Ajatelkaapa aten kannalta uskontoanne esimerkiksi päivän ajan (kyllä uskonne tämän ajan kestää). Pohtikaa, että jos kuolemanne jälkeen mitään ei olekkaan eli paljastuisi, että olittekin olleet väärässä koko "maallisen" elämänne ajan. Mahdollisuudet ovat teoriassa 50/50. (Nykäsen Matille ne on tietenkin 50/60), mutta Matti onkin vähintään 10 % edellä kaikkia meitä "kuolevaisia".
Ihan siis teoriassa, mitäpä tuumaisitte, jos olisittekin olleet väärässä?
Ihan siis teoriassa, mitäpä tuumaisitte, jos olisittekin olleet väärässä?
Vastaukset 60
Vanhimmat
eli sinä et uskonut Jumalan ilmoitusta ja joudut helvettiin! Minua ei keljuta yhtään, koska olen saanut elää mahdottoman hyvän, vauraan elämän, eikä minulta ole puuttunut mitään. Elämässäni on ollut ihmeellinen siunaus uskallan sanoa jopa muillekin. JOs kuolen ja ei ole mitään , mitä sitten?
Mutta sulla tulee ongelmia varmasti, sillä minä TIEDÄN lunastajani elävän!
"olen saanut elää mahdottoman hyvän, vauraan elämän, eikä minulta ole puuttunut mitään"
Hassua, niin minäkin. Yritän elää jokaisen päivän täysillä, nauttia läheisteni seurasta ja elämästä yleensä. Vauraudella en tarkoita pelkästään rahaa, vaan myös terveyttä, rakkaita ihmisiä jne. Minä en nimittäin usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään.
"Mutta sulla tulee ongelmia varmasti, sillä minä TIEDÄN lunastajani elävän!"
Juuri tämän tyyppisiä vastauksia odotinkin! Siksi heitin haasteen uskoville, jotta he ymmärtäisivät ateistien näkökulmasta asian.
Ateisitin ja uskovaisen on turha keskustella, jos uskovainen TIETÄÄ, eikä kuuntele ja keskustele, vaan saarnaa yksipuolisesti ja yrittää käännyttää keskustelukumppanit uskovaisiksi. Monesti ateistista tuntuu kuin yrittäisi keskustella onnettomuuden jälkeen shokissa olevan kanssa. Tai monesti keskustelu on pinnallista juupas eipäs -keskustelua.
Totuutta kai kaikki kuitenkin etsimme?
sitten kun kuolet ei olekaan mitään! Minä vastasin että minulta ei ole puuttunut mitään elämäni on ok, ja kun kuolen elämäni silloin on laadukasta, koska taivas on hieno paikka. Mutta kun sinä kuolet niin, jos et ole ns.Kristuksessa sinua kohtaa kadotustuomio. Tätä me uskovaiset aina toistamisen yritetään sanoa, uskokaa jo mitä on tulossa!
ps. kadotus ilmoitettu Raamatussa ja tässä linkki jossa eräs uskovainen kertoo mitä Jumala hänelle näytti kadotuksesta, ihan sama kuin Raamatun ilmoitus! Googleta 6590516484582845025#
Niin, minä olen elänyt hyvän ja antoisan elämän nimenomaan tässä päivässä, en ajattele mitään olematonta tuonpuoleista. Jos sellainen sattuu olemaan, niin so what? Täysin yhdentekevää, sillä kaiken toivomani olen jo oikeastaan saavuttanut.
Niin, lisäksi voisin vielä mainita, että me ateistit emme usko jumalaan, emme siis myöskään taivaaseen sellaisena kuin te uskovaiset sen käsitätte. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun ihminen kuolee, kaikki on ohi. Ei ole taivasta, ei helvettiä. Uskokaa nyt jo mitä on tulossa! (Myönnän, menee sivuun aiheesta, mutta itsehän aloitit.)
luulee, että kun en usko että kettu on tuossa sitä ei ole, eikä se siis voi syödäkkään minua!
Olet pelkuri kun et uskalla tutkia Raamttua, josta koko maailma on saanut hyvää hyvän päälle! Jumala on HYVÄ JUMALA! Varo kadotustuomiota se ei sillä kohdaltasi väisty, että sanot minä en usko siihen. Uskoi tai et se on todellisuutta jokaisen kohdalla joka ei usko!
Kiinassa tulee uskoon eli uudestisyntyy joka päivä 30.000 kiinalaista ja Islamin usko murtuu koko ajan. Paitsi tietenkin uuspakanallisessa Suomessa, missä kaikki otetaan iloiten vastaa. Ihan vain pienen vinkkinä!
Jos minua uhkaa konkreettinen, olemassa oleva vaara, en todellakaan kuvittele selviäväni siitä panemalla pääni piiloon. Mitä sinä ajattelit kun tuollaisen vertauksen keksit?
Ehkäpä olen pelkuri, sillä "Raamttua" en ole koskaan lukenut, Raamattua olen. Löysin paljon keskenään ristiriidassa olevia elämänohjeita, melkoisen mielikuvituksellisia tarinoita ja epäuskottavia henkilöitä. Jaa, yksi neuvo kuulosti hyvältä: "Tee toisille niinkuin tahtoisit itsellesi tehtävän". Sääli, että te uskovaiset, ainakin tällä palstalla häiriköivät, ette noudata opuksenne käskyjä.
Sinä sanot että jumala on. Minä sanon että jumalaa ei ole. Emme voi todistaa kummankaan lausumaa oikeaksi tai vääräksi. Vai voimmeko? Onko sinulla esittää jokin 100% varma, luotettava todiste jumalan olemassaolosta? Sitä helvettikokemuslinkkiä tai muitakaan vastaavia näkyjä/unia en kelpuuta. Aivan, mahdoton tehtävä.
Mitäpä jos vain sopisimme, että sinä uskot ja minä en usko? Mitäpä jos sinä uskoisit jollakin muulla palstalla?
kun tulee Raamatusta puhe, niin seuraavassa linkissä voi tuohon valtavaan ihanaan kirjaan sitten tutustua. Ja tämä linkki on yksi miljoonista...
http://raapustus.net/?id=101#leiju
Sinä:Hassua, niin minäkin. Yritän elää jokaisen päivän täysillä, nauttia läheisteni seurasta ja elämästä yleensä. Vauraudella en tarkoita pelkästään rahaa, vaan myös terveyttä, rakkaita ihmisiä jne. Minä en nimittäin usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään.
Ei millään pahalla, mutta tässä maassa on paljon työttömiä, jotka eivät elä hyvällä tulotasolla. Ei sellainen voi uskoa kuolemnjälkeiseen elämään, jolta usko puuttuu.
Jumala ei ole tarkoittanut, että kaikki ymmärtäisivät Raamattua, koska usko tulee Häneltä lahjana, eikä ihmisen sisältä. Kun ihmisellä on uskoa, kirjan viisaudet avautuvat hänelle paremmin. On siellä selkeitäkin viisauksia, kuten: Viina on viisasten juoma.
Itse olen ateistisesta perheestä lähtöisin, ja uskon lahjaksi saanut ihminen, joten tiedän kyllä miten se ajattelu ateisteilla menee, mutta en tarkoita yleistää, koska en yleistele ihmisiä samaan massaan kuuluviksi koneiksi, vaan kaikki ovat ihmisiä.
tulikin. Kiitos!!!!
"Jumala ei ole tarkoittanut, että kaikki ymmärtäisivät Raamattua."
Jahve siis loi maailman ja TIESI etukäteen että osa menee helvettiin.
Kyse on siis eräänlaisesta kultapossu-kerhosta.
Olenko minä väittänyt, että tienaisin paljon? Tai että olisin jotenkin hyvätuloinen? Silloin, kun elin pelkällä opintotuella tai minimaalisen pienellä palkalla, opin arvostamaan nimenomaan muita asioita kuin rahaa. Minulle vaurautta on esimerkiksi hyvät suhteet läheisiin.
Ja sepä se, minulla ei ole mitään uskoa.
olen uskovaisen kodin kasvatti ja entinen uskovainen itsekin, silmäni kuitenkin avannut ja rauhan ja tasapainon löytänyt. Joten minäkin voisin väittää tietäväni yhtä ja toista uskovaisen ajatusmaailmasta.
No millä periaatteella jumala jakaa tätä uskon lahjaa? Miksi ja miten jumala päättää kenelle lahjoittaa uskon ja kenelle ei?
Kyllähän Raamatussa on selkeitä ja suhteellisen viisaitakin neuvoja jos niitä tarkastellaan yksittäisinä tapauksina. Mutta kokonaisuutta on mahdoton arvostaa, kun viisaus kumotaan joskus jopa seuraavassa lauseessa.
"Pekalla on punainen pallo. Pekka leikkii pallollaan. Pekan pallo ei ole punainen."
Ei ole mitään perustetta olettaa, että todennäköisyys kuolemanjälkeisen elämän ja kuolemaan päättyvän elämän välillä olisivat 50/50. Vastaavanlaista olisi väittää, että lotossa on 50/50 todennäköisyys voittaa päävoitto tai olla voittamatta.
Kuoleman jälkeistä elämää on tai tai sitten ei ole - eikö todennäköisyys ole molemmille mahdollisuuksille 50 % eli yksi mahdollisuus 2:sta.
Lotossa mahdollisuus voittaa päävoitto on yksi mahdollisuus noin 39 000 000:sta.
Ei se noin mene. Todennäköisyys perustellaan jollain, ei oteta hatusta.
Kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole minkäänlaista näyttöä. ei minkäänlaista vaikka varmasti on tuhansia vuosia yritetty löytää jotain todistetta.
Sanoisin että todennäköisyys kuolemanjälkeiselle elämälle on luokkaa 10exp-1000 tai vähemmän.
"eikö todennäköisyys ole molemmille mahdollisuuksille 50 % eli yksi mahdollisuus 2:sta."
Ei ole. Se, että on olemassa kaksi erillistä mahdollisuutta, ei vielä kerro mitään niiden tapahtumien suhteesta. Nopassa jonkun yksittäisen silmäluvun todennäköisyys 1/6. Todennäköisyys kuitenkin muuttuu huomattavasti, jos noppa on painotettu. Meillä ei ole mitään tietoa siitä, onko elämän jälkeisen elämän kolikon painotus millainen. Siksi sille asialle ei ole edes olemassa todennäköisyyttä, jos halutaan pysyä koko mahdollisuusavaruudessa. Kuitenkin ihmisen elämä on selkeästi kytköksissä aivoihin. siitä kytköksestä todistaa se, miten aivojen sorkkiminen vaikuttaa ihmisen siihen, miten ihminen kokee elämän. Tietysti voidaan aina vedota johonkin havaitsemattomaan sieluun, mutta olisi aika kummallista, jos sielu muuttuisi aivoissa tapahtuvien muutosten mukaan.
"Lotossa mahdollisuus voittaa päävoitto on yksi mahdollisuus noin 39 000 000:sta. "
Lotossa on mahdollista olla voittamatta päävoitto tai voittaa se. Tuota edellä esitettyä logiikkaa mukaillen mahdollisuus olisi 50/50
"Ei se noin mene. Todennäköisyys perustellaan jollain, ei oteta hatusta."
Kumpi vaihtoehto on otettu hatusta?
Ei tiedetä, onko kouleman jälkeisen elämän todennäköisyys 50%. Se voi yhtä hyvin olla mitä tahansa nollan ja 100% välillä.
Todennäköisyyslaskentaa ei siis voida käyttää? Ja kun sitä pystyisi käyttämään, niin tulos olisi toiselle vaihtoehdolle 0 % ja toiselle 100 %, näinkö?
No, pointti oli teoriassa antaa molemmille vaihtoehdoille 50 % mahdollisuudet.
lotossa tai et, mahdollisuuus siis on 50-50 ? Vai mätääkö ajattelusi jossain?
"Todennäköisyyslaskentaa ei siis voida käyttää?"
Oikein.
"Ja kun sitä pystyisi käyttämään, niin tulos olisi toiselle vaihtoehdolle 0 % ja toiselle 100 %, näinkö?"
Ei.
Minulla on kyllä sisäinen varmuus, olen uskossa.
koska järki sanoo,ettei tämä kaikki ole voinut tulla tyhjästä
vaan tällä kaikella täytyy olla jokin tarkoitus!
"vaan tällä kaikella täytyy olla jokin tarkoitus!"
Mutta atet osaavat ajatella näin, he pystyvät ottamaan huomioon mahdollisuuden, että kaikki on voinut syntyä "tyhjästä" ja millään ei ole mitään "tarkoitusta".
kerroppa nyt sitten mikä on kaiken perimmäinen tarkoitus?
Mikä on ihmisen tarkoitus, mikä on jumalasi tarkoitus, mikä on maailmankaikkeuden takroitus.
Mikä on galaksin ngc 7331 tarkoitus?
http://apod.nasa.gov/apod/ap091024.html
Eipä taida vastauksia tulla. Elämän tarkoitus on elämä itsessään. Ei sen kummempaa. Kun elämä päättyy sen tarkoitus päättyy.
Miksi kaikella täytyy olla tarkoitus? Koska sinä haluat, niinkö?
Mitä tarkoitusta sille keksit, että avaruudessa kolaroidaan kaiken aikaa? Kosmisia törmäyksiä tapahtuu, ne muokkaavat planeettakuntia, synnyttävät galakseja jne.
http://www.ursa.fi/blogit/ta/index.php?m=200907
Kuinka voi ajatella TÄMÄN KAIKEN syntyneen tyhjästä???
Onpa lohduton näkemys,jos meillä ei ole mitään tarkoitusta..
Määrittele tyhjä.
Määrittele tarkoitus.
Itselläni ne olivat keskustelussa lainausmerkeissä tarkoituksella "tyhjä" ja "tarkoitus", koska ne olivat edellisen kirjoittajan sanoja, jotka viittasivat mielestäni hänen uskonnolliseen näkemykseensä tyhjyydestä ja tarkoituksesta.
Jossakin mielessä se on lohdutonta, ettei meillä ole mitään tarkoitusta, mutta mitään ennalta määrättyä tarkoitusta ei näytä olevan.
Mulle elämän "tarkoitus" on elää mahdollisimman mielenkiintoista elämää. Pitää huolta omaisista ja vähän muistakin välillä. Itseään tietenkään unohtamatta.
Antaa läheisille ja ystäville lämpöä ja välittämisen tunnetta. Sekä huolehtia ympäristöstä ja muistakin eläimistä kuin vaan ihmisistä.
Avaa silmäs ja näe luonnonkiertokulku. Sillä sitä näet heti kun vaan avaat silmäs.
Pitääkö olla tarkoitus että me ymmärtäisimme tämän kaiken tarkoituksen? Mutta on varmaan sattuma kun luet tätä. Mutta miten monta sattumaa pitää olla että pystyt lukemaan, ymmärtämään, hengittämään, syömään jne. Jo jokaisessa ihmisessä pitää olla miljoonia sattumia että olevat olemassa ja sama kaikessa muussakin. Jos sattuman järjestäminen on noin helppoa niin miksi me ihmiset emme ole vielä tehneet itsestämme niin ylivertaisia ettemme sairastuisi, sotisi, näkisi nälkää ja muita yleviä asioita. Olemme vain liian yksinkeraisia ja lapsellisia että ymmärtäisimme tämän kaiken tarkoituksen vaikka se olisi nenämme edessä koko ajan.
Jokainen ihminen tietää itse mitä tarkoitusta itselleen hakee, mutta uskovaisen täytyy kertoa totuus uskonasioita, täällä niistä valhdellaan ja niille haistatellaan, ilman mitään tajua uskon todellisuudesta.
Tarkoitus on ihmisellä löytää tie taivaaseen.
kiviaines törmäilee, ja hajoilee, ja niiden radat, syyt ja tarkoitukset voi tietää vain yksin Jumala.
*tiedän etten ole olemassa*tiedän etten ole olemassa*tiedän etten ole olemassa*tiedän etten ole olemassa*tiedän etten ole olemassa...
Tästä ketjusta huomaa selvästi uskovaisen ja ateistin ajattelumaailman eron. Uskonnot ja erilaiset jumaluudet on seurannut ihmistä todella kauan, ilmeisesti tärkeä ominaisuus aivoissamme evoluution kannalta. En keksi muuta syytä sen suosiolle kansakunnasta riippumatta. Kaikki kansat harrastavat uskontoja, keksivät jonkinlaisen yliluonnollisen olennon ja uskovat siihen. Usko näkyy erilaisina käyttäytymisrituaaleina tätä mielikuvitusolentoa kohtaan. Kaikki tuhannet uskonnot ovat samanlaisia, myös meidän kotoinen uskonto.
Tuo 50-50 väite kaipaa tarkennusta. Sama logiikka on seuraavassa. 230 metrin päässä on golfreikä. Mätän driverilla sinnepäin. Joko pallo menee reikään tai sitten ei, eli mahdollisuus on 50-50. Tuo luku kuvastaa vain vaihtoehtojen määrää ei todennäköisyyttä. Arvioisin 230 metrin päästä hole in onen mahdollisuudeksi vähemmän kuin 50% :D Yllä esitty 1x10^-1000 % on lähempänä totuutta..
Nyt, tässä haasteessa, siis teoriassa, annamme molemmille vaihtoehdoille samat mahdollisuudet. Jompi kumpi on totta, mutta kumpi? Voisivat uskovaisetkin katsoa aten kannalta asiaa ja hyväksyä heidänkin näkemyksensä, ja myöntämään tällä hetkellä olevan tilanteen, joka teoriassa on 50/50.
Miksi vaatia uskovaista näkemään asia ateistin kannalta, jos ateisti ei pysty näkemään asiaa uskovaisen kannalta. Minun ainakin on vaikea, ellei suorastaan mahdoton ns. asettua uskovaisen saappaisiin.
Ihan siis teoriassa, mitäpä tuumaisitte, jos olisittekin olleet väärässä?
Vaikka yleensä olen hyvinkin eläytymiskykyinen, niin nyt en pysty siihen. Täytyypä miettiä oikein ajan kanssa. Kerrotko sillä välin oman kantasi?
Kokonaiskuvan hahmotus ei vaan uskovaiselta onnistu ja siksi pitää kaivaa joku "jumala" selittään kaiken.
Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, mutta olen ateisti. Voisinhan alkaa uskovaiseksi, mutta se olisi teeskentelyä - minultahan puuttuu usko - eihän se muuta minua millään lailla.
Jos hyvät ihmiset tuomitaan uskonnon perusteella, niin herää kysymys, minkä uskonnon perusteella. Varmuuden vuoksi pitäisi uskoa kaikkiin mahdollisiin uskontoihin, toisaalta jokin uskonto sanoo, ettei saa olla muita jumalia.
Kyllä näillä mennään, vaikka hornaan asti, jos ei muuta voi!
Uskova uskoisi, että taivas on ja iankaikkinen elämä. Jos kuoleman jälkeen ei olis mitään? Ei hän vois pettyä, kun ei olis enää olemassa, ei hän myös vois harmitella että eli elämän hukkaan uskovaisena. Ateisti sitä vastoin pettyy suuresti ja iankaikkisen kohtalokkaasti, huomatessaan sokeutensa ja havahtuessaan olevansa iankaikkisesti helvetissä ja tietää uskovien olevan onnen paikassa. Uskova ei siis tässäkään tapauksessa menettäisi mitään. Ateistilla on mahdollisuus menettää ja paljon.
"Ateisti sitä vastoin pettyy suuresti ja iankaikkisen kohtalokkaasti, huomatessaan sokeutensa ja havahtuessaan olevansa iankaikkisesti helvetissä ja tietää uskovien olevan onnen paikassa."
Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, mutta olen ateisti. Voisinhan alkaa uskovaiseksi, mutta se olisi teeskentelyä - minultahan puuttuu usko - eihän se muuta minua millään lailla.
Jos pidät itseäsi hyvänä ihmisenä, huomaa mitä Jeesus sanoi, kun joku kutsui häntä näin:´Hyvä opetteja!
Jeesus sanoi, että älä kutsu minua hyväksi, sillä Jumala yksin on hyvä! Meneekö monimutkaiseksi, ei se mene, kun Pyhä Henki sen sinulle ´kaanaankielellä´ sanottuna kirkastaa.
Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen. Ihmisyyttään Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi,
että älä sano minua hyväksi sillä Jumala yksin on hyvä!
Jeesuksessa ei ollut mitään syntiä, mutta hän oli syntisen lihan kaltaisuudessa täällä, ja siksi voi täydellisesti pelastaa ne jotka häneen uskovat!
Jeesus tiesi mitä ihmisessä on Joh. 2:24-25 Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki , eikä tarvinnut kenenkään todistusta itsestään, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on!
Usko muutta sinut täysin, Sana sanoo, että te tulette jumalallisesta luonnosta osalliseksi! Sana sanoo myöskin, että sinusta tulee uusi luomus, katso mikä on vanhaa on kadonnut ja uusi on sijaan tullut!
Samoin sinut siirretään kuolemasta elämään ja sen tekee yksin Jumalan voima! Älä pelkää hän on äärettömän hyvä Jumala, ja hän rakasti sinua niin, että antoi oman elämänsä Kristuksessa pois, jotta sinä saisit takaisin sen mikä sinulle kuuluu!!
Ota se vain yksinkertaisesti vastaan, pyydä häneltä itsellesi tuota kaikkea ja tulet sen saamaan, aivan varmasti.
Ihan sama jumalille tai muille ihmisille, mutta itseäni ei voisi pettää.
"Ateisti sitä vastoin pettyy suuresti ja iankaikkisen kohtalokkaasti, huomatessaan sokeutensa ja havahtuessaan olevansa iankaikkisesti helvetissä ja tietää uskovien olevan onnen paikassa."
Paitsi, jos uskoisit väärään jumalaan ja jumala heittäisi väärään jumalaan uskomisesta helvettiin ja muut taivaaseen.
Kristuksessa asuu piru, kun sallii tämänkin päivän hirveät tapahtumat.
Ota se vain yksinkertaisesti vastaan: Jeesus EI auta sua, vaikka olit Jenkkisotias, tai sikatautipotilas!
Jeesus vastaan, vasta uuniin, ja tuli perään.
Niin, entä tosiaan toisinpäin. Olen elänyt hyvän elämän, kunnioittanut lähimmäisiäni, rakastanut läheisiäni, ollut ystävällinen vieraillekin, en ole syyllistynyt yhteenkään suurempaan rikokseen (olen ajanut autolla ylinopeutta ja kävellyt punaisia päin, mutta siinä suurimmat), olen käyttänyt sinun olettaman jumalasi minulle antamaa lahjaa, vapaata tahtoa ja todennut että yhdestäkään jumalasta ei ole tarpeeksi todisteita, että moisiin uskoisin.
Mitäpä tuosta suht koht hyvästä elämästä on palkintona? Noh, ikuinen kidutus helvetissä, tietenkin. Ihan vain sen takia kun en rakastanut jumalaa jolle en ole löytänyt missään vaiheessa minkäänlaisia todisteita.
Reilu peli, silti jumalasi on moraaliton ja sadistinen kusipää.
Rupes sitten evankeliumia pukkaan taas,
omilla sanoilla puhuminen on vissiin kiellettyä.
Jos te olette oikeassa niin se on aivan sama minne joudun
koska yläkerta ja alakerta on ikuisia=hirvittävää kidutusta kumpainenkin.
Elämän Eväät voit sitten olla selittämättä siitä taivaasta sanaakaa,luettu jo.
Tämä ei ollut kysymys vaan toteamus.
Voisi vain kuvitella, kuinka suuri pettymys pyhässä sodassa kuolevalle Osama Bin Ladenille olisi, kun Pietari sanoisi, että Osama joutuu nyt helvettiin, kun tappoi elämänsä aikana, vaikka toinen uskonto lupasi pääsyä suoraan paratiisiin, jos kuolee pyhässä sodassa.
"Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, mutta olen ateisti. Voisinhan alkaa uskovaiseksi, mutta se olisi teeskentelyä - minultahan puuttuu usko - eihän se muuta minua millään lailla."
Ei taivaaseen pääse sillä perusteella että on hyvä ihminen. Taivaaseen pääsee ainoastaan uskomalle Jeesukseen. Hyvyys tai pahuus eli omat teot ei siinä valinnassa paina mitään.
Oletko varma, että juuri sinun uskontosi on se oikea uskonto?
Ja mikä on se määrä uskovaisuutta/uskoa mikä riittää taivasosuuteen? Entä jos sinun uskosi ja tekosi eivät riitä?
Myönnettäköön että todennäköisyyslaskenta meni koulussa yli ymmärrykseni.
Mutta silti....
Eiköhän ole niin, että erilaisia mahdollisuuksia siitä mitä ihmisen kuoleman jälkeen tapahtuu on lähes ääretön määrä. Voi olla että Raamatun Jumala on totta, mutta Raamatussakin on aika ristiriitaisia käsityksiä kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Voi olla että hindut ovat totuuden jäljillä mutta sama juttu eri versioista, ja samoin juutalaisten, muslimien, jainalaisten ja kaikkien muiden uskontojen kohdalla. ja sitten mahdollisuudet ettei mikään uskonto ole oikeassa - ehkä tapahtuu jotakin mitä kukaan ei vielä tiedä. Tai sitten ei tapahdu mitään.
Kunkin mahdollisuuden todennäköisyys lähentelee siis 1/ääretöntä, eikö vain?
Varmuuden vuoksi ei siis paljon kannata lanttiaan millekään numerolle laittaa - siksi täälläkin esitetty ajatus siitä että "mitäpä siinä menettää jos uskoo Raamatun Jumalaan" tuntuu aika heppoiselta.
Ja mitäpä jos potin saavatkin he, jotka olivat rehellisiä ja ajattelivat ihan omilla aivoillaan eivätkä uskoneet kuulopuheisiin?
Minkä potin, eihän ateilla ole kuoleman jälkeen mitään pottia?
Puhuinkin nyt uskovaisten kielikuvilla. Uskovaiset uskovat saavansa voittoppotin kuolemansa jälkeen. Minä olen taipuvainen ajattelemaan että kuolemani jälkeen katoan olemattomiin.
sen ajttelu olisi tyhjyyttään kolisevaa, samantekevää ja attena kieltäisit vielä kaiken yliluonnollisenkin. Uskon pyytäminen rukoillen sydämmeensä olisi silloin viisasta, etpähän ainakaan häviäisi yhtään mitään!
"Uskon pyytäminen rukoillen sydämmeensä olisi silloin viisasta,"
Vastaavasti voisi esim. kristitylle sanoa, että toteemipaalun palvominen olisi viisasta.
"aten ajattelu olisi tyhjyyttään kolisevaa, samantekevää "
Vastaavasti voisi esim. kristitylle sanoa, että kristityn ajattely on tyhjyyttään kolisevaa, samantekevää, jos häneltä puuttuu usko toteemipaaluun.
Kristityille usko on kaikkia kaikessa, eikä millään ole mitään merkitystä ilman uskoa, siksi he eivät voi käsittää aten näkökulmaa. Siksi tämä haaste on heitetty, jotta uskovat ymmärtäisivät ateisteja, jolloin keskustelu voisi olla aitoa vuoropuhelua, mutta se lienee mahdottomuus.