Emme mene, koska olemme

Elämä on ikuinen, ja se joka pitää meidät hengissä elämämme ajan, kun kuolemme se vetäytyy meistä pois
Tuo sama elämä on meissä jokaisessa,ja kaikissa elollisissa olennoissa sama, eikä se ole koskaan syntynyt, niin ei myös koskaan kuole, ja se läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on kaiken energian summa.
Ihmisessä tuo ajaton elämä,poikkeuksia lukuunottamatta,ilmenee vain elämän ylläpitäjänä, koska ajallinen, ihmisen itsensä synnyttämä, ajattelija, ego, sielu, on ottanut ohjakset käsiin, ja näin hallitsee ihmistä,uskontojen ja aatteiden sekä jumalien avulla.
Ajattelija, ego, sielu, on kuitenkin ajan ja aineen synnyttämä, eikä se voi olla ikuinen, koska se on tällöin syyn ja seurauksen lain alainen, ja kun syyt ja seurakset on käyty loppuun, niin se kuolee, niin silloin ajaton voi taas ilmetä ihmisesssä
Kun tuo tapahtuu, niin aivot ja dna kokevat mutaation, jossa nekin osat jotka eivät ole tähän asti toimineet,
alkavat toimimaan ja se tulee olemaan suuri harppaus ihmisen kehityksessä.

arjuuna kirjoitti:

Elämä on ikuinen, ja se joka pitää meidät hengissä elämämme ajan, kun kuolemme se vetäytyy meistä pois
Tuo sama elämä on meissä jokaisessa,ja kaikissa elollisissa olennoissa sama, eikä se ole koskaan syntynyt, niin ei myös koskaan kuole, ja se läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on kaiken energian summa.
Ihmisessä tuo ajaton elämä,poikkeuksia lukuunottamatta,ilmenee vain elämän ylläpitäjänä, koska ajallinen, ihmisen itsensä synnyttämä, ajattelija, ego, sielu, on ottanut ohjakset käsiin, ja näin hallitsee ihmistä,uskontojen ja aatteiden sekä jumalien avulla.
Ajattelija, ego, sielu, on kuitenkin ajan ja aineen synnyttämä, eikä se voi olla ikuinen, koska se on tällöin syyn ja seurauksen lain alainen, ja kun syyt ja seurakset on käyty loppuun, niin se kuolee, niin silloin ajaton voi taas ilmetä ihmisesssä
Kun tuo tapahtuu, niin aivot ja dna kokevat mutaation, jossa nekin osat jotka eivät ole tähän asti toimineet,
alkavat toimimaan ja se tulee olemaan suuri harppaus ihmisen kehityksessä.

Ihmisaivojen on ehkä mahdotonta tajuta aluttomuutta tai loputtomuutta, koska elämme täällä aineellisessa maailmassa, jossa on toistuvia alkuja ja niitä seuraavia loppuja ehkä loputtomiin.
Silloin kun ihminen oli vielä henki hän tiesi ja koki tuon mainitsemani tilan, mutta jouduttuaan tai pitäisikö sanoa päästyään tänne aineellisuuteen, tuo tieto meistä tilapäisesti poistettiin.
Jos täällä aineellisuudessa mietiskelee asiaan, niin ymmärrys myös ikuisuuden suhteen muuttuu. Siitä tulee kokemuksellista. Tulee kokemus, että meidän elämämme on kuin lankaan pujotettu helmi. Näistä helmistä muodostuu ajanoloon elämiemme helminauha. Oma halumme antaa tuolle nauhalle sen kirkkauden.