ettei kaikesta elämässä voikaan selkeästi sanoa että tämä on sitä tahi tämä on tätä. Voikin olla että jokin tietty asia asettuu EIn ja KYLLÄn välimaastoon. Jos joku kirjoittaa kirjan ja hän ei sano suoraan perustuuko se todellisuuteen ja lukijasta vaikuttaa siltä että se saattaisi perustua, kirjoittajaa kiusataan vaikka hautaan asti vaatimuksilla saada tietää oliko se totta vai ei. Tai sitten ihmiset jotka olettavat esiintyvänsä tuossa kirjassa nostavat metakan että ei se noin mennyt tai ei tuo ole totta.
Tietynlainen "plastisuus", elävyys ja hengittävyys on se mistä aina ensimmäiseksi halutaan eroon kun kirjaimellinen tulkinta nostetaan pääasiaksi. Ainoan oikean tulkinnan esiinkaivajat raivaavat tieltään ne joiden tulkinnat ovat "aivan liian mielikuvituksellisia", vaikka samaan aikaan oikean tulkinnan korvamerkinneet saattavat itsekin sisällyttää omaan versioonsa mitä merkillisimpiä elementtejä joita hiemankin vapaammin ajattelemaan kykenevä katsoisi kummissaan.
Tieteen mukana kuvioihin on tullut myös tyhjänpäiväinen naureskelu. Mitä ei ymmärretä, mitä pelätään ja mihin ei haluta uskoa yritetään nauraa nurin, eikä enää pelkästään vihata kuten menneinä vuosisatoina. Täten jokin sellainen liukas luikku kuin ufo-ilmiö ei todellakaan mahdu ihmisen kuvaan todellisuudesta ja asiaan saatetaan suhtautua lähes uskonnollisella paatoksella puolesta tai vastaan. Ufot ovat jotain mikä minun mielestäni menee juuri kyllä ja ein välimaastoon (niin kauan ainakin kunnes saamme tietää niistä lopullisen totuuden, jos sellaista edes on!) ja siksi ne tulevat helposti mieleen kun miettii sitä kuinka vaikea ihmisille on sietää maailmaa jossa kaikki ei olekaan tunnettua ja tiedettyä, mitattua ja punnittua. Tai uskon pyhillä kirjoilla ratifioitua.
Kiitoksia valaisusta.
Se video kertoo siitä, kuin tämän kaiken täytyykin olla.
Mitenkä muuten ilman vahvaa verhoa me olisimme oppineet saamaan kaksinaisuuden kokemuksen.
Seitsemän sinettiä.
http://www.crimsoncircle.fi/kanavoinnit/jumalallinenihminen12.htm
:) Hyvin yksinkertaista :)
Anonian aikana Lähde loi Kristustietoisuuden omaksi jatkeekseen.
Ei millään lailla erilliseksi, no ensiksikin koska se on mahdotonta.
Ok ihminen fyysisessa DNA muodossa raskaine ajatuksineen ja tekoineen on kaikkein kaukaisempana alku Lähteestään, mutta kumminki kokoajan yhteydessä.
Äiti maa sai kokemuksen kaiken ottamisesta, kun haki fyysisen muodon. Äiti maa otti itseensä kaiken ympäriltään. No Se sai sen kokemuksen. Uusi kokemus alkoi Äiti maalle nimittäin antaminen.
Kärsivällisesti on Äiti maa antanut lapsilleen (ihminen) itsestään mitä ihminen on halunnut ottaa. Öljy yms.
Nyt tämä kokemus on sitten saatu ja on aika mennä eteenpäin. Nostaa hiukan värähtelyä Ok.
Ihminen on hiiltä joten ihmisenkin pitää nostaa värähtelyään, jotta voisi mennä Äiti maan kanssa seuraavalle kokemukslle.
Harmonia, Rakkaus, Taivas maan päällä.
Lady Gaya on ilmoittanut, että hänen kaikki lapset seuraavat mukana, kun Hän palaa tähtikehoonsa.
Me olemme jatkeita Kristustietoisuudessa ja palaamme valokehoomme.
Aritta mene sen yläpuolelle.
Henkinen teko ei ole sama kuin fyysinen teko.
Me olemme täällä kokemassa ja emmekä olisi saaneet sitä kokemusta hyväksytysti, jos emme olisi luoneet tätä yksityistä mailman pankkia ja sitä kautta jumalaa nimeltään raha.
http://www.ronnastar.com/finnishJuly09.htm
niin ja joskus peräti onnistunkin mutta kun se hyökkää vastaan noin kuin tuossa filmissä niin shit kun se on hankalaa. :-(
Kaikki on juuri kuin pitääkin olla.
Ajattele, miltä tuntuu sytyttää valot pimeessä.
Miten voi haluta sytyttää valot pimeessä ?
Koska tietää että on mukavampi olla valossa, kuin pimeessä.
No nyt kun olemme kokeneet tämän kaksinaisuuden harhan, jota voisi verrata pimeyteen, niin sytytetään valot.
Tämä video on kertomus siitä miten kaksinaisuudessa luotiin tämä kaksinaisuus.
Kumminkin tämä kaikki on kokoajan yhteydessä Lähteeseen, josta emme koskaan ole olleet erillisiä.
se filmi oikein meni? :-)
Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kokonaan mutta kärsivät lapset estivät minun filmin katselemisen heti. Toinen asia on sitten kärsivät eläimet. Ja kärsimys ylipäänsä.
Ennen en ollut näin herkkä. Nykyään en uskalla edes katsoa tv:n uutisia kun en tiedä mitä kaikkea siinä näytetään yhtäkkiä. :-)
Mutta tiedän kyllä että kaikki on niin kuin pitääkin eikä sattumia ole. Kaikella on tarkoituksensa.
Kerran murehdin auton alle jääneitä sammakoita mutta sitten tajusin että saman tien kun sammakko jäi auton alle se myös vapautui ja pääsi valoon.
Ei ole kärsimystä.
Anonian aikana me sovimme tämän kaksinaisuuden / erillisyyden kokemuksen kokemisen.
Pahuus ja raakuus kuuluivat tähän meidän sopimukseen jotta erillisyys voi olla.
Ei ne ole kuin kokemuksia prosessin kokemuksessa.
Henkinen ja fyysinen kokemus ovat erilaisia.
Tekee pahaa kun näkee, että joku kärsii.
Mutta ne ovat vain kokemuksia jonka takana on aina ollut ja aina tulee olemaan vain ja ainoastaan Rakkaus.
Kaikki on niin hyvin kuin voi olla mitä tahansa tapahtuukin.
Mutta tunnen kuitenkin näin.
Atakaamme Valon virrata iloisin ajatuksin ja teoin.
Negatiivisen ajatusten ja tekojen loputtua pahuus häviää saman tien.
Edellisen voisi mieltää egoon.
Miten vesi voi muistaa ?
Mä en tiedä tuosta nouseeko se asennekin geeneistä?
Meikäläinenkin on oikeastaan poikkeus suvussani. Mun kohdallani ihmeteltiinkin lapsuudessani sitä kun en ollut tullut suvussani oikein kehenkään. Eivät sukuni muut jäsenet ole ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet kovinkaan "henkisen tien kulkijoita" samassa mittakaavassa kuin mitä itse olen ollut. Eikä kenestäkään (ei ainakaan lähihistoriassa) heistä ole tullut hulluakaan. Hyvä tietenkin niin! ;)
Mua huvittaa se, että aina etsitään jotain maagisia esi-isiä, jotka selittäis osan siitä kun joku on "jotain". Jeesustakin piti ihan väkisin liittää Daavidin sukuun. Eihän sellaset sielut tule mistään "rupusuvuista"!
Osoittaa vaan taas Ihmisten lapsellisuutta sekin!
Ja oikeastaan oma sukuni on ollut "ihan tavallinen". Ei mitään ihmeellistä suuntaan, eikä toiseen.
Mä vielä uskoisin, että jos haluaa kovasti kasvaa sielullisesti, niin kannattaa valita itselleen aika "tavallinen" suku. Ja Suomestahan niitä löytyy vaikka huru mykke. Vaatimattomia, mutta sitkeitä ja uutteria sukuja.
Mä olen sitä mieltä, että on ihan ok jos faija haluaa karaista poikaansa. Rajansa tietysti kaikella! Ei sitä nyt ihan miten vain pidä lastaan "käyttää". Sekin vaatii myös viisautta ja älyä. Välillä näkee näitä faijoja kentän laidalla, jotka raivoaa pojalleen ja vaatii tältä täydellisyyttä. Oma faijani meni kerran väliin sanomaan tällaiselle tapaukselle suorat sanat: "Sähän on oot täys idiootti! Anna lapselles tilaa, juntti!" Tai jotain sinne päin ;)
Henkinen/fyysinen väkivalta ja alistaminen ei todellakaan kuulu vanhemmuuteen!
Valitettavasti monet kuitenkin vain toistavat oman faijansa virheitä. Jonkun pitäs sanoo niille suoraan, että mietis nyt enemmän sitä millaista mallia lapsellesi oikein olet antamassa?
Helppoahan se väärän psykologisen perimän katkaiseminen ei ole!
Munkin mielestäni on täysin typerää kuormittaa lapsen psyykettä maailman ongelmilla. Nykyään on tietenkin täysin mahdotonta myöskään suojella lastaan niiltä. Media kyllä pitää siitä huolen. Turvallinen lähipiiri on kuitenkin kaikki kaikessa. Ihmisen psyyke osaa kyllä suojella itseään kaikelta sen ulkopuoliselta. Psykologiset defenssit pitävät siitä onneksemme huolen.
Mulle inkkarit on ollu ihan penskasta kova juttu. Sieltä olen elämänarvojani, suhtautumistani luontoon ja ihmisyyteen ammentanut. "Jalo villi" on se mikä on mielestäni lähinnä luontoa olevaa ihmisyyttä. Luonnonlapset eivät juuri kehitä perversioitakaan, eivätkä muutenkaan hillu vailla järkeä. Tosin tämä koskee lähinnä niitä P-Amerikan intiaaneja. Olen aika varma siitä, että jos olen elänyt aiemmin, olen ollut joskus joku heistä? Onhan mulla se kielilläpuhuminen jossa puhuin selvää intiaanikieltä. En kyllä ole täysin varma siitä, oliko se vain henki, joka puhui kauttani? Se oli oikeastaan aika hassua. Olisi ollut kiva tietää mitä intiaanikieltä puhuin?
Isoisäni oli hyvin erähenkinen ja huumorintajuinen ihminen. Vähän inkkarin oloinen tyyppi muutenkin. Uskoisin, että edellisten elämiemme tuttuja tapaamme jatkuvasti myös nykyisessäkin elämässämme. Se tekee jotenkin kaikesta lohdullisempaa. Emme koskaan joudu oikeasti toisistamme eroon. Jokin kumma "sielunyhteys" pitää meidät aina läheisinä. Jopa entiset vihollisemme ovat yhä läsnä. Voimmekin olla nyt jopa toistemme rakastavaisia! Ihmeellinen on elämä! ;)
Olen maininnut täällä aiemminkin, että olen vähän kateellinen sun "tuhlaajapoikaelämällesi". Olen kuin se kiukutteleva veli, joka jäi kotiiin. No, en mä oikeastaan kaipaa sellaista "hurjaa ja villiä elämää". Olen ollut nyk. elämässäni aika rauhallinen ja viihdyn kotona. En kaipaa juuri seikkailua. En kai ole oikein koskaan kaivannutkaan? Olen jotenkin tiedostanut, että sellainen on loppujen lopuksi aika tyhjää elämää. Jos kokoajan täytyy juosta naisissa ja kitata viinaa, niin ei se sellainen ole oikein hyväksi kenellekään. Muiden silmikssä voi toki olla "tosi mies", mutta tuntea itse syvällä sisimässään olevansa kuin pieni poika, joka etsii äitiään muista naisista.
Mua muut ihmiset ei pidä oikein yhtään minään, mutta itse tunnen itseni "soturiksi" ja se riittää! Saa tietenkin nauraa ihan vapaasti! Mäkin nauran itselleni. Mikään sotahullu en kuitenkaan todellakaan ole! Todellinen soturius on jotain ihan muuta kuin muiden ihmisten jäsenien pätkimistä.
Ja kylmää ja pimeää kestän oikein hyvin. Kaipa sellainen on "soturille" tullut hyvin tutuksi? Tuntee vaan olevan omassa elementissään. Koulussa 7-vuotiaana lauloin laulukokeessa: "paljon on kärsitty vilua ja nälkää..." ja se tuntu hyvin luontelvalta jutulta. No, kyllä mullekin välillä lämpö ja valokin kelpaa! ;)
Ett silleen "veliseni" ;)
ajattelen näin että on olemassa negatiivisia olioita jotka saavat ravintoa ja energiaa meidän negatiivisuudestamme joten sanon näille otuksille että menkää valoon siitä häiritsemästä ja niin siinä vain käy että olo tulee paremmaksi. :-)
>>>> Kaikkein ärsyttävintä, mutta väistämätöntä on tosiaankin se että tulkintoja voi olla useita ja mikään niistä ei ole väärä. Ihmisen olennainen olemus on olla FANI (=omaansa etsivä ja omaa Juttuaan rakastava), hän fanittaa milloin mitäkin ja katsoo ylen sitä mikä ei juuri hänelle nappaa mitenkään. >>>>
Olla FANI on yksilöitymistä, jossa eri elementeistä kootaan olemukseensa ainesta ja järjestellään ne psyyken kokonaisuudeksi. Psyyken järjestyneisyydestä syntyy sisäisesti iloinen mieli ja muodostuu erilaisia käsityskykyjä joiden kautta hahmottaa todellisuutta. Kun Fani on järjestellyt olemuksensa, hän tuntee olevansa kokonainen ehkäpä jopa yhteydessä kokonaisuuteen. Riippuu ihmisestä minkä hän näkee kokonaisuudeksensa: se voi olla perhe, ystävät, joku yhdistys, ekosysteemi tai mikä milloinkin.
Voidaan tietty sortua fanittamaan sillä tavalla että ylenkatsotaan niitä jotka fanittavat muita kun mitä itselle kuuluu juuri tällä hetkellä. Ylenkatsominen on mielestäni heijastuma siitä luonnonlaista, että se mitä emme tarvitse juuri sillä hetkellä niin sen me torjumme kokemusmaailmastamme. Joku toinen voi sitä toisenlaista fanitusta todella tarvita. Kun tarkastelemme fanitustamme alamme huomaamaan että "minä teen omat juttuni" ja "tee sinä omat juttusi". Toisten muuttaminen on hyvin pitkälle pinttynyt ihmisluonnon motiivimaailmaan, ja siitä pääsemme eroon täydellisesti ehkä "loppumetreillä". Tietysti on hyvä jos tiedämme omia puutteellisuuksiamme ja millä niitä voidaan paikata. Mitä olen aivan tässä viime päivinä oppinut taas ja taas kerran lisää on se, että joku asia jota pidän tärkeänä ei kertakaikkiaan ole jonkun toisen asia. Asia joka on tuottanut hyvää ei merkitse toiselle välttämättä mitään koska hän ei tarvitse sitä rakennusmateriaalikseen.
Tästä voimme edetä siihen että olemme kiinnostuneita mistä elementeistä ihmiset rakentavat ja hyväksymme sen, koska he saavat niistä hyödyllisiä rakennuspalikoita. Tähän ei enää liity toisen muuttamismotivaatiota. Kai tämä toisen muuttamattomuus on oppiläksyni tässä elämässä. Ehkä voimme aavistaa mitä palikoita joku tarvitsee jos joku jotain kysyy. Voimme jotain tarjota, mutta todennäköistä on että se menee parhaassakin tapauksessakin vähän sinne päin. Hän itse lopulta tietää ja kysymys on kai sen merkki, että hän itse alkaisi ajattelemaan ja ottaisi itse selvää lukuisista eri vaihtoehdoista. Siihen vaihtoehtoon johon joku vahvasti reagoi, niin siinä on kai sellaisia elementtejä joita hän tarvitsee.
>>>> Tietynlainen "plastisuus", elävyys ja hengittävyys on se mistä aina ensimmäiseksi halutaan eroon kun kirjaimellinen tulkinta nostetaan pääasiaksi. Ainoan oikean tulkinnan esiinkaivajat raivaavat tieltään ne joiden tulkinnat ovat "aivan liian mielikuvituksellisia", vaikka samaan aikaan oikean tulkinnan korvamerkinneet saattavat itsekin sisällyttää omaan versioonsa mitä merkillisimpiä elementtejä joita hiemankin vapaammin ajattelemaan kykenevä katsoisi kummissaan. >>>>
Tuli mieleen että joku voi tarvita turvallisuudentunnetta jämähtämällä vähäksi aikaa. Siitä ehkä johtuu kirjaimellisuuteen ja aukottomaan loogiseen järjestelmään jämähtäminen (esim. matemaattiset ristiriidattomat teoriat). Tahdotaan ettei mikään muuttuisi. Silti huomataan, että kun alkuoletuksia muutetaan, niin koko systeemi tuottaa ehkä aivan eri tuloksen. Miten valitaan ehdottoman varmat alkuoletukset joista lähdetään tieteessä kehittämään teorioita? Siinäpä kysymys. Voi olla että joudumme viilaamaan lähtökohtia aina uudestaan ja uudestaan. Tällöin saamme tarkempia ja totuudenmukaisempia malleja. Itse totuutta tiede ei kait koknaisuudessaan koskaan saavuta. Kaiken teoriaan nimittäin tarvitsisi yhdistää psykologiset subjektiiviset havainnotkin jotta se selittäisi kaiken. Tiede joka selittää kuoleman, elämän ja kaiken? Sellaista ei käsittääkseni olekaan, _jos_ itse korkein ykseyskin muuttuu jollain mysteerisellä tavalla. Teorian pitäisi olla tällöin koko ajan todellisuuden kanssa muuttuva jotta sillä olisi vahvaa selitysvoimaa.
Voi olla että esim. jotkut fysiikan lait ovat dynaamisia, eivät staattisia paikallaan pysyviä. Sen lisäksi ne voivat olla paikallisia riippuen missä aurinkokunnassa olemme, kuka tietää?? Me emme havaitse muuttumista lyhyellä miljoonien vuosien aikajänteellä ja paikallisuutta sen vuoksi, kun emme matkusta toiseen aurinkokuntaan. Oli niin tai näin, niin mainitsemasi plastisuus on mielestäni elämän merkki, ilmentyi se teorioiden ideamaailmassa tai ihmisen kokemuspiirissä.
Voit luoda valon suojan ympärillesi.
Kun hengität hengitä samalla kruunushakran kautta valkoista valoa sydänshakraasi ja kun hengität ulos vapauta valoa sydänshakrastasi valokehoosi.
Voit kanavoida valon virtauksen energiaputkea pitkin kruunushakrastasi. Se on praanaputki.
aina silloin tällöin myös. :-)
Mutta olen huomannut että kun ajatukset ovat jo negatiivisia niin niistä on helpointa päästä eroon käskemällä ne pois.
Rakennuspalikka tämäkin, kiitoksia. Asiaa voi lähestyä myös ilman tietoa "seitsemästä lampunjalasta". Sopivasti persoonallisuustyypille valitut musiikit ja liikunnat ryyditettynä myönteisellä asenteella ehkä turvallisempi ja maadoittavampi keino. Kun ajattelen yleensä ottaen tavallista kansalaista.
Kaikille negatiivisille ajatuksille voi antaa anteeksia eli itselle.
Ylenkatse = torjutaan itselle tarpeeton - hyvä oivallus. Sen kun tosiaan vain osaisi tehdä taidolla ja hyvällä maulla, sen "ylenkatsomisen", eli sanoisiko _sivuun siirtämisen_. Tietty jos vastapuoli tyrkyttämällä tyrkyttää, vaikka nyt sitten Jeesusta jumalana, ja itsellä ei ole sellaiselle palikalle mitään tarvetta, niin voi käydä vähän rasittavaksi kerta kerran jälkeen sanoa nätisti että kiitos mutta ei kiitos. Ja jos vanhalla sävelellä mennään eli itselläkin on joku Juttu, niin sittenhän se menee väittelyksi siitä kenen palikka on paras. Toivottavasti tosiaan loppumetreillä osaa ottaa jo niin relasti ettei pahemmin siitä häiriinny vaikka kuinka tuputettaisiin, eikä (sic!) varsinkaan häiriinny siitä että joku jää siihen uskoon että sai tuputettua tuputuksensa läpi asti. Itse olen vielä niin ylpeä ihminen etten toisen ihmisen mieliksi jätä häntä siihen vaikutelmaan että olen hänen käännyttämänsä (mihin hyvänsä asiaan, oli kyseessä katsomus, urheiluharrastus, tietyn musiikinlajin diggailu jne.) Mitä suotta olla ylpeä sillä tavalla, ihan kuin se olisi itseltä pois jos toinen on omassa harhassaan, koska toinen jokatapauksessa ON omassa harhassaan koska kaikki me olemme omissa pikku unissamme joita elämme.
Sellainen vakava ja pönöttävä totisuus että pitää aina kaikille tehdä selväksi kaikesta mitä minä mistäkin ja tästäkin ajattelen on vain sitä egon hurmaa, tarvista olla suunapäänä kaikkialla. Sitten tuleekin tunne ihan kuin olisi veiviään heittämässä jos ei ole sanonut "asioita niin kuin ne ovat omalle itselle". Hö...
Heimopäällikkö Josefia kanavoinut John Cali
Soturin tie on yksinkertainen. Kuten olette usein kuulleet minun sanovan, se on ehkä yksinkertainen, mutta se ei ole aina kuitenkaan helppo. Tänään haluaisin antaa teille muutaman yksinkertaisen ohjenuorani "tiesäännöistä". Ja se on soturin tie.
Soturi puhuu aina omaa totuuttaan - riippumatta olosuhteista.
Soturi on täysin irti siitä, mitä toiset ajattelevat ja sanovat hänestä. (Tämä on ehdottoman välttämätöntä, jos hän aikoo huomioida ensimmäisen säännön.)
Soturi tekee aina parhaansa nähdäkseen jumaluutta kaikessa, mitä on. Näin hän ei koskaan halua omistaa, kontrolloida, manipuloida, väärinkäyttää tai hyväksikäyttää mitään Suuren hengen olentoa.
Soturi seuraa aina korkeinta polkua niin, kuin sanelee maailmankaikkeuden suurin auktoriteetti - hän itse.
Soturi luottaa täysin - ja antautuu - elämänsä virralle. Hän tietää kaiken olevan niin, kuin pitäisikin. Siksi hänen on aina luotettava täysin korkeampaan itseensä, sieluunsa, Suureen henkeen - ja antauduttava sille.
Soturi tietää kaiken rakkauden, kaiken viisauden ja kaiken voiman olevan sisällään - sydämessään, mielessään, kehossaan, sielussaan. Ei ole mitään etsittävää, ei mitään löydettävää, ei mitään paikkaa minne mennä - paitsi SISÄLLEEN.
Soturi ei ota koskaan elämää liian vakavasti maaplaneetalla. Lopulta, sehän on peliä - peliä maaplaneetan luokkahuoneessa. Ja pelien pitäisi olla hauskoja. Nauttikaa pelistä - se ei kestä ikuisesti!
Soturin sydän on aina täynnä - ja kiitollinen. Hän ei koskaan tunne puutetta eikä tyhjyyttä - paitsi silloin kun hän luo noita harhoja ihastuttuaan liikaa Suureen harhaan, ihmiskokemukseen.
Soturi tietää, että Suuri harha saa aikaan hyvin mielenkiintoisia haasteita - esim. haasteen nousta Suuren harhan yläpuolelle.
Kun soturi nousee Suuren harhan yläpuolelle, hän tietää, että tämä kokemus on sellainen, kuin sen pitäisikin olla - hän on itse valinnut sen. Ja tässä valinnassa hän muistaa tiensä takaisin valoon, Kotiin. Tämä oli alun alkaen ainoa syy valita Suuri harha.
Soturi tietää, että kaikilla hänen sisarillaan ja veljillään tällä planeetalla on sama määränpää - KOTI. Mutta jokainen saattaa valita eri polun. Ja soturi tietää tämän olevan ok! Kaikki pääsevät Kotiin - riippumatta valitsemastaan polusta. Muuten ei voi olla, sillä KAIKKI polut johtavat KOTIIN.
Soturi tuntee tuulen tien. Hän rakastaa tuulta, mutta hän tietää, ettei hän voi vangita sitä - hän ei voi omistaa sitä. Hän voi rakastaa sitä, nauttia sen läsnäolosta, loistaa sen energiassa. Mutta jos hän yrittää vangita sen, siitä tulee jotain muuta, mitä se todellisuudessa on - siitä tulee pysähtynyttä ja paikallaan olevaa ilmaa. Hän ei voi koskaan saada sitä haltuunsa täysin, ellei hän kieltäydy koskaan omistamasta sitä, ellei hän kieltäydy koskaan ottamasta sitä valtaansa. Hän voi saada sen haltuunsa vain antamalla sen olla vapaa - antamalla sen olla, mitä se on.
Muuten ei voi olla. Soturin tie on tuulen tie.
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Olen erilaisia teorioita Jeesuksen suhteen kirjoista kohdannut, ja yksi sellainen menee by Laurence Gardner siten että Jeesus tosiaan oli juutalaisten kuninkaallisen sukuhaaran melkolailla tietoisesti valmistettu tuote. En tätä ihmettele yhtään siinä mielessä että onhan esmes Haile Selassie kova juttu rastafareille, ja kuninkaallisiin on kaikkina aikoina suhtauduttu aina jotenkin erityisellä tavalla. Saa olla aika pipipää kunkku jotta hänet noin vaan naureskellaan vallasta pois tahi aika häijy jäbä että tulee tikaria omalta henkivartiokaartilta (kts. Rooman keisarit...)
Olisiko kuninkaallisiin kohdistuva pelonsekainen kunnioitus pelkästään apinalaumallekin tyypillistä alfauroksen mielistelyä? Vai onko takana jokin jännempi juttu, esmes jumalina pidettyihin avaruuden ihmemieheen asti kurottuva installaatio (eli "jumalat" laittoivat omia puoliverisiä jälkeläisiään kuninkaiksi ja siitä päivästä eteenpäin ihmiset ovat aina suhtautuneet kruunupäihinsä jännällä tavalla koska taustalla kummittelee ikivanha uskomus että kuninkaissa ON jotain erityistä...)
Tämä on ihan silkkaa hörhöilyä. Mutta itse olen henk.koht. paljon kiinnostuneempi niistä teorioista joiden mukaan Jeesus ihan oikeasti oli Daavidin sukua, kuin niistä joissa hänet esitetään vain jonain pahaisena puuseppänä joka nakuttelee isänsä putiikissa jotain tuoleja sun muita kapistuksia. Tarkoittaahan hänen isänsä tittelikin ho-tekton kuulema ennemminkin ARKKITEHTIIN kuin puuseppään viittaavaa asiaa, tällaista olen lukenut.
Itselleni on se ja sama onko joku guru tai stara rääsyistä tai rikkauksista lähtöjään. En vain jaksa uskoa että kovin rankkaa taviksen elämää viettänyt yhtäkkiä lähtee kiertämään provinsseja saarnaten niitä näitä. Kuka sponssasi Jeesusta jos hän itse ei ollut varakkaasta perheestä? Kuka maksoi matkat, syötöt ja sen sellaiset? Maria Magdaleenako, kuten jotkut ovat esittäneet?
Rikkaat eivät automaattisesti ole mitään henkeviä tyyppejä, mutta köyhillä ei välttämättä ole mahdollisuutta perehtyä niin syvällisiin juitskuihin kuin esmes Buddhalla. Ehkä viimeisissä inkarnaatioissa tarvitaan suhtkoht helpot aineelliset oltavat että saa rauhassa keskittyä muuhunkin kuin otsassa hiessä leipänsä eteen raatamiseen.
Siitä täällä olikin juttua kerran eli tuosta anteeksiantamisesta, että se on vaikeaa mutta kun aina antaa itselleen anteeksi niin se muuttuu helpommaksi.
Anteeksianto puhdistaa negatiivistä.
Anteeksiaanto päästää irti henkilöitä ja asioita ym.
Unimaailma -oivalluksesi on hyvä kuvaamaan kolmen maailman asukkaita eli meitä immeisiä. Jos saamme vähennettyä fyysisen kehon ja raskaamman tunnekehon painolastia ( 1. ja 2. verho väliaikaisesti taka-alalla ), niin jäljelle jää se haastavin - ajatukset. Onneksi ajatusmaailma on niin joustavaa ainetta että siinä voimme kehittää Vesimiehen aikakauden tyyliin ( ymmärrystä käyttäen ) ykseyden tunnetta, joka eliminoi kolmatta harhaa, että olisi joku erillinen minä joka puhuu ja joku toinen erillinen minä joka vastaa. Pälätyksessä netissä ja muutenkin voi olla sellaista ideaa että alamme nähdä todellista itseämme. Välähdyksittäin ehkä huomaamme että kaikki tekstit ja puheenvuorot kertovat juuri minusta ja ne ovat minun kirjoittamiani / puhumiani. Kaikki ovat minun erilaisia näkökulmiani, mitä tahansa puhutaankin. Tämä voi tuntua erikoiselta, mutta tietynlaisten irtiottojen ja uusien avautuvien näköalojen kautta sitä pikkuhiljaa yksi jos toinenkin muuntaa itseään. Tästähän se Saagakin pälättää ja arjuuna toisen näkökulman kautta jaksaa jauhaa.
Voi olla että egon hurmasta ei tarvitse päästä eroon, jos se muuntuu vaivihkaa super-egon hurmaksi jossa näemme väittelevämme itsemme kanssa ja välillä myöntelevämme sitä mitä olemme juuri sanoneet. Minusta tuntuu välillä vahvasti siltä että ihmiskunta on oikeasti yksi suuri pälättävä multipersoona joka keskustelee itsensä kanssa ja on tulemassa itsestään tietoiseksi... ;)
Kun sivusta seuraa jonkun ihmisen kommentointia kolmannelle ihmiselle, tekee usein mieli kysyä kommentin laatijalta että oletko aivan varma että puhut sille toiselle, etkä itsellesi. Oletko varma että puhut toisesta, etkä itsestäsi. Tämä ihan tavanomaisella psykologisella tasolla jo; projisoinnin ihmemaailmassa... Tunnetasolla.
Kun keskustelee itse, on vaikeampi nähdä miten paljon tulee projisoitua. Suutahdettua, ilostuttua siitä mitä muut sanovat, ja kuitenkaan ei oikeasti reagoi muihin vaan _omaan itseensä_.
Jos kerta jo tällä pinnallisella egotasolla kokoajan vain on oman itsensä kanssa tekemisissä, niin miksei myös jälleen kerran olisi "niin alhaalla kuin myös ylhäällä" ja se miten me projisoimme itseämme muihin viittaisikin siihen että oikeasti meidät itsemme projisoidaan, Sen Yhden toimesta, sen ainoan mikä oikeasti olemassa on. Se luo... vain oman kuvansa. Vain itsensä.
Kannattaa naisena tutustua n a i s e n, eli teologian tohtori Barbara Thieringin teoksiin, varsin mielenkiintoista luettavaa aiheesta Jeesus.
http://en.wikipedia.org/wiki/Barbara_Thiering
Nimi on vilahdellut toisinaan lukemissani kirjoissa. Tsekkasin tuolta linkistä ja tämähän vaikuttaisi ihan intresantilta, on tässä jo aika köyhää viimeaikoina ollutkin ns. controversial history -rintamalla eli ei ole mielenkiintoisia kirjoja mitenkään pilvin pimein eteeni osunut. Tämähän saattaisi olla seuraavana ostoslistalla jos hyvin käy. Kiitän!
Luettavaa.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&show=sample&id=69
Voi voi nämä linkit tulivat väärinpäin, tai oikeestaan piti laittaa vain tämä. Ei kai haittaa ?
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&show=sample&id=39
http://www.phpbbserver.com/phk/viewtopic.php?t=2628&mforum=phk
Kerrottuna Matteus 1: luku.
55: "Kuolema, missä on sinun voittosi?
56: Mutta kuoleman ota (syy) on synti, ja synnin voima on laki.
57: Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton (kuolemasta) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, (Kuoleman voittajan), kautta.
Hän siirtää omansa ikuiseen elämään Hänen kirkkaudessaan Amen.
Kolema., missä on sinun otasi (syysi)
Mutta kuoleman ota (syy) on synti, ja synnin voima on laki..
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksn (kuoleman voittajan kautta) (1. Kor. 15:54-57)
Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? (syysi)
Mutta kuoleman ota (syy) on synti, ja synnin voima on laki.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka ataa meille voiton, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen (kuoleman voittajan) kautta!
ahahah LOL et osaa mitään OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ
MISSÄ OLET NÄHNYT ETTÄ JUMALA TYKKÄÄ IHMISESTÄ JOKA ON TÄYNNÄ SYNTIÄ JA VIELÄ TIETÄÄ ETTÄ SE ON SYNTIÄ JA TEKEE SITÄ KUMMISKIN ei vaan se menee niin että vääräuskoiset ja ateistit menee helvettiin ja muslimeista vaan ne joilla on enemmän syntiä kuin hyviä juttuja mutta muslimit pääsee pois helvetistä silloin kun heidän syntinsä on kokonaan pois mutta ateistit ja vääräuskoiset palavat helvetissä aina... koska te muutitte pyhäkirjaa mitä jumala lähetti jossa oli jumalan sanoja niin ihmiset sitä muutti mutta KORAANI ON TÄYSIN OIKEA JOSSA KAIKKI SANAT OVAT JUMALAN SANOJA EI IHMISTEN KIRJOTTAMIA... niin siinä on totuus mutta silti kunnioitetaan teidän uskontoa mutta ei ateisteja...
KORAANI ON TÄYSIN OIKEA JOSSA KAIKKI SANAT OVAT JUMALAN SANOJA EI IHMISTEN KIRJOTTAMIA...
Kaikki on ihmisen kirjoittamaa. Jumala ei kirjoita mitään. Miksi kirjoittasi ?
Ihminen luo omaa polkuaan, kaksinaisuuden tiellään, joka perustuu illuusioon joka on harhaa, jotta opittas mitä Valo on. Ei ole hyviä eikä huonoja kokemuksia on vain kokemuksia prosessisessa kokemisessa.
Kaksinaisuutta on sekin, kun naista alistetaan uskonnon nojalla. Harhaa sekin on. Vai onko joku eri mieltä ?
Islamin maihinnousu Eurooppaan on karmallinen seuraus ristiretkistä. Euroopan on maksettava syntivelka tavalla tai toisella. Voimme edistyä nyt diplomatian saralla. Mahdolliset kiistat lievenevät diplomatialla.
Ei tue edittiä. Lauserakenne meni vinksalleen.
Todellakin. Mitenkä tämä islamilainen maailma sitten sovittaa karmavelkaansa, se kun oli alunperin suvaitsematon uskonto profeettaansa myöten? (Muhammed tapatti paljon ihmisiä. Hän ajoi asiansa läpi miekan avulla. Kenties islam olisi tyrehtynyt alkuunsa ilman tätä mahtimiehen miekkakäskyä.)
Valloitussota ei ole mikään pieni asia, ja jos jokin karmaneuvosto on olemassa, kyseinen uskonto saa vielä kuulla kunniansa.
Islamilainen maailma sovittaa karmavelkaansa muuntumalla tulevan rauhan ajan maailman veturiksi. Esim. muuntuneesta Iranista tulee yhdessä muiden Lähi-Idän muslimivaltioiden ohella maailmanrauhan edistäjä. Positiiviset teot korvaavat negatiiviset.
Karmaa on henkilökohtaista ja ryhmien karmaa. Esim. kristittyjä fundiksia entisiä islamin syrjijiä syntyy nyt islamilaisiin maihin kokemaan millaista on olla islamilainen.
Ihmiselo - eläminen luomassanne kuvitelmassa - on hyvin stressaavaa. Näennäinen hajaannus syntyi kun Jumalan Poika pirstoutui miljardeiksi yksilöiksi, joilla kaikilla näyttäisi olevan oma mieli ja identiteetti. He kilpailevat keskenään rakkaudesta ja huomionosoituksista tajuamatta että ovat pysyvästi yhtä Jumalan kanssa saavat joka hetki Hänen jakamattoman rakkautensa ja huomionsa. Joten he tappelevat, kinaavat ja ovat erimielisiä; vahvistuakseen he keskittävät kaiken tarmonsa omaan henkilökohtaiseen identiteettiinsä.
Yritys saavuttaa uudelleen ykseys Jumalan kanssa saattaa kuulostaa hullulta - kuin yrittäisi parantaa Lilleri Lallerin - mutta se on järkevin asia jonka voitte tehdä, koska pirstoutumista ei koskaan tapahtunut. Huijaatte vain itseänne. Tämä on vähän kuin psykologi olisi määritellyt teidät monipersoonaksi, missä näennäisesti eri persoonat jakavat yhden kehon. Vain yksi näyttäisi olevan läsnä kerrallaan. Heillä kaikilla on selvästi toisistaan erottuvat ja erilaiset luonteenpiirteet ja psykoterapian tarkoitus on auttaa heitä ymmärtämään mikä pelästytti heidät jakaantumaan, näyttämään ettei se voi vahingoittaa heitä ja että he sitten voivat liittyä taas yhdeksi.
Kuvitteellinen todellisuus jonka olette luoneet itsellenne on saanut aikaan samanlaisen vaikutelman, ja kieltäydytte hyväksymästä pelkoa että uskotte Jumalan olevan teille vihainen ja haluavan rangaista teitä. Mikään ei voi olla kauempana totuudesta.
Teitä rakastetaan rajattomasti, ette ole tehneet mitään väärää ja olette yhä yhtä Jumalan kanssa. Hajaannus oli ja pysyy mahdottomana koska ei ole paikkaa minne mennä ja olla erillään. Tämä näennäinen toisten arvostelu ja tuomiointi - mikä todellisuudessa on mahdotonta - on osa kuvitelmaa, ja kuitenkin uskotte sen.
Ulospääsy tästä on antaa anteeksi toisillenne se mitä ette ole tehneet. Kun annatte anteeksi rakkaus vuotaa sydämiinne ja puristaa pois pelon kunnes huomaatte että ei ole mitään pelättävää, koska ei ole mitään muuta kuin Jumala, joka on Rakkaus, ja olette Yhtä Hänen kanssaan ikuisesti.
Joten kun kotitekoisen kuvitellun todellisuutenne kuvitellut asukkaat näyttäisivät uhkaavan teitä tai käyvän kimppuunne, ymmärtäkää että se on unimaailmaa jonka itse luotte, jossa asuu omia rinnakkaispersoonianne, sopivasti naamioituina niin että kaikki näyttää aidolta. Älkää hyökätkö heidän kimppuunsa, älkää puolustautuko, antakaa vain heille ja itsellenne anteeksi kaikki mitä ei ole tapahtunut, ja antakaa rauhan täyttää elämänne stressin ja ahdistuksen sijasta.
On vain Jumala ja sinä, yhdistettynä Yhdeksi. Ne muut miljardit ovat myös sinä. Heitä vastaan hyökkääminen tai puolustautuminen on täysin mielipuolista, minkä huomaatte ympärillänne niin kauan kun hyväksytte unen totena.
Kun annatte anteeksi kaikille ja päästätte irti kaikesta kaunasta ja katkerasta mielestä heräätte ja huomaatte olevanne pyhässä kodissanne josta ette koskaan lähteneetkään.
John Smallman 29.11.2009
http://johnsmallman.wordpress.com/
Sanon sitä jatkuvan anteeksiannon tilaksi. Erillinen anteeksianto on tarpeeton kun tila on päällä. Se poistaa tukkoja ja vie myönteisyyteen.
Unohtakaa noi kaksinaisuuden jutut.
Ei ne enään palvele.
Unohtakaa opitut uskomukset.
Tervehdys, rakkaat veljet. Olen Emmanuel ja toivotan teidät tervetulleeksi nyt-hetkeen.
Me korkeammista ulottuvuuksista olemme täällä auttamassa - tarvitsemme vain pyynnön teiltä.
Kaikkien äärettömän luojan meille antamien lahjojen joukossa yksi arvokkaimmista on vapaa tahto. Vapaa tahto pätee jokaiseen ihmiseen ja myös ihmiskuntaan kollektiivina. Vapaa tahto on osa universaalia logosta. Näin sen laki pätee jokaisella olemassaolotasolla ja siksi emme voi auttaa, ellei meitä pyydetä.
Rakas veljeni, mestari Jeesus sanoi: "Mitä tahansa asioita pyydättekin rukoillessanne, uskokaa saavanne ne ja saatte ne."
Kutsukaa meitä ja vastaamme. Ainostaan niihin kutsuihin emme vastaa, joissa pyydetään puuttumaan toisen vapaaseen tahtoon. Ne jotka yrittävät käyttää voimaansa johonkin itsensä ulkopuoliseen, eivät onnistu.
Te yksilöinä olette vapaita ottamaan vastaan, torjumaan tai sivuuttamaan apumme.
Kun tietoisuutenne kasvaa, henkilökohtainen värähtelytaajuutenne on lähempänä rakkauden luovaa prinsiippiä ja rakkauden kautta käsitätte, että vain kunnioittamalla toisen vapaata tahtoa nousette korkeammille olemassaolon tasoille. Vapaus on luonteessanne. Sitä ei tarvitse saavuttaa - se tarvitsee vain muistaa. Teillä on ollut se aina. Se on loistonne, suuruutenne ja ainutlaatuisuutenne. Siksi kukaan toinen yksilö ei voi ohjata teitä, kukaan muu ei voi tulla malliksi elämäänne, koska toimiessanne vapaasta tahdosta olette ainutlaatuinen. Paremmassa yhteiskunnassa, missä on täysin tietoisia yksilöitä, kukaan ei yritä puuttua toisen vapaaseen tahtoon.
Vapaasta tahdosta toimien teistä tulee päättävä tekijä kaikissa elämänne teoissa ja se antaa teille valtavasti vahvuutta. Mutta vapaus on mahdollinen vain, silloin kun olette niin yhdistyneitä/eheitä, että voitte ottaa täydellisen vastuun olemuksestanne.
Vapaus ei tule mielestä. Teidän ei ole tarkoitus ajatella sitä, vaan olla sitä. Sen katkaisin on kätkettynä pimeyden ympäröimään energiakenttäänne, mitä monet eivät pysty näkemään. Ja monet jotka ovat aistineet ympäröivän pimeyden, yrittävät taistella sitä vastaan, mutta he eivät voi taistella pimeyden kanssa, koska sitä ei ole. Pimeys on siellä, koska ette tiedosta, ja näin katkaisimen etsinnässä mikään ulkopuolinen valo ei voi auttaa. Kukaan ei voi antaa teille vapautta, teidän on ansaittava se laajentamalla tietoisuuttanne.
Me korkeammista ulottuvuuksista voimme näyttää sen teille, mutta se ei tuo ymmärrystä. Teidän on mentävä syvälle sisäänne ja astuttava olemuksenne sisimpään ytimeenne ja sitten käsitätte vapaana olemisen voiman. Sen ymmärtäminen on yksi merkityksellisimmistä oivalluksista, että mitä tahansa olettekin kutsuneet vapaudeksi tähän mennessä, ei ole lainkaan vapautta. Tämän tapahtuessa mahdollistuu paljon enemmän.
Teidän on oltava vapaa sielutasolla, koska se on ainoa olemassa oleva vapaus. Todellinen vapaus ei liity mitenkään ulkoiseen maailmaan, se kuuluu sisimpään olemukseenne. Todellinen vapaus on henkistä ja se tulee vain tiedostamisesta. Vapaus on syntymäoikeutenne - synnyitte rakkaudesta ja vapaudesta luojan laajentumana.
Ennen inkarnoitumistanne teille annettiin henkilökohtainen suojelija. Hän on yhtä todellinen kuin te - vain korkeampaa valotaajuutta. Hän rakastaa teitä ehdottomasti, mutta hän ei voi toimia, ellette kutsu häntä. Hän on aina valmiina auttamaan teitä matkallanne kohti äärettömyyttä. Tämä on hänelle ilo, mutta hän ei puutu vapaaseen tahtoonne, joten kutsukaa häntä joka päivä ja apua tulee välittömästi.
Olemme kiitollisia ihmisten palvelemisesta.
Saagapolku etkö tiedä, että sekä uudessa, että vanhassa testamentissa Jumala varoittaa ihmisiä?
Esim. 5 Moos.18:10-12 "Älköön keskuudessanne olko ketään …joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja - tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen joka senkaltaista tekee on kauhistus Herralle." 3 Moos.19:26 "Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta." Joh.ilm. 22:15 " Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki jotka valhetta rakastavat ja tekevät."
Raamattu sanoo, että kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kun Jeesuksen kautta. Eikä kukaan voi tulla uskoon ellei Jumala vedä ihmistä puoleensa. Me ihmiset olemme pakomatkalla, poispäin Jumalasta, mutta Hän tahtoo, että jokainen ihminen pelastuu iankaikkiseen Taivaaseen. Siksi Hän antoi ainokaisen Poikansa, Jeesuksen, että uskon kautta Häneen, meillä on lunastus synneistämme. Tämä kuitenkin vaatii sen, että ihminen kääntyy, tekee täyskäännöksen elämässään suhteessa Jumalaan tarjomaan pelastukseen ja pelastajaan.
Ja Koraanissa sanotaan käsittääkseni että Allah on ainoa jumala ja Muhammed on hänen profeettansa.
Eli sou vat? Yksi kirja sanoo yhtä ja toinen toista, ja kumpaankin kirjaan uskovat voivat olla tasan yhtä fanaattisia ja väkeviä ja kiukkuisia uskossaan.
En tarkoita että henkien kanssa pitää kaveerata, tai välttämättä edes uskoa niihin. Ihmettelen vain miten kaikki aina olettavat että kun mainitsee että siinä ja siinä KIRJASSA seisoo niin, niin välittömästi pitää verien seisahtua suonissa, sukkien pyöriä jaloissa ja tukan nousta pystyyn.
Olen nähnyt Raamattuun, Koraaniin, Urantiaan jne. uskovien olevan täsmälleen yhtä raivoissaan jos heille huomauttaa että sehän on VAIN kirja. Pitäisiköhän laittaa teidät kaikki johonkin ottelukehään rökittämään toisianne että nähdään kenen kirjalla saa lyötyä pahimmat lommot kuuppaan? Urantia on kyllä aika paksu teos, ja kovakantisena tehnee pahaa jälkeä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Principia_Discordia
Täytynee mennä kälättämään tästä Jumaluus-palstalle, kun ei koskettele varsinaisesti tämän palstan aihetta.
Raamayulla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Se on kirja joka luotiin vain pelottelemaan ihmisiä.
Ensin tarjotaan luvattua maata ja sit kaikenmoisia rangaistuksia.
Pelkoa käytti roomalainen katollinen n. 1600 vuotta.
Heittäkää pois se kirja.
Raamatun tarinat ovat hyvinpaljon peilausta sitä ennen olleista myyteistä ja tarinoista.
Se mikä on on meidän jokaisen sydämmessämme.
Kun katsot peiliin, niin katsot Jumalaa.
Järki käyttöön, ja avot, niin selviää, että Kirjoissakin on eroja! Ei tartte kehään astua, fysiikalla ei hengen kiistoja setvitä.
Muslimit petkuttavat itseään aika tökerösti:
Muslimeille Muhammedin lisäksi profeettoja ovat mm. Aadam, Aabraham, Nooa, Iisak, Jaakob, Ismail, Daavid ja Jeesus. Kun Jumala ilmoitti Raamatussa Jeesuksen olevan ainoa tie Jumalan luo, niin muslimien väite, että Muhammedin ilmoitus olisi viimeisin, on ristiriidassa kristinuskon kanssa. Muslimien pitäisi uskoa myös em. Raamatun profeettojen ilmoitukset, koska heidän mukaan 5 Mooseksen kirjaa, Psalmit ja Evankeliumit ovat Jumalalta tulleita sisältäen totuuden.
Jumala ei ilmoita ensin Raamatussa yhtä ja Koraanissa aivan päinvastaista.
Jokainen uskonto aina väittää olevansa se viimeinen ja Paranneltu Painos Ainoasta Oikeasta Uskonnosta. Näiden loputtomien "viimeisten" uskontojen tapana onkin sitten jossain vaiheessa kääntää selkänsä emouskonnolleen tai -uskonnoilleen ja väittää että juuri se uskonto josta lapsiuskonto on silmikoitunut on vääryyksiä ja vajavaisuuksia täys, joten sen vuoksi tarvittiin taas kerran joku uusiouskonto. Sama tapahtuu niin idässä (hindulaisuudesta buddhalaisuus) kuin lännemmässä (juutalaisuudesta k-uskonto ja edellisistä islam).
Kaiketikin juuri kaikkien itseään oikeauskoisina pitävien keskinäiset kiukuttelut ovat saaneet minutkin vakuuttumaan ettei yhdelläkään ihmisellä sitä totuutta ole, eikä se yhdestäkään kirjasta sellaisenaan löydy koska kirjoja kirjoittavat ihmiset. Minusta on naurettava ajatuskin että koko maailmankaikkeudesta, siis kamoon: KOKO MAAILMANKAIKKEUDESTA! vastuussa oleva taho X on aikansa kuluksi kirjoituttanut ihmisillä sellaisia kiukuttelukirjoja kuin Raamattu ja Koraani ovat. Olen jälkimmäistäkin selaillut sieltä täältä ja samanlaista vihamielistä intoamista ja raivoamista se on kuin VT:kin. UT sinänsä, tai sanotaan evankeliumit, on osittain ihan ok jos se mielletään filosofiana. Jos ei tarvitse alkaa kinastella siitä oliko Jeesus ihminen vai jumala, niin silloin UT:sta voi saada paljonkin irti.
Ihan kuin voi saada kenen tahansa filosofin jutuista. Kreikasta lähtien. Tai kenties kauempaakin, kuulema Veeda-kirjallisuus Intiassa on joidenkin mielestä hyvinkin fiksua. En tiedä, en ole tutustunut.
Alkuun palatakseni se miksi joku uskonto voittaa aina välillä uskontojen missikisat tai henkiinjäämistaistelun (muistettakoon MEEMIT...) johtuu pitkälti siitä millaiset poppoot ovat vallassa ja mikä milloinkin on vallassa oleville hyödyksi. Kuka joutuu alistumaan kulloinkin ja kuka ei. On niitä toki ihan oikeasti hyviäkin ihmisiä jotka pyrkivät jonkin tietyn uskonnon avulla ja kautta tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kovin tuntuu vain harvinaiselta ihmistyypiltä.
Kenties sokerihumalasi on jo ohi tai sitten se on pysyvämpää laatua. Mutta kuitenkin voisitko vastailla aluksi näihin kysymyksiin jotka käsittelevät pelkästään tiedettä. Vaikka olet sanojesi mukaan korkeammasta ulottuvuudesta niin uskon että kykenet ymmärtämään kysymykseni ja vastaamaan niihin siten että me ihmiset (joita te palvelette) tajuamme vastauksesi.
"Me korkeammista ulottuvuuksista olemme täällä auttamassa - tarvitsemme vain pyynnön teiltä."
Mistä korkeammista ulottuvuuksista?
"Kun tietoisuutenne kasvaa, henkilökohtainen värähtelytaajuutenne on lähempänä rakkauden luovaa."
Voitko kertoa nuo taajuudet hertzeinä?
" Hän on yhtä todellinen kuin te - vain korkeampaa valotaajuutta."
Infrapunaa? Kerro?
Kyllä asia on niin että sinä et vain halua tai kykene ymmärtämään. Ei siinä ole mitään sen kummempaa. Ihan normaalia. Urantiako neuvoo ratkaisuksi tappelun?
...Jumalan totuutena. Ei minun tarvitse haluta tahi kyetä "ymmärtämään" kun se tarkoittaa sitä että minun pitäisi alkaa ajatella ja uskoa täsmälleen kuten sinä tai joku toinen. Omassa uskossasi voisit pohtia sitä että miksiköhän Jumala on mahtanut luoda erillisiä ja erilaisia olentoja, jos hän haluaisi että kaikki ovat toistensa klooneja ja kuulostavat täsmälleen samalta ja uskovat samoin. Toki identtiset kaksoset ovat todella mielenkiintoinen ilmiö ja monet ihmiset etsivät aina nimenomaan kaltaistaan kumppanikseen (itsellänikin suhtkoht samanhenkinen kumppani kuin itse olen!) MUTTA ajatteles sellaista tilannetta että olisi yli 6 miljardia ihmistä jotka eivät mitenkään eroa toisistaan. Helvetillistähän se olisi, tai ainakin tylsyyksien tylsyys.
Jos keskustelu netissä tuntuu sinusta tappelulta, lienee ehkä paussin paikka? Itsekin häippäilen aina keskustelufoorumeilta toisinaan, tai en lue joidenkin ihmisten juttuja jos tuntuu siltä että jutut ovat liian rauhattomia. En erikoisemmin enää viihdy kovin tunnepitoisissa tilanteissa, jos koskaan olen viihtynytkään. Tunnetta täynnä olevat ihmiset ovat tasapainottomia ja arvaamattomia. Tiedän tämän kyllä omaltakin kohdaltani, että en mitenkään oleta olevani muita parempi. Tunteet ovat ihmiskunnan kirous, jos ehkä siunauskin (en tiedä).
Urantia on satukirja minun silmissäni. Olen funtsaillut että se lienee lienee kirjoitettu sen vuoksi että länkkäreitä kiehtoo kumminkin nuo Raamatun jutut, ja Urantia pyrkii täyttämään ne aukkokohdat ja selittämään aika hörhösti (newagesti, vaikka kirja onkin kuulema 50-luvulta???) asioita kaikenmaailman enkelivalloilla ja sillä että Jumala kykkii Linnunradan keskuksessa ja laittaa sieltä Mikael-poikiaan (jeesuksia) pelastelemaan maailmoita. Kielteisempikin selitys kirjan olemassaololle on ja se on sellainen että kirja on tahallaan luotu hajota ja hallitse -periaatteella tavallaan sitomaan hörhöjen mielet hömpän uskomiseen niin että eivät suotta yritä enää enempää kysellä liian vaikeita kysymyksiä olemassaolon ynnä muun suhteen.
Raamattuakin voi käyttää kivimuurina josta ihminen ei yli pääse. En hyväksy mitään kirjaa yli muiden ja ainoaksi totuudeksi, enkä varsinkaan jos ihmiset tukahduttavat kirjoilla sekä oman että erityisesti muiden ihmisten henkisen kehityksen laatimalla dogmeja ja tuijottamalla muotoon Hengen sijasta.
En vaan kertakaikkiaan hyväksy sitä että kokonaisuudesta otetaan joku juttu, oli se sitten kirja tai ihminen, erilleen ja sitten kaikki ihmiset ohjataan tämän tietyn jutun äärelle konttaillen palvomaan. jos olisin fanaattisempi kuin olen, julistaisin kokoajan että erottelu on epäjumalien palvontaa. Minulle ei ole kuin Yksi Ainoa johon kaikki olemassaoleva sisältyy, jossa kaikki tapahtuu, josta kaikki on ja johon kaikki palaa - paitsi ettei mikään oikeasti koskaan erossa ollutkaan (kunhan kuvitteli vain olevansa).
Eihän sen tuhlaajapoikakaan koskaan lakannut olemasta isänsä poika, jos tällaisen vertauksen kautta ajattelutapani tulee sinulle ymmärrettävämmäksi? Tuhlaajapoika on silmissäni koko fyysisellä tasolla tapahtuva olemassaolo. Tarinassa se on vähän kielteisesti esitetty se juttu, mutta periaatteessa ihan kelvollinen juttu.
Se vain aina mietityttää että mikäköhän sen toisen pojan funktio on, sen joka ei koskaan mihinkään lähtenytkään ja sitten jäkättää isälleen että tämä kehtaa olla onnessaan tuhlaajapojan palattua. Liekö vain tarinaa koristava side kick, vaiko viittaus ihmisiin jotka ovat aina pyrkineet olemaan mahdollisimman hurskaita ja oikeaoppisia ja sen sellaisia ja sitten kuvittelevat automaattisesti olevansa jotenkin enemmän isänsä poikia kuin ne jotka ovat kiertäneet maailmaa (astuneet aineeseen ja eläneet useita elämiä).
Oppisit sitten edes ajattelemaan yleistämättä. Kyky se olisi sekin.
Tarkoitatko ettei yhtä k-uskovaista saa laittaa samaan looraan toisen k-uskovaisen kanssa, vai että k-uskovaisia ei saa laittaa samaan looraan toisin uskovaisten kanssa?
Tiiäpä hänestä. Kovin helposti käy niin että kun tarpeeksi monta vuotta lukee ja kuuntelee kaikkien mahdollisten eri ideologioiden kiihkeimpien edustajien juttuja, niin ne alkavat kummasti kuulostaa kaikki ihan samalta. Yksi vaatii uskomaan yhteen uskoon ja toinen toiseen, ja kaikilla on täsmälleen yhtä kova hinku saada muut samaan uskoon itsensä kanssa. Se on rasittavaa. Sen takia täytyy välillä heivautua koko uskonjutuista huitsin kuuseen ja miettiä muita asioita.
Uskonasiat ovat aika helppo nakki ja pala kakkua sikäli että jos ei ole parempaakaan tekemistä, niin näistä aiheista saa aina jotain juttua aikaiseksi. Se vain on vaikeampi tietää mihin kohtaan lopettaa ja yrittää keksiä välillä muuta puuhaa.
"Me korkeammista ulottuvuuksista olemme täällä auttamassa - tarvitsemme vain pyynnön teiltä."
Mistä korkeammista ulottuvuuksista?
Minä Olen.
Huomaa egon harha. Ego löytää selityksen jos toisenkin, ettei ihminen oivaltaisi mikä itseasiassa on.
Minulle konkreettiseti kävi näin. Kerran Helsingissä kävelin iltapuolella Mannerheimintietä asemalle päin siinä Argadian mäen jälkeen kääntyy tie oikealle Kamppiin. Silloin siellä oli linja-auto asema.
No olin jossakin muualla, kuin jalkakäytävällä ajatuksissani. Olin juuri jo ottamassa askelta suojatielle päin punaista, ku minua kiskaistiin niskasta takaisin ja juuri taxi tuli vauhdilla kääntyen oikealle siinä risteyksessä ja minut kiskastiin takaisin, muuten olisin kuollut oli jo jalka menossa askeleena suojatielle.
Lähelläni ei ollut ainotakaan ihmistä.
"Kun tietoisuutenne kasvaa, henkilökohtainen värähtelytaajuutenne on lähempänä rakkauden luovaa."
Voitko kertoa nuo taajuudet hertzeinä?
Löydät sen hertzin, kun opettelet shakrat ja tasapainoitat ne.
" Hän on yhtä todellinen kuin te - vain korkeampaa valotaajuutta."
Infrapunaa? Kerro?
Meidän DNA:sta vain 10% on proteiinigeenejä ja loput 90% aineettonta, mutta olemassaolevaa.
Kaikki on energiaa, joka taasen on valoa ja valo on Rakkaus ilman mitään ehtoja.
Mietippä tunnetta Rakkaus. Tunnetko kun toinen ihminen rakastaa sinua. Kyllä sinä tunnet.
Voit tuntea pöydän ennenkuin kosket siihen vaikka sinulla on silmät kiinni.
Tästä 90 prosentista on 30 % noita tunteitamme aineettomassa. Vielä jää 60% joka on jatke Lähteestämme josta olemme ja joita olemme me kaikki yhdessä.
Ego nyt sitten kysyy voidaanko tämä todistaa. Se voidaan todistaa yhtä lailla, kuin että Lähteellä ei ollut mitään tarvetta ryhtyä tähän erillisyyden peliin, mutta Lähde rupesi.
Eli se mikä on, niin se on vain.
Jäin vaille vastauksia.
Ainakin minä olen. Olen ja hengitän. Kaikki me ihmiset olemme. Ainakin sen hetken aikaa.
Koska minä olen niin sen takia minä ymmärrän kaiken olevaisen olevan. Kaikki olevaiset on luotu jotta ne olisivat. Ilman luomista me emme olisi.
Koska minä olen niin minä elän. Jos en olisi niin en eläisi. Jokainen voi testata itsensä olevaisuuden. Laita peili nenäsi eteen ja hengitä siihen. Jos se huurtuu niin sinä olet. Jos väität ettet ole niin valehtelet. Ne jotka eivät ole eivät voi mitään väittää saati kirjoittaa nettiin.
Sinut on luotu olemaan. Sinä saat olla. Sinä ajattelet ja todistat siten itsellesi olevasi. Sinä saat nyt kokea olevasi ja sinut on luotu olemaan ikuisesti. Muuta olotilaa ei ole kuin olla. Vain olemalla kykenet tekemään asioita.
Luojasi antaa sinulle vapauden olla ja tehdä asioita. Jos kuvittelet ettet ole niin se ei ole luojasta eikä se anna sinun olla vapaa ja tehdä asioita. Jos luovut olemisesta menetät vapautesi olla.
Kaipa ajatuksenjuoksusi sitten on epätarkkaa ja et pysty näkemään ihmisiä yksilöinä. Autotkin näet autoina muttet pysty niitten merkkejä ja ominaisuuksia erottamaan.
Sinut on luotu olemaan.
Kuka sinut loi. Sinä itse itsesi loit. Jokaisella hengenvedolla jatkat luomistasi.
Ihmisen elämä maapallolla on kokonaisuudesta, kuin silmänräpäys. Entä sen jälkeen ?
Kaikki mitä on luotu katoaa, koska mikään luotu ei voi olla ikuista, kuten ihmisen elämä maanpäälläkään.
Me elämme kaksinaisuuden mailmassa, jossa on alku ja loppu.
Tämä kaksinaisuus ei ole totta vaikka se niin todelta tuntuisikin.
Kysymys.
Miten vesi voi muistaa ?
Takooko myös alasin itsensä?
Sinä olet totta ja minä olen totta koska me olemme. Meidät on luotu nyt olemaan. Itse päätät haluatko jatkaa olemistasi. Hyväksymällä totuuden jatkat olemistasi, valhe kuolee. Mutta jos uskot valheeseen niin tiedä että se kuolee. Ja olemisesi loppuu.
Muisti vedestä jää niihin uriin jotka se on kovertanut.
Kaikki koostuu Valosta, joka on Rakkaus ilman ehtoja.
On vain kokonaisuus joka on Jumala.
Jumalasta ei ole erillisyyttä muutoin kuin meidän luomassa harhassa.
Näin ollen vesi muistaa, kun on osana kaikkea mikä on.
Jos me kaikki kykenemme jopa luomaan itsemme Jumalan tavoin niin miksi sitten "luomme" itsellemme sellaisen harhan että emme olekaan kaikki Jumalia? Onko tuossa "luomiskyvyssämme" jotakin vikaa? Eikö pelota että "luontityömme" suunta muuttuukiin kokonaan pois siitä käsitteestä jonka sinä tunnet? Voisiko olla että vahingossa loisimmekin vain yhden luojan ja me muut olisimmekin sen jälkeen vain tavallisia Maijoja ja Matteja?
Kysymys on kokemisesta.
Niin, me koemme vain ja ainoastaan kun olemme ja elämme. Me koemme sen minkä tiedämme olevan. Kiven kovuuden, kukan tuoksun, veden märkyyden jne.
En erota autoja kuin väristä ja tietysti myös muodosta jos on tarpeeksi erikoinen muoto. Nykyajan autot ovat silmissäni kaikki samannäköisiä.
No oikeasti... kyllä ihmiset vähän eroavat toisistaan. Pystynhän esim. erottamaan että jotkut tällä palstalla ajattelevat vähän enemmän ja jotkut vähän vähemmän samalla tai eri tavalla kuin itse ajattelen. Sitähän se laiffi on. Jos siis ihmisellä ylipäätään on ajatuksia päässä, niin ne eivät aina kulje samaa latua kuin toisen ihmisen päässä. ;)
Olet siinä aivan oikeassa, mutta opettaako meidän ego, miten ego tehdään tekemättömäksi ?
Opettaisiko paholainen miten helvetistä pääsisi pois ?
Opettaako rakkaus miten rakastetaan ?
Koko maailma on vain sinun elokuvasi.
Ahaa olet niitä vastakohtien ja nollautumisen kannattajia.
Se on ilmeisesti hyvin kahlitseva usko kun kerran sen hyväksyneet eivät kykene siitä irtautumaan. Siinä täytyy olla takana muuta vangitsevaa kuin alkeellinen filosofia. Mitä se antaa sinulle?
Pekka Streng lauloi aikoinaan, että sisältäni portin löysin pienen huomaamattoman.
Siellä on ovi sisällämme se on hyvin huomaamaton, kun kuljemme.
Pysähtyä kannattaa jättää arkiset murheet taustalle ja olla nyt.
Kyllä se sieltä löytyy ja jokaisella se meillä yhtälailla on.
Kun löydämme sen, niin kannattaa laittaa jalka oven väliin.
Valo joka ei ole päivänvalo, vaan kaiken Lähde loistaa sieltä.
:)
Pekka ei sitten tiennyt tuon valon lähdettä.
Jokainen meistä kyllä tietää Valon, mutta kuinka paljon me siitä muistamme?
Sillä ainoalla kerralla, kun rajan takana kävin
siksi, että sydämeni lakkasi toimimasta,
ei vastassa ollut mitään tuosta maalailemastasi,
vaan menin ensin pitkää, pimeää tunnelia pitkin,
sitten sen päässä alkoi näkyä valoa
ja näin kirkkaan hahmon,
jonka lähelle päästyäni tunnistin Jeesukseksi.
Sitä kirkkautta, sitä rakkautta,
mitä hänestä säteili,
ei täällä maanpäällä kuvaa mikään meidän tunteemme.
Ei ollut vielä minun aikani kuolla,
joten jouduin palaamaan tähän fyysiseen ruumiiseeni.
Useamman päivän olin kuitenkin vihainen,
sillä olisin niin paljon mieluummin halunnut
jäädä Jeesuksen rakkauden valtapiiriin.
Käsittämätöntä kuinka uskovaiset voivat huijata itseään tuolla tavalla.
olit sinä itse eli kaikki mikä on ja mistä olemme lähtöisin. Tulkitsit sen vain Jeesukseksi.
Jeesus sanoo : Mark.1:15 "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi"
ei sanonut. Koska mikä on evankeliumi?
Sana 'evankeliumi' on yksi koko Raamatun avainsanoista ja käsitteistä. Sana esiintyy Raamatussa eri muodoissaan kymmeniä kertoja. Sana tulee kreikan kielestä ja se tarkoittaa kielellemme käännettynä ilouutista ja hyvää sanomaa. "...Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden... hänet haudattiin... hän nousi kuolleista kolmantena päivänä...".
Evankeliumi on aivan jokaiselle ihmiselle tarkoitettu sovituksen sana (2. Kor. 5:19). Jumala ei kuitenkaan pelasta yhtäkään ihmistä väkisin ja ilman ihmisen omaa tahtoa ja ilman ihmisen antamaa lupaa. Jokaisen tulee ottaa evankeliumi henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti vastaan, uskoa evankeliumi, tehdä parannus synneistänsä ja alkaa seurata Jeesusta Jumalan Sanan, Raamatun, ilmoittamalla totuuden ja kuuliaisuuden tiellä.
Evankeliumi sisältää myös Jumalan voiman: "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle" (Room. 1:16). Evankeliumi on Jumalan voima. Jumala on sitoutunut evankeliumiinsa ja sen julistukseen; Herran voima lepää evankeliumin yllä. Ottaessasi vastaan evankeliumin, Jeesus vapauttaa sinut voimallaan synnin orjuudesta ja kahleista. Pahojen henkien riepottelemat ja sitomat ihmiset vapautuvat myös henkivaltojen otteesta ja riivaustilastaan. Herra antaa evankeliumin vastaanottaneelle myös voiman elää puhdasta ja uutta elämää Kristuksen yhteydessä.
Jeesuksen aikana sellaisesta sanasta ei tiedetty mitään joten miksi hän olisi maininnut sanan evankeliumi?
Eihän Jumala tietenkään väkisin ketään pelasta!
Jos näet sokean kävelevän kadulla päin punaista, niin juoksetko häntä estämään, vai toteatko, että enhän minä väkisin halua häntä estää kävelemästä auton alle!
Ette te kyllä paljon mieti mitä tänne kirjoitelette. Latelette vain noita latteita "mantrojanne" tänne kuin samaa höpöhöpöä toistelevat papukaijat.
No, ei kaikilta voi vaatia liikaa jos ei vaan rahkeet millään parempaankaan riitä.
On se kumma miten aikuinen ihminen voikaan olla tuollainen täällä 2000-luvun Suomessa? Tätä asia en lakkaa ihmettelemästä! Kannattaiskin ehkä ottaa se pää pois puskasta ja alkaa opiskelle todellisuutta?
Keskiaika meni jo!
Viestisi kertoo vain luonteestasi, joka on kaikessa vastaan Jumalan evankeliumia. Aivan kuten kaikki ihmiset ovat luonnostaan sitä vastaan. Pysähdy joskus miettimään, että reaktiosi kertookin vain syntiinlangenneen ihmiskunnan kantamaa taakkaa; kaiken aikaa Jumalasta poispäin, vauhdilla, ivalla ja kiivaudella. Tätä on ihmiselämä, ei se muuksi muutu kieltämällä.
Kukaan ei taistele yhtä kiivaasti kuin ihminen, joka taistelee omaa omatuntoaan vastaan, muistan raamatunopettaja David Pawsonin sanoneen.
>Jos näet sokean kävelevän kadulla päin punaista, niin juoksetko häntä estämään, vai toteatko, että enhän minä väkisin halua häntä estää kävelemästä auton alle!<
Jos sokea haraa vastaan, sylkee, sähisee, ivaa apuasi ja pistää nyrkein hanttiin, et voi väkisin auttaa.
Jumala teki estävän teon: lähetti Jeesuksen, joka tarjoaa apuaan, mutta josta avusta moni sokea kieltäytyy. Ivailemalla.
Omat viestisi ovat samaa papukaijamaista toistoa, itsensä kehumista ja kristittyjen halveksuntaa.
Ja tähän taas vastaat, että eihän sinulla ole mitään kristittyjä vastaan, vaikka he ovatkin lapsellisia, joilla äly ei parempaan riitä. Että katsothan sinä TV7:aa ja olethan kastettu ja uskot Jumalaan vaikkei siitä Jessestä ole todisteita ja että tiede tietää kaiken...
Pääsitkin vähällä, kun autoin sinua vastauksen laadinnassa!
Noh, mehän ollaan jo niin vanhoja tuttuja, että mitä sitä kiertelemmään.
Saat vissiin oikein nautintoa, kun sua ivataan? Sehän on vaan merkki siitä, että olet oikeassa ja me muut väärässä! Hihheijaa!!!
Etkös sä ollut joskus sitä mieltä, että osassa uskovia vaikuttaa väärä henki? Ja Sitten olet puolustelemassa jokaista heitä? Niitäkin joissa vaikuttaa väärä henki?
Mun mielestäni ainakin vaikuttaa kovasti siltä, että osassa tänne kirjoittavissa uskovissa olisi väärä henki?
Kyllä mä kuule ottasin sellasen "heimlichin" sokeasta, joka olis kävelemässä auton alle että! Sokeitahan me ollaan hengellisesti, koska emme tajua olevamme missään helvetin vaarasssa. Eikö niin?
Silloinhan Jumalan pitäs ottaa meistä kunnon "heimlichitit"!!!!
Itse käytät tuota mahtipontista "mambojamboasi". Meikäläiseen ei oikein enää tehoa. Mulle kun Jumala ei ole mikään "kosminen mulkku", joka vaatii mahdottomia (=uskomaan hullutuksiin). Meikäläinen kun uskoo enemmänkin terveeseen maalaisjärkeen. En välttämättä aina omaani, mutta siinäkin tapauksessa sitten jonkun muun maalaisjärkeen.
Ja olenko itseäni vastaan koska kuulun kirkkoonkin? Vihaanko siis itseäni koska olen kristitty? Mutta enhän mä ole aito kristitty! Puolustatko nyt muakin? On tää sitten hassun hauskaa! Täysin absurdia, mutta silti niin hulvatonta! ;)
Olenko väittänyt, että Jessestä ei olis todisteita? No, eipä ole juurikaan virallisissa historiankirjoituksissa. Onhan se mahtava legenda. Kiehtoo jopa meikäläisen "luopion" mieltä. Kyllä mä ammennan paljon siitäkin legendasta. Onhan siinä toki omat ristiriitansa, mutta se on aika epäolennaista. Pääasia, että stoori on hyvä! :)
Tuomari?
Kun itse 'tuomaroit' evankeliumista kirjoittavaa. Mutta aina se syy on muissa...
Miksi käännät kristittyjen viestit niin usein kieroon?
Miksi pystyt keskustelemaan ei-kristittyjen kanssa kiihkoilematta ja ivailematta vastapuoltasi? Miksi aina kristittyjen kanssa menet henkilötasolle luulottelemaan kaikenlaista kristityn omista ajatuksista?
Mistä ihmeestä päättelet, että saan nautintoa siitä, että minua ivataan?
Entä itse, saatko itse nautintoa, kun ivaat ja käännät viestit kieroon?
>Etkös sä ollut joskus sitä mieltä, että osassa uskovia vaikuttaa väärä henki? Ja Sitten olet puolustelemassa jokaista heitä? Niitäkin joissa vaikuttaa väärä henki?<
Enhän ylläolevassa kommentissani puolustellut kaikkia. Puolustin vain evankeliumin sanomaa sinun ivaasi vastaan.
Kyllähän Jumala joskus ottaakin kunnon "heimlichtit" jostakin jääräpäästä ja ivailijasta ja näyttää oikein isän kädestä. Sinuakin täällä Sanansa kautta jallittaa, mutta taistelet vaan vastaan!
Olet usein sanonut että tullakseen viisaaksi on tultava hulluksi. No mitäs väliä sitten on, jos vaikka uskoisikin hullutukseen? Sen kauttahan sitä tulee viisaaksi. Eipä taida tuo mambojambosi sittenkään olla totta.
>Ja olenko itseäni vastaan koska kuulun kirkkoonkin? Vihaanko siis itseäni koska olen kristitty? Mutta enhän mä ole aito kristitty! Puolustatko nyt muakin? On tää sitten hassun hauskaa! Täysin absurdia, mutta silti niin hulvatonta!<
Tuossakin sen kaltaista hulluutta, josta en selvää saa.
En minä järjetöntä puhetta puolusta.
Olet tehnyt itse jumal-kuvasi ja taistelet sitten tätä vääristynyttä kuvaa vastaan.
En ymmärrä mitä iloitsemista siinä on että joku murhataan kaikkien ihmisten syntien "sovituksen" tähden. Ei vaan aukene, ei nappaa, ei selviä kuuna kullan valkeana miten murhasta voisi iloita. Tai siitä ettei ollut mitään tsänssejä itse tehdä yhtikäs mitään. Ensin Jumala tekee maailman, sitten hän tekee ihmiskunnan tekemään syntiä, alkaa vihata mokomaa roskasakkia, tekee itselleen pojan ja tapattaa sen että veri roiskuu ja kappasvaan, ihmiskunnan temput on sillä maksettu.
Ehei, mitäs jos se ilon aihe onkin siinä että me emme kukaan kuole, että me vain kuvittelimme kuolevamme kun otamme niin tosissamme tämän fyysisen elämän täällä? Samaistumme ruumiiseemme, tunteisiimme, mieleemme ja egoomme ja näin päin pois, vaikka kaikki tuo aikanaan muuttuu ja katoaakin, eikä mitään siitä säily.
Evankeliumin kirjaimellisesti eli minun silmissäni väärin ymmärtäneet ihmiset olettavat jopa sellaista että se fyysinen ruumiskin loikkaa heti sieltä haudastaan kun tulee joku "viimeinen päivä". Ylösnousemus on paremminkin joko sitä että tietoisuus yhtäkkiä oivaltaa olevansa kuolematon, AINEETON henki; tahi sitten sitä että kokoajan tässä synnytään ja kuollaan - ruumiillisessa mielessä. Ei sielullisessa.
Ajatelkaas miten pahalta Jeesuksesta mahtaa tuntua kun yritti avittaa ihmiskuntaa uskomaan kuolemanjälkeiseen elämään, eli siis siihen että me olemme henkiä, eikä ihmiskunta oppinut mitään muuta kuin jumaloimaan Jeesusta ja iskemään hänet pylvään päähän palvottavaksi?
Vaikken kirjoihin pahemmin uskokaan absolut totuutena, olen viime päivinä miettinyt että pitäisiköhän siihen Ihmeiden oppikurssiin kumminkin jaksaa tutustua tarkemmin, kun sen on kuulema Jeesus sanellut jostain ties mistä ja vielä ateistinaiselle, oliko peräti juutalainenkin. Luin kirjasta aikoinaan osan, mutta ei jäänyt muistiin muuta kuin että ei siinä ollut oikein mitään mihin olisin äkkiseltään keksinyt väittää vastaan.
Tulee nimittäin mieleen että jos minä olisi Jeesus ja alkaisi ottaa päähän että koko ihmiskunta on ymmärtänyt kaiken päin halvattua, niin kai minäkin sanelisin vaikka mimmoiset kirjat että edes joku jossakin kuulisi mitä ALUNPERIN halusin sanoa. Mutta ensijaisesti en todellakaan noihin kanavoituihin kirjoihin yleensäkään juuri usko.
Kyseistä kirjaa käsittelevää palstaa täältä Suomi24:ltä silloin tällöin lueskeltuani en ole kyllä havainnut mitään mussutuksen aihetta sielläkään. Pitäisiköhän siis funtsailla noita Jeesus-juttuja IOK:kinkin kantilta, mene tiedä.
Jokatapauksessa Jeesusta voi käsitellä muillakin tavoilla kuin Jeesus Fan Clubin sanelemilla ehdoilla (veren roiskuttelu, kuolemasta iloitseminen ja muu hyeenoiden touhu - anteeksi kovat sanat mutta välillä tämä alkaa niin yö-köt-tää...)
Asioiden ymmärtämisessä ja käsittelyssä auttaa jälleensyntymän ymmärtäminen.
Pelko häviää, ei tartte olla niin tietämätön etteikö uskoisi omaan sydämmeen.
Raamatun lukijat huomaisivat kuinka saatana polvistuu heidän jalkoihin sanomaan sori ethän ole vihainen tämä nyt oli tälläista fiktiivistä peliä. En minä tosissaan. Olen vain tälläinen harha johon uskoit.
Nyt meitzin täytyy haihtua, kun et enään usko minuun.
Buddhahan taisikin tavata "oman saatanansa", Mara oli muistaakseni nimeltään. Eikä Buddha siitä mitenkään hirmustunut, säikähtänyt tahi muutenkaan hermostunut. Se oli se Mara vaan sellainen vihonviimeinen projektio Buddhan omista fiksaatioista ja sitten kun on fiksaatiot tarpeettomia, on saatanoidenkin aika ohi.
En ole erityisen kiinnostunut kenenkään tuomitsemisesta. Uskon näet siihen, että pystyäksesi ymmärtämään toista ihmistä, on sinun ensin kuljettava hänen mokkasiineissaan. Ja kun olet niissä kulkenut, et enää kykene häntä tuomitsemaan.
Niin se vaan on, että sivistynyt ja fiksu ihminen pyrkii ymmärtämään kaikkea. Jopa lähimmäistäänkin. Mikä tekee hänestä sellaisen kuin hän on? Ja kun sen tietää, ei voi enää tuomita häntä, ainoastaan ymmärtää.
Okkei, kun susta nyt kovasti vaikuttaa siltä, että nautin uskovien mollaamisesta, niin se on tietenkin sinun subjektiivinen tuntemuksesi, jota en voi kieltää. En halua mollata, ainoastaan tuoda esille uskovien "heikot kohdat". Se on tietenkin vähän ilkeetä. Heikkouksien etsiminen pitäisi keskittää itseen, ei muihin.
En ole valitettavasti täydellinen ihminen,
Jos joku uskova tulee tänne kirjoittelemaan, että helvetti odottaa meitä "uskottomia", niin mitenhän minä käännän sen mielestäsi kieroon?
Mielestäni sanoma on aika selvä. Tuntuu aika pimeältä se, että jotkut linkittävät tänne jatkuvasti näitä helvettivideoitaan ja muuta vastaavaa. Mielestäni he tekevät vain hallaan itselleen ja uskolleen. Minusta heissä vaikuttaa selvästi "väärä henki". Lainausmerkeissä siksi, että asia on hieman kiistanalainen. Olitko se sinä vai kuka, joka sanoi, että Toronton nauruherätys on väärän hengen aikaansaama?
Tietenkin jos oikein ajatellaan mitä järkeä on hysteerisessä naurussa ja huvittavassa poukkoilemisessa, niin tuntuu varsin erikoiselta, että Jumala haluaisi ihmisten tekevän sellaista? Mistäs sen kuitenkaan aina tietää? Naurukin voi olla varsin terapeuttista.
Voin kritisoida ihan yhtä hyvin mitä tahansa uskonnollista liikettä tai muuta vastaavaa. En erityisemmin jaksa New Agea tai vaikkapa teosofiaa, vaikka minulla samantapaisia ajatuksia toki onkin. En vain jaksa minkäänlaista kiihkoilua, vaikka mulla "omat juttuni" onkin. Koen, että massassa ihminen ei voi löytää todellista itseään. Tietenkin juttelen eri tavalla täällä niiden kanssa, jotka jakavat samanlaisia ajatusia kanssani. Pitäskö tässä nyt väen väkisin haastaa riitaa heidän kanssaan? Sen verran viisaita ihmisiä ovat, että ei kiinnosta. Tyhmäksi vain itseni tekisin. No, nyt tietenkin toteat, että sitähän teen jatkuvasti uskovien kanssa. Kyllä mäkin vielä osaan ärähtää, jos joku esittää mielestäni höpönlöpöä. Tiedän, että tämä henkilö tuskin siitä välittää. Hän on sellaiseen jo aivan liikaa "oman juttunsa" pauloissa. Ja kyllä musta tuntuu, että vähän turhaahan se on ärähtää sellaiselle ihmiselle. Ei hän mahda itselleen mitään. Jeesuskin suuttui ja hajotti kauppiaiden pöydät temppelissä. En vertaa häntä itseeni, tarkoitan vain, että parhaimmatkin meistä menettävät malttinsa joskus.
IRL uskovat tuleekin muuten usein mun luokse. Ne sanoo, että mua on jotenkin helppo lähestyä. En ole koskaan heitä poiskaan ajanut. Mielestäni on vaan todella hienoa, jos ihmistä kiinnostaa henkiset/hengelliset asiat! Heitä on helppo rakastaa. Monesti nämä ihmiset ovat vielä jotenkin raskautettuja. Heistä vaistoaa sen. Olenhan itsekin omalla tavallani raskautettu ja tunnistan kyllä toisen samanlaisen. Vaikka puhun aika kepeästi hulluudestakin, niin ihmisten pitäisi olla erittäin nöyriä sen edessä. En toivo kenellekään sellaista kokemusta, mutta sekin on vain joskus täällä jossain elämässä koettava. Ja se on varmsti yksi kaikkein rankimmista kokemuksista mitä vain olla ja voi.
Enkä saa mitään nautintoa muiden ihmisten mielen pahoittamisesta. Ihan päinvastoin. Välillä vaan vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset nauttisivat muiden pelottelusta. Mielestäni se kertoo katkeruudesta muita ihmisiä kohtaan. Kun ei ole omaa elämää, halutaan tuhota muidenkin elämä. Olen kokenyt hyvin paljon katkeruuttakin, joten uskallan väittää tietäväni mistä puhun. Hulluus on sellainen "rangaistus", että ihan varmasti tuntee suurta katkeruuttakin. Varsikin jos uskoo, että elää vain tämän yhden elämän täällä. Mutta jos uskoo, että näitä elämiä täällä tulee ja menee, niin parempia, kuin huonompiakin, niin turhahan sitä on yhdestä elämästä liikaa pillastua. Ja varsinkin jos uskoo, että tämäkin kohtalo voi olla erittäin hyödyllinen! Moni muu varmaan tuhlaa elämänsä paljon turhempaan kuin meikäläinen?
Ivaanko mä nyt siis ihmisiä vaiko niiden sanomaa? Ei oikein ota selvää nyt tuostakaan? Sanotaanhan sitä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Siihen ainakin itse aina pyrin.
Ootko ajatellut koskaan sitä, että saattaisit olla hieman fanaatikko? Jos oikein kovasti alkaa uskomaan johonkin asiaan, niin eikö fanaattisuus ole yleensä aika selvä seuraus siitä?
Mä en tiedä kuka on oikeassa, joten en kykene oikein fanaattisuuteen. Se on mulle kauhistus. Uskon tosin siihen, että olen ollut ed. elämissäni hyinkin fanaattinen. Ehkä olen oppinut siitä jotain? Muutenhan niitä edellisiä elämiä ei tarvittaisi.
jatkuu...
...jatkuu
Ja tuo "tullakseen viisaaksi, on ensin tultava hulluksi" on vain samaa sarjaa sen kanssa, että "löytääkseen itsensä, on ensin kadotettava itsensä". Ei sitä kuitenkaan pidä ottaa kirjaimellisesti, mikä tuntuu olevan ihmisille usein aika vaikeaa. Kaikkea kirjoitettuakin pitää funtsata ensin oikein tarkkaan. En tietenkään tarkoita, että jokaisen pitäis seota! Kunhan vaan yritän sanoa, että pitää olla varovainen mitä luulee itsestään. Jumalakin haluaa varmaan saattaa ihmisten viisaatkin häpeään. Ihmisen ei pidä korottaa itseään viisaudessaankaan muiden yläpuolelle. Mua välillä syytetään siitäkin täällä, mutta olen tietääkseni aina mainostanut olevani hullu? Teen sen vain lähinnä siitä syystä, että kukaan ei kuvittelisi sitä, että haluan korottaa itseni kenenkään yläpuolelle. Toinen syy on se, että haluan laskea asioista leikkiä. Mitään, eikä ketään ei pidä ottaa liian vakavasti.
Ja Jumalakin on ottanut musta "heimlichtit" aika monesti täällä. Monesti olen saanut häneltäkin nuhteita. Jos nenäni on joskus noussut liian pystyyn, niin olen välittömästi kävellyt päin pylväitä ja tehnyt itsestäni vain naurettavan pellen. Välillä tosin ihmetyttää miksi jotkut ihmiset saa tehdä mitä tahansa, mutta meikäläinen saa pienestäkin turpiinsa? Ehkä mä sitten olen jotenkin muita "vanhempi" sielu, ja mun ei pitäs enää sortua aloittelijamaisiin virheisiin? Sä tietenkin sanot, että kuvittelen vaan? Saat toki sanoa niin. Sun pitääkin sanoa niin! ;)
Olen todellakin tehnyt oman jumal-kuvani. Juicekin joskus lauloi, että pilkkaako hän Jumalaa, vaiko ihmisten jumal-kuvaa? Niiden toisistaan erottaminen taitaa olla kuitenkin lähes mahdoton tehtävä? Ehkä jossain on kuitenkin joku viisas, joka senkin osaa tehdä?
Enkä ole "vastustajasi". Olen pelkästään yksi ihminen ihmisten joukossa...
;)
Negatiivinen on saatana ei sen ihmeempää.
Raamatun lukijat kaksinaistaa asioita.
Heille on erillinen Jumala ja erillinen on silloin myös saatana.
Ja sitten se tavanomainen seli-seli -ryöpytys...
Sanot haluavasi tuoda esiin uskovien heikot kohdat. No nekin on vain sinun subjektiivisia käsityksiä, jotka ei kuitenkaan kerro oikeasta kristinuskosta. Jos haluat kritisoida, sinun tulee ymmärtää oikein kritisoimasi kohde, vääristellyltä pohjalta tapahtuva kritisointi on ihan tyhjää, perusteetonta louskutusta. Nyt kyseessä oleva kritisointisihan oli vain henkilöön menevää tyypillistä irvailuasi. Tähän tapaan:
"Ette te kyllä paljon mieti mitä tänne kirjoitelette. Latelette vain noita latteita "mantrojanne" tänne kuin samaa höpöhöpöä toistelevat papukaijat.
No, ei kaikilta voi vaatia liikaa jos ei vaan rahkeet millään parempaankaan riitä.
On se kumma miten aikuinen ihminen voikaan olla tuollainen täällä 2000-luvun Suomessa? Tätä asia en lakkaa ihmettelemästä! Kannattaiskin ehkä ottaa se pää pois puskasta ja alkaa opiskelle todellisuutta?"
Nyt sitten kirjoitat:
"Niin se vaan on, että sivistynyt ja fiksu ihminen pyrkii ymmärtämään kaikkea. Jopa lähimmäistäänkin. Mikä tekee hänestä sellaisen kuin hän on? Ja kun sen tietää, ei voi enää tuomita häntä, ainoastaan ymmärtää."
Eipä tuo edellinen lainauksesi ymmärtämystä osoita.
Kritisoimassasi kirjoituksessa ei puhuttu helvetistä, joten sen vetäminen tähän yhteyteen on typerää.
Mielestäsi siis evankeliumi on höpönlöpöä ja että sinulla on oikeus ärähtää.
Kaikin mokomin, mutta älä sitten valita ja syytä, jos joku sinulle sanoo samalla tavalla.
>Jos oikein kovasti alkaa uskomaan johonkin asiaan, niin eikö fanaattisuus ole yleensä aika selvä seuraus siitä?<
Ei ole. Kritisoimasi viesti ei ollut millään tavoin fanaattinen eikä minun kommenttini sinun ivailevaan viestiisi ollut myöskään fanaattinen.
1.kirj. korinttolaisille. ''19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.''
Viisas voi olla se joka heittää vanhat uskomusjärjestelmät roskiin.
Viisas voi olla se joka ei usko mitä toinen sanoo, vaan luottaa itseensä kun muuhunkaan ei voi luottaa.
Aina kun Henki uhkaa peittyä muodon ja kirjaimen alle, ideologioissa läsnä ollut energia kadota ja kaikki viisaus, oppi ja tieto kuolla pystyyn, tottakai ilmaantuu monia uudistajia jotka haluavat tehdä uskonpuhdistuksen. Tai luoda jotain ihan uutta. Omana aikanaan alkukristittyjen oppi OLI hullutus, koska kaikki vanha oli jo aikansa elänyttä ja tarvittiin uutta puhkua vanhoihin väsyneisiin kaavoihin.
Juutalaisillahan oli ilmeisesti tapana mm. kränätä siitä saako sapattina tehdä yhtään mitään. Hyviä töitäkään. Jos sapatin työskentelykiellon ottaa oikein kirjaimellisesti ja "totisesti", niin siinähän olet tumput suorana kun kaveri kuolee ojaan omia aikojaan. Jeesus opetti että pitää jeesiä. Pitää tehdä lähimmäiselle hyvin ja antaa se toinenkin ihokas. Juutalainen näkemys että kaikki materiaalinen hyvä on tullut sinulle sen takia että olet niin vanhurskas ja Jahven rakastama oli aika omahyväinen. Sehän johti siihen ettei hyvästään tarvitse jakaa kun se on kerta Jahven antamaa, ja jos jollakin on elämä päin halvattua niin senkus on, omapaha on syynsä (kun on retku ja Jahve ei häntä rakasta). Sama ajatus että ei tarvitse puuttua mihinkään vaivaa toki myös Intiaa kasteineen, ja katsoisinkin ettei karmauskossa saa tuollaiseen päätyä että ei edes ikinä yritetä auttaa ketään kun "se on sen ansainnut". Mitä ihmeen jumalia me muka olemme tietämään KUKA ON ANSAINNUT MITÄKIN, eli aina kannattaa yrittää jeesiä muita ja petrata omia tapojaan.
Mutta asiaan. Jeesuksen seuraajat olivat uudistajia 2000 v sitten. Ehkä he jopa halusivat palata johonkin vanhaan, parempaan aikaan joista heillä oli perimätietoa tai muistikuvia edellisistä elämistä...?! Aika kun ei mene niin että aina kaikki vaan kehittyy, vaan se voi olla hyvinkin syklinen niin että välillä on kausia jolloin touhut ovat järkevämpiä ja hyvyys rehottaa, välillä sitten on taas helvetti Maan päällä.
Jeesuksen seuraajat ovat vaihtuneet niin moneen kertaan tässä vuosisatojen varrella että kaikenlaista karvapäätä mahtuu sekaan, ja osahan tietenkään ei ikinä seuraa muuta kuin Mammonaa ja omien himojensa teitä. En itse osaa sanoa että tarvitaanko joku uusi uskon uudistaja, joku uusi tyyppi potkimaan rahanvaihtajien pöytiä nurin, aiheuttamaan pahennusta ja pöllyyttämään luutuneita oppeja. Ehkä, kun ajattelee esmes sitä että joku ei vieläkään siedä naispappeja tai nikottelee kuullessaan jonkun homoudesta. Ikävä kyllä minusta tuntuisi että eniten pöllyytystä tarvittaisiin kylläkin islamin suunnalla, mutta kuka sinne johonkin Arabiaan lähtee julistamaan mitään, kun heti tulee kivestä päähän. Mutta ei pidä kuvitella että me länkkärit ollaan aina se sakki jota kaikki mahdollinen koskee tai pitää koskea. Eli ei se seuraava opettaja välttämättä länsimaihin ilmesty. Eikä välttämättä toistamiseen lähi-itäänkään. JOS mitään opettajia ylipäätään on tulossa. Vai olisiko niin että meidän ihmiskuntana pitäisi jo aikuistua ja jättää se gurujen helmoissa roikkuminen?
Käytin kieltämättä vähän turhan rankkaa kieltä ärähtäessäni. Mutta väität, että tämä "appel" ei puhunut helvetistä mitään. Puhuihan hän! Hänhän sanoi, että "Jumala ei väkisin pelasta ketään" Sehän on epäsuora ilmaisu sille, että ne joita hän ei pelasta, menevät helvettiin. Tai ainakin paikkaan jolta meitä pitäisi "pelastaa". Onko se sitten helvetti tai joku kadotus, unohdus tai mikä lie? Kerro sinä se!
Tuo kommentoimani kirjoitus ei ollut rankimmasta päästä, mutta siinä kiinnitti huomioni yleinen uskovien hokema, että "Eihän Jumala ketään väkisin pelasta". Minusta se on vähän älytön hokema. Hengellisesti sokeat pitäisi pelastaa vaikka sitten väkisin. Uskon, että niin siinä käykin. Jälleensyntymisessä meidät todellakin "pelastetaan väkisin".
Ja uskon siiihen, että olemme kaikki täällä Jumalan lapsia. Raamatussa mainitaan, että jotkut olisivat Saatanan lapsiakin, mihin en usko. Se on vain tehokeino, jota ei tule ymmärtää kirjaimellisesti.
Ja tämä "vapaa tahto" on aika huvittava tai oikeammin hyvin karmea juttu, koska sehän vain johtaa suurimman osan ihmiskuntaa helvettiin. No, itse en edes usko mihinkään vapaaseen tahtoon. Jos kaikilla ihmisillä olisi vapaa tahto, niin täällä valiitsisi täysi anarkia ja kaaos. Meillä kaikilla onkin ennalta määrätty kohtalomme, jonka olemme itse kuitenkin hyväksyneet ennen tänne syntymäämme.
Tässä nyt tulee tietenkin monta sellaista asiaa, jotka ovat tuntemattomia kristinuskolle ja joihin et tietenkään usko. Kristinusko jättää liian monta kysymystä vastauksetta ja niinpä vastaankin tässä nyt niihin. Et tietenkään usko niihin, mutta kerron ne kuitenkin taas jälleen kerran.
Ja harvoinhan fanaatikko myöntää olevansa fanaatikko. Mielestäni k-uskokin on pohjimmiltaan fanaattinen uskonto, kuten kaikki muutkin uskonnot. On mielestän ihyvin fanaattista usko siihen, että ihmiset menevät kuoltuaan joko helvettiin tai taivaaseen ja jäävät niihin ikuisiksi ajoiksi. Se on suorastaan hirvittävää uskomista. Etkä sä nyt ole läheskään sieltä pahimmasta päästä oleva fanaattisuudessasi. Hieman kuitenkin olet sitäkin. Huvittaa hiukan se, että aina kun sanon sinusta jotain "pahaa" niin kiellät sen heti itsessäsi. Moni ihminenhän on jotenkin fanaatikko. Eikä se välttämättä ole mikään paha asia. Positiivisessa ääripäässä fanaattisuushan on intohimo. ;)
Kyllä itsekin "synkällä hetkelläni" saatan joskus ajatella, että joku "inhottava" ihminen ansaitsis joutua helvettiin. Onhan tämän aikamme joillain ihmisillä löysä moraali ja arvomaailmakin aika hukassa. Älyä käytetään tyhmyyteen yms. Valitettavasti tällaiset ihmiset myyvät iltapäivälehtiä ja vinouttavat nykyihmisen kuvaa. Uskoisin, että ilmiö on kuitenkin ohimenevä. Ihmiset tulevat lopulta kyllästymään tähän "typeryys on muotia" ilmiöön.
Kristinusko voi tietenkin tarjota parannuksen tähänkin asiaan. Sehän on hyvä juttu vaan. Liika meuhkaaminen on vaan se mikä välillä aiheuttaa meikäläisessäkin ärähtelyä.
Meillä taitaa vaan olla sovittamaton erimielisyys välillämme? Mä uskon siihen, että Jumala pelastaa kaikki, ei tosin yhtäaikaisesti. Kaikki pääsevät kuitenkin lopulta taivaaseen. Mikä paikka se ikinä onkaan? Niitäkin voi olla monia erilaisia. Joskus kun on oikein kaunis kesäpäivä maaseudulla tai saaristossa, niin sekin voi tuntua jo aika taivaalta!
Ja meikäläinenkin kuuluu kirkkoon. Enkä koe siinä mitään ristiriitaa vaikka uskonkin reinkarnaatioon. Eikö se ole jo aika erikoista? Tunnen, että ev. lut. kirkossamme on kuitenkin niin paljon hyvää ja kaunista, että voin aivan hyvin kuulua kirkkoonkin. Koen vanhat kirkolliset perinteet tärkeiksi, mutta myös sen, että kirkko haluaa uudistua ja elää ajan vaatimuksien mukaisesti. Sitähän on tehty kirkoissa jo aivan alusta saakka. Mielestäni ilman uudistuksia kirkostakin tulee paikalleen jähmettynyt dinosaurus. Tiedän, että kaikki eivät kuitenkaan pidä uudistuksista ja heille löytyykin varmasti joku toinen kirkko tai lahko.
Ja kyllähän säkin menet henk. koht. Yritän vaan keskustella, mikä on sun mielestäsi "seliseliä". Eksä kaivannu oikeeta keskustelua? No, mä ainakin yritän tehdä sitä.
Eikä koko evankeliumi ole tietenkään "höpöhöpöä" vaan vain osa siitä. Ja jos koen, että joku alkaa korostaa sitä mikä kuuluu siihen höpöhöpöön, niin saatan siihen jotenkin reagoida. Mutta kuten sanoin, pääasia, että stoori on hyvä! Siksi annankin hyvälle tarinalle anteeksi sen ajoittaiset epäjohdonmukaisuudet.
jatkuu...
...jatkuu
Enkä osaa uskoa siihen, että Jeesus olisi Jumala. Yhtään sen enempää kuin sinä tai minäkään. Ja vaikka Jeesus Jumala olisikin, niin ei sekään mitään muuttaisi, eikä olis multa mitenkään pois. Mun mielestäni sunkin olis hyvä tsekata vaikka tää juttu.
http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750#
Ja ollisin mäkin valmis palvomaan Jeesusta Jumalana, jos osaisin jotain vaan palvoa. Kun en oikein osaa mitään, enkä ketään edes enää palvoa, niin siinä on vähän ongelma! Vaikka uskonkin Jumalaan 100%, niin en osaa häntäkään palvoa. Koen, että todellinen Jumala ei kaipaa edes mitään palvontaa, vaan lähinnä ihmisten epäjumalat. Ja kun haluaa ja yrittää tehdä hyvää, niin pitäisin sitä oikeana Jumalan "palvontana". Mutta kukin tietenkin omalla tavallaan ja tyylillään! ;)
Ja antaa vaan tulla ihan samalla tavalla takaisin! Jos luulet, että revin pelihousuni jostain mitä tänne itsestäni joku kirjoittaa, niin erehdyt pahoin!
Yritetään nyt vain keskustella kuin aikuiset ihmiset. Vai mitä? Ehkä mä etsin vaan pelastusta sielulleni, ja ehkä sulla on se antaa?. Mene ja tiedä! ;)
Harhan voittaminenhan on minunkin suurin päämäärä täällä! :)
Minusta Jeesus opetti kaksi asiaa.
Ensinnäkin. Mailmankaikkeutta ei ole että se on harhaa.
Toiseksi. Anteeksiannon jotta me voidaan hävittää tämä mailmankaikkeuden harhakuvamme.
Nyt enää tarvitsisi todistaa Raamatun kohdalla, missä tuollainen opetus maailmankaikkeuden olemuksesta sekä anteeksiantamisen seuraus on Jeesuksen opetuksissa.
Faktaa kehiin, ei salaliittoteorioiden kiehtovuutta omaan korvasyyhyyn ja itsekkääseen ihmismieleen.
Aluksi.
En halua loukata ketään, mutta ajattelen asioista monen kanssa eritavalla, ja se minulle suotakoon :)
Vuonna 325 Rooman keisari Konstantinus järjesti Nicaean kokouksen. Jolloin asetettiin kristillisyyden opit jotka hyödyttäisivät politiikkaa.
Silloin alkoi pikä kristillisen verenvuodatuksen sekä hengellisen huijauksen historia. Vatikaanin sekä Roomalaiskatollisen hallitsema n. 1600 vuoden väkivaltaan ja pelotteluun perustuva hallinta.
Kristin uskon tarkoitus on erottaa ihmiset siitä mitä oikeasti ovat.
Ja alistaa sokeasti johtajien valtaan myytein ja uskomuksilla.
Justin Martyr 100 - 165 AD tiedetään sanoneen, että kun väitämme, että opettajamme Jeesus Kristus syntyi ilman seksuaalista kanssakäymistä. Ristiin naulittiin, kuoli, nousi ensin kuolleista kunnes nousi taivaaseen.
Kerromme aivan samat tarinat, jotka jo olivat aikaisemmin kirjoitettu.
Esimerkiksi.
Horus Egyptin aurinkojumala 3000 BC.
Horuksen synnytti Joulukuun 25. päivänä neitsyt nimeltään Isis Mary.
Sinäpäivänä loisti tähti, jota kolme kuningasta seurasi löytääkseen vastasyntyneen pelastajansa.
Horus kastettiin 30v. jolloin pappeus alkoi. Horuksella oli 12 opetuslasta. Hän kulki veden päällä ja paransi sairaita. Horusta kutsuttiin Jumalan Pojaksi, Valoksi, Hyvä Paimen ym.
Tyfon niminen petti Horuksen ja Hänet ristiin naulittiin. Haudattiin kunnes kolmantena päivänä heräsi kuolleista. Tämä on luettavissa Egyptin hierofyteistä.
Kreikkalaisen Attisin tarina 1200 BC on aivan sama.
Kreikkalaisen Dionysiksen tarina 500 BC aivan sama.
Persian Mithran tarina 1200 BC aivan sama.
Jeesuksen tarina 30 AD aivan sama.
Kristin usko ja raamattu on vain ja ainoastaan koottu, jotta kansaa on voitu hallita pelolla, joka jatkuu tänäpäivänäkin, ja millä ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Yhtä innokkaasti kuin luet vääristyneitä 'todistuksia' kopiouskomuksista, voisit lukea ja katsoa ihan faktatietoakin:
"Vanha testamentti julistaa, että kansojen jumalat olivat arvottomia: “Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää... Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta" (Jer.10:5,11). Erityisesti Memphis'in (Egyptin tärkein kaupunki ja siksi koko Egyptin edustaja) jumalat tuhottaisiin: “Näin sanoo Herra, Herra: Minä tuhoan kivijumalat ja lopetan epäjumalat Noofista” (Hes.30:13), mutta “Jumala Kaikkivaltias” tunnettaisiin jokaisessa sukupolvessa: “Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen” (Ps.145:13). Ottaen huomioon nämä ennustukset olisi epäjohdonmukaista, jos UT ottaisi käyttöön ja märehtisi uudelleen arvottomiin jumaliin perustuvia myyttejä.
http://www.kristitynfoorumi.fi/zeitgeist.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6270455/32926452
Sori vaan mutta raamatussa ei ole faktatietoa juuri laisinkaan.
Yhden lauseen kanssa olen samaa mieltä mitä raamatussa sanotaan.
Minä Olen.
Miksi se pelastus/pelastamatta jättäminen niin kovasti mieltä hiertää kun se pitää rivien välistäkin nyhtää pääasiaksi?
Olisiko käsitys, että helvetti tarkoittaa lopullista tuhoamista sitten sopivampi mielellesi?
Se että Jumala kunnioittaa luotujaan, eikä väkisin ketään pelasta, on kuitenkin raamatullinen, olkoonkin että ihmisen mielestä se on älytön. Sehän on juuri se ihmisessä oleva vastustus ylempää tahoa kohtaan, nimenomaan sellaista, joka vaatii ihmisen tilille. Se vanha aatu. Kyllähän ihminen mieluusti itse määrittelee jumalansa ja opit sen ympärille kehittää. Sehän ruokkii ihmisen ylpeyttä, kun saa itse funtsia omat opinkappaleensa.
Kommentointihalukkuushan nousee aina jostakin ärsykkeestä toisen viestissä. Itselleni tuo ärsyke lähes poikkeuksetta on väärä käsitys kristinuskosta. Ehkä se on sitä opettajan vikaa, vaikkei ammattini opettaja olekaan.
Fanaattisuus-sanakin on melko lailla veteen piirretyn viivan kaltainen, jokainen antaa mielessään sille oman merkitysvivahteen.
Sinulla tuntuu olevan aika fanaattinen käsitys fanaattisuudesta! Mielestäsi yhteen asiaan kovasti uskominen johtaa fanaattisuuteen. Eihän se näin ole. Jos tuo olisi kriteeri fanaattisuudelle, tällä palstalla olisi pelkkiä fanaatikkoja, sinäkin, vaikket sitä myönnä. Ei mielen häilyvyys maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä pelasta fanatismilta. Saagapolkukin on melkomoinen fanaatikko suorine lainauksineen toisilta kanavointisivuilta. Ei täällä sentään ihan noin fanaattisesti Raamatusta lainauksia suolleta, ainoastaan silloin kun se sopii jonkun viestiin.
Sinulle totuus siis on omaan järkeesi käypää, kaikki mikä menee sen yli, on naurettavaa/typerää/mitä milloinkin. Eli olet nostanut oman järkesi jumalan paikalle. Ja se järkesi hyväksyy mieluummin vääristynyttä Zeitgeistin 'totuutta' kuin näkee videon valheellisuuden.
Mikä tehokeino on Saatanan lapset?
Jeesus sanoo Joh. 8:
40. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.
41. Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala".
42. Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.
43. Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
44. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
Juutalaiset eivät kestäneet kuulla Jeesuksen sanoja, jotka Hän sanoo saaneensa Jumalalta. Ihan sama se on tämän ajan ihmisillä. Vanha aatu pistää kampoihin. Ei ymmärretä kun ei kärsitä kuulla —> lapsellista/naurettavaa/pelottavaa/älytöntä.
Jumalahan tekee kaiken ihmisen puolesta, jopa muokkaa ihmisen mielen kykeneväksi ottamaan vastaan evankeliumi. Ihmiselle jää vain sanoa: minä tahdon. Ihan niin kuin avioliitto. Molempien on sanottava: tahdon, ei muuten voi liiton sisäpuolelle päästä. Ymmärrätkö, vaikka joissakin kulttuureissa väkisinnaittamisia onkin, on kyse kahden liitosta, jossa molempien tahtotila on ratkaiseva. Kristinuskossa on kyse Jumalan valmistamaan liittoon astumisesta. J. on sanonut jo tahdon ja Hän odottaa ihmisen vastausta.
On kyse rakkausliittosuhteesta.
Mistä sinä olet ottanut tuon käsityksesi suurimman osan ihmiskunnasta joutuvan helvettiin?
Raamatun mukaan Ihmisen Pojan tulemuksessa on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, toinen jätetään tai kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, toinen jätetään. Tämän mukaan pelastuneita olisi 50 %. Toisaalta VT:n profeetta Habakuk 2:14 sanoo: "Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren." Maapallon pinta-alasta on n. 70 % veden peitossa. Tästä jotkut päättelevät, että pelastettuja voisi olla 50-70 %. Tämä ei sitten ole oma tulkintani. Ja jos tuo 70 prossaa olisi totta, silloinhan suurin osa pelastuu, ei suinkaan joutuvan helvettiin, jota käsitystä viljelet.
jatkuu..
Jos ihmisillä on ennalta määrätty kohtalo, joka vielä on itse suunnittelema, niin sehän vasta robotiksi ihmisen elämän määrittää. Tästä on jauhettu ties miten monta kertaa: kun rankasta elämästä tullaan uskoon ja Jumala antaa onnea, iloa, maallista hyvääkin, sehän selättää karmauskomukset kertaheitolla. Ei voi olla totta, että itse oman elämän suunnittelee, koska uskoontulo on täysin Jumalan työtä.
Mielestäsi kristinusko jättää liian monta kysymystä vastausta vaille. Olisiko syy kuitenkin se, että et ymmärrä tai halua ymmärtää Raamatun sanaa, että olet tehnyt vääriä johtopäätöksiä omista kokemuksistasi, että siis tämän maailman ruhtinas on saanut juksata. Itselläni on tällainen kutina sinun suhteesi. Itse voin myöntää etten tiedä kaikkea, mutta ei se ole syy ylenkatsoa kristinuskon ilmoitusta.
Kristinusko on, kaikista muista uskonnoista poiketen, suhde henkilöön. Onko henkilösuhde fanatismia, siis negatiivista sellaista? Itselläsikin on, huolimatta häilyväisyydestäsi, tiukkoja opillisia prinsiippejä, joista pidät kiinni, sanottakoon nyt sitten laillasi että fanaattisesti. Mikä sellaisessa on fanaattisuutta? Onhan matematiikassakin tietyt lainalaisuudet, jotka pysyy huolimatta aikojen vaihteluista. Ei niistä kiinni pitäminen kenestäkään fanaatikkoa tee. Itse pidän kiinni Raamatun sanasta, mutta ei se mielestäni minusta fanaatikkoa tee. Minusta fanaatikko on sellainen, joka keinolla millä hyvänsä, fyysisellä tai henkisellä voimalla, ajaa yksisilmäisesti asiaansa, kunnioittamatta yksilön vapautta. Islamissa tällaista fanaattisuutta esiintyy, jota on myös kristinuskon vääristyneissä muodoissakin ollut.
Kommentoin kuvitelmiasi. Sinun näkövinkkelistä katsottuna se on kieltämistä, minun näkökulmasta katsottuna se on sinun vääristyneiden näkökulmien oikaisua.
Itse en ajattele edes synkilläkään hetkillä, että joku ihminen ansaitsee helvetin, että olisin ajatuksissani lähettelemässä jotakuta helvettiin.Sellaisista ajatuksista kyllä pitäisi kristityn olla vapaa. Meitä on kuitenkin erilaisia kuten nuo usein postatut helvetti-aloituksetkin kertoo. Ei kuitenkaan voi tietää, millainen henkilö siellä on, onko kenties mieleltään epävakaa tai jotain. Ei niitä enää jaksa poistattaakaan, parempi olisi, ettei niitä kukaan edes aukaisisi, vastaamisesta nyt puhumattakaan. Ehkä tyyppi vihdoin kyllästyy, kun huomaa ettei ole yhtään katselijaa viesteilleen. Se on sitä väkivallatonta vastarintaa.
Tuo Zeitgeist video sitten, onko se jokin uusi versio vai se sama ateistinen hömpänpömppä, jota ateistitkin ovat vähentäneet suoltamasta palstallaan. Ehkä joku uusi tietämätön kirjoittaja sitä vielä yrittää tarjoilla, kun ei ole lukenut painavia perusteluita sen huuhaa-luonteelle. Kannattaa katsoa tämä Zeitgeistin valheet paljastava video:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6151126/32307181
Ja lukemista:
"Vanha testamentti julistaa, että kansojen jumalat olivat arvottomia: “Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää... Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta" (Jer.10:5,11). Erityisesti Memphis'in (Egyptin tärkein kaupunki ja siksi koko Egyptin edustaja) jumalat tuhottaisiin: “Näin sanoo Herra, Herra: Minä tuhoan kivijumalat ja lopetan epäjumalat Noofista” (Hes.30:13), mutta “Jumala Kaikkivaltias” tunnettaisiin jokaisessa sukupolvessa: “Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen” (Ps.145:13). Ottaen huomioon nämä ennustukset olisi epäjohdonmukaista, jos UT ottaisi käyttöön ja märehtisi uudelleen arvottomiin jumaliin perustuvia myyttejä.
http://www.kristitynfoorumi.fi/zeitgeist.htm
http://uskonpuolesta.blogspot.com/2008/04/zeitgeist-elokuva-on-ankka.html
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6270455/32926452
Älyllä selviäisi tästäkin dilemmasta.
Se palvomisjuttu, se avautuu vasta kun on päässyt sisäpuolelle. Ulkopuolella olijoille se on pelkkä vastenmielisyyden huippu.
Maailmankaikkeus on luotu ylistämään suurta Luojaansa. Mielemme on yksinkertaisesti niin nyrjähtänyt, ettei tämä mene jakeluun. Koko luomakunta laulaa Luojalleen. Itse en ole sitä kuullut, mutta sen voi jopa kuulla kun kasvit ja eläimet laulavat ylistystä J:lle!
Raamattu sanoo että luontokin huokaa ihmiskunnan syntitaakan alla:
19. "Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23. eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta." Room.8
Jos sinfoniaorkesterissa, joka parhaimmillaan soittaa täydellisesti yhteen, joku yksittäinen soitin nousee esiin itsekkäästi huomioimatta kokonaisuutta, sitähän kritisoitaisiin moukkamaisuutena. Orkesterinjohtaja trimmaa soittimet yhteensopiviksi, kukin soittaja tietää oman paikkansa ja osuutensa yhteissoinnussa. Luoja on tällainen orkesterinjohtaja, me soittimet, ihmiset, eläimet, kasvit, olemme synnin takia epävireisiä, emmekä soi yhteen harmonisesti. Mutta meidät on alun perin luotu ylistämään J:aa, ylistys on happea hengellemme. Vanha aatu on tätä vastaan.
Ihan kuinka vaan, jokainen saa pitää mielipiteensä, vaikka sitten valheellisetkin.
Jos tietäisit Raamatun sisällöstä, historiasta ja arkeologiasta, et väittäisi, että Raamattu on kopioitu muista uskomuksista. Siihen löytyy ihan faktatietoa, historiallista sellaista.
Moni älykäs ateistikin palstallaan on myöntänyt tuon Zeitgeist-elokuvan valheellisuuden. Rajatiedon ihmisiin tuonkaltainen kvasitotuus menee edelleenkin kuin häkä, kun ei osata käyttää järkeä järkevästi.
En kiistä mitään mitä kukin sanoo.
Mutta sen tiedän mitä minun sydän sanoo, ja muuhun en voi luottaa.
Sieltä löytyy totuus jonka allekirjoitan.
Pyrin kyllä keskustelemaan ajatuksista, mutta se on joskus toivotonta, useasti kun ei saa vastaukseksi mitään muuta kuin raamatun säkeitä.
Sinulla on omia ajatuksia ja se on hyvä.
Kun pelko väistyy, niin mailma aukenee.
Voin väittää tietyllä tapaa monessa paikkaa olevani oikeassa. Toki samasta asiasta voidaan puhua monin sanoin.
Keskeinen oivallus
Tärkeintä on oivaltaa, että olet itse vastuussa oman elämäsi käsikirjoituksesta - hyväksyä, että olet itse luonut itsellesi kaikki, aivan kaikki, elämäsi kokemukset. Olet oman elämäsi käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä.
Sinun tulee oppia antamaan tämä kaikki itsellesi anteeksi ja hyväksyä se, että kokemasi oppitunnit ja kokemukset ovat olleet todellisuudessa sinun itsesi luomaa tarkoituksenmukaista harhaa - kuin unta, josta voit herätä, kun vain oivallat olevasi unessa.
>>Miksi se pelastus/pelastamatta jättäminen niin kovasti mieltä hiertää kun se pitää rivien välistäkin nyhtää pääasiaksi?
Olisiko käsitys, että helvetti tarkoittaa lopullista tuhoamista sitten sopivampi mielellesi?>Se että Jumala kunnioittaa luotujaan, eikä väkisin ketään pelasta, on kuitenkin raamatullinen, olkoonkin että ihmisen mielestä se on älytön.>Kyllähän ihminen mieluusti itse määrittelee jumalansa ja opit sen ympärille kehittää. Sehän ruokkii ihmisen ylpeyttä, kun saa itse funtsia omat opinkappaleensa.>Mikä tehokeino on Saatanan lapset?
Tietenkään Raamattua ei ole kokonaisuudessaan kopioitu muista lähteistä, koska Raamattu on monimutkaisempi kokoonpano. Osa VT:sta voi hyvinkin olla juutalaisten autenttista historiaa, jonka arkeologisetkin löydökset todistavat.
Mutta kun sekaan on joutunut paljon tarunomaista ainesta, niin oikeaa tutkimusta (itsehän olen vain tavis jolla on harrastuksia!) harjoittava ei menisi suin surminkaan väittämään että jotain sellaista on oikeasti ollut olemassa kuin Liiton Arkki, tai että voimme olla satavarmoja siitä että oli oikeasti Daavid tai Salomo -nimisiä kuninkaita. Liiton Arkki menee jotakuinkin samaan kategoriaan esim. Kalevalan Sammon kanssa, eli onhan noita ihme aparaatteja myyteissä pilvin pimein. Psykologit ja mytologit voivat mietiskellä selityksiä siihen miksi ihmiset kaikkialla haluavat aina uskoa sellaisiin asioihin kuin ihmeitä tekevä esine, sankarihahmo joka tämän värkin hommaa kansalleen jne. Hörhöt kuten minä voivat kysellä onko näissä laitteissa jonkinlaista kaikua muinaisesta tietämyksestä vai ovatko peräti avaruuden ihmemiehet moisia täällä kokoon nakutelleet? Hihhulit puolestaan ottavat kaiken sellaisenaan ja julistavat kaikkialla näkevänsä Jumalan sanan, tahi sanaa Jumalasta. Vähänkin skeptisempi ihminen kysyisi minkä vuoksi Jumalan pitää liikkua VT:ssa savua ja pauketta aiheuttaen... Hörhö sanoisi että paukkuuhan se kun lentokoneella paukutellaan...
Mutta mitä sitten tulee yhtymäkohtiin muiden myyttien ja Raamattuun päätyneiden myyttien kanssa, niin on hyvin vaikea ymmärtää että miten ihmeessä, jos Raamattu on eka, ainutlaatuinen ja kirjojen kirja, menneisyydestä löytyy niitä raamatullisten tarinoiden kopioita. Miten esmes Gilgamesh-eepoksessa on ihan samanlainen juttu kuin Nooan stoorissa ja Gilgamesh-eepos on vanhempi kuin Raamattu... Paitsi sitten että se on tosiaan vanhempi ja piste. Olivathan juutalaiset aikanaan Baabelin vankeudessa, niin että siellä on ollut hyvää aikaa kuulla niitä mesopotamialaisia taruja.
Joista yksi on luomiskertomus, joka menee niin että jumalatar Nin-Ti luo ihmisen. Koska "ti" tarkoittaa hepreassa kylkiluuta, juttu vääntyi juutalaisilla siihen muotoon että (mies-)jumala loi ihmisen ja loi tälle naiskaverin kylkiluusta. Niin ne tarinat aina matkalla muuntuvat kun niitä käsittelevät eri kieliä puhuvat toisistaan erilliset mutta jostain syystä keskinäiseen kanssakäymiseen joutuneen heimot.
- Itselläni ei ole mitään erikoisempaa fiksaatiota mihinkään tiettyyn erityiseen Raamatun selitysmalliin, eli katselen miltä hyvänsä kantilta kulloinkin sattuu kiinnostamaan katsella. Paitsi että koskaan se kantti ei tietenkään ole se että Raamattu on Jumalan sanaa. Kovin olisi karmea Jumala jos niin olisi. Kaiken maailman Lootin sukurutsat ja murhat ja muut hirveydetkö muka JUMALAN SANAA? En yhtään ihmettelisi että jos Jeesus on tosiaan ollut jonkun jumaluuden asialla, niin se ei kylläkään ollut mikään Jahve (demiurgi) vaan se käsinkoskettelematon ei-inhimillinen jumaluus johonkin itsekin periaatteessa uskon. Siis Tao. Mutta kun ei pöljät ihmiset tajua kovin abstrakteista asioista mitään niin Jeesus varmaankin katsoi parhaaksi puhua "Isästä". Ja onhan jumaluus, ideana tai jopa todellisuutena, kuitenkin kaikkien ilmiöiden alkulähde, alkusyy, tavallaan siis "isä" vaikken itse sanasta pidäkään koska en halua ihmistää jumaluutta.
Kovin vaikea ymmärtää minkä takia k-uskovaisille ei löydy mitään muita vinkkeleitä Raamattuun kuin inttää inttämästä päästyään että se on sellaisenaan autenttista Jumalan sanaa, ja todistella näkemystään milloin milläkin raamatunotteella. Sehän on sama kuin oikeudenkäynnissä syytetty saisi itse yksinään päättää kaikista todisteista mitä pöytään kannetaan. Ei sitä voi päässään päättää keskenään että tämä se on totuus ja muidenkin pitää se uskoa, taikka minä suutun ja mustaksi muutun. xD
Kyllä mä ainakin annan Jumalalle kaiken vallan tehdä meikäläiselle mitä haluaa. Jumala tietää paremmin kuin minä, mutta valitettavasti se ei taida olla ihan niin yksinkertaista? Jotenkin tässä pitää vaan omillaan selvitä. No, ei siinäkään ole mitään jos ihminen, kuten minä haluaa oppia omilla jaloillaan kävelemään ja omalla suullaan syömään. Minä ainakin tyydyn siihen, että joudun kehittymään myös osittain omin voimin. Tyhmää on kuitenkin kuvitella, että sen voisi tehdä täysin ilman Jumalankin apua. Jumala auttaa meitä monin eri tavoin. Emmekä me usein edes huomaa sitä. Sinä aina tunnut täällä riekkuvan meille "itsekehittäjille", että emme voi itse itseämme kehittää. Olet siinä osin oikeassa, mutta osin väärässä. Elääkö joku muuten elämääsi puolestasi? Tuskin. Kyllä se on ihan itse elettävä. Ihminen ehkä haluaa välillä heittäytyä lapseksi ja huutaa, että tehkää kaikki puolestani, mä en ala enää mitään! ;)
>>Raamatun mukaan Ihmisen Pojan tulemuksessa on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, toinen jätetään tai kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, toinen jätetään. Tämän mukaan pelastuneita olisi 50 %. Toisaalta VT:n profeetta Habakuk 2:14 sanoo: "Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren." Maapallon pinta-alasta on n. 70 % veden peitossa. Tästä jotkut päättelevät, että pelastettuja voisi olla 50-70 %. Tämä ei sitten ole oma tulkintani. Ja jos tuo 70 prossaa olisi totta, silloinhan suurin osa pelastuu, ei suinkaan joutuvan helvettiin, jota käsitystä viljelet.>>
Voistiko muuten kertoa mitä kristinuskon suuntausta edustat? Se vois selventää aika paljon.
Ja kyllä sullakin on näköjään vähän hatusta vedettyjä juttuja. Mutta ihan kiva jos "pelastettuja" on 50-70%. Alkaakin olla ihan tyydyttävät mahikset...
;)
Lukeminen avartaa. K.
Kerronpa tarinan tämä voisi olla raamatullinen tarina, muttei raamatusta.
Tarinan kertojana voidaan pitää Luukasta ja onkin :)
Tämä tarina on kertomus aivan normaalista ihmisestä nimeltään Juudas.
Kaikkihan me muistamme tarinan viimeisestä ehtoollisesta jne.
Siellä oli pöytä täynnä viiniä ja Juudas oli kivasti laitamyötäisessä ja pippaloiden loputtua Hänen teki lisää viiniä ja naista.
Mutta rahat olivat loppu.
No kulkiessaan Hän törmäsi pariin Roomalaiseen sotilaaseen ja viinin ja naisen tuskissaan möi 30 rahasta tiedot, että missä Jeesus oleili.
Muistiko Juudas seuraavana päivänä mitä oli tapahtunut ?
Itse todellakin uskon, että elämämme täällä on ennalta määrätty ja olemme sen itsellemme hyväksyneet. Vähän kuin pelaisi interaktiivista peliä. Saamme toki tehdä joitakin valintoja matkamme varrella, mutta elämämme suunta on kuitenkin ennalta suunniteltu.
Ja onhan se tavallaan robottimaistakin. Tosin kun olemme unohtaneet elämämme "juonen" niin en näe siinä mitään sen isompaa ongelmaa. Suurin osa kuitenkin ihmisistä kuvittelee elävänsä täysin vapaata elämää.
Mitä muita vaihtoehtoja meille sitten jää?
Sekö, että Jumala määräisi koko elämämme kulun?
Sekö. että kaikki on vain sattuman sanelema juttu?
Väitetään, että Jumala antaa meidän valita vapaasti. Sinäkin väität niin. Jumalan voikin varmaan siten laskea pois osallisuudesta elämämme kulkuun?
Ja eiköhän tämä maailmamme ole liian järjestettyä ollakseen pelkkää sattumaa?
Jäljelle jääkin vain sitten se, että joku muu on suunnitellut elämämme täällä. Ja niitä muita voi olla hyvinkin paljon. Ja kuulumme itsekin siihen samaan joukkoon. Yleensähän täällä maan päälläkin useampi ihminen tekee päätöksiä asioista. Miksei siis tuolla "rajan takanakin" tehtäisi niin?
>>Mielestäsi kristinusko jättää liian monta kysymystä vastausta vaille. Olisiko syy kuitenkin se, että et ymmärrä tai halua ymmärtää Raamatun sanaa, että olet tehnyt vääriä johtopäätöksiä omista kokemuksistasi, että siis tämän maailman ruhtinas on saanut juksata. Itselläni on tällainen kutina sinun suhteesi. Itse voin myöntää etten tiedä kaikkea, mutta ei se ole syy ylenkatsoa kristinuskon ilmoitusta.
Meikäläisen mielestä palvominen on vähän alkukantaista puuhaa. Alkukantaiset ihmiset palvoo milloin puita, kiviä tai vaikkapa aurinkoa. Joku palvomisen tarve taitaakin olla ihmiseen siis sisäänrakennettu? Joissakin ihmisissä tuo palvomisen "ohjelmointi" saattaa kuitenkin olla purettu. Meikäläinen taitaakin sitten olla sellainen ihminen?
Voisitko kertoa miten sitä Jumalaa oikein palvotaan?
Huutamalla hallelujaata, kaatuilemalla, hoilottamalla virsiä vai miten?
Vois kuitenkin sanoa, että tavallaanhan palvon koko maailmankaikkeutta. Se kiehtoo mieltäni. Joidenkin mielestä Jumalahan on koko maailmankaikkeus, eikä mitään muuta olekaan kuin Jumalaa.
Ja tuohon, että "Maailmankaikkeus on luotu ylistämään suurta Luojaansa. Mielemme on yksinkertaisesti niin nyrjähtänyt, ettei tämä mene jakeluun. Koko luomakunta laulaa Luojalleen." yhdyn ihan täysin!
Eikös ole kivaa, että olemme edes jossain asiassa täysin samaa mieltä? ;)
Ja kyllä maapallokin repeilee liitoksistaan kun ihmiskunta raiskaa luontoa. Toivotaan, että ihmiskunta vihdoin herää tajuamaan, että nykyinen kehitys on väärä. Onhan nytkin ilmastonmuutoskokouksia ja muuta toimintaa. Elämmekin aika jänniä aikoja! Selviytyykö ihmiskunta suurimmasta haasteestaan tähän asti? Itse veikkaankin sen olevan siinä fifty-fifty!
Tuleeko Jeesus hakeman omansa? Tuhotaanko "pahat" ihmiset ja Jumala luo uudeksi koko maan? Vai miten tässä oikein meille käy?
Mun on vähän vaikeeta uskoa moisiin juttuihin. Aika lapsellista kamaa. Sori vaan jos koet, että taas jotenkin mollasin teitä uskovia. :/
Mä veikkaan, että joko tiede keksii keinot tai sitten "UFO-miehet" laskeutuu maan päälle ja laittaa asiat kuntoon? :-0
Tai sitten ihmiskunta herää uudenlaiseen henkiseen ja hengelliseen kehitykseen. Kaikki alkaa digata Jumalaa ja uskoa Jeesuksen juttuihin. Kaikki alkavat jo olla lopen kyllästynyttä tähän rahan valtaan! Ja se onkin merkki siitä, että kohta jotain tapahtuu! ;)
>>Jos sinfoniaorkesterissa, joka parhaimmillaan soittaa täydellisesti yhteen, joku yksittäinen soitin nousee esiin itsekkäästi huomioimatta kokonaisuutta, sitähän kritisoitaisiin moukkamaisuutena. Orkesterinjohtaja trimmaa soittimet yhteensopiviksi, kukin soittaja tietää oman paikkansa ja osuutensa yhteissoinnussa. Luoja on tällainen orkesterinjohtaja, me soittimet, ihmiset, eläimet, kasvit, olemme synnin takia epävireisiä, emmekä soi yhteen harmonisesti. Mutta meidät on alun perin luotu ylistämään J:aa, ylistys on happea hengellemme.
No, palvonta on Jumalan palvontaa,
yhdistymistä häneen ja hänen rakkauteensa,
niin että tämä.
mikä tässä maailmassa mietityttää
tai kiinnittää huomiota,
katoaa
ja jäljelle jää vain Jumalan läsnäolo,
Jumalan kirkkaus, Jumalan rakkaus.
Harvinaista mannaa se nykymaailmassa on,
harva sitä osaa edes etsiä.
Yleensä palvontaan sisirrytään
ylistyslaulujen kautta,
lauletaan yhdessä tuttuja lauluja
ja sitten esim. laulun johtaja
tai joku läsnäolijoista
alkaa laulaa uutta sävelmää,
jonka Jumala hänelle antaa.
Monta kertaa ne ovat hyvin kauniita,
nousevat kirkkauteen
kuin keskiaikainen musiikki.
Useat yhtyvät lauluun
ja tulos tosiaan voi olla Jumalan
orkesteri, joka soi hänen lauluaan.
Muistan, kuinka joskus olin Jönköpingissä
Ruotsissa Euroopanlaajuisessa konferenssissa,
jossa 4000 osallistujaa yhdistettiin
yhdeksi Jumalaa palvovaksi joukoksi.
Siinä oli jo taivas maan päällä!
Armolahjojen tasolla tätä ilmiötä sanotaan
hengessä laulamiseksi
ja se on siis hieman samantapainen
kuin kielillä puhuminen,
mutta hegessä laulamalla
päästään ehkä lähemmäs
Jumalan taivaita.
Ylistyksessä ja palvonnassa koko ilmapiiri muuttuu,
meidät ikäänkuin siirretään taivaallisiin.
Jos haluat miettiä ilmiötä,
niin etsi käsiisi vaikkapa Petri Kososen levyjä.
Niissä on ihan normaalit laulusanoitukset,
mutta sitten toisissa lauluissa
kesken kaiken siirrytään hegessä laulamiseen,
Kosonen ikään kuin ottaa esilaulajan
tai kanttorin osuuden,
alkaa laulaa uutta hengessä saatua osuutta.
Tämä on osa palvontaa.
Joskus palvonta voi taas olla aivan hiljaista,
olet vain Jumalan läsnäolossa
kuin lämpimässä pumpulissa.
Ei siitä pois haluaisi ollenkaan.
Itselleni ainakin palvonta on kaikkein rakkain
yhdessäolotapa Jumalan kanssa.
Niin harvat sen vain valitettavasti tuntevat.
Toisaalta elämä ilman palvontaa
on vähän kuin Helsingin hiihtotunnelissa
hiihtelisi
eikä koskaan näkisi tunturien
ja taivaan avaruutta,
katselisi vain kuvia seinällä
ja muistelisi, mitä toiset ovat kertoneet.
Ja kuitenkin Jumalan rakkaus on kaikkia varten,
niin kuin tunturit ja sininen taivaskin.
Oltiin kerran muijan kanssa afrikkalaisessa messussa ja se musa toimi ihan kybällä!
Musiikkihan voi muuttaa maailman.
Ja tätä Petri Kososta vaan YouTubeenkin!
:)
Vänkis ei ole vieläkään ymmärtänyt että Jumalaa ei palvota. Joitakin pakanajumalia ehkä jotkut kultit palvoo mutta vänkiksen ajatusmaailma ei ole vielä niin eheä että hän ymmärtäisi noiden asioiden välisen eron.
JUMALANPALVELUS?
Kristillisen seurakunnan kokoontumista.
Jos saha palvelee käyttäjäänsä niin käyttäjä palvelee sahaansa pitämällä sen kunnossa.
Molemminpuolista huoleltimista.
Jos sinä viet naapuri roskat pois niin se on hänelle palvelus.
Se ei tarkoita että sinä palvot häntä.
palvellaan Jumalaa noin niinkuin yleisesti ja varsinkin Jumalan palveluksissa?
Jaahas, vai niin?
Mähän en mielestäsi ymmärrä yhtään mitään, mutta hyvä, että ainakin sinä ymmärrät!
Ja mulle se on ihan yks ja sama. Mun ei ole pakko uskoa edes omiin hölinöihin. Kunhan vaan hölisen hölisemisen ilosta. ;)
Ottamalla vastaan Jumalan armon.
Kun sen tajuaa niin ei tarvitse raiskata oppiakseen eikä "hoidattaa haavojansa" kuoleman jälkeisissä sairaaloissa eikä resonoida eri taajuuksien tahdissa saati pulahtaa yhteen "lähteeseen".
Tämä armo on kaikkien ihmisten ulottuvilla.
Niinhän uskovaiset uskovat.
Erosin muuten juuri kirkosta. Vihdoinkin. Joten en ole sitten ainakaan aikonut osallistua Jumalan palveluksiin.
Kastajaisiin on mentävä parin viikon päästä kylläkin. :-)
Tuli taas hieman epäselvästi sanottua. Omassa mielessä selkeä ei välttämättä tietenkään ole sitä toiselle. Lähinnä mielessäni tuota kirjoittaessani oli se, että tämän maailman ruhtinas on saanut syöttää mieleesi nuo jutut jälleensyntymisistä ja eri elämien suunnittelusta, en niinkään ajatellut, että olet riivaajien vallassa.
Jumala ei koskaan paaduta ihmisten sydämiä ennen kuin ihmiset itse ovat paaduttaneet sydämensä ja kääntäneet mielensä J:lle. Kun kansoja tuhotaan VT:ssa, se tapahtuu ainoastaan kun kansat itse ovat menneet pahuudessaan niin pitkälle, että eivät enää muuta ansaitse. J. ei tapata kansoja hetken mielijohteesta. Rakkaus ei ole löperöä vastuuttomuutta, joka antaa ihmisten tehdä kaikkea pahuutta. VT:ssa kansojen pahuus oli huipussaan: moraalittomuutta, uskottomuutta, vapaita sukupuolisuhteita, insestiä, sodomiaa, prostituutiota, seksiä eläinten kanssa, kaikenlaista seksuaalista perverssiyttä, yhteiskunnallista sortoa, okkultismia, spiritismiä ym. epäjumalanpalvelusta. Jumala on pyhä ja Hän haluaa että ihmiset ovat myös pyhiä. Se että israelilaiset tuhosivat näitä kansoja, oli myös opetusta heille: jos juutalaiset käyttäytyisivät kuin nuo pahat kansat, heille kävisi ihan samalla tavalla, heidät tuhottaisiin. Jumala odotti peräti 400 vuotta, että amorilaisten syntivelka tulisi täyteen mittaansa: 1.Moos.15:16. "Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."
>Sanot varmaan, että VT ei enää päde. Luojan kiitos siitä!<
En sano. Ei noin yleisluonteisesti voi sanoa. Vaikka Mooseksen lakiliitto Israelin kanssa ei koskenut muita kansoja, niin kyllä VT opettaa meitä edelleenkin. "Uusi testamentti on kätketty Vanhaan, Vanha testamentti ilmestyy uudessa" (Augustinus). VT julistaa Messiasta, joka on tulossa, UT julistaa Messiasta, joka on tullut.
En kiellä etsimistä ja kolkuttelua, ymmärsit taas väärin. Tarkoitin sitä, että näin kristityn näkökulmasta ihmiset valitsevat kaikenlaisista opeista itselleen järkeenkäyvimmät. Sinulle kristinusko ei ole järin järkeenkäypä, koska siihen ei kuulu esim. jälleensyntymisen käsitettä.
>Sulla on se käsitys, että haraan hirveästi vastaan teitä uskovia ja Jumalaa vastaan.<
Jaa, niinhän mie oon ymmärtännä. :)
Siis vaikka sanotkin uskovasi Jumalaan, niin tokihan järkesi avulla järkkäät Raamatun totuuksia uuteen uskoon, kuten tuo jälleensyntyminen. Sanoin: "Sinulle totuus siis on omaan järkeesi käypää, kaikki mikä menee sen yli, on naurettavaa/typerää/mitä milloinkin." Siis kuitenkin laitat järkesi Jumalan ilmoituksen edelle eli pystyt järkesi avulla tietämään paremmin, että J:n ilmoitus Raamatussa on joiltain osin naurettavaa ja lapsellista. Tätä tarkoitin.
Miksi hatusta vedettyjä? Ei hatusta, kyllä nuo prosentit ovat ihan Raamatusta vedettyjä! :)
Mutta olisikohan nämä jutut taas tässä.
Annetaan Löytyn Jaskan väkevien sanojen tuudittaa uusiin sfääreihin:
"Liian usein meidät pelko voittaa
Sitoo kädet meiltä ilkkuen
Haaveet salaisimmat raunioittaa
Työntää meidät maahan varjojen
Vaikka mustavalkoinen ois maailma
Silti oikeus on meillä kaikilla
Nähdä sateenkaaren värisiä unia
Onhan meidän ainut tehtävämme
Jatkaa työtä, nähdä näkyjä
Pistää likoon koko elämämme
Että valon näkis eksyvä"
http://www.youtube.com/watch?v=O0n-fWz3_Pg&feature=related
Syntyessämme tänne saamme elämänpellon, johon on kätketty, maailman arvokkain arre, joka meidän tulisi löytää tämän elämän aikana.
Sen aarteen hyvyyksiä voimme nauttia vasta elämässä, joka alkaa tämän jälkeen.
Pelko on rakkauden vastakohta. Pelolla on manipuloitu ja hallittu ihmisä pitkään. Aika muuttuu moni puhuu maailmanlopusta, mutta vain tuntemamme tämänhetkinen maailmankatsomus loppuu, kun Rakkaus/Valo alkaa olemaan enemmistönä ihmisillä, niin sit vasta elämä alkaa :)
!. Johanneksen kirje 4 käsittelee rakkautta ja pelkoa:
7 Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9 Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.
10 Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. [Joh. 3:16; Room. 5:8; 1. Joh. 2:2]
11 Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.
12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
13 Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.
14 Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme.
15 Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.
16 Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. [1. Kor. 13:13)
17 Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, [1. Joh. 2:28, 3:21; Jaak. 2:13]
18 vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. [Room. 8:15]
Ei ole olemassa muuta kuin Jumala.
että kaikki muu paitsi jumala on olemassa? joo, ei tarvitse kiittää kun korjasin virheesi ;)
Taikka aivot vain sammuvat kuin hehkulamppu ja tämän jälkeen ei ole mitään henkistä toimintaa. Ei ole sinua. On vain olemattomuus, lakkaat olemasta.
Ja on saatanan valhe
Saatanan valhe? En usko saatanaan enkä muuhunkaan yliluonnolliseen. Uskoa saat toki mihin haluat.
Fysisenmaailman kaksinaisuus lakkaa, kun kaksinapaisuudesta siirrytään yksinapaisuuteen.
Olemme henkiolentoja joilla on ihmiskokemus, vain osa meistä on näkyvää kaksinaisuudessa.
Maailma on luotu kollektiivisessa tietoisuudessamme.
Kaikki luotu on katoavaista.
Mutta me emme katoa koskaan.
Se mitä Me olemme, siinä ei ole alkua eikä loppua.
Kuolema on harhaa joka luotiin kun kaksinaisuudessa aloimme kulkea.
Emme kuole emmekä ole edes koskaan syntyneetkään.
Olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan.
Se mitä teen sinulle teen itselleni ja sen minkä teen itselleni teen myös sinulle.
Mutta emme kuole koskaan.