voin vain kuvitella kuinka raskasta aikaa konginkankaan bussiturman kuolonuhrien vanhemmilla ja muilla omaisilla on,itselläni on myös kuollut läheinen ihminen,isoveljeni traagisesti onnettomuudessa ja hänkin oli vielä liian nuori kuolemaan,näin vuosien jälkeen siitä tapahtumasta voin sanoa että tärkeää on antaa itselle "lupa"surra ja puhua avoimesti tunteistaan.surun aikana on todella tärkeää ettei jää yksin ja suru pitää jakaa muiden läheisten kanssa,kukaan ei selviä tästä ilma muita ihmisiä!antakaa pahan olon tulla älkää piilotelko tunteitanne!vuosien jälkeen paha olo on hellittänyt ja elämä hymyilee taas,tietysti tällaista tapahtumaa ei ikinä unohda mutta tärkeää on muistella läheistään kauniisti,ajatella hauskoja muistoja ja yhteisiä hetkiä joita sai ilolla viettää...voimia teille jotka menetitte rakkaanne!!!
voimia!
tyttö80
1234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen iloinen ettei kukaan oma läheiseni kuollut, mutta todella surullinen niiden puolesta jotka menettivät oman läheisensä onnettomuudessa. Ystäväni tuttava oli menettänyt onnettomuudessa isänsä. Veljeni tuttava oli menettänyt kaksi veljeä ja isän. isänsä ja veljensä menettänyt olisi itse tullut myös mukaan Rukalle, mutta oli sairastunut juuri ennen matkaa.