Elämä TE-keskuksen, kelan ja sosiaalitoimen hylkypäätösten jälkeen, onko tämä enää elämää?
Eli, yllättäen TE-keskus päätti etten ole oikeutettu enää työttömyyskorvaukseen. Tämä tapahtui viime joulukuussa. Päätös ahdisti aika lailla ja vituttikin ottaen huomioon että olin parivuotta aiemmin nimenomaisesti selvitellyt tilannetta tällaisen varalta. Silloin sanottiin että estettä ei ole jos täytän yleiset työttömyysehdot ja ei pitäisi olla probleemaa. Kyselin sitten joulukuussa TE-keskuksesta ihan muuta asiaa kun minulta yllättäen pyydettiinkin selvityksiä ja työttömyysturva katkaistiin. ?
Tietenkin tuli hirveä huoli kuinka selviän eteenpäin. Menin sitten lääkäriin tuttavani kehotuksesta ja lääkäri kirjoittikin sairaslomaa. Kela vaati erikoislääkärin lausuntoa ja kun sain sen niin kela epäsi oikeuden sairauspäivärahaan. Perusteluina oli mm se että kun en suostunut syömään mielialalääkkeitä enkä kokenut tarvetta terapiaan joten en siis ollut tarpeeksi työkyvytön.
Olen sitä ikäpolvea joka ei ensimmäisenä tartu pilleripurkkiin. Järjetön tilanne, rahaa olisi ollut käyttää kalliiseen terapiaan mutta en vieläkään tajua pointtia miten se olisi auttanut tilannettani. Kulkea pillerihuurussa ja höpötellä terapiassa... ongelma oli ihan arkipäiväiseen liittyvää, mistä saan ruokaa, kuinka kykenen pitämään asunnon ym.
Lain mukaan en ole tässä tilanteessa oikeutettu toimeentulotukeen. Jotta saisin siihen oikeuden niin ainoa ratkaisu olisi erota ja yrittää löytää asunto. Ei taida luottotietonsa menettäneelle olla kovinkaan helppoa.
Syyt siihen miksi perheen talous romahti näin, puidaan jatkossa tuomioistuimessa mutta aikaa palaa eikä mitään voi.
Kaiken lisäksi lapseni kuoli vaikeaan sairauteen 2007 kesällä ja kun heti syksyllä en vielä jaksanut lähteä edelliseen pätkätyöhön, niin sitäkautta menetin työni. Hautajaiset olivat syyskuun alussa ja työt olisi pitänyt aloittaa elokuun puolessa välissä. En vaan jaksanut silloin.
Kuulostaa surkealta mutta haluan kirjoituksellani tuoda esiin kuinka epäoikeudenmukaisesti tämä yhteiskunta toimii. Minä en enää halua koskaan kuulla juhlapuheita siitä kuinka Suomi on hyvinvointivaltio jossa kaikille taataan elämä ja perustoimeentulo.
Ainoa ratkaisu joka korjaisi tilenteeni olisi saada työtä. Ei vaan tärppää vaikka haen kaikkia sellaisia paikkoja johon koulutukseni riittää. Niin, ja kun en ole virallisesti työttömyystilastoissa niin mitkään työvoimakoulutukset ym eivät koske minua!
Hyvää päivän jatkoa, lenkki raittiissa ilmassa antaa taas voimaa taapertaa.
Eli, yllättäen TE-keskus päätti etten ole oikeutettu enää työttömyyskorvaukseen. Tämä tapahtui viime joulukuussa. Päätös ahdisti aika lailla ja vituttikin ottaen huomioon että olin parivuotta aiemmin nimenomaisesti selvitellyt tilannetta tällaisen varalta. Silloin sanottiin että estettä ei ole jos täytän yleiset työttömyysehdot ja ei pitäisi olla probleemaa. Kyselin sitten joulukuussa TE-keskuksesta ihan muuta asiaa kun minulta yllättäen pyydettiinkin selvityksiä ja työttömyysturva katkaistiin. ?
Tietenkin tuli hirveä huoli kuinka selviän eteenpäin. Menin sitten lääkäriin tuttavani kehotuksesta ja lääkäri kirjoittikin sairaslomaa. Kela vaati erikoislääkärin lausuntoa ja kun sain sen niin kela epäsi oikeuden sairauspäivärahaan. Perusteluina oli mm se että kun en suostunut syömään mielialalääkkeitä enkä kokenut tarvetta terapiaan joten en siis ollut tarpeeksi työkyvytön.
Olen sitä ikäpolvea joka ei ensimmäisenä tartu pilleripurkkiin. Järjetön tilanne, rahaa olisi ollut käyttää kalliiseen terapiaan mutta en vieläkään tajua pointtia miten se olisi auttanut tilannettani. Kulkea pillerihuurussa ja höpötellä terapiassa... ongelma oli ihan arkipäiväiseen liittyvää, mistä saan ruokaa, kuinka kykenen pitämään asunnon ym.
Lain mukaan en ole tässä tilanteessa oikeutettu toimeentulotukeen. Jotta saisin siihen oikeuden niin ainoa ratkaisu olisi erota ja yrittää löytää asunto. Ei taida luottotietonsa menettäneelle olla kovinkaan helppoa.
Syyt siihen miksi perheen talous romahti näin, puidaan jatkossa tuomioistuimessa mutta aikaa palaa eikä mitään voi.
Kaiken lisäksi lapseni kuoli vaikeaan sairauteen 2007 kesällä ja kun heti syksyllä en vielä jaksanut lähteä edelliseen pätkätyöhön, niin sitäkautta menetin työni. Hautajaiset olivat syyskuun alussa ja työt olisi pitänyt aloittaa elokuun puolessa välissä. En vaan jaksanut silloin.
Kuulostaa surkealta mutta haluan kirjoituksellani tuoda esiin kuinka epäoikeudenmukaisesti tämä yhteiskunta toimii. Minä en enää halua koskaan kuulla juhlapuheita siitä kuinka Suomi on hyvinvointivaltio jossa kaikille taataan elämä ja perustoimeentulo.
Ainoa ratkaisu joka korjaisi tilenteeni olisi saada työtä. Ei vaan tärppää vaikka haen kaikkia sellaisia paikkoja johon koulutukseni riittää. Niin, ja kun en ole virallisesti työttömyystilastoissa niin mitkään työvoimakoulutukset ym eivät koske minua!
Hyvää päivän jatkoa, lenkki raittiissa ilmassa antaa taas voimaa taapertaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kansnedustajatasolla ja nokia ym rikat, jotka eivät näe köyhyyttä, eivät he siitä tiedäkkään, ja kuvittelevat ettei niitä voi olla.
Todellisuutta he eivät näe ja ihmisen hätää, kun heillä on rahaa.
Sen tähden köyhyys lisääntyy, kun kukaan ei sitä näe sellainen joka asialle voisi tehdä jotain. On turhaa huutaa menkää töihin kun niitä palkkatöitä ei ole. Ilmaistöitä saa tehdä ja jopa niihin pakotetaan, mutta se ei köyhyyttä poista, koska siitä ei saa palkkkaa.
Jos pohjoismainen hyvinvointimalli ja "tämä epäoikeudenmukainen yhteiskunta" on pelkkä vitsi, niin missä asiat ovat mielestäsi hoidettu merkittävästi paremmin?