"Eikös se usko synny ihmisen aivoissa?"
Kyllä se usko ymmärryksessäkin on, mutta todellinen usko on sydämen uskoa, jolla tullaan vanhurskaaksi.
Sydämen usko on sitoutumista Jumalan Sanaan, kuuliaisuutta Jumalalle, Jumalan tahdon tekemistä.
Järjelläkin me tosin uskomme, mutta järkemme on monesti uskon esteenä, meidän järkemme tuottaa epäuskoa.
Sydämen usko taas ei epäile, vaan sitoutuu Jumalan Sanaan tuntui se sitten miten mahdottomalta tahansa.
Hyvä esimerkki tuosta on Aabraham, jolle Jumala antoi lupauksen lapsesta, vaikka Saara oli jo vanha ja hänen ei inhimillisten mittareiden mukaan enää pitänyt saada lasta. Ja monet muut lupaukset myös muistamme, mitä Herra Aabrahamille antoi.
Aabrahamin usko oli sydämen uskoa. Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
Jumala sanoi hänelle;
1. Moos. 12:1
Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Ja Aabraham oli kuuliainen Jumalalle, hän teki niin kuin Jumala sanoi. Varmasti hänenkin pääsään pyöri kaikenlaisia ajatuksia ja epäilyä, mutta kaikesta huolimatta hän luotti Jumalaan.
Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä luvussa neljä näin;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Biblia kääntää sen enemmän alkutekstin mukaan niin, että "hän ei epäuskolla epäillyt".
Se on vähän eri asia kun sanotaan, että epäuskossa ja epäuskolla.
Aabraham ei siis tarttunut siihen järjen uskoon, joka tuottaa epäuskoa, vaan hän tarttui kiinni Jumalan lupauksiin tunteistaan huolimatta,
eikä antanut epäuskolle sijaa. Se on vähän niin kuin lapsi joka istuu kaapin päällä, ja isä sanoo, että hyppää nyt, isä ottaa sinut kiinni.
Lapsi siinä varmaan epäröi, mutta kuitenkin hyppää, koska isä vakuuttaa ottavansa kiinni. Isä ei tietenkään väistä niin, että lapsi mätkähtää lattialle, vaan hän ottaa kiinni. Niin se on taivaallisen Isän kanssa myös. Kun Hän houkuttelee meitä astumaan Jumalan Sanan lupauksiin, niin Hän vastaa aina Sanastaan niin kuin se isä, joka houkutteli lapsen hyppäämään kaapin päältä.
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Kyllä se usko ymmärryksessäkin on, mutta todellinen usko on sydämen uskoa, jolla tullaan vanhurskaaksi.
Sydämen usko on sitoutumista Jumalan Sanaan, kuuliaisuutta Jumalalle, Jumalan tahdon tekemistä.
Järjelläkin me tosin uskomme, mutta järkemme on monesti uskon esteenä, meidän järkemme tuottaa epäuskoa.
Sydämen usko taas ei epäile, vaan sitoutuu Jumalan Sanaan tuntui se sitten miten mahdottomalta tahansa.
Hyvä esimerkki tuosta on Aabraham, jolle Jumala antoi lupauksen lapsesta, vaikka Saara oli jo vanha ja hänen ei inhimillisten mittareiden mukaan enää pitänyt saada lasta. Ja monet muut lupaukset myös muistamme, mitä Herra Aabrahamille antoi.
Aabrahamin usko oli sydämen uskoa. Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
Jumala sanoi hänelle;
1. Moos. 12:1
Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Ja Aabraham oli kuuliainen Jumalalle, hän teki niin kuin Jumala sanoi. Varmasti hänenkin pääsään pyöri kaikenlaisia ajatuksia ja epäilyä, mutta kaikesta huolimatta hän luotti Jumalaan.
Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä luvussa neljä näin;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Biblia kääntää sen enemmän alkutekstin mukaan niin, että "hän ei epäuskolla epäillyt".
Se on vähän eri asia kun sanotaan, että epäuskossa ja epäuskolla.
Aabraham ei siis tarttunut siihen järjen uskoon, joka tuottaa epäuskoa, vaan hän tarttui kiinni Jumalan lupauksiin tunteistaan huolimatta,
eikä antanut epäuskolle sijaa. Se on vähän niin kuin lapsi joka istuu kaapin päällä, ja isä sanoo, että hyppää nyt, isä ottaa sinut kiinni.
Lapsi siinä varmaan epäröi, mutta kuitenkin hyppää, koska isä vakuuttaa ottavansa kiinni. Isä ei tietenkään väistä niin, että lapsi mätkähtää lattialle, vaan hän ottaa kiinni. Niin se on taivaallisen Isän kanssa myös. Kun Hän houkuttelee meitä astumaan Jumalan Sanan lupauksiin, niin Hän vastaa aina Sanastaan niin kuin se isä, joka houkutteli lapsen hyppäämään kaapin päältä.
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Vastaukset 1
Vanhimmat
luottamista. Mitä tahansa Jumala on luvannut sen uskovainen uskoo, eikä epäilse. Senhän tähden uskovaiset saavatkin nähdä ihmeitä. He luottavat edeltäkäsin luvattuihin asioihin ja saavat omistaa ne uskossa ja ne tulevat ilmi ihmisen elämässä.