(Kirjoitin tämän masennuspuolellekin, mutta laitan myös tänne lääkkeisiin).
Minulla on ollut monta vuotta käytössä Efexor-niminen masennuslääke. Sellaisella hevosenannoksella on lääkäri sitä minulle määrännyt. Ilmeisesti olen "vaikea tapaus" ;-). Ehkä lääke auttoi alussa, ehkä ei, ehkä auttoi, kun uskoin sen auttavan. Nyt on kuitenkin ollut piiitkään olo ihan perseestä: ahdistunut, masentunut, saamaton, rauhaton, väsyttää, mutta uni ei vain tule. No, lääkäri määräsi liiiisää lääkkeittä. Truxalia ja Remeronia illalla nukahtamiseen, Busparia ahdistukseen. On myös kokeiltu Triptylit, Ketipinor, Doxal ja mitähän vielä, että uni tulisi. Ja paska olo vain jatkui.
Sitten tulin ajatelleeksi, että jospa tämä Efexor ja muut eivät todellakaan auta eikä "vika" olekaan minussa. Taas lääkäriin ja ilmoitin, että haluan lopettaa nämä lääkkeet, kun eivät ne auta. Lääkäri selitti yhtä ja toista, miksi ei vielä pitäisi lopettaa, mutta pysyin päätöksessäni. Efexoria on laskettu 300mg:sta ja nyt otan enää 75mg:aa joka toinen päivä viikon ajan ja sitten loppu. Lääkettä on lopeteltu usean viikon ajan ja lopetusoireita on ollut. Hikoilua, ripulia, jonkunlaista heikotuksen tunnetta, säkäreitä päässä. Nekin alkavat helpottaa. Nukahtamiseen on nyt pieni annos nukahtamislääkettä, en enää halunnut "kokeilla" kaiken maailman neuroleptejä ym. Ahdistukseen lääkäri kirjoitti vielä reseptin ja kehotti sitä kuitenkin käyttämään. En hakenut lääkettä apteekista, enkä tunne itseäni yhtään ahdistuneeksi. En enää, kun olen päässyt noista lääkkeistä eroon.
Vuosia olen käyttänyt masennukseen, ahdistukseen, unettomuuteen ym. ym. lääkkeitä. Enkö olisi pärjännyt ilman? En tiedä. Tuntuu vain, että tähän nykyajan masennuslääkekoukkuun on niin helppo jäädä, kun ihmiselle todistetaan, että sinä olet sellainen, joka näitiä lääkkeitä tarvitsee, et tule toimeen ilman niitä. Vuosia uskoin siihen. Jossain vaiheessa vain usko meni. Onko sairasta reagoida elämän tapahtumiin, esim. suruun? Tarvitaanko heti "lääkettä"? Ja sitten oletkin äkkiä "kroonikko", joka ei tule toimeen ilman erilaisia lääkekokeiluja.
Minulle riitti tämä homma. Ei sellaisia lääkkeitä olekaan, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi esim. surun ja vastoinkäymisten aikana. Eikä sellaista lääkettä tarvita, vaikka olisi.
Pitkään aikaan en ole tuntenut itseäni näin "itsekseni". Nyt tuntuu hyvältä, omalta. Haluan vielä lisätä, että minulla ei ole persoonallisuushäiriötä, minulta ei puutu sairaudentuntua, en ole bipolaarinen tms. joten tämä hyvä olo ei johdu mistään maanisesta olotilasta.
Minulla on ollut monta vuotta käytössä Efexor-niminen masennuslääke. Sellaisella hevosenannoksella on lääkäri sitä minulle määrännyt. Ilmeisesti olen "vaikea tapaus" ;-). Ehkä lääke auttoi alussa, ehkä ei, ehkä auttoi, kun uskoin sen auttavan. Nyt on kuitenkin ollut piiitkään olo ihan perseestä: ahdistunut, masentunut, saamaton, rauhaton, väsyttää, mutta uni ei vain tule. No, lääkäri määräsi liiiisää lääkkeittä. Truxalia ja Remeronia illalla nukahtamiseen, Busparia ahdistukseen. On myös kokeiltu Triptylit, Ketipinor, Doxal ja mitähän vielä, että uni tulisi. Ja paska olo vain jatkui.
Sitten tulin ajatelleeksi, että jospa tämä Efexor ja muut eivät todellakaan auta eikä "vika" olekaan minussa. Taas lääkäriin ja ilmoitin, että haluan lopettaa nämä lääkkeet, kun eivät ne auta. Lääkäri selitti yhtä ja toista, miksi ei vielä pitäisi lopettaa, mutta pysyin päätöksessäni. Efexoria on laskettu 300mg:sta ja nyt otan enää 75mg:aa joka toinen päivä viikon ajan ja sitten loppu. Lääkettä on lopeteltu usean viikon ajan ja lopetusoireita on ollut. Hikoilua, ripulia, jonkunlaista heikotuksen tunnetta, säkäreitä päässä. Nekin alkavat helpottaa. Nukahtamiseen on nyt pieni annos nukahtamislääkettä, en enää halunnut "kokeilla" kaiken maailman neuroleptejä ym. Ahdistukseen lääkäri kirjoitti vielä reseptin ja kehotti sitä kuitenkin käyttämään. En hakenut lääkettä apteekista, enkä tunne itseäni yhtään ahdistuneeksi. En enää, kun olen päässyt noista lääkkeistä eroon.
Vuosia olen käyttänyt masennukseen, ahdistukseen, unettomuuteen ym. ym. lääkkeitä. Enkö olisi pärjännyt ilman? En tiedä. Tuntuu vain, että tähän nykyajan masennuslääkekoukkuun on niin helppo jäädä, kun ihmiselle todistetaan, että sinä olet sellainen, joka näitiä lääkkeitä tarvitsee, et tule toimeen ilman niitä. Vuosia uskoin siihen. Jossain vaiheessa vain usko meni. Onko sairasta reagoida elämän tapahtumiin, esim. suruun? Tarvitaanko heti "lääkettä"? Ja sitten oletkin äkkiä "kroonikko", joka ei tule toimeen ilman erilaisia lääkekokeiluja.
Minulle riitti tämä homma. Ei sellaisia lääkkeitä olekaan, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi esim. surun ja vastoinkäymisten aikana. Eikä sellaista lääkettä tarvita, vaikka olisi.
Pitkään aikaan en ole tuntenut itseäni näin "itsekseni". Nyt tuntuu hyvältä, omalta. Haluan vielä lisätä, että minulla ei ole persoonallisuushäiriötä, minulta ei puutu sairaudentuntua, en ole bipolaarinen tms. joten tämä hyvä olo ei johdu mistään maanisesta olotilasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onnittelut siitä, että olet ymmärtänyt tämän lääkkeiden kääntöpuolen! Vastaavan asian on moni muukin huomannut, että lääkkeet eivät olekaan olleet auttajia vaan aiheuttajia. Jotkut vain harmillisesti huomaavat sen liian myöhään, jolloin esimerkiksi SSRI-lääkkeet ovat saattaneet jo tuhota seksuaalisuuden tai neuroleptit aiheuttaa tardiivin dyskinesian.
hieman tarkentaa, että myös neuroleptit tuhoavat seksuaalisuutta, joskus jopa pahemmin kuin masennuslääkkeet.. Hyvin usein neuroleptejä syötetään ihmisillä väkisin.
tänne viikko siitä kun se lääke on loppunut, olen aivan varma, että olet täysin romuna! sain sen kuvan että aika nopeesti oot ton "meno"lääkkeen lopettamassa? se kuule se hyvä olo hämää, alas tulet ja vauhdilla.
vaikket ois ns. tarvinnu tollasia lääkkeitä ni sää kuitenki oot syöny niitä pitkään ja laskut tulee.
PS. tää ei oo vittuilua
Kirjoitin, että lääkettä on lopeteltu usean viikon ajan. Mistä siis sait kuvan, että lääkettä olisi lopetettu nopeasti? Mikään "menolääke" ko. lääke ei ole minulle koskaan ollut. En ole saanut siitä mitään erityistä "vauhtia". Sen tiedän, että jos sairastaa bipoa, Efexor ei sovi, koska sellaiselle henkilölle tämä lääke todellakin antaa "vauhtia". Sain aikoinani lääkkeen masennukseen. Masennus meni, lääke jäi. Minulla ei siis mene lujaa, vaan mukavasti. Siinä on suuri ero.
"se kuule se hyvä olo hämää, alas tulet ja vauhdilla". En tarkkaan ottaen ymmärrä, mitä tarkoitat? Jos minusta tuntuu hyvältä tuntea itseni itsekseni, miksi luulet, että "tulen alas ja vauhdilla"? Siis mitkä "laskut" tulee? Tiedän ja olen myös tuntenut lääkkeen lopettamisesta johtuvat sivu-/vieroitusoireet, mutta minä selviän kyllä niistä.
"PS. tää ei oo vittuilua", mitähän kirjoituksellasi sitten halusit sanoa?
että olet päättänyt lopettaa masennuslääkkeen käytön.
Muutaman viikon tai kuukauden kestävä lopetus on nopeasti lopettamista. Jos lääkettä on käyttänyt pitkään, niin lopetukseen voi joutua käyttämään jopa vuoden. Lääkäri$ihän ei voi tätä kertoa...
Jos vointisi nyt huononee, niin se ei tarkoita sitä, että tarvitsisit lääkettä, vaan sitä, että lopetat liian nopasti. P$ykiatrit yleensä leimaavat vieroitusoireet "mielisairaudeksi".
Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Jos tuntuu, että lopetusoireet on pahat, onhan tuota Efexoria jäljellä, hiljennetään tahtia. On kyllä jo ollut kaikenlaisia inhottavia fyysisiä oireita, kuten hikoilua, ripulia, sydämentykytystä, säkäreitä päässä ym. Ovat onneksi jo alkaneet helpottaa. Erityisen inhottavana koin ripulin, jota kesti useita viikkoja. Onneksi jo helpottaa.
Näistä viekkareista huolimatta, psyykkinen olo on hyvä, sanoisin, että parempi kuin tuolla norsunannoksella lääkettä. Uskon, että oloon vaikuttaa myös se, että haluan lopettaa läkkeen. Lääkäri kertoi lopetusoireista, joten olin niistä tietoinen. Ja onhan netti pullollaan tietoa.
Tuntuu, että nykyään halutaan lääkitä asia kuin asia. Näin turhan monista ihmisistä tulee vuosikausia lääkkeitä käyttäviä "tapauksia". Alkaa uskoa, että ei pärjää ilman. Niin minäkin olen uskonut, mutta lopulta "usko" meni, kun tuli kriisi. Huomasin, että eihän olotilaani helpota yhtään nämä "mielialalääkkeet". Ensin ajattelin, että lääkäriin ja annosta vain suuremmaksi. Kävinkin lääkärissä ja sain toisen lääkkeen vähentämään ahdistusta. Pikku hiljaa tuli tunne, että ei helvetti! Elämässä tulee aina olemaan hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Lääkkeilläkö minä ne yritän muuksi muuttaa?
Mikään ei ole pysyvää, ei edes ahdistus. Ei se myöskään ole sairaus, jota on lääkittävä!
kun luin kertomukses niin ei ollu kovin vaikee päätellä, että sä teet ton jutun aivan väärin, noi kertomas vieroitus oireet kertoo sen, että sää lopetat ne lääkkeet aivan liian nopeesti, ehkä säkin aattelet, että pitää vähän kärsiä ku on itte niitä syönyt? tollainen kotona liian nopeesti tehtävä lopetus johtaa aika lailla varmasti siihen että joku päivä huomaat syöväsi lääkettä taas reippaalla annoksella.
joku tossa mainitsi että lopetukseen voi mennä vuosi, se pitää varmasti paikkansa! ei noita lääkkeitä voi jättää pois nopeesti, siinähän kikkailet, ne kunnon viekkarit iskee päälle pian siitä kun se viimeinen pilleri on mennyt, se 75mg pitää ne pahimmat pois, mutta olot tulee olemaan aika kivat, että tällä tavalla taas, muista kirjottaa sitte ku lääkkeet on loppu ja olet punkan pohjalla ja mitään ei kykene tekeen.
Tiedoksi sinulle, että lopetan lääkkeet lääkärin antamilla ohjeilla. Kirjoitat näiden lääkkeiden "vieroitusoireista" kuin heroiiniriippuvuudessa. Samasta asiasta ei ole kyse eikä "viekkarit" ole sellaisia, että keho huutaa lisää huumetta. Huumevieroituksessa niin fysiikka kuin psyyke on riippuvaisia "lääkkeestä", mielialalääkkeessä juttu on ihan toinen. Ota asiasta selvää, jos et usko.
Ilmeisesti olet itse lopettanut/yrittänyt lopettaa mielialalääkkeiden käytön. Sinulla on varmaankin ollut vaikeuksia lopettaa. MUTTA kaikki eivät ole niin kuin sinä, kaikki eivät koe asioita samalla tavalla. Minä HALUAN lopettaa tämän lääkkeen käytön. Myös oma halu vaikuttaa "viekkareihin". TIEDÄN, etten tarvitse lääkettä. Sekin auttaa.
Miksi olet niin negatiivinen?
negatiivinen, olen realisti! enkä ole koskaan laittanut yhtään mielialalääkettä suuhuni, olen ollut opioidi riippuvainen, eli särkylääkkeeseen koukussa , ja TIEDÄN ettei efexorin lopetus varmasti ole yhtään helpompaa, kyllähän määki yritin lopettaa "lääkärin ohjeen mukaan" ei sillä oikeesti oo mitään väli, vaikka ois kuinka jonku yleis lääkärin ohjeet, esim. mun ois pitäny pudottaa omat lääkkeet 1kk pois ja ja myöhemmin ku olin a-klinikan lääkärin luona ni se sanoi että sama pudotus avossa kestää ainakin 6kk, että olipas siinä kerrassaan viisas lääkäri, ei tarvi olla einstein että tajuaa että toi sun lopetus menee aivan liian nopeesti, avossa on tarkoitus pudottaa lääkkeet niin hitaasti ettei niitä viekkareita tulis, se johtaa ainoastaan siihen että repee taas syömään enemmän lääkkeitä.
ei normaali reseptilä saatavat lääkkeet ole sen turvallisempia ku oikeet huumeetkaan, bentso koukku voi olla paljo kovempi ku amfetamiini koukku tai joku muu, en tiedä missä pilvissä leijut mutta olipa se koukku efexoriin tai tramaliin jota myös saa normireseptillä ni ne viekkarit kuule on aivan samallaiset ku vaikka jostain kovemmasta huumeesta, aivan turhaa sun on lörpöttää jos et tiedä asiasta, aina voit lukee juttuja jostain mutta käytännön kokemus on aivan toinen juttu, on aivan sata varma asia että sekä henkiset että fyysiset viekkarit iskee sullekkin, olen aivan saletti siitä.
Ja sanot että mulla on ollu vaikeuksia lopettaa, vittu kellä se helppoa ois???, on se sullakin näemmä aika vaikeeta, ku täällä viisastelet?!
siitä huolimatta MÄÄ OON LOPETTANU lääkkeeni aikaa sitten. sun jutuissa paistaa kauhee epätoivo, totta mooses on aina kivaa jos joku pääsee myrkystä eroon, toivotan onnea.
Et tule sinäkään pääseen vähällä, takaan sen
Kerronpa sinulle jotain. Vähän yli vuosi sitten olin opioidivieroituksessa kolme viikkoa enkä todellakaan avopotilaana. Hoito oli todella ensiluokkaista, en kertaakaan vapissut vieroitusoireissa, koska hoitoa sai 24/7. Avohoitona voisin jatkaa edelleen, mutta olen kuivilla. Joten mitään minusta tietämättä selittelet asioita, jotka ovat silkkaa bullshittiä.
Efexorin lopettaminen on IHAN eri asia kuin lopettaa huumeet.
sellaista hoitoo sai? kerroppa ni sinne sun hoitopaikkaan on sellainen ryysis ettei tosikaan! 24/7 hoitoa, saitko sää aina jonku tainnuttavan piikin pyllyyn ku alko viekut? en tiedä sun opioidi jutustas mitään, mutta aika kova juttu jos ei tosiaan mitään oireita tullu, panee vaan miettimään että miks sää olit siellä hoidossa? jos kerran se oli niin mahtavaa ja kivutonta se vieroitus?! ei oo olemassakaan sellaista lääkettä joka vie oireet veks,tai on tietty se sama lääke josta oot siellä. kyllä saat nää vieroitus asiat kuulostaan niin helpoilta että huh huh... miks ei muualla ol niin loistavaa hoitoa?! onko siellä kauniit hoitajat istumassa punkan vieressä ja heti kun potilas vähän mainitsee oireita ni heti tulee hoitoa, tahtoo sellaseen paikkaan, tekeydyn vaikka taas riippuvaiseksi jotta pääsen sellaseen paratiisiin, ja ihan vaan tiedoksi, jos sun lopetus ois vähänkään helppoo NI ET SÄÄ TÄNNE KIRJOTTELIS noita satujas helposta vierotuksesta jne...
PS. siks mää kirjotan sulle, kun juttus saa koko vieroitusasian kuulostaan joltain pikkujutulta, mennään vaan johki laitokseen ja pari vk hengaillaan siellä ja seurustellaan niiden kauniiden hoitsujen kaa! muista kirjottaa sen jälkeen ku lääkkees on ollu hetken veks?!
Huumevieroitus tapahtui vieroituslaitoksessa, jossa olin kolme viikkoa ns. suljettuna potilaana. Tarkoittaa sitä, että jos halusin mennä vaikka kauppaan, jonkun henkilökunnasta piti olla mukana. Pakkohoitoa se ei ollut, menin omasta vapaasta tahdosta. Vieroitusoireisiin sai lääkitystä aamulla, päivällä illalla ja hoito jatkui vielä avopotilaana.
Ihmettelet miksi olin vieroituksessa. Siksi, että yksin en olisi siihen pystynyt. Vieroitusoireita hoidettiin, ettei niitä tulisi. Jokainen asian kokenut tietää kuinka helppoa hoito on keskeyttää, jos pahat viekkarit tulee ja lähteä hakemaan apua kadulta. Minun ei tarvinnut.
Sinä aikana, kun olin vieroituksessa, sieltä lähti moni pois kesken hoidon. Minä en. En kirjoittanut, että vieroitus oli helppo, sen olet itse keksinyt. Ei se helppoa ole. Se tietää, joka sen on kokenut. Niin kuin senkin, että apua saa, jos sitä haluaa. Minä halusin. Vieroitus ei ole pikkujuttu enkä ole sellaista väittänytkään. Ei se ole halpaakaan. Ison laskun sain maksettavaksi hoidon päätyttyä. Ihan itse maksoin sen.
On olemassa lääkkeitä, joilla vieroitusoireet helpottuu. Niitä ei saa avohoidossa.
Miksi sinun vieroituksesi on niin vaikeaa? Avopotilaanako yrität?
Vielä kerran Efexor ei ole huume, eikä siitä tulevat lopetusoireet ole samanlaisia kuin huumevieroituksessa.