Helluntailaisten ristisymboli

RE:Helluntailaisten ristisymboli

- ristisymboleja on ainakin vapaakirkolla, babtisteilla, hellareilla, evluteilla.

Miksi sinua kiinnostaa tivata juuri hellareilta ristin merkitystä?

Kyselee Jh uteliaana.

Kuulemani mukaan heillä tyhjä risti muistuttaa siitä, että Jeesus on sovitanut ristillä ihmiskunnan syntivelan.
Tyhjä risti/hauta merkitsee myös ylösnousemusta.

Tästä löytyy selitystä ristin merkityksestä:

Risti

1. Ristiinnaulitseminen oli vanhalla ajalla kaikkein julmin ja samalla häpeällisin kuolemanrangaistusmuoto. Se siirtyi foinikialaisilta ja karthagolaisilta kreikkalaisille ja roomalaisille, ja viimeksi mainitut käyttivät sitä yleisesti orjien, katurosvojen ja kapinallisten rangaistuskeinona, mutta Rooman kansalaisiin sitä ei ulotettu. R. (lat. crux, kreik. stauros) merkitsee häpeä tai kidutuspaalua, ja sen muoto vaihteli suuresti. Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa on epäilemättä käytetty neliosaista r:iä, jonka muodosti kaksi toisiaan vasten suorakulmaisesti asetettua puuta. Lyhyeen yläpäähän roomalaiset tavallisesti kiinnittivät taulun, johon oli kirjoitettu kuolemanrangaistuksen syy. Tuomitun täytyi itse kantaa r:nsä, «Joh. 19:17». Huumausjuoman (mirhalla sekoitetun viinin) antaminen tuomitulle ristiinnaulitsemispaikalla, «Mark. 15:23», oli erityisesti juutalainen, todennäköisesti «Sananl. 31:6»:een perustuva tapa. Jeesus ei sitä ottanut, koska hän tahtoi kärsiä ja kuolla täydessä tajussaan. Tuomittu riisuttiin vyötäisiä myöten ja nostettiin nuorien ja tikapuitten avulla ylös ja sidottiin lujasti köysillä. Sitten käsivarret ojennettiin poikkipuulle ja kädet naulattiin nauloilla. Usein myös jalat lävistettiin nauloilla ja kiinnitettiin ristinpuuhun. "Tässä asennossa, ruumis pingoitettuna liikkumattomaksi, alttiina päivänpaahteelle ja kalvavalle janolle, hirvein ahdistuksin, joita aiheutti veren tunkeutuminen päähän ja sydämeen, ristiinnaulitut kuolivat vitkallisen, tuskallisen kuoleman. Useimmat kestivät 12-24 tuntia, jotkut kauemminkin." Vapahtajan kärsimyksiä lisäsi myös sirokkotuuli. Raamatussa kerrotaan, että aurinko pimeni. On usein väitetty, ettei pääsiäisen, täysikuun aikana voi auringonpimennystä tapahtua, mutta se, joka tuntee itämaitten kevätsirokon tomupilvet, tietää kyllä, että se kykenee joskus pimentämään auringonvalonkin. Sirokkopäivinä on myös harvinaisen paljon janoisia kärpäsiä, varsinkin ns. hietakärpäsiä. Nämä eivät varmastikaan jättäneet Jeesuksen verihaavoille ruoskittua selkää rauhaan. Jeesusta itseäänkin vaivasi hänen ristillä riippuessaan sirokkopäivän tyypillinen jano, niin että hän pyysi juotavaa ennen kuin saattoi kovalla äänellä huutaa pelastustyönsä ratkaisevan sanan: "Se on täytetty!"
2. Kun Jeesus täytti lunastustyönsä kärsien ja kuollen r:llä, niin tähän sanaan sisällytetään kaikki, mitä hän meidän tähtemme on kärsinyt, «Ef. 2:16»; «Hepr. 12:2», ja siitä on tullut kristityille Kristuksen meille tuoman pelastuksen vertauskuva ja samalla myös kaiken pelastusjulistuksen keskus, «Gal. 6:14»; «1. Kor. 1:17» s.; «1. Kor. 2:2».
3. Mutta myös kaikkia vaivoja, varsinkin vainojen tuottamia kärsimyksiä, joita kristityt saavat kestää Herran tähden, sanotaan r:ksi, «Matt. 10:38»; «Matt. 16:24»; «Mark. 10:21»; «Luuk. 14:27». Hänen r:nsä vihollisia ovat ne, jotka eivät hyväksy Kristuksen lunastustyötä eivätkä tahdo kärsiä hänen tähtensä, «Fil. 3:18»; «Gal. 6:12».
4. Jos uskossa oleva jälleen lankeaa, niin se on Kristuksen uudelleen ristiinnaulitsemista, «Hepr. 6:6».
5. Vanha ihminen, «Room. 6:6», ja liha, «Gal. 5:24», on uskovaisissa ristiinnaulittu.

Aapeli Saarisalo: Raamatunsanakommentaari

2. Moos. 20:4, 5, KR-38: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” (Jumala kielsi kansaansa tekemästä kuvaa, jonka eteen ihmiset voisivat kumartua.)

W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words, Lontoo 1962, I osa, s. 256:

”[Kahdesta hirrestä tehdyn ristin] muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä sen naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen). 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu oli tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.”