Huoruus, haureus ja salavuoteus

Salavuoteus
Salavuoteus eli naimattoman miehen ja naisen välinen sukupuoliyhteyden harjoittaminen oli sakolla rangaistava rikos Suomessa vuoteen 1926 asti. Prostituoidut jätettiin järjestelmällisesti lain soveltamisen ulkopuolelle.
Ruotsin vuoden 1734 lain rikoskaaren mukaan mies voitiin tuomita sakkoihin, jotka vastasivat kolmen ruistynnyrillisen verohintaa:
"Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."
Jos molemmat tai jompikumpi olivat naimisissa, sakot olivat huomattavasti suuremmat:
"Jos naimatoin mies teke huorin naidun waimon canssa, eli naimatoin waimo-ihminen nainehen miehen canssa; tehkön sackoa se cuin nainut on, cahdexankymmendä talaria, ja naimatoin neljäkymmendä talaria."
Vuoden 1899 rikoslaissa rangaistuksia lievennettiin. 23.9.1847 huorinteko poistettiin rikoslaista. Lailla 5/2 1926 poistettiin rangaistus yksinkertaisesta salavuoteudesta ja rangaistavaksi jäi vain raskaammanlaatuinen salavuoteus. Tämän jälkeen oli rangaistavaa houkutella nainen seksuaaliseen kanssakäymiseen ilman tämän "vapaata suostumusta". Prostituiduilla ei ollut lain suojaa. Huoruus eli aviorikos, josta langetettiin erittäin kovat rangaistukset, kumottiin vasta 1948.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Salavuoteus




Huoruus oli vuoden 1734 lain pahanteon kaaressa rikos, jossa naimisissa tai kihloissa ollut henkilö sekaantui muuhun kuin aviopuolisoonsa. Rikos jakaantui kahteen pääluokkaan. Yksinkertaisessa huoruudessa (LV luku) vain toinen aviorikokseen syyllistyvistä oli naimisissa tai kihloissa. Naimatonta rangaistiin kuin salavuoteudesta, mutta naimisissa ollut sai sakkoja tai raippoja. Rangaistus kasvoi, jos rikos oli uusittu. Neljännen kerran yksinkertaisesta huoruudesta tuomittu sai kuolemantuomion. Asianomistajana rikoksessa oli syytetyn aviopuoliso.
Kaksinkertaisessa huoruudessa (LVI luku) molemmat osapuolet olivat naimisissa jonkun muun kanssa. Rangaistuksena oli molemmille rikollisille kuolemantuomio.
Huoruus kirjattiin rikoksena vielä vuoden 1889 rikoslakiin, josta se poistettiin vuonna 1948.[

http://fi.wikipedia.org/wiki/Huoruus

Kun siis yksi kymmenistä käskyistä 1938 kirkkoraamatun mukaan toteaa "Älä tee huorin",

kyseessä oli juridinen käsite, joka tunnettiin siis Suomen lainsäädännössäkin. Jos kaksi nuorta, naimatonta tai kihloissa olematonta heterohenkilöä halusi kokeilla, "miltä se oikein tuntuu?" ja ryhtyivät tuumasta toimeen, kyseessä ei ollut huoruus, tuskin edes haureus.

Pitkät ajat aviorikos oli Suomessa avioeroperuste, jos oikein olen lukemani ymmärtänyt,

ja erotilanteessa "loukattu osapuoli" saattoi olla edullisemmassa asemassa kuin syyllinen osapuoli.

Tästä seikasta johtui, että yksityisetsiville riitti töitä, jotta aviorikoksesta epäilty kumppani olisi saatu kiinni "itse teossa".

Sitten, kun systeemit muuttuivat, yksityisetsivien ammattikunta kärsi kovan kolauksen. Kaikille ei enää riittänyt töitä.

Kun uusi kirkkoraamattu tuli käyttöön ja huorintekokielto oli korvattu aviorikoksen tekemisen kiellolla,
moni vilpitön mutta yksinkertainen kristitty kuvitteli, että Mooseksen lakia olisi tässä uudessa käännöksessä jotenkin epäluvallisesti peukaloitu.