Kuinka tulkinnallista on nähdä Jumala yhtenä, että Hän on Henki, sekä Poika.
Vai onko inhimillisesti tehtävä kuva, jossa erotetaan persoonina Jumala, Isänä, sekä eri Henkenä, sekä eri Poikana.
Näinkö Jumala halusi itsensä ilmoittavan luodulleen, että käsittäisimme kokonaisuutta = YKSI?
Vai onko inhimillisesti tehtävä kuva, jossa erotetaan persoonina Jumala, Isänä, sekä eri Henkenä, sekä eri Poikana.
Näinkö Jumala halusi itsensä ilmoittavan luodulleen, että käsittäisimme kokonaisuutta = YKSI?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka tulkinnallista on nähdä Jumala yhtenä, että [Isä Jumala, Hän on Henki, sekä Poika sama].
Vai onko inhimillisesti tehtävä kuva, jossa erotetaan persoonina Jumala, Isänä, sekä eri Henkenä, sekä eri Poikana.
Näinkö Jumala halusi itsensä ilmoittavan luodulleen, että käsittäisimme kokonaisuutta = YKSI?
ts. tämä oli aloitukseen tarkoitettu teksti
Jeesuksen Jumalana, sillä se takaa sen, että "ME TULEMME" tulee ja ilmoittaa Itsensä.
Jeesus sanoi, että joka uskoo nämä minun käskyni saa MEIDÄT luokseen asumaan ja Jeesus opetti, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän ja Jeesus käski kastaa kaikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa kaiken sen, minkä Hän on opettanut ja oppinut ja uskonut saa tulla Jumalan luokse, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Isä antoi nimensä Pojalleen.
tie, totuus ja elämä.
on totinen Jumala, (Joh. 17:3) ja Paavali täydensi vielä määritelmää Jumalasta, " - j o s t a - k a i k k i - on"!
[1.Kor. 8:6]
Jumala ei ole pojasta vaan poika on Jumalasta, joten on helppo määritellä, kumpiko näistä kahdesta on "totinen Jumala".
Kun ajatellaan logiikan kanssa, niin silloin kun Kristus oli ristillä, ja "Jumala oli Kristuksessa", niin se ei tarkoita että muu maailma olisi silloin ollut ilman Jumalaa. Kyllä Jumala oli samanaikaisesti Amerikan intiaaneissa ja Afrikan mustissa, vaikka he eivät häntä tunteneet.
Johannes 16
28 "Minä - o l e n - l ä h t e n y t - I s ä s t ä - ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen
Isän tykö."
"Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun" sanoo Jeesus. Joh. 14:1-6.