Eli, pelastuminen vaatii uskoa Jumalaan. Mutta entäs sellaiset henkilöt, jotka syntyjään, tai muista syistä ovat vammautuneet niin, että eivät kykene käsittelemään ajatusta uskosta, jumalista tms.? Pitäneekö uskoa, että pääsevät Taivaaseen vapaalipulla? Vaiko, eikös Lutterin Martti ollut sitä mieltä, että vammaiset ovat paholaisen vaihdokkaita, jotka pitäisi hukuttaa? Uusi käsite eutanasialle?
Kuinka Jumala suhtautuu henkisesti kehitysvammaisiin?
Kleppo82
3211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
....vaan jokainen itse tuomitsee/arvioi itsensä kunkin päättyneen elämänjaksonsa jälkeen. Kaikki pääsevät taivaaseen eli yhteen niistä lukemattomista 'taivaista', joita jokaiselle on tarjolla itsekunkin sielun 'valaistuneisuuden' mukaan. Siis jokainen menee sinne, missä tuntee olevansa 'kotonaan' ja viihtyy parhaiten...kunnes tuntee jälleen kutsun sisällään lähteä 'uusiin seikkailuihin' löytääkseen ITSENSÄ mysteeristä yhä uusia piirteitä.
Muuten; kristinuskopohjaisiin kysymyksiisi saisit ehkä parhaiten niiden tasoisia vastauksia kristinuskopalstalla!
Tiedän mistä löydät itsesi tuon väitteen jälkeen. Henkisesti jälkeen jääneet kuuluu Jumalan suojeluspiiriin.
On vain kaksi vaihtoehtoa ja ihminen joutuu valitsemaan kumman puolella on. Ei ole mitään itsearviointia
vaan Taivas sekä helvetti. Tämä perustuu siihen uskooko vai eikö usko raamattuun. Minä uskon. Joka ei ota Jeesusta vapahtajakseen sitä ihmistä kohtaa ikuinen häpeä. Se vaan on niin vaikka kuinka selittelisi.
Ihmisestä ei ole itsensä pelastajaksi
Usko on olemassa vain kärsimyksen, tuskan ja ahdistusen sekä väkivallan jatkumiseksi maailmassa, koska siitä uskonnot elävät
Usko jatkaa tuon saman menon jatkamisen seuraavaankin sukupolveen, ja näin kärsimysten pyörä pyörii, sukupolvesta toiseen ja ruokkii uskontojen ja atteeiden valtaa ja niiden ikuistamista.
Tuosta kierteestä ihminen voi pelastaa itsensä omin avuin, tuntemalla ja ymmärtämällä, tuon prosessin, joka ilmenee ihmisessä psykologisena perimänänä (perisynti), ja siitä vapautumisen kautta, päästä irti tuosta kierteestä
Uskonto haluaa tuolle perisynnille ikuista elämää taivaassa armon kauttaa, ja näin saa jatkuvuuden
, kärsimykselle ja tuskalle, ja näin tämä tilanne jatkuu entisellään, eikä ihminen muutu uskon avulla miksikään