Jos ihminen olisi evoluution tulos niin miten se voisi uskoa Jumalaan ja ylipäätänsä ajatella ajatusta että Jumala on olemassa ja uskoa Jumalan, sielun ja henkimaailman olemassaoloon ja vielä olla uskomatta evoluutioteoriaan. Evoteorian mukaanhan elämä on alkanut jostakin alkulimasta. Materia on koko ajan fyysistä. Ei kukaan voi ajatella oman olemuksensa ulottuvuuden ulkopuolisia asioita, jollei ole saanut tähän impulssia ulkopuolelta. Miten materia voi ajatella että minulla on henki ja sielu?
Voiko evoluutiossa kehittyä Jumalaan uskovia ihmisiä, jotka eivät usko evoluutioon. Olemassaolon taistelussa nämä ovat vielä vahvempia, koska yleensä elävät terveellisimmin ja ovat myös sosiaalisempia ja auttavaisempia lähimmäisiään kohtaa.
Kukaan lapsi ei synny maailmaan ateistina- se on kasvatuksen/ ympäristön tulos. Sen sijaan on todettu että ihmisellä on luontainen Jumala haku päällä joka tulee jokaisella esiin jossakin vaiheessa elämää. Eli ateistisen ajattelun pohjalla on usein vahva tunnepitoinen ajattelu ("isäni oli kunnon työmies ja haistatteli uskonnoille ja niin teen minäkin, kunnioitan isäni mielipidettä" ) eikä valinta perustu järkeen.
Useimpien ateistien koti on ollut ateistinen. Itse asiassa ateistit eivä HALUA uskoa Jumalan olemassaoloon (tai eivät uskalla), koska asiasta seuraa jotain-- on joku korkeampi joka ohjaa asioita kuin he-- ehkä Jumalalla on joitain kiusallisia toiveita tai odotuksia heidän elämänsä suhteen ( sehän rajoittaisi elämää)-- voin ehkä joutua luopumaan vapaasta seksistä--verojakin on pimitetty, olen valehdellut jne jne
Ateistinen ajattelu on vahvasti tunnepitoinen juttu mikä ei perustu järkivalintaan eikä ainakaan tietoon, koska tiede ei ole todistanut Jumalaa olemattomaksi- eikä koskaan voikaan sitä tehdä.
Voiko evoluutiossa kehittyä Jumalaan uskovia ihmisiä, jotka eivät usko evoluutioon. Olemassaolon taistelussa nämä ovat vielä vahvempia, koska yleensä elävät terveellisimmin ja ovat myös sosiaalisempia ja auttavaisempia lähimmäisiään kohtaa.
Kukaan lapsi ei synny maailmaan ateistina- se on kasvatuksen/ ympäristön tulos. Sen sijaan on todettu että ihmisellä on luontainen Jumala haku päällä joka tulee jokaisella esiin jossakin vaiheessa elämää. Eli ateistisen ajattelun pohjalla on usein vahva tunnepitoinen ajattelu ("isäni oli kunnon työmies ja haistatteli uskonnoille ja niin teen minäkin, kunnioitan isäni mielipidettä" ) eikä valinta perustu järkeen.
Useimpien ateistien koti on ollut ateistinen. Itse asiassa ateistit eivä HALUA uskoa Jumalan olemassaoloon (tai eivät uskalla), koska asiasta seuraa jotain-- on joku korkeampi joka ohjaa asioita kuin he-- ehkä Jumalalla on joitain kiusallisia toiveita tai odotuksia heidän elämänsä suhteen ( sehän rajoittaisi elämää)-- voin ehkä joutua luopumaan vapaasta seksistä--verojakin on pimitetty, olen valehdellut jne jne
Ateistinen ajattelu on vahvasti tunnepitoinen juttu mikä ei perustu järkivalintaan eikä ainakaan tietoon, koska tiede ei ole todistanut Jumalaa olemattomaksi- eikä koskaan voikaan sitä tehdä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihminen on kautta aikojen keksinyt uskontoja selittämään meille asiat, joita ei ole pystytty selittämään niiden aikojen tieteiden yms. avulla.
"Ei kukaan voi ajatella oman olemuksensa ulottuvuuden ulkopuolisia asioita, jollei ole saanut tähän impulssia ulkopuolelta"
Mihin perustat väitteesi? Haluaisin itsekin tietää miksi vain ulkopuolinen impulssi?
"Voiko evoluutiossa kehittyä Jumalaan uskovia ihmisiä, jotka eivät usko evoluutioon"
Ilmeisesti.
"Olemassaolon taistelussa nämä ovat vielä vahvempia, koska yleensä elävät terveellisimmin ja ovat myös sosiaalisempia ja auttavaisempia lähimmäisiään kohtaa."
Niinpä. Auttavaisia lähimmäisiä kohtaan, muttei niitä, joiden ajatusmaailma poikkeaa heidän omastaan. Onko se sitten tervettä käyttäytymistä vai ei?
"Itse asiassa ateistit eivä HALUA uskoa Jumalan olemassaoloon"
Itsekö tuon päättelit? Ei tietenkään kukaan halua uskoa mihinkään, josta ei voi koskaan saada varmaa todistetta ko. asian olemassaolosta.
Lapsesta saakka 18 vuotiaaksi. Lopetin kun huomasin ettei ole yhtäkään syytä uskoa Jumalaan, varsinkaan kristinuskon Jumalaan. Syvällisten filosofisten pohdintojen ja maailmaan tutustumisen jälkeen tulin siihen lopputulokseen ettei ole mitään Jumalaa. Vanhempani ovat helluntalaisia ja kasvattivat minut uskoon. Kun katson ikkunasta ulos en näe henkimaailmoja vaan luonnontieteillä selitettävän maailman.
Käsitykset sielusta ja Jumalasta eivät tarvitse ulkoista impulssia. Ihminen on ollut samanlainen järjeltään silloin tuhansia vuosia sitten. Tiedon halu on ollut suuri ja selityksiä ilmiöille on haluttu. Yliluonnollinen maailma on helppo keksiä ilman luonnontieteiden apua.
"Jos ihminen olisi evoluution tulos niin miten se voisi uskoa Jumalaan ja ylipäätänsä ajatella ajatusta että Jumala on olemassa ja uskoa Jumalan, sielun ja henkimaailman olemassaoloon ja vielä olla uskomatta evoluutioteoriaan."
Jos ihminen olisi jumalan luoma, niin miten se voisi harjottaa tiedettä ja alkaa uskoa evoluutioon?
"Evoteorian mukaanhan elämä on alkanut jostakin alkulimasta. Materia on koko ajan fyysistä. Ei kukaan voi ajatella oman olemuksensa ulottuvuuden ulkopuolisia asioita, jollei ole saanut tähän impulssia ulkopuolelta. Miten materia voi ajatella että minulla on henki ja sielu?"
Ihminen nyt vain sattuu olemaan niin kehittynyt elämänmuoto että osaa pohtia syntyjä syviä ja tykkää keksiä tarinoita. Esimerkkinä erilaiset uskonnot.
"Voiko evoluutiossa kehittyä Jumalaan uskovia ihmisiä, jotka eivät usko evoluutioon. Olemassaolon taistelussa nämä ovat vielä vahvempia, koska yleensä elävät terveellisimmin ja ovat myös sosiaalisempia ja auttavaisempia lähimmäisiään kohtaa."
No näitä jumaluskovia evoluutiota vastustavia ihmisiähän kyllä on kehittynyt, mutta sosiaalisuudesta voidaan olla montaa mieltä.
"Kukaan lapsi ei synny maailmaan ateistina- se on kasvatuksen/ ympäristön tulos. Sen sijaan on todettu että ihmisellä on luontainen Jumala haku päällä joka tulee jokaisella esiin jossakin vaiheessa elämää."
Käsittääkseni kaikki syntyvät ateisteina, mutta monet innostuvat uskonnoista. Valiettavasti hyvin useille syötetään valmiita uskontoja.
"Eli ateistisen ajattelun pohjalla on usein vahva tunnepitoinen ajattelu ("isäni oli kunnon työmies ja haistatteli uskonnoille ja niin teen minäkin, kunnioitan isäni mielipidettä" ) eikä valinta perustu järkeen."
Sama pätee toisinkin päin ("Isäni oli huono työmies, mutta turvasi uskoon. Jatkanpa perinnettä.") eikä perustu järkeen. Evoluution tuloksena ihminen tykkää seurata auktoriteetteja.
"Useimpien ateistien koti on ollut ateistinen. Itse asiassa ateistit eivä HALUA uskoa Jumalan olemassaoloon (tai eivät uskalla), koska asiasta seuraa jotain-- on joku korkeampi joka ohjaa asioita kuin he-- ehkä Jumalalla on joitain kiusallisia toiveita tai odotuksia heidän elämänsä suhteen ( sehän rajoittaisi elämää)-- voin ehkä joutua luopumaan vapaasta seksistä--verojakin on pimitetty, olen valehdellut jne jne"
Melkein kaikkien tuntemieni suomalaisten ateistien (noin. 50 henkilöä) koti on ollut kristillinen. Useilla on ateistinen ajattelu alkanut vanhempien kaksinaismoralismin ja huonon etiikan seurauksena.
"Ateistinen ajattelu on vahvasti tunnepitoinen juttu mikä ei perustu järkivalintaan eikä ainakaan tietoon, koska tiede ei ole todistanut Jumalaa olemattomaksi- eikä koskaan voikaan sitä tehdä."
Jos osaat, niin kokeile huviksesi ajatella seuraavaa: "Ateistinen ajattelu on vahvasti järkiperäinen juttu, sillä uskontojen jumalista ei ole havaintoja. Uskontojen dogmit ovat läpinäkyvän tarkoituksenhakuisia ja tosistelut täyttä kehäpäätelmää."
Luonnollisesti järjissään olemisestakin voi nauttia eli ateisti voi saada ateismistaan hyviä fiboja. Yleensä vakaumuksellisten uskovaisten järjen juoksu vaikuttaa olevan niin puutteellista että satuihin hurahtaminen tuntuisi ainakin minusta pelottavalta.
kevyesti puhut jumalasta. Kyseessä ei ole mikään yksiselitteinen asia, noita jumaliahan tunnustetaan satoja eri lajeja.
Sopisiko tämä jumalaksi: "jumala" on luonnonlait aiheuttava "voima" joka vaikuttaa kaikkialla, on alkuräjähdyksen kautta aikaansaanut universumin. Alkeellisen käsityskykynsä takia ihmiset usein personoivat "voiman" jonkinlaiseksi henkilöhahmoksi. "Voimalla" ei ole suosikkeina joitakin kansanryhmiä jollakin häviävän pienellä taivaankappaleella.
Missään tapauksessa jumala ei ole se kiukkuinen vanhantestamentin perverssejä ominaisuuksia omaava äijä, joka mm. vainoaa lapsia isien pahoista teoista kolmanteen, neljänteen polveen.
"Jos ihminen olisi evoluution tulos niin miten se voisi uskoa Jumalaan ja ylipäätänsä ajatella ajatusta että Jumala on olemassa ja uskoa Jumalan, sielun ja henkimaailman olemassaoloon ja vielä olla uskomatta evoluutioteoriaan."
Ihminen etsii tapahtumien taustalle tekijöitä, koska siten ihminen yrittää hallita ympäristöään. Sellainen käyttäytyminen ei kuitenkaan ole erehtymätön. Usein ihminen ymmärtää väärin tapahtumien taustalla olevat tekijät. Yhteiskuntien kehityksen mukana selitykset ovat kehittyneet ja tuloksena on mm. Jumala.
"Evoteorian mukaanhan elämä on alkanut jostakin alkulimasta."
Väärin. Evoluutio on alkanut ensimmäisistä kopioituvista soluista. Se ei ole mitään epämääräistä alkulimaa.
"Ei kukaan voi ajatella oman olemuksensa ulottuvuuden ulkopuolisia asioita, jollei ole saanut tähän impulssia ulkopuolelta."
Väärin. Ihminen ihan todennettavasti keksii tapahtumien taustalle tekijöitä, joita ei ole olemassa. Siitä on historiassa lukemattomia esimerkkejä.
"Miten materia voi ajatella että minulla on henki ja sielu?"
Siihen ei tarvita muuta kuin materiaaliset aivot.
"Kukaan lapsi ei synny maailmaan ateistina- se on kasvatuksen/ ympäristön tulos."
Väärin. Minä olen selkeä esimerkki siitä, että olet väärässä. Koskaan en ole uskonut yhteenkään jumalaan ja minulle ei ole koskaan opetettu, että jumalia ei ole olemassa.
"Sen sijaan on todettu että ihmisellä on luontainen Jumala haku päällä joka tulee jokaisella esiin jossakin vaiheessa elämää."
Lähde?
"Eli ateistisen ajattelun pohjalla on usein vahva tunnepitoinen ajattelu ("isäni oli kunnon työmies ja haistatteli uskonnoille ja niin teen minäkin, kunnioitan isäni mielipidettä" ) eikä valinta perustu järkeen."
Nyt sinä esittelet pelkkää ennakkoluuloasi.
"Itse asiassa ateistit eivä HALUA uskoa Jumalan olemassaoloon (tai eivät uskalla), koska asiasta seuraa jotain-- on joku korkeampi joka ohjaa asioita kuin he-- ehkä Jumalalla on joitain kiusallisia toiveita tai odotuksia heidän elämänsä suhteen ( sehän rajoittaisi elämää)-- voin ehkä joutua luopumaan vapaasta seksistä--verojakin on pimitetty, olen valehdellut jne jne"
Uskominen ei ole halusta kiinni. Esittelet pelkkää ennakkoluuloasi.
"Ateistinen ajattelu on vahvasti tunnepitoinen juttu mikä ei perustu järkivalintaan eikä ainakaan tietoon, koska tiede ei ole todistanut Jumalaa olemattomaksi- eikä koskaan voikaan sitä tehdä."
Sinä siis uskot kaikkeen, jota ei ole todistettu olemattomaksi. Sinuna en puhuisi mitään järkiajattelusta, koska et ole kykenevä sitä mitenkään arvioimaan vaan sanomasi asiat perustuvat pelkkiin luuloihisi.
Reconst on näköjään lintsannut peruskoulussa kaikilta muilta tunneilta paitsi tunnustuksellisen uskonnonopetuksen tunneilta.
Reconst on malliesimerkki siitä, että ihminen voi kuvitella henkisen olemassaolon ilman materiaa. Niin väärä kuin johtopäätös onkin, siihen on hyvin yksinkertainen syy. Se on tiedostusprosessin ymmärtämättömyyden pulma.
Maapallolla on vain pieni nykäre ajattelevaa materiaa. Se on ihmiskunnan massa. Aurinkokunnan massaan nähden suhde vielä pienenee. Jos ihmiset kuolisivat pois, ajattelu maapallolta katoaisi. Ajattelu on materiaalisen olion ominaisuus. Ajattelu, henkinen ei ole siten materiaa.
Tiedostus. Kulkeeko se latvasta tyveen vai toisinpäin. Keksitäänkö televisio ensin vai kivikirves! Ajattelua on vain ihmisellä maapallolla sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki elollinen "tiedostaa" ympäristöään. Elollinen on riippuvainen ravinnon saannin olosuhteista. Ruokaa saamaton ihminen lakkaa hyvin pian ajattelemasta. Ensin syntyy luonnonvalinnan kautta ajatteluun kykenevä materiaalinen olio.
Sitten tiedostuksen kehityksen lakien mukaan ihminen pysyäkseen elossa joutuu tekemään työtä (kuluttamaan energiaa) saadakseen ravintoa. Ensin hän ottaa ympäristöstä sen mitä käsin saa. Mukaan tulee keppi, kivi, molemmat työstettynä. ravinnonsaanti helpottuu. Työ, aivojen kehittyminen ja puhekielen kehitys kulkevat suht. tasatahtia.
Verkkaisen kehityksen jossain vaiheessa ihminen ryhtyy pohtimaan, miksi tuo tai tämä ilmiö on tällainen, miksi jokin toistuu, miksi esiintyy samankaltaisuutta jne. Tiedostus on jo korkealla. Puhutaan abstraktisen ajattelun tasosta.
Uskomusten syntyminen on lainomaisuus. On halu tuntea todellisuutta. Tiedon puute korvataan selityksillä.
Syntyy henget ilmiöiden syynä (luonnonilmiöt, sairaudet yms.). Sitten uskomukset alkavat elää omaa elämäänsä. Henkiuskomusten jälkeen tulevat jumalat laajempien kokonaisuuksien selityksenä. Sitten jumalat korvataan kaikkivaltiaalla. Jokaisessa vaiheessa esiintyy tiedonhalu. Tieto ja uskomukset sekoittuvat.
Maailmahistoria on kulkenut n. 2.500 vuotta erilaisten kaikkivaltiaiden oppien selitysten pohjalla. Vasta vajaat 500 vuotta ja tarkemmin noin 100 vuoden ajalla on ollut mahdollista tiedostaa olevaisen ilmiöiden syitä toisin kuin kaikkivaltiasteorioissa. Kaikkivaltiasteoriat jatkavat vielä vuosisatoja marginaalisina maailmaselityksinä tottumuksen voimalla vastoin todellista tietoa.
Jumalien kehittäminen on vain hienoisesti muuttunut tapa pelätä pimeässä saalistavia petoeläimiä. Se on siis evoluution aikaansaannosta itsessään.