Olenpa miettinyt että miksi;
melkein kaikki jotka palstalle kirjoittavat - kirjoittavat jotain negatiivistä?
Jos joku hakee seuraa - sen seuran tarttis aina olla jotain erityisen fiiniä ja harrastaa extreme-laijeja jos ei muuta ja aina tarttis olla menevä ja fiksu ja filmaattinen.
Mutta kun me ihmiset emme aina ole mitään erikoista.
Minäkin elän ihan tavallista ( mikä sen " tavallisen " kriteeri onkaan - elämää
eronnut 60 v nainen, arkipäivä on ihan hyvä, aika ei tule minulle ikinä pitkäksi, pidän huolta itsestäni, kodistani, annan aikaani lapsenlapsille ja lapsille jos jotain ilmenee missä voin auttaa.
En ole riidoissa x puolison kanssa, käymme monta kertaa yhdessä kaupoilla yms mutta molemmat tiedämme, ettei yhteiselämä onnistu - ei, vaikka kuinka haihattelisi.
Minä en koe yksinäisyyttä.
Elän yksin, mutta en ole yksinäinen.
Olen terve, liikun paljon koirani kanssa lenkeillä, metsässä, lenkkipolulla yms.
Jokainen päivä, kun silmänsä avaa, pitäisi olla kiitolinen sillä on niin monia joilla asiat ovat todella huonosti - on sairautta - katkeruutta - epäluuloa ja ahdistusta.
Minä voin hyvin, ja toivoisin ikätovereiden myös voivan hyvin.
On paljon asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan itse - esimerkiksi terveys - mutta sen mukaan täytyy elää mitä elämä eteen tuo.
Ainahan ei mene suunnitelmien mukaan, mutta katkera ei kannata olla.
On niin hyvä ja kevyt olo, kun on sinut - ennenkaikkea itsensä kanssa,
Toisia pääsee pakoon, itseään ei.
Ja joo, onhan minullakin toiveita, odotuksia - vaan se, toteutuvatko ne, en voi tietää -
olisi mukavaa kun olisi joku läheinen juttukaveri - mutta väenväkisin en miestä ala mistään kuppiloista hakea.
Jos joku on tullakseen vastaan, sitten tulee - ja jos ei tule - niin pärjään kuitenkin.
On minulla vastoinkäymisiä ollut; mm aivoinfarkti, siitä toivuin hyvin kiitos nopean hoidon, en elä pelossa että tulee uusi infarkti, jos tulee, en voi sille mitään - ja jos ei tule - olenpa onnellinen.
Terveisin kaikille ikätovereille : -))
Missä on kaikki valoisa, kaunis ja hyvä?
35
546
Vastaukset
- Pumpernikkeli Pumpsi
Eivät asiat ole lähtökohtaisesti hyviä tai pahoja, vaan ihminen itse antaa niille merkityksen. Minä väitän, että sinun mainitsemasi lapsenlapset ja kotona nysväys ovat ei hyviä eikä pahoja, vaan tylsiä.
Ei semmoisista asioista jaksa kirjoittaa.- maistatko omenaa?
Sanoisimpa, että aika suuri iloistamme (ja myös suruistamme) pyörii myös, jos lapsillamme ja lastenlapsillamme menee elämä sutjakkaasti. Ja väitämpä, että meille aika monelle on myös hauska tavata jälkeläisiämme ja varsinkin ne lapstenlapset saavat meilläkin hymyn loistamaan ja näkemään elämän kauneutta ja riemullisuutta. Kas, kun se välillä tuppaa meiltä 'vanhoilta' unohtumaan - se nuoruus ja aito elämisenilo.
Jotkut ikäisemme saavat iloa harrastuksistaan ja tapaamisistaan tuttujen, ent. tai vielä nykyisten työtovereiden kanssa, ystävien ja rakkaiden kanssa. Kaikilla ei ole lapsenlapsia lähellään tai jotkut mieluummin vain elävät omaa elämäänsä - kuten heidän jälkikasvunsa ei paljon ole tekemisissä suvun vanhempien kanssa.
Kyllä ainakin minulla 6-kymppisellä on vielä joitakin unelmia ja toiveita, vaikka arkinen elämäni onkin ihan hyvää ja antoisaa. Harrastuspiireissä ja muissa riennoissa tapaan uusia tuttavia ja joistakin tulee lähempiäkin ystäviä. - Mutta se 'poikaystävän' pesti tälle mummolle on vielä edelleen hakusessa. Mutta minusta on hauska kulkea silmät auki nyt varsinkin, kun ostin uuden syystakin. - sama mummeli I I
Kun ihminen viihtyy omassa kodissaan - olkoon sitten mielestäsi nysväystä tai ei - niin so what?
Mitähän tarjoaisit tilalle?
Viinaa
ravintoloita
sekavia ihmissuhteita
yleistä kitkeryyttä katkeruutta kun ei viihdy EDES omassa kodissaan, vai mitä?
Lapsenlapset eivät koskaan ole tylsä asia, luulen, että moni asia on mennyt sinulta ohi -
oletko minkä ikäinen????
Eihän sinun tarvitse vastata minulle, jos et halua, tai jos koet että asiat ovat tylsiä.
Olisipa kiva tietää, mitkä asiat sinusta eivät ole tylsiä????
Kerro ihmeessä!
Elämässä on myös sellainen asia kuin seesteisyys - mutta sekin kai sinusta on vain tylsää??? - Pumpernikkeli Pumps
sama mummeli I I kirjoitti:
Kun ihminen viihtyy omassa kodissaan - olkoon sitten mielestäsi nysväystä tai ei - niin so what?
Mitähän tarjoaisit tilalle?
Viinaa
ravintoloita
sekavia ihmissuhteita
yleistä kitkeryyttä katkeruutta kun ei viihdy EDES omassa kodissaan, vai mitä?
Lapsenlapset eivät koskaan ole tylsä asia, luulen, että moni asia on mennyt sinulta ohi -
oletko minkä ikäinen????
Eihän sinun tarvitse vastata minulle, jos et halua, tai jos koet että asiat ovat tylsiä.
Olisipa kiva tietää, mitkä asiat sinusta eivät ole tylsiä????
Kerro ihmeessä!
Elämässä on myös sellainen asia kuin seesteisyys - mutta sekin kai sinusta on vain tylsää???Aloituksessa ihmeteltiin, miksi ihmiset eivät kirjoita hyvästä, kauniista, lämpimästä sun muusta ja minä vastasin miksi. Siksi, kun se mitä monet pitävät positiivisena, on arvostuskysymys.
En näe mitään kummoista siinä, että viihtyy vain omassa poterossaan ja sisustaa sen seiniä. Vastakohta ei ole irtosuhteet ja kapakka. Maailmass aon paljon asioita, jotka tapahtuvat sen poteron seinien ulkopuolella. En usko, että tarvitset niistä listaa ja jos tarvitset, niin silloin on tilanne jo sellainen, ettei siinä mitkään listat auta.
Tylsä on tylsää, vaikka sitä sanottaisiin miksi tahansa harmoniaksi tai seesteisyydeksi. - vielä sama mummo
Pumpernikkeli Pumps kirjoitti:
Aloituksessa ihmeteltiin, miksi ihmiset eivät kirjoita hyvästä, kauniista, lämpimästä sun muusta ja minä vastasin miksi. Siksi, kun se mitä monet pitävät positiivisena, on arvostuskysymys.
En näe mitään kummoista siinä, että viihtyy vain omassa poterossaan ja sisustaa sen seiniä. Vastakohta ei ole irtosuhteet ja kapakka. Maailmass aon paljon asioita, jotka tapahtuvat sen poteron seinien ulkopuolella. En usko, että tarvitset niistä listaa ja jos tarvitset, niin silloin on tilanne jo sellainen, ettei siinä mitkään listat auta.
Tylsä on tylsää, vaikka sitä sanottaisiin miksi tahansa harmoniaksi tai seesteisyydeksi.Voi sinua,,,eivät asiat ole hyvin sinulla.
Miksi ei saa viihtyä omassa kodissaan - vaikka sitten seiniä sisustaen?
Lienet niitä katkeria, kitkeriä jotka eivät salli toisten olla onnellisia - kun itse olet onneton.
Se siitä, älä vaivaudu enää vastaamaan, kirjoituksestasi huokuu pettymystä, turhautumista, katkeruutta, ahdistuneisuutta ja ties mitä mielenterveyden sairauksia - mutta_ pärjäile! - Pumpernikkeli Pumps
vielä sama mummo kirjoitti:
Voi sinua,,,eivät asiat ole hyvin sinulla.
Miksi ei saa viihtyä omassa kodissaan - vaikka sitten seiniä sisustaen?
Lienet niitä katkeria, kitkeriä jotka eivät salli toisten olla onnellisia - kun itse olet onneton.
Se siitä, älä vaivaudu enää vastaamaan, kirjoituksestasi huokuu pettymystä, turhautumista, katkeruutta, ahdistuneisuutta ja ties mitä mielenterveyden sairauksia - mutta_ pärjäile!Voi jeesuksen perse, en muuta sano...minä vastaan ja sitten taas mennään henkilöön. Ruoditaan mielenterveyttä myöten. Tuosta muuten unohtui vielä se arvaus, että painoindeksini olisi yli 30. Ehkä vielä huume- ja alkoholiongelmakin.
En sanonut, ettei "saa" tehdä jotain ja totesin, etteivät asiat ole hyviä tai pahoja muuta kuin jos joku ne sellaisiksi arvottaa. Etkö ollenkaan lue mitä ihmiset kirjoittavat? Minulle on yhdentekevää, missä ihmiset viihtyvät, vaikka kellarissaan tai vintillä, asia ei kuulu minulle tippaakaan.
Sanoin vain, että MINUSTA se on tylsää. Useimmat mukavat asiat tapahtuvat asunnon seinien ulkopuolella. Jos käyttää nimmaria mummo, voi olla vaikeaa ymmärtää itsestä poikkeavaa arvomaailmaa. Helpointa on määritellä se sairaaksi. Niin on tehty NL-vainajassa ja kaikissa muissa diktatuureissa kautta aikojen.
Miksi lähdin keskusteluun niin siksi, että aloituksessa kysyttiin, miksi täällä ei keskustella jne jne ja sitten aloittaja määritteli, mikä hänen mielestään on sellaista. Jos niistä asioista ei ole tarpeeksi juttua, niin se johtuu siitä, että jotkut muut ovat joidenkuiden mielestä enempi hyviä, kauniita, positiivisia ja mitä se nyt olikaan. Pumpernikkeli Pumps kirjoitti:
Voi jeesuksen perse, en muuta sano...minä vastaan ja sitten taas mennään henkilöön. Ruoditaan mielenterveyttä myöten. Tuosta muuten unohtui vielä se arvaus, että painoindeksini olisi yli 30. Ehkä vielä huume- ja alkoholiongelmakin.
En sanonut, ettei "saa" tehdä jotain ja totesin, etteivät asiat ole hyviä tai pahoja muuta kuin jos joku ne sellaisiksi arvottaa. Etkö ollenkaan lue mitä ihmiset kirjoittavat? Minulle on yhdentekevää, missä ihmiset viihtyvät, vaikka kellarissaan tai vintillä, asia ei kuulu minulle tippaakaan.
Sanoin vain, että MINUSTA se on tylsää. Useimmat mukavat asiat tapahtuvat asunnon seinien ulkopuolella. Jos käyttää nimmaria mummo, voi olla vaikeaa ymmärtää itsestä poikkeavaa arvomaailmaa. Helpointa on määritellä se sairaaksi. Niin on tehty NL-vainajassa ja kaikissa muissa diktatuureissa kautta aikojen.
Miksi lähdin keskusteluun niin siksi, että aloituksessa kysyttiin, miksi täällä ei keskustella jne jne ja sitten aloittaja määritteli, mikä hänen mielestään on sellaista. Jos niistä asioista ei ole tarpeeksi juttua, niin se johtuu siitä, että jotkut muut ovat joidenkuiden mielestä enempi hyviä, kauniita, positiivisia ja mitä se nyt olikaan.Makeat naurut ainakin sait aikaan,keskusteluissa tulisikin olla vastaväitteitä...Opettajamainen esimerkillisyys on tosi tylsää luettavaa.On kuin lukisi omaisuusluetteloa tai puhelinlutteloa tietämättä ketä,mitä hakee.
- arjucha
Yhdyn edelliseen puhujaan ja olen aivan samaa mieltä.Toisin sanoen "topakka mummu"kirjoitti ihan mun ajatuksin elämästä.Kyllä ne lapsen lapset(2kpl)ovat maailman ihanin asia ja tietenkin mukavaa,kun saa terveenä herätä,koskaanhan emme tiedä mitä sattuu.Monella muulla on asiat paljon huonommin.Minulla ei myös ole valittamista.En ole yksinäinen,vaikka yksin asunkin.Sitä voi lähteä mihin ja koska vaan jonnekin.Ei tarvi selitellä kenellekkään(jos nyt ei matkusta siis)Työelämässä osasti vielä olen.Se miehen köriläs olis kiva olla olemassa,muttei mitenkään "pakollista".Enkä siten etsikään.Ei onni tule etsien,vaan eläen.Näille palstoille ei paljon viitsi osallistua,koska aina joku tieten tahtoen sekoittaa asiat,koska eivät osaa keskustella asiallisesti.Kateuttako lienee,vai katkeruutta.Mukavaa päivän jatkoa mukaville ihmisille.
- Sama mummeli
Iloa elämääsi toivottaa topakka mummo!
- arjucha
Sama mummeli kirjoitti:
Iloa elämääsi toivottaa topakka mummo!
Myös sinulle.Näkyillään taas joku kerta täällä.
- elämäni tyytyväinen
elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, sellaisia kuin sinä.
Jotka eivät ole katellisia, ilkeitä, ahneita, vaan nauttivat jokaisesta päivästä,
vaikka se toisten mielestä olisikin tylsää.
Itsehän me parhaiten tiedetään miten, missä ja minkälaisten asioitten parissa viihdymme.
Mukavaa syksyä sinulle!- mummeli nim.onnellin
Näin on näreet!
Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa syksyä - vaikka sitten sateistakin : - ))
- ibiza*
Minä myös ihmettelen täällä käydessäni miksi on niin paljon kirjoituksia, jotka "soivat" mollissa... Minä ainakin elän juuri sitä aikaa, jota odotin koko pitkän työhistoriani ajan... Kyllähän minullakin oli omat "harmaat" hetkeni, kun pitkäaikainen kumppanini nukkui pois... Tein tuon surutyöni, mutta onneksi nuo yhteiset ystävämme tulivat kuin "takaoven" kautta vieden minut jälleen "elämään... Aikaahan tuosta on jo yli kolme vuotta...
Jokainen uusi päivähän on uusi mahdollisuus... Onhan meillä ikäisillämme aina joitain pieniä vaivoja, mutta onneksi noista ei ainakaan kohdallani ole vauhdin pysäyttäjäksi... Asun yksin talossani ja kyllähän tuo yksinoloni on oma valintani... Äitini oli isäni omaishoitaja yli kymmenen vuotta... Minä olin kumppanini osittainen omaishoitaja muutaman vuoden... En voi kuvitellakaan että sitoisin jonkun mahdollisesti itseäni hoitamaan... Kyllähän noita yhteydenottoja tulee tämän tästä, joten vannomatta lienee paras...
Tsemppiä vaan ja tukka hulmuten päin tuulta menoksi!!! Mukava lukea joskus tyytyväisen ihmisen kirjoitusta.
Varmaankin yksi syy siihen, miksi täällä ei kerrota hyvistä asioista, näkyy heti ensimmäisessä vastauksessa, joka lyttäsi tomeran mummon kirjoituksen tuosta vaan.
Ellei aihe miellytä antaa olla, mitä sitä katkeruuttaan purkamaan, vaikka joku toinen on tyytyväinen elämäänsä.
Olen myöskin kotona viihtyvä (nysväävä) kahden tyttölapsen mummu ja mikäli vain on mahdollista aina valmis auttamaan. Siinä ne päivät menevät pikkuhiljaa nysvätessä ja valoisampia päiviä odotellessa.
Tämä syksyn pimeys ja ankeus kyllä hiukan masentaa.- palstalla kävijä
usein käyn ihan mukavia keskusteluja täällä. En provosoidu, niin ne pysyvät asialllisina.
En myöskään aloitukseen laita "syytöstä", niin ei kellään ole syytä "hyökätä".
Ihan arkisia asioita, minullakin.
Ihmiset kaiketi nykyisin, kiireellisiä, osa yksinäisiä, ja pahatuuli on helppo purkaa kanssaihmisiin.
Näkeehän sen kaupoissa, ravintoloissa, kulkuneuvoissa, sairaaloissa, kaikki palvelualoilla joutuvat sietämään asiakkaiden kiukkua.
Tänään taloyhtiömme siivooja kertoi talomme olevan lempikohteensa.
Täällä hänelle sanotaan päivää, ja jopa kiitetäänkin joskus.
Yleensä kuulema haukutaan, ei tervehditä, aivan kuin olisi näkymätön.
Tuli kiva fiilis, me haluammekin pitää hänet, ja tiedämme työsä jäljen.
Jos siivoja ei kävisi, niin viihtyvyys, siisteys olisi muisto vain.
Tekevät arvokasta työtä, pienellä palkalla. - Pirre*
kunhan pääsisi eläkkeelle, ja pysyisi tuo elämäntoveri vielä jonkinlaisessa kunnossa, - vai jatkuuko eläkepäiväni aikanaan mieheni kokoaikaisena omaishoitajana, luoja yksin tietää...
Kun itse pysysi terveenä, mihis me sitten jouduttas - kaksi sairasta..mutta eipä tuota kai huoli etukäteen kaikkea surra.
Kaikki hyvin - kuitenkin, hyvää yötä kaikille. - Jolkutellen
Täällä kirjoittavat enimmäkseen ihmiset, jotka eivät henkisesti ole omillaan. Jollei ole uskaltanut katsoa itseään kuin vierasta, on kuin papin säkki vailla pohjaa, täyttymätön ja tyytymätön, vaikka olisi taloa ja tavaraa, älyä ja lahjoja, kaikki on kuin tuhkakasaa, ei osaa tyytyä mihinkään.
Ajattelen aika lailla samaan tapaan kuin sinä. Kohtalo on mnut pudottanut useamman kuin kerran polvilleni enkä ole voinut turvata myöskään ulkopuoliseen apuun. Itse on pitänyt voimansa löytää - ja heikkoutensa. Yläkerralta olen monta kertaa joutunut pyytämään apua, kun muutakaan turvaa ei enää ole ollut. Kaipa olen sen ansainnut, ainakin nämä kokemukset ovat selkiyttäneet sen, mitä olen ja missä seison sekä olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Saattaa olla, että liian hyvä tai tasainen elämä tuottaa vain tyytymättömyyttä. Ehkä ihminen on niin kiittämätön ja kovaluontoinen otus, että tarvitsee näitä maahan pudottamisia kuvaannollisessa mielesaä. Ainakin minulle ne ovat ollet elämän koulua ja luonteen myös.
Ei elämää jaksa, ellei siitä hae hyviä puolia ja kisko häntää pystyyn vaikka hakaneuloin - joskus. Kun päivittäin kirjaa edes 10 mukavaa asiaa, jotka ovat sattuneet tai hyvänolon hetkiä, huomaa nopeasti, että kymmenen on siihen aivan liian pieni luku.- beessi
kirjoittavat myös sinun kaltaisesi valoisat ihmiset.
Montako kymmentä hyvää asiaa olet jo saanut tälle aamulle kirjattua?
Minä en pääse edes alkuun, en kerta kaikkiaan saa tästä mitään erityistä eroteltua, on vain hyvä olla. - 1943
elämä minutkin opettanut, vaikka täällä joku on aivan toista mieltä. Olen kiitollinen elämälle, joka on antanut paljon. Vuosi sitten minulla epäiltiin syöpää ja ajattelin, että vuoroni tuli. Sitten seuraavaksi, että miksei myös minun kohdalleni, koska olen näin pitkään saanut porskutella terveenä. Ei todellakkaan ole täysin omassa vallassa se, millaiseksi elämä muodostuu, sekunnin osat voivat ratkaista. Minulla on valoisa elämänkatsomus ja voin näin ollen voimavarojeni rajoissa auttaa myös muita. Olen menossa tukihenkilökoulutukseen.
- Pirre*
beessi kirjoitti:
kirjoittavat myös sinun kaltaisesi valoisat ihmiset.
Montako kymmentä hyvää asiaa olet jo saanut tälle aamulle kirjattua?
Minä en pääse edes alkuun, en kerta kaikkiaan saa tästä mitään erityistä eroteltua, on vain hyvä olla.en lannistu surkeilemaan ihan vähästä, - olen aika peruspositiivinen luonne, ja sillä pärjää pahojenkin paikkojen yli..
Jihuu..ei ollut rintasyöpää.., olin joukkotarkastuksessa n. kaksi viikkoa sitten ja jännitin tuloksia..tänään tuli sitten "terveen" paperit - ainakin siltä osin. :) - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
en lannistu surkeilemaan ihan vähästä, - olen aika peruspositiivinen luonne, ja sillä pärjää pahojenkin paikkojen yli..
Jihuu..ei ollut rintasyöpää.., olin joukkotarkastuksessa n. kaksi viikkoa sitten ja jännitin tuloksia..tänään tuli sitten "terveen" paperit - ainakin siltä osin. :)niin "hullu" ole, ettei j o s k u s olisi huonojakin päiviä :)
- Sikstinain siksinain
1943 kirjoitti:
elämä minutkin opettanut, vaikka täällä joku on aivan toista mieltä. Olen kiitollinen elämälle, joka on antanut paljon. Vuosi sitten minulla epäiltiin syöpää ja ajattelin, että vuoroni tuli. Sitten seuraavaksi, että miksei myös minun kohdalleni, koska olen näin pitkään saanut porskutella terveenä. Ei todellakkaan ole täysin omassa vallassa se, millaiseksi elämä muodostuu, sekunnin osat voivat ratkaista. Minulla on valoisa elämänkatsomus ja voin näin ollen voimavarojeni rajoissa auttaa myös muita. Olen menossa tukihenkilökoulutukseen.
Kannattaa olla kiitollinen etupäässä itselleen, jos on onnistunut tekemään elämästään osapuilleen omannäköisensä. Se on se, mihin pitää pyrkiä. Se on paljon muutakin kuin fyysinen terveys.
- mummolle
joskus kirjoittaa niinkin että saa mielenkiintoa aikaan.
- Aika näyttää
Luultavasti se on siellä mitä emme vielä tiedä.
- välillä iloinen
Kyllä on ihan oikeutettua sanoa, että tylsät aiheet on mummolla: ei kaikki tyydy kodin nysväämiseen eivätkä ole mummoja tai äitejä, joilla on ihania lapsia ja suloisia lastenlapsia. Kyllähän se näinkin on: mutta silloinhan voi tuoda esiin elämän muita ilon, surun, innostuksen ja oman 'seesteisyyden' aiheita. Saamme näin vähän erilaisia näkökantoja asioihin, jotka kaikki ovat kirjaamisen arvoisia.
- Pumpernikkeli Pumpsi
välillä iloinen kirjoitti:
Kyllä on ihan oikeutettua sanoa, että tylsät aiheet on mummolla: ei kaikki tyydy kodin nysväämiseen eivätkä ole mummoja tai äitejä, joilla on ihania lapsia ja suloisia lastenlapsia. Kyllähän se näinkin on: mutta silloinhan voi tuoda esiin elämän muita ilon, surun, innostuksen ja oman 'seesteisyyden' aiheita. Saamme näin vähän erilaisia näkökantoja asioihin, jotka kaikki ovat kirjaamisen arvoisia.
Kyllä minullakin on lapsia ja ne on jo aikuisia ja elämäni täyttää ihan muut asiat. Tuntuu hullulta, että kun vain sohaiseekin sitä kodissa nysväämistä, niin heti ollaan pistämässä pakkopaitaan.
Kunnon nainen on se, joka saa orkun tyynyjen väristä ja sytyttelee illat pitkät kynttilöitä. - 1943
Pumpernikkeli Pumpsi kirjoitti:
Kyllä minullakin on lapsia ja ne on jo aikuisia ja elämäni täyttää ihan muut asiat. Tuntuu hullulta, että kun vain sohaiseekin sitä kodissa nysväämistä, niin heti ollaan pistämässä pakkopaitaan.
Kunnon nainen on se, joka saa orkun tyynyjen väristä ja sytyttelee illat pitkät kynttilöitä.nautin täysin siemauksin, kun työelämässä ollessa ei aikaa riittänyt. Tavalliset kotiaskareet kiinnostavat. Kyllä koti on yhteiskunnan perusta ja kotitalous ei ole koskaan vanhanaikaista. Paljon terveempää on olla kotona kuin istuskella ravintoloissa. Kiitollinen saa olla, kun on oma koti.
- Pumpernikkeli Pumps
1943 kirjoitti:
nautin täysin siemauksin, kun työelämässä ollessa ei aikaa riittänyt. Tavalliset kotiaskareet kiinnostavat. Kyllä koti on yhteiskunnan perusta ja kotitalous ei ole koskaan vanhanaikaista. Paljon terveempää on olla kotona kuin istuskella ravintoloissa. Kiitollinen saa olla, kun on oma koti.
Ihmettelen edelleen tätä vastakkainasettelua: on joko koti tai kapakka.
Kenelle olet "kiitollinen", kun on oma koti? Eikö se että on katto pään päällä ja enempi tai vähempi oma, ole pelkästään omaa ansiota, ei siitä tarvitse kenellekään kiitollinen olla.
Kyllä meillä pääsääntöisesti on tässä maassa työssäkäyvillä ihmisillä katto pään päällä, se on näissä oloissa välttämätöntä. Mutta sellaiset kliseet kuin koti on yhteiskunna perusta saisi jo heittää romukoppaan. Ehkä ne kelpaavat joidenkin hörhöjen puolueohjelmaan, mutta siinä kaikki. - nyt ja ennen
Pumpernikkeli Pumpsi kirjoitti:
Kyllä minullakin on lapsia ja ne on jo aikuisia ja elämäni täyttää ihan muut asiat. Tuntuu hullulta, että kun vain sohaiseekin sitä kodissa nysväämistä, niin heti ollaan pistämässä pakkopaitaan.
Kunnon nainen on se, joka saa orkun tyynyjen väristä ja sytyttelee illat pitkät kynttilöitä.moitit kotona viihtyviä, kerro mitä erinomaista puuhailet kaiket päivät. Onko joku laittanut sinut pakkopaitaan? Se, että on onnellinen ja tyytyväinen, on kuitenkin jo tässä elämän vaiheessa tärkeitä.
- Tolonen_45
nyt ja ennen kirjoitti:
moitit kotona viihtyviä, kerro mitä erinomaista puuhailet kaiket päivät. Onko joku laittanut sinut pakkopaitaan? Se, että on onnellinen ja tyytyväinen, on kuitenkin jo tässä elämän vaiheessa tärkeitä.
Eikö kaikissa elämänvaihesissa?
- 1943
Pumpernikkeli Pumps kirjoitti:
Ihmettelen edelleen tätä vastakkainasettelua: on joko koti tai kapakka.
Kenelle olet "kiitollinen", kun on oma koti? Eikö se että on katto pään päällä ja enempi tai vähempi oma, ole pelkästään omaa ansiota, ei siitä tarvitse kenellekään kiitollinen olla.
Kyllä meillä pääsääntöisesti on tässä maassa työssäkäyvillä ihmisillä katto pään päällä, se on näissä oloissa välttämätöntä. Mutta sellaiset kliseet kuin koti on yhteiskunna perusta saisi jo heittää romukoppaan. Ehkä ne kelpaavat joidenkin hörhöjen puolueohjelmaan, mutta siinä kaikki.ihmistä suuremmille voimille olen kiitollinen. Lienen Sinun mielestäsi hörhö, mutta kotia pidän yhteiskunnan perustana. En sitten kuulu mihinkään viralliseen puolueeseen, mutta nyt hörhöjen sellaiseen. Kodin lämpöön tulevat lapsenikin mielellään. Samoin minusta on ihana mennä ystäväni luo, kun on joku odottamassa. Joskus koittanee aika terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Silloin ei ole enää omaa kotia.
- Pumpernikkeli Pumps
1943 kirjoitti:
ihmistä suuremmille voimille olen kiitollinen. Lienen Sinun mielestäsi hörhö, mutta kotia pidän yhteiskunnan perustana. En sitten kuulu mihinkään viralliseen puolueeseen, mutta nyt hörhöjen sellaiseen. Kodin lämpöön tulevat lapsenikin mielellään. Samoin minusta on ihana mennä ystäväni luo, kun on joku odottamassa. Joskus koittanee aika terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Silloin ei ole enää omaa kotia.
Antaas nyt olla kaikki mukamas ihmistä suuremmat voimat ja muu hörhöily sikseen. Kyllä kaikki lähtee yksittäisestä ihmisestä. Tietenkin on joukkovoimaa ja yhdessä tekemistä, mutta sitä ennen on se yksilö itse, jonka on oltava riittävän ok ollakseen osa jotain yhteisöä, vaikkapa vain parisuhdetta.
Kiitollinen jos on, niin itselleen voi olla siitä, mitä on tehnyt oman elämänsä eteen. Muttei millekään ulkopuoliselle.
En näe maailmaa mitenkään kylmänä paikkana, jota vastaan pitäisi rakentaa jokin lämmin pesä. Se lämpö tai miksi sitä sanotaankin, on kaikkialla, minne ihminen menee. Tai sitten sitä ei ole, jolloin ihminen on hukanssa. On hukassa, jos suuntaa ei ole.
En minäkään tykkää ainaisesta pessimismistä ja siitä, ettei muka ole näkymiä. Mutta en myöskään tykkää kliseista ja siitä, että sille, mikä on positiivista/mielekästä/merkityksellistä....varataan vain ja ainoastaan yksi ainut oikea sisältö. - 1943
Pumpernikkeli Pumps kirjoitti:
Antaas nyt olla kaikki mukamas ihmistä suuremmat voimat ja muu hörhöily sikseen. Kyllä kaikki lähtee yksittäisestä ihmisestä. Tietenkin on joukkovoimaa ja yhdessä tekemistä, mutta sitä ennen on se yksilö itse, jonka on oltava riittävän ok ollakseen osa jotain yhteisöä, vaikkapa vain parisuhdetta.
Kiitollinen jos on, niin itselleen voi olla siitä, mitä on tehnyt oman elämänsä eteen. Muttei millekään ulkopuoliselle.
En näe maailmaa mitenkään kylmänä paikkana, jota vastaan pitäisi rakentaa jokin lämmin pesä. Se lämpö tai miksi sitä sanotaankin, on kaikkialla, minne ihminen menee. Tai sitten sitä ei ole, jolloin ihminen on hukanssa. On hukassa, jos suuntaa ei ole.
En minäkään tykkää ainaisesta pessimismistä ja siitä, ettei muka ole näkymiä. Mutta en myöskään tykkää kliseista ja siitä, että sille, mikä on positiivista/mielekästä/merkityksellistä....varataan vain ja ainoastaan yksi ainut oikea sisältö.minä olen minä. Kummallakin on varmaan tilaa maapallolla.
- viihtyvä
Mukavaa lukea välillä positiivinen kirjoitus, kiitos siitä. Suuri osaaa siitä pätee omaan elämääni.
Itse olen leski, mutta muuten samassa tilanteessa.
Elämä on kouluttanut raskaalla kädellä, katkeruutta en kanna, voin hyvin ja minulla on mielenrauha.
En tunne pa kottavaa tarvetta olla koko ajan menossa.
Nysvään kotona, siellä on hyvä olla, luen, teen käsitöitä ja katson telkkaria. Ulkoilen koiran kanssa, nautin lapsenlapsistani, ystävien seurasta, teatterista ja konserteista. Vapaaehtoistyötä teen kerran viikossa, niissä puitteissa olen saanut uusia ystäviä.
Olen varmasti juuri se perustylsä ihminen joka joka ikä-pissistä ärsyttää. Mutta meitä on moneen junaan, jokainen tyylillään. minä elän parisuhteessa, ja tunnen hyvin usein olevani silti yksin,
vaikka toinen onkin läsnä. Tiedän kyllä itse synnyt syvät, miksi niin.
Olenko katkera, en osaa oikein sanoa onko se katkeruutta vai vain
jotain haikailua johonkin mitä en itsekään tiedä.
Ja miksi muuten emme osaa antaa arvoa sille uudelle päivälle,
sille silmien avautumiselle ?
Kenties me tarvitsemme aina jonkin kohtalokkaan tapahtuman
elämässä, ennen kuin osaamme kunnioittaa sitä.
Terveyteen voimme tietysti vaikuttaa terveellisillä elämäntavoilla
ja liikunnalla, mutta ei nekään takaa aina sitä, ettemmekö voisi
joutua jonkin sairaskohtauksen saamaksi. On paljon ihmisiä, jotka
ovat hyvistä elämäntavoista ja liikunnasta huolimatta saaneet
esim. sydänkohtauksen. Omassa tuttavapiirissäni menehtyi -80
luvun lopulla alle 4-kymppinen mies juuri infarktiin siltikin, että
piti huolta kunnostaan.
Itseään et tosiaan pääse pakoon, ikävä kyllä täytyy kai sanoa.
Siksi, että joskus sille olisi tarve, kun mieli jyllää ja jyskyttää
kaikkea sellaista, mistä tulee vain paha olo ja itku.
Minullakin on koira, cockeri. Sen kuva on tuolla blogissani;
http://linta-maariansivut.blogspot.com/?zx=52ccec6bc46d4ca
ja se on hyvä liikkeelle panija, kun se on vietävä ulos oli sää
sitten mikä hyvänsä.
Oli mielenkiintoinen avaus Sinulla, ihan pakotti sanomaan jotain.
Oikein hyvää päivän jatkoa Sinulle !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823253
- 922945
- 532202
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201645- 191514
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..81477Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein181395Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131351Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351315Olisitpa rakkaimpani
Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras61248