eikä teillä ole oikeutta ikuiseen rauhaan ilman Jumalan Pojan sovitustyötä, ottamalla vastaan armo Hänessä.
Universalismin valhe paljastettuna:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/universalismi.html
Universalismin valhe paljastettuna:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/universalismi.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko nyt onnellisempi, kun tuomiosi onkin ikuinen eikä määräaikainen? Mahtaa olla mukavaa raakkua tuomarina ympäriinsä, pääasia, että SINÄ olet menossa taivaaseen ja parhaille paikoille.
Sattuvasti sanottu ja laittamattomasti lausahdettu.
Sehän se eniten missä hyvänsä fanaattisessa uskossa tympäisee että uskova voi olla niin pirullisen omahyväinen. Koko usko ei tunnu miltään muulta kuin oman egoismin pyhittämiseltä ja pönkittämiseltä.
Mutta onnex kaikki ei oo semmosii. ;)
Enkä yleensä kaikenmaailman HELVETTI TULEE SEKUNNIN PÄÄSTÄ USKO TAI JEESUS LYÖ VASARALLA PÄÄHÄN -tyyppistä matskua yleensä jaksakaan kommentoida, mutta tämän kerran sitten vaan kun oli niin hauska tuo sinun kommenttisi (raakkua... hihi).
Oliko aloituksessa ikuinen tuomio?
Siinähän sanottiin että vain Jumalan Pojan sovitustyö tuo ikuisen rauhan.
Miksi pitää valittaa oven karmeista, kun voisi astua ovesta sisään?
Ei meiltä kerran kysytä, minkälaiset olivat oven karmit vaan että astuitko ovesta sisään.
Eläs nyt taas höpötä jostain oven karmeista.
Ootkos aatellut, että jotkut tyytyvät vähempään kuin taivaaseen? Joillakin on vain vaatimaton maku.
Joku ehkä haluaa syntyä uudelleen ja kokea jotain aivan uutta. Kärsimyshän (voi) jalostaa!
Jobiakin sai piru koetella...
korppikotkan kaartelua tulevan haaskan ympärillä ja sitä vahingoniloisena jo raakutaan. Ei tuommoinen uskovaisuus kyllä kutsu luokseen.
Asiasta eteenpäin funtsien, on mielenkiintoista tutkia millaista kielenkäyttöä erityyppisiin uskomisiin liittyy. Monet nettiuskovaiset eli itse itsensä profeetoiksi tehneet tuntuvat omineen erityisesti vanhatestamentillisen kielenkäytön omakseen, poislukien tietenkin ne jotka sivuuttavat VT:n toisarvoisena "Vanhan Liiton" kirjana ja korostavat Jeesuksen merkitystä. Mutta näille poisluetuillekin alkaa se VT heti tuntua tärkeältä jos pitää alkaa todistella että Jeesus on ollut olemassa jo aikojen alussa, joten VT:n sen ja sen profeetan se ja se jae "tietenkin" todistaa Jeesuksesta.
Olisi oikeastaan mielenkiintoista paukauttaa kaikki maailman ns. pyhät kirjat yhteen ja samaan laitokseen eli kansien väliin, sieltähän sitten voisi tonkia esiin aina juuri sen kulloisenkaan tilanteeseen sopivan kohdan milloin minkäkin tyypin opetuksista ja mäkätyksistä. Mutta pakkoko sen on aina olla hapanta ja kiukkuista matskua, kai sitä jotain neutraalia tai myönteistäkin löytyy.
Joskus kyllä ihmetyttää että miksi kirjoilla tai kielellä on niin suuri merkitys ihmisille.
Miksiköhän kielellä on niin suuri merkitys ihmisille?
Miten kommunikointi sitten tapahtuisi vai olisiko ihmiselämä
viehättävämpää kivikunnan kaltaisena möllöttelynä?
Täytyyhän olla jokin yhteisesti sovittu merkkijärjestelmä, jolla viestiä.
Viestintä yksilöiden välillähän olisi mahdotonta ilman äänteillä, eleillä tai muulla tavoin tapahtuvaa kieltä.
Eläimilläkin on oma kielensä, ja jopa kasvien on havaittu viestivän.
Sanahan on tärkeä, siihen kulminoituu kaikki: koko maailma on luotu sanalla. Tulkoon, ja niin ilmestyi se mitä sanottiin.
Olisikohan niin, että kummastelut VT:n merkityksestä johtuvat vain siitä, että ei ymmärretä eri liittojen merkityksiä ja keitä ne koskivat. Avioliittokin koskee vain kahta osapuolta, anopit ja muut, jotka niin kovasi haluaisivatkin liiton sisäpuolelle astua mestaroimaan, ovat ulkopuolisia. Raamatussahan on viisi eri liittoa. Jos ei tätä ymmärrä, niin voihan kristittyjen kieli tuntua tulkintasi kaltaiselta.
Jeesuksen liitto astui voimaan vasta kuolemansa jälkeen, mutta Hän kyllä löytyy jo VT:n profetioissa. Ei siinä ole mitään kristittyjen tärkeys/toisarvoisuus -salaliittoa!
Raamatusta tekee ainutlaatuisen juuri toteutuneet profetiat verrattuna kaikkiin muihin uskontoihin.
Vaan pakkokos kristillisyyden kritisoinnin on aina olla vääristelevää (tahallista tai tietämätöntä) hapanta matskua. Kyllä kristillisyydestä löytyy enemmän myönteistä kuin kielteistä. Ja jos kielteisyys silmille kimmahtaa, niin se paljastaa vain ihmisessä itsessään olevan pahan. Jos ihminen alistuisi tälle peilille, voisi päästä siitä pahastakin pikkuhiljaa loitommaksi. Mutta kun torjuntareaktio on voimakkaampi kuin nöyryys totuudelle, niin minkäs sille sitten voi. Ajan dimension haperoittava vaikutus kuitenkin jatkuu ja voip olla, että kielikeskus hapertuu viimein niin pahoin, että Luojan viestintäyritykset lapsoselleen sinkoutuvat singulariteettiin.
Tuosta kommentistasi tulikin mieleeni että itse en niinkään korostaisi fyysisessä olemassaolossa sitä puolta että olemme täällä kärsimässä ja jossain "hajoamistilassa" niin että joudutaan aina vain kaueammas Alkusyystä. Minä kun uskon että Alkusyy halusi että fyysinen olemassaolo on oltava, silloin siinä ei voi olla mitään väärää että meillä on nämä hyvin tiiviiltä materialta vaikuttavat kehomme ja ne persoonat jotka kehittyvät syntymässä (persoonaa en siis pidä samana kuin sielua). Näen ehkä olemassaolon ennemminkin vähän kuin meren aaltona joka ensin etenee yhteen suuntaan ja sitten palaa toiseen suuntaan, aina vain uudestaan. Täten siis Alkusyystä emanoituva yksittäinen entiteetti sinkoutuu näennäisesti erilleen Alkusyystä, mutta uskon että se jojon tavoin aikanaan kelautuu takaisin lähtöpisteeseensä - kuitenkin matkansa varrella kokemuksista rikastuneena. Me korostamme sitä kärsimysteemaa kun elämä on sellaista kuin on, mutta itsehän me tieten tahtoen teemme tästä näin helvetillistä olemalla lähimmäisillemme kenkkumaisia (lievästi sanottuna...)
On aika naurettavaa että ihmiset rökittävät toisiaan sen minkä ehtivät ja sitten kehtaavat vielä rääkyä perään että kuinka ka-ma-laa tämä olemassaolo on. Jos vain jonkinlaiseen jumaluuteen uskoo, niin voisi ajatella että tämä kaikki, se että ylipäätään olemme olemassa, on lahja tuolta jumaluudelta.
Aivan kuten fyysisellä tasolla evoluutio on näemmä tyypillinen tapa rikastuttaa olemassaoloa, lienee sielullisellakin tasolla pyrkimys saada aina vain enemmän erilaisia kokemuksia aikaiseksi jakautumalla aina vain useampaan erilaiseen yksikköön. Nykyäänhän hyvinvointimaassa yksi yksittäinen ihminen saattaa ehtiä kokea niin paljon että on kuin hän olisi elänyt useammankin ihmisen elämän saman elämän aikana (internet auttaa asiassa ainakin mitä tulee informaation saamiseen). Parisuhteiden solmiminen ja lopettaminenkin saattaa tapahtua sarjamaisesti sen takia että emme enää pysty saamaan kaikkia tarvittavia kokemuksia yhden ainoan ihmisen rinnalla, vaikka tuskallistahan se toki aina onkin havaita että taas tuli ero.
Uskoisinkin että viestiminenkin tulee aina vain monivivahteisemmaksi, rikkaammaksi ja tietysti myös kirjavammaksi. Riittävätkö tässä hässäkässä enää kirjat, mahdollisesti vanhentuneine kielenkäyttöineen? Mitä taviksen pitäisi ajatella esim. siitä että Jahve käskee Mooseksen tehdä viittansa kulmiin tupsut? Ehkä kaikki tuollainen missä ei ole mitään varsinaista ideaa takana nykypäivän ihmiselle pitäisi yksinkertaisesti lempata jo tarpeettomana. Vaikka mielenkiintoisiahan nämä kaikki "pyhät" kirjat toki ovat, tällaiselle paatuneelle myytintutkijalle kuin esmes minä. Jos olisi tullut käytyä kouluja enempi niin ei sitä tiedäkään mitä kaikkea saisi mistäkin irti.
Toisaalta kehitys ei ole aina eteenpäin menoa, se voi olla välillä kaiketi taantuvaakin. Muinaiset shamaanit saattoivat saada suoremman ja todellisemman yhteyden Alkusyyhyn kuin yksikään joka alkoi piirustella muiden juttuja talteen eikä enää ymmärtänyt hölkäsen pölähtävää lukemastaan.
Mutta jos on jo olemassa ikuinen rauha, ilman tuota sovitusta, sillä onhan ollut ihmisiä jo paljon ennen kristin uskoa, jotka ovat tuon rauhan löytäneet.
Jeesus ei ole lunastanut kenenkään syntiä, vaan näytti esimerkkiä, omalla toiminnallaan, että miten se tapahtuu,vaikka hän väänsi mallin rautalangasta, niin kristiuskon perustajat eivät sitä ymmärtäneet, vaan muuttivat sen ajamaan omia tarkoitusperiä.