Ateistin elämä on parasta mitä ihmisellä voi ikinä olla. Uskikset ei tiedä miten hienoa on ajatella itsenäisesti ja tehdä itsenäisiä päätelmiä. On mahtava tutkia asioita, mutta ettehä te uskikset varmaan edes tiedä mitä tarkoittaa tutkimus. Ettehän te edes tajua mikä on todiste. Vähän säälittää kyllä kun uskis vanhemmat manipuloivat ateisti lapsensa mielikuvitususkoonsa. Toivottavasti joskus tämäkin olisi rikos ja näin saataisiin nämä uskis vanhemmat vastuuseen rikoksistansa.
Onneksi en ole uskis ja pystyn näin antamaan lapsilleni hyvän elämän niin kuin minun vanhempani antoivat minullekin.
Onneksi en ole uskis ja pystyn näin antamaan lapsilleni hyvän elämän niin kuin minun vanhempani antoivat minullekin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän lesbojen/homojen elämä voi olla ihanaa
kun se on sellaista sadistista ja sairasta kiduttamista ja masokistista perverssiä vastaanottamista ja täynnä pissalla ja kakalla
leikkimistä. Valehtelet itsellesi ja muille.
Häpeä saasta ja opettele ihmiseksi. Mene hoitoon.
Olisi syytä opetella lukemaan ja hankkia sanakirja, josta näkee mitä tarkoittaa esim. sellainen vaikea sivistyssana kuin ateisti. Lisäksi herra Valehtelua voisi selvittää eri seksuaalisuuden muotoja, jolloin selviäisi liittyvätkö homous, sadomasokismi ja ulosteilla leikkiminen toisiinsa... saati sitten ateismiin tai teismiin.
Ne ovatten prikulleen yksi ja samainen asia liimautuneena tiiviisti toisiinsa !
Onko tämä uskossa olevien ihmisten yleisesti hyväksytty virallinen kanta? Vaiko kenties henkilökohtaisen pohdinnan tulosta?
Mikäli las tarkoittaa nimimerkkiäni Laz, niin millä perusteella siihen oli yhdistetty määrite "paha"?
olet pahan vaikutuspiirissä ja suosit pahuutta !
Elin 42 vuotta elämästäni pimeydessä. Lapsena kävin pyhäkoulussa ja kuulin Jeesuksesta, mutta en koin monasti "pakkopullan" makua suussani.
Elämä jatkui, alkoi oman uran luominen, harrastukset, matkustelu. Elämä oli pinnallista, autoista ja harrastuksista kehuskelua. Tyhjyys ja ahdistus sisimmässäni kasvoi kaiken "krääsän" keskellä.
Vaimoni rupesi käymään työporukan mukana kapakoissa, harmittomasti "tyttöporukassa". Minunkin olisi pitänyt mennä omille teilleni "tuulettumaan". En kuitenkaan ole sen lajin ihminen, joka saa pintaliidosta mitään rakentavaa itselleni. Vaimoni alkoi pettää minua. Kestin sitä helvettiä 8 vuotta.
Avioliittomme päättyi eroon. Olin lyöty mies. Viha ja katkeruus kiehuivat sisimmässäni. Kasvoillani oli kuitenkin hyvin-menee-naamari, jos joku sattui kysymään vointiani.
Tielleni osui tämän jälkeen uskovainen nainen. Hän pyysi minua mukaansa hengelliseen tilaisuuteen, jonne meno ei ollut edes käynyt mielessäni yksin ollessani.
Löysin sieltä rauhan sisimpääni, vertaisiani lyötyjä ihmisiä. Alkoi sisäinen parantuminen, tunnehaavojen hoitaminen.
Jumala veti minua puoleensa - minä pistin hanttiin, vaikka tiesinkin, että tämä on parasta elämää, mitä voin kuvitella! Olinhan elänyt "hienoa" ja "arvovaltaista" elämää koko nuoruuteni. Ylpeys ja itsekkyys hallitsivat vielä pitkään käyttäytymistäni.
Kun uskalsin antaa koko elämäni Jeesukselle, sydämeni tiilimuuri alkoi murentua. Jeesuksen hoitava rakkaus murensi kovuuttani. Uskalsin pikkuhiljaa kohdata omia tunne-elämän vammojani. Olo parani koko ajan. Ihmisen pisin tie on matka omaan itseensä, päästä sydämeen. Sillä tiellä on monta estettä: ylpeys, itsekkyys, ahneus, ihmispelko, jne. Pakeneminen ja todellisuuden kieltäminen on tuhat kertaa helpompaa kuin oman todellisuuden kohtaaminen.
Sisäisen parantumisen tie on paras tie. Sitä tietä ei tarvitse taivaltaa yksin, sillä Jeesus on jo käynyt sen saman tien. Hän on minun ja sinun tukenasi jokaisena päivänä.
Sillä tiellä alkaa todellinen elämä, jossa elämän arvot muuttuvat.
Kiitän tänä päivänä vanhempiani siitä, että ovat opettaneet pienenä minulle Jeesuksesta. Siemen kylvetään ja se tuottaa sadon, vaikka ohdakkeet välillä tukahduttavatkin kasvun!
Jes.55:10. Sade ja lumi, joka tulee taivaalta, ei sinne palaa, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siementä ja syöjälle leipää.
11. Samoin on myös minun sanani, joka lähtee minun suustani: se ei palaa tyhjänä minun luokseni, vaan tekee sitä, mikä on minulle otollista, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
tyypillinen uskoon tulija...
>>Elämä oli pinnallista, autoista ja harrastuksista kehuskelua. Tyhjyys ja ahdistus sisimmässäni kasvoi kaiken "krääsän" keskellä.>>Pakeneminen ja todellisuuden kieltäminen on tuhat kertaa helpompaa kuin oman todellisuuden kohtaaminen.
Suomessa täytyy sitten varmaan olla eri opinahjot ateisteille ja uskoville, ja vain ateistikouluissa opetaan, mitä mm. tutkimus, todiste, itsenäinen ajattelu ja päättelykyky tarkoittavat. Muutenhan ei olisi mahdollista, että kaikki eivät tietäisi noiden tavallisten sanojen merkitystä. Tosi surkea on tilanne Suomen koululaitoksessa. Hyvä kuitenkin, että ainakin Mirka uskoo jotakin yleispätevää oppineensa ja kokee elävänsä mahtavaa ja hienoa elämää.
ne ole samat opinahjot kuitenkin. Mutta kaikki eivät pysty oppimaan kaikkea, vaikka kuinka opetettaisiin. Ja entäs jos opettajakaan ei ole koskaan oikein ymmärtänyt mainitsemiesi sanojen merkitystä? Silloin on opetus kodin varassa, ja uskonnottomat ovat usein paremmassa asemassa noiden käsitteiden oppimisen suhteen.
Parasta elämää mitä ihmisellä voi olla? Hienoa "ajatella itsenäisesti" ja tehdä "itsenäisiä" päätelmiä?
Kuule, tarvitseeko sisäisesti vapautuneen ja elämänmyönteisen ihmisen yksioikoisesti syyttää ja mitätöidä toisia korostaakseen omaa erinomaisuuttaan? Tyyliin:
"ettehä te uskikset varmaan edes tiedä mitä tarkoittaa tutkimus", "ettehän te edes tajua mikä on todiste."?
Kirjoituksesi sävy ei kyllä vastaa minun käsitystäni parhaasta mahdollisesta elämästä.
Oikeastaan epäilin onko kirjoituksesi jonkun vähän oudolla huumorintajulla varustetun uskovan tekele?
Aluksi mainostetaan itsenäistä ajattelua, lopuksi todetaan: "Onneksi en ole uskis ja pystyn näin antamaan lapsilleni hyvän elämän niin kuin minun vanhempani antoivat minullekin."
Ilmeisesti kuitenkin olet tosissasi??
Siis. Kun uskovat kertovat lapsilleen Jeesuksesta, se on aivopesua, jolla estetään mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun ja hyvään elämään? Ateistit sen sijaan opettavat lapsilleen tieteellisiä faktoja, joka on itsenäisen ajattelun rakentamista, seurauksena hyvä elämä?
Mihin jäivät sellaiset elämän faktat kuin ihmisen sisimmässä oleva pirullisuus ja ahneus? Itsekkyys ja vallanhimo? Selvitäänkö niistäkin "tieteellisellä" päättelyllä?
Ihmisten "manipulointi mielikuvitususkoon" osoittaa vain sen mistä jo ennakolta olet mielessäsi varma. Kun Jumalaa ei sinun mielestäsi ole, on jokainen uskoontulo manipuloinnin seurausta.
Entä jos ateisti alkaa mielessään käsitellä faktoja uudella tavalla, katsella vähän laajemmin, ottaa huomioon että saattaa olla seikkoja jotka hän (kenties älyllisessä epärehellisyydessään ja/tai epäitsenäisyydessään) on aikaisemmin sulkenut päättelynsä ulkopuolelle?
Entä jos hän itsekriittisesti ajatteluaan ja päättelyään tarkastellen tahtoo ottaa selvää evankeliumin väitteistä?
Ja jos hän sitten, asiaa tutkittuaan ja rukoiltuaan, kokee maailmankaikkeuden valtavimman faktan:
sisäisen vapautumisen syntien anteeksiantamuksen kautta, yhteyden Jumalaan ja tämän myötä uuden tavan tarkastella maailmaa?
Onko hänet heti tuomittava aivopestyksi, satuiluihin ja mielikuvitusolentoihin uskovaksi, jolta puuttuu kyky itsenäiseen ajatteluun?
Entä jos asia onkin päinvastoin? Entä jos hän juuri nyt on löytänyt itsenäisen elämän?
Voisitko lukea ateismi-palstalta neliosaisen lyhennelmäni R. C. Sproulin kirjasta "Jos Jumala on olemassa, miksi on ateisteja?"
Olen otsikoinut kirjoituksen ATEISMIN PSYKOLOGIA I - IV.
Ehkä kohtalainen annos laajempaa perspektiiviä ja edes pieni hyppysellinen nöyryyttä elämän todellisuuden edessä olisi paikallaan, please, ennenkuin ryhdytään ihan lailla kieltämään uskoa Jumalaan.
Itänaapurissa usko kiellettiin ja yritettiin tukahduttaa. Seurauksena oli (kuulemma) itsenäistä ajattelua ja hyvää elämää. Oletko tutustunut tuon "itsenäisen ajattelun" ja "parhaan elämän" hedelmiin? Oletko koskaan lukenut esim. neuvostoliittolaisia koulukirjoja, mitä kaikkea siellä opetettiin lapsille tieteellisiä, historiallisina ym. faktoina?
Tosiasia vaan on että kaikesta ateistisesta painostuksesta ja aivopesusta huolimatta kristillinen usko menestyi ja meni eteenpäin! Vainotuissa, maanalaisissa seurakunnissa ihmiset elivät todeksi Jumalan rakkautta ja sitä hyvää elämää, jota ei murskata yhteiskunnallisella painostuksella, ei millään tuomioilla eikä napalmilla.
Jeesuksen antama elävä toivo on enemmän kuin "mielipiteet maan".
>> Ateistit sen sijaan opettavat lapsilleen tieteellisiä faktoja, joka on itsenäisen ajattelun rakentamista, seurauksena hyvä elämä?
Mihin jäivät sellaiset elämän faktat kuin ihmisen sisimmässä oleva pirullisuus ja ahneus? Itsekkyys ja vallanhimo? Selvitäänkö niistäkin "tieteellisellä" päättelyllä? >>
Tarkoitatko että moraali ja etiikka ovat pelkästään kristillisiä ominaisuuksia joihin ateistit ovat kykenemättömiä ?
Itsekkin olen ateisti, mutta minusta kristinuskoisen elämä on noin yleensä ottaen helpompaa. Ateistin elämä on tässä ja nyt, ja jos se elämä menee pieleen niin voivoi (ja lämmin leipä). Uskovaista sen sijaan odottaa kuoleman jälkeen taivas, jossa ollaan happyhappy ikuisuus. Voi elämänsä aikana niellä kaikenlaista paskaa, kun kuitenkin kuoleman jälkeen odottaa paratiisin kultaisen portit.
Halaan sinua Jokunen! Voi elämän aikana niellä kaikenlaista paskaa kun kuitenkin kuoleman jälkeen odottaa paratiisin kultaiset portit ja happyhappy ikuisuus? No, voihan sen asian näinkin ilmaista...
Itse kyllä sanoisin vähän toisin. Se että "voi niellä kaikenlaista paskaa" ei johdu vain siitä mikä kuoleman jälkeen odottaa, vaan että Jumala ja taivas joka kuoleman jälkeen odottaa, on jo nyt, totta Jeesuksessa ihan just tässä. :)))
Kyllä uskovan elämä on tässä nyt, koska Jumala ja vastuullisuus elämästä on. Juuri uskovana on mielekästä elää tätä elämää tässä ja nyt - tietenkään en voi puhua muiden puolesta, puhun vaan omasta kokemuksestani.
Ja jos "kristinuskoisen elämä on noin yleensä ottaen helpompaa" niin ei toki voi olla kysymys ainakaan siitä, että hampaat irvessä pakottaa itsensä olemaan armollinen ja antamaan anteeksi sen tähden, kun taivaassa sitten odottaa very special ikuisen elon lahja?
Jos elämä joltain osin on helpompaa, ja onhan se, niin kyllä pointtina täytyy olla että himoja ei tukahduteta (vaan niistä vapaudutaan), armollisuutta ei puristeta itsestä jonakin hyvinä tekoina (vaan se syntyy Jumalan armon vaikutuksesta) jne.
Nimittäin, jos kristinuskoa eläisi vaan uskontona, oman uskottelunsa ja sielullisten ponnistustensa kautta, vaatimusten ja suoritusten alla, vailla todellista yhteyttä Jumalaan, niin kyllä tämä olisi noin yleisesti ottaen tosi vaikeaa elämää, tuskin mikään kaukaisuudessa häämöttävä kultaportti tähän voimaa antaisi.
Näkeehän sen esim. joistain katolisista munkeista ja piispoista, ym. muista uskonnon harjoittajista joilta armo on kadoksissa. Kun uskonelämä määräytyy joistain luostarisäännöistä ja meditaatiosta käsin, ilman Kristuksen sisällistä tuntemista, mitä siitä on seurauksena. Vapauttaako taivaan kultaporttien odotus inhimillisistä haluista ja himoista? Ei, eikä vapauta selibaattikaan. Päinvastoin, väkisin tukahdutetut ja alaspainetut himot myllertää alitajunnan kätköissä aikansa ja tulee sitten näkyviin tekoina.:(
Elämä on HAPPYHAPPY ja se on sitä nimenomaan sen Jeesuksen kanssa, joka kerran vie niistä kultaporteista sisälle! Jos taivas ei ole sisällisesti meissä Jeesuksen sovintotyön vastaanottamisen ja Jumalan yhteyden kautta, kuinka se sitten siellä jossain yks kaks osaksemme tulisi?
Niinkun jossain vanhassa virressä sanotaan, tähän tapaan:
Se alkaa täällä päällä maan ja jatkuu ainiaan.
kovin ihana meille jotka keskustelemme. Heittelet tänne saarnojasi jokaiselle mahdollisellen palstalle saarnaajien tapaan ja pakenet paikalta.
Onko tuollainen elämä sittenkään kovin ihanaa, minä näen siinä katkeruutta. Ainakaan kovin kohtelias tapasi ei ole. Olisikohan sinulle paikallaan purkaa itseäsi jollekkin vähän syvällisemmin. Kaikella ystävyydellä.