on tehnyt itsemurhan ja minäkin olen kerran yrittänyt sitä hyppäämällä parvekkeelta alas, olin pitkään työttömänä, ilman ystäviä uudella paikkakunnalla , omaisiani kuoli silloin 2 lähes peräkanaa. olin todella masentunut ja ikävystynyt, todella yksinäinen, surin katkennutta suhdettani.
näin jälkeenpäin mietin että oli todella typerää muuttaa muualla yksinään kuvitellen lapsellisesti että kyllä ne asiat järjestyy itsestään, että työpaikka muka löytyy, elämäni prinsii tulee minut pelastamaan autollansi. olin niin naiivi silloin, nyt olen kasvanut aikuisemmaksi, olen oppinut sen että ne asiat on puhuttava ja ratkaistava ystävien kesken, ajattelin että ystävyyssuhteet muka säilyvät itsestään kasassa. elin haavemaailmassa että työvoimatoimisto antaa minulle pysyvän työpaikan, olin muka niin pätevä, olinkohan vähän pullossa kasvanut vai jotenkin ahdistunut ja elin mielikuvitusmaailmassa.olin silloin iältäni varmaan 17- vuotta.tajusin samoihin aikoihin että minäkään en ole kuolematon, pitkään kuvittelin niin...
minkähänlainen riski on itsemurhan tehneen omaisilla toimis samalla tavalla kun ei tajuta selvittää ongelmiansa puhumalla ?itse ainakin haluan toimia ihan erikaavan mukaan entä äitini.sairas skitsofreeninen, en tiedä oikeesti mutta oireet ovat kuulemma olleet juuri sellaiset. vainoharhainen, määräilevä, hallitseva, diktaattorinen. äidille ei koskaan kelvannut mikään minun tekemäni, ei antanut minun mennä nuorisodiscoon, siellä tehtiin kuulemma syntiä.ajeli autolla perässäni ja kyttäsi minne kävelen, yöllä tuli säikyttelemään oven taakse, ehkä ei omasta mielestään mutta siltä se vaikutti, kui kummitus , kuin elävä vainaja olisi tullut huoneeni oven taakse valkeassa pitkässä yöpuvussansa katselemaan jokko täällä nukutaan.minua kiinnosti silloin katsella seksisarjaa, jotain ilotyttökuvaa, kyttäsi aina katsonko sitä. oli tosiaan kuin elävä ruumis käveli minun oven taakse pimeässä.sitten yksinäisyyden vallitessa olin kateellinen muille sukulaisille heidän yhteydenpidostaan, minä en enään osannut pitää heihin yhteyttä, olin niin hajalla. taisin jopa ihastua omaan serkkuunikin kun olin niin pihalla omassa elämässäni, ellenjopa veljeeni.niin yksinäinen olin.todellisuus hämärtyi. en enään tiennytt mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa.
nyt olen paranemassa olen saanut pysyvän lääkityksen ahdistuneisuuteeni ja kaikki menneet asiat tuntuvat voitetuilta.menneisyyden kanssa, sen kanssa on vaan opittava elämään. kunpa löytyisi vielä pilke silmäkulmaan mikä ennenkin oli.se parveke mistä meinasin hypätä, mitä minä siellä alhaalla olisin kuolleena tehnyt, minuahan tarvitaan nytkin omassa työssäni. tai äitini, eihän sen enään tarvitse kärsiä niistä kamalista mielenjärkytyksistä.ja ihmiset, me nyt vaan kuollaan jokainen ennemmin taikka myöhemmin.
siis pidän huolen ystävyyssuhteistani, ne nyt vaan on tärkeimmät asiat maailmassa, terveys ja työkin.
hauskempaa marraskuuta kaikille
näin jälkeenpäin mietin että oli todella typerää muuttaa muualla yksinään kuvitellen lapsellisesti että kyllä ne asiat järjestyy itsestään, että työpaikka muka löytyy, elämäni prinsii tulee minut pelastamaan autollansi. olin niin naiivi silloin, nyt olen kasvanut aikuisemmaksi, olen oppinut sen että ne asiat on puhuttava ja ratkaistava ystävien kesken, ajattelin että ystävyyssuhteet muka säilyvät itsestään kasassa. elin haavemaailmassa että työvoimatoimisto antaa minulle pysyvän työpaikan, olin muka niin pätevä, olinkohan vähän pullossa kasvanut vai jotenkin ahdistunut ja elin mielikuvitusmaailmassa.olin silloin iältäni varmaan 17- vuotta.tajusin samoihin aikoihin että minäkään en ole kuolematon, pitkään kuvittelin niin...
minkähänlainen riski on itsemurhan tehneen omaisilla toimis samalla tavalla kun ei tajuta selvittää ongelmiansa puhumalla ?itse ainakin haluan toimia ihan erikaavan mukaan entä äitini.sairas skitsofreeninen, en tiedä oikeesti mutta oireet ovat kuulemma olleet juuri sellaiset. vainoharhainen, määräilevä, hallitseva, diktaattorinen. äidille ei koskaan kelvannut mikään minun tekemäni, ei antanut minun mennä nuorisodiscoon, siellä tehtiin kuulemma syntiä.ajeli autolla perässäni ja kyttäsi minne kävelen, yöllä tuli säikyttelemään oven taakse, ehkä ei omasta mielestään mutta siltä se vaikutti, kui kummitus , kuin elävä vainaja olisi tullut huoneeni oven taakse valkeassa pitkässä yöpuvussansa katselemaan jokko täällä nukutaan.minua kiinnosti silloin katsella seksisarjaa, jotain ilotyttökuvaa, kyttäsi aina katsonko sitä. oli tosiaan kuin elävä ruumis käveli minun oven taakse pimeässä.sitten yksinäisyyden vallitessa olin kateellinen muille sukulaisille heidän yhteydenpidostaan, minä en enään osannut pitää heihin yhteyttä, olin niin hajalla. taisin jopa ihastua omaan serkkuunikin kun olin niin pihalla omassa elämässäni, ellenjopa veljeeni.niin yksinäinen olin.todellisuus hämärtyi. en enään tiennytt mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa.
nyt olen paranemassa olen saanut pysyvän lääkityksen ahdistuneisuuteeni ja kaikki menneet asiat tuntuvat voitetuilta.menneisyyden kanssa, sen kanssa on vaan opittava elämään. kunpa löytyisi vielä pilke silmäkulmaan mikä ennenkin oli.se parveke mistä meinasin hypätä, mitä minä siellä alhaalla olisin kuolleena tehnyt, minuahan tarvitaan nytkin omassa työssäni. tai äitini, eihän sen enään tarvitse kärsiä niistä kamalista mielenjärkytyksistä.ja ihmiset, me nyt vaan kuollaan jokainen ennemmin taikka myöhemmin.
siis pidän huolen ystävyyssuhteistani, ne nyt vaan on tärkeimmät asiat maailmassa, terveys ja työkin.
hauskempaa marraskuuta kaikille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.