Ulkopuolisen kaipuu..

Kirjoitan pienen runon ort.kirkosta, suhteestani siihen, kaipaisin kovasti mukaan eri toimintapiireihin, mutta olen kokenut niihin menon hyvin vaikeaksi. Sisään ei pääse helposti. on erilaisia kuppikuntia. Uutta katsotaan joskus karsaasti.

Kuinka kauan kestää
kunnes kahvikuppi tarjotaan hymyllä
joka silmiin asti ulottuu?
Kestääkö kauan,
kunnes eteisessä ei enää kuiskailla
vaan otetaan minut mukaan
keskusteluun?
Saanko suuni avata,
saanko olla itseni,
mahdunko mukaan
puutteineni
vikoineni
ihmisyyksineni?
Vai onko minun oltava muuta kuin olen
onko oltava koruilla lastattu
varallisuuteni julistaen?
Ottaako tiliote mukaan
näette, rahaa on..
Otanko tutkintotodistukset mukaan,
näette, oppia on..

Missä on ihmisen rakkaus ihmistä kohtaan
missä haavoittamaton uteliaisuus,
missä halu paitsi esittää kysymyksiä
myös kuunnella rauhassa vastauksia?
3229
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kiitos runosta! Kuvastaa muutakin yhteisöllisyyttä kuin seurakuntia. Ajattelin että yhteisö nettikin on, ja jopa hyvin todellinen monelle ihmiselle. Tulevaisuudessa hyvinkin todellinen.

Seurakunnissa ihmisen on todistettava olevansa jotakin. Akateemisuuden myötä katoaa elämän mehukkuus.

Äänestä

Eivät vanhat seurakuntalaisetkaan ole aina tervetulleita. Minusta et ole menettänyt mitään, korkeintaan muutaman valvotun yön ja pahaa mieltä.

Äänestä

Miksi haluat tuppautua sellaiseen porukkaan joka ei sinua halua joukkoon? Onhan paljon muita yhteisöjä jotka toivottavat sinut tervetulleeksi toimimaan mukaan. Kuten kaikenlaiset vapaaehtoispiirit, Punainen risti, lähimmäispalvelu ym.

Mitä kirkon piirissä on sellaista mitä ei muualla ole? Onko juoruilevien mummojen kanssa kahvin juonti jotenkin autuaaksi tekevää? Minä menisin mieluummin lähipubiin kaljalle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ulko-puolinen kirjoitti:

Kirjoitan pienen runon ort.kirkosta, suhteestani siihen, kaipaisin kovasti mukaan eri toimintapiireihin, mutta olen kokenut niihin menon hyvin vaikeaksi. Sisään ei pääse helposti. on erilaisia kuppikuntia. Uutta katsotaan joskus karsaasti.

Kuinka kauan kestää
kunnes kahvikuppi tarjotaan hymyllä
joka silmiin asti ulottuu?
Kestääkö kauan,
kunnes eteisessä ei enää kuiskailla
vaan otetaan minut mukaan
keskusteluun?
Saanko suuni avata,
saanko olla itseni,
mahdunko mukaan
puutteineni
vikoineni
ihmisyyksineni?
Vai onko minun oltava muuta kuin olen
onko oltava koruilla lastattu
varallisuuteni julistaen?
Ottaako tiliote mukaan
näette, rahaa on..
Otanko tutkintotodistukset mukaan,
näette, oppia on..

Missä on ihmisen rakkaus ihmistä kohtaan
missä haavoittamaton uteliaisuus,
missä halu paitsi esittää kysymyksiä
myös kuunnella rauhassa vastauksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu