TM:n kolaritesti ja viimeaikaiset tapahtumat palauttivat mieleeni erään tapahtuman muutaman vuoden takaa.
Poikani sai ajokortin ja halusi itselleen autoksi syntymävuotensa Corollan, koska 'kaikilla kavereillakin on sellainen'.
Mikäpäs siinä, halpa hankkia ja kohtuulliset ylläpito/käyttökulut, eikä tule kovin suurta tappiota jos/kun jotain sattuu.
Muutamaa kuukautta myöhemin poikani lähti tyttöystävänsä vanhempien hääpäiväjuhliin ja minä lainasin hänelle omaa autoani (3kk vanha, 10000 ajettu Audi A6). Nuorisokin ymmärsi, ettei juhliin mennä tavallisella Corollalla jos tarjolla on Audi.
Matkalla sattui kuitenkin onnettomuus, rattijuoppo tuli moottoriliikennetielle kolmion takaa eteen eikä poika ilmeisesti ehtinyt edes jarruttamaan vaan törmäsi eteensä kääntyneen Ladan takakulmaan. Lada paiskautui ojan yli metsään ja päätyi puuta vasten katolleen. Isku oli niin raju, ettei Ladaa enää edes pystynyt tunnistamaan. Kuski vältti rattijuoppoustuomion kuolemalla välittömästi. Poliisit arvioivat nopeudeksi törmäyshetkellä noin 100km/h, mikä oli rajoituksen mukainen.
Audi pysyi tiellä mutta meni lunastuskuntoon, poikani joutui olemaan sairaalassa reilun viikon ja täydellinen paraneminen kesti pari kuukautta. Vieressä istunut tyttö pääsi sairaalasta oltuaan tarkkailussa yhden yön, mustelmat ja säryt paranivat hänellä parissa viikossa.
Kävin jo onnettomuuspaikalla katsomassa autojen raatoja ja mieleeni tuli välittömästi ajatus siitä miten olisi käynyt jos poika olisi ajanut Corollaa törmäyshetkellä. Ilmeisesti ruumiita olisi tullut kolme.
Seuraavana päivänä Corolla lähti vaihtoon ja sen tilalle hankittiin huomattavasti uudempi ja turvallisempi auto.
Oli suorastaan hauskaa hieroa kauppaa sekä uudesta että vähän käytetystä ja tarjota vaihdossa noin 20 vuotiasta 300000 ajettua Tojotaa. Aluksi eivät meinanneet ottaa vakavasti, mutta kun tilanne selvisi niin kohtelu oli suorastaan ruhtinaallista. Erityismaininnan ansaitsee VAG:llä josta olin hieman aiemmin käynyt Audin ostamassa ja myyjä muisti vielä.
Harmitti tavattomasti kaikki se lisävaiva mitä kolarin seurauksena syntyi, mutta sittenkin olen tyytyväinen että poikani ajoi törmäyshetkellä Audia, Toyotan ratissa asiat olisivat hyvin paljon huonommin.
Poikani sai ajokortin ja halusi itselleen autoksi syntymävuotensa Corollan, koska 'kaikilla kavereillakin on sellainen'.
Mikäpäs siinä, halpa hankkia ja kohtuulliset ylläpito/käyttökulut, eikä tule kovin suurta tappiota jos/kun jotain sattuu.
Muutamaa kuukautta myöhemin poikani lähti tyttöystävänsä vanhempien hääpäiväjuhliin ja minä lainasin hänelle omaa autoani (3kk vanha, 10000 ajettu Audi A6). Nuorisokin ymmärsi, ettei juhliin mennä tavallisella Corollalla jos tarjolla on Audi.
Matkalla sattui kuitenkin onnettomuus, rattijuoppo tuli moottoriliikennetielle kolmion takaa eteen eikä poika ilmeisesti ehtinyt edes jarruttamaan vaan törmäsi eteensä kääntyneen Ladan takakulmaan. Lada paiskautui ojan yli metsään ja päätyi puuta vasten katolleen. Isku oli niin raju, ettei Ladaa enää edes pystynyt tunnistamaan. Kuski vältti rattijuoppoustuomion kuolemalla välittömästi. Poliisit arvioivat nopeudeksi törmäyshetkellä noin 100km/h, mikä oli rajoituksen mukainen.
Audi pysyi tiellä mutta meni lunastuskuntoon, poikani joutui olemaan sairaalassa reilun viikon ja täydellinen paraneminen kesti pari kuukautta. Vieressä istunut tyttö pääsi sairaalasta oltuaan tarkkailussa yhden yön, mustelmat ja säryt paranivat hänellä parissa viikossa.
Kävin jo onnettomuuspaikalla katsomassa autojen raatoja ja mieleeni tuli välittömästi ajatus siitä miten olisi käynyt jos poika olisi ajanut Corollaa törmäyshetkellä. Ilmeisesti ruumiita olisi tullut kolme.
Seuraavana päivänä Corolla lähti vaihtoon ja sen tilalle hankittiin huomattavasti uudempi ja turvallisempi auto.
Oli suorastaan hauskaa hieroa kauppaa sekä uudesta että vähän käytetystä ja tarjota vaihdossa noin 20 vuotiasta 300000 ajettua Tojotaa. Aluksi eivät meinanneet ottaa vakavasti, mutta kun tilanne selvisi niin kohtelu oli suorastaan ruhtinaallista. Erityismaininnan ansaitsee VAG:llä josta olin hieman aiemmin käynyt Audin ostamassa ja myyjä muisti vielä.
Harmitti tavattomasti kaikki se lisävaiva mitä kolarin seurauksena syntyi, mutta sittenkin olen tyytyväinen että poikani ajoi törmäyshetkellä Audia, Toyotan ratissa asiat olisivat hyvin paljon huonommin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viimeaikaiset tapahtumat lähi-idässä palauttivat mieleeni erään tapahtuman puolen vuosisadan takaa.
Poika sai palvelukseenastumismääräyksen ja halusi itselleen ajokiksi syntymävuotensa Krupp-sport -rynnäkkötykin, koska 'kaikilla kavereillakin on sellainen'. Mikäpäs siinä, halpa hankkia ja kohtuulliset ylläpito/käyttökulut, eikä tule kovin suurta tappiota jos/kun jotain sotatiellä sattuu.
Muutamaa kuukautta myöhemin poika lähti tositoimiin, ystäviensä kanssa Uralia valloittamaan ja minä lainasin hänelle omaa panssarivaunuani (3kk vanha, 10000 ajettu Panzer V Tiger). Nuorisokin ymmärsi, ettei Uraliin mennä tavallisella Krupp-Sportilla jos tarjolla on Tiger.
Matkalla sattui kuitenkin onnettomuus, piippalakkikaveri tuli tielle punalipun takaa eteen eikä poika ehtinyt edes jarruttamaan vaan törmäsi eteensä kääntyneen T34:n takakulmaan. T34 paiskautui ojan yli metsään ja päätyi puuta vasten tornilleen. Isku oli niin raju, ettei T34:ää enää edes pystynyt tunnistamaan. Kuski vältti sotavankeustuomion kuolemalla välittömästi. Sotapoliisit arvioivat nopeudeksi törmäyshetkellä noin 10km/h, mikä oli panssaritaisteluohjesäännön mukainen.
Tiger pysyi tiellä mutta meni lunastuskuntoon, kanuunan putki vääntyi luokille ja telaketjut katkesivat. Poika joutui olemaan sotasairaalassa reilun viikon ja täydellinen paraneminen mukaan lukien sotapsykoosi ja -neuroosi kesti pari vuosikymmentä. Vieressä istunut vääpeli pääsi sairaalasta oltuaan tarkkailussa yhden yön, mustelmat ja säryt paranivat hänellä parissa viikossa.
Kävin jo onnettomuuspaikalla katsomassa panssarivaunuja ja raatoja ja mieleeni tuli välittömästi ajatus siitä miten olisi käynyt jos poika olisi ajanut Krupp Sportia tai Sotkaa törmäyshetkellä. Ilmeisesti ruumiita olisi tullut nykyistä vähemmän.
Seuraavana päivänä Krupp lähti vaihtoon ja sen tilalle hankittiin huomattavasti uudempi ja tulivoimaisempi tankki. Oli suorastaan hauskaa hieroa rauhaa Moskovassa ja tarjota sotakorvauksina noin 20 vuotiaita, 300000 km arolla ajettuja Kruppeja. Aluksi eivät meinanneet ottaa vakavasti, mutta kun tilanne selvisi niin kohtelu oli suorastaan ruhtinaallista. Erityismaininnan ansaitsee Molotov, jonka kanssa olin hieman aiemmin tehnyt sopimuksen ja muisti minut vielä.
Harmitti tavattomasti kaikki se lisävaiva mitä sodan seurauksena syntyi, mutta sittenkin olen tyytyväinen että pojat ajoi Tigeriä, Sotkan tai Kruppin vivuissa asiat olisivat hyvin paljon huonommin.
kiitos kevennyksestä.
Ja tottahan se on, ei riitä että auto suojelee kuljettajaansa ja matkustajiaan, sen pitäisi suojella muitakin, oikeasti.
hyvätuloisille, köyhät kuolkoon Ladoissaan ja Tojotissaan?
Hyvin sanottu!
Kuin minun suustani.
Onko tässä kuva siitä teidän maailman turvallisimmasta ja lujasta audista?
http://babes.flabber.nl/?album=/audi_crash&page=1&
eikö tuo airbag ratissa ole lauennut?
...rumanväriset penkit Audissa, tuollaiset siniruudulliset oksetukset.