Olemme sittenkin rasisteja?

Mistä puhumme, kun puhumme Suomesta? Puhumme joukosta Ruotsin itäisiä läänejä, jotka Venäjä väkivalloin riisti emämaan yhteydestä ja liitti yhteen Venäjälle jo aiemmin kuuluneen Viipurin kuvernementin kanssa perustaakseen autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan, kokonaan keinotekoisen luomuksen, jonka ainoa tarkoitus oli estää Ruotsia koskaan yhdistymästä uudelleen. Samassa tarkoituksessa Neuvostoliitto loi myöhemmin yhtä keinotekoisen Itä-Saksan valtion. Kuitenkin vuoden 1809 tragedia voidaan kenties jonain päivänä vielä korjata, harkittiinhan Ruotsin ja Suomen välistä valtioliittoa vielä niinkin myöhään kuin 1940, keskenään liittoutuneiden Natsi-Saksan ja Neuvosto-Venäjän uhan edessä. Juuri niiden tahto kuitenkin esti Ruotsi-Suomen yhdistymisen.

Kuvitelkaa Ruotsi yhdistyneenä Saksan tapaan. Kuvitelkaa kaksikielinen Ruotsi-Suomi, suomenkieli otettuna ruotsin rinnalle, kuten suomi otettiin Suomessa ruotsin lisäksi toiseksi viralliseksi kieleksi 1800-luvulla. Kuvitelkaa Pohjolan suurvalta, sotilaallisesti liittoutumaton, blokkien välissä, Naton ja Venäjän välissä, Pohjoismaiden voimatasapainon ja rauhan takaajana. Se on kaunis kuva, kaunis unelma, toteuttamisen arvoinen unelma. Vanha valtioyhteys ei ole unohtunut. Vain kaksi vuosisataa erottaa Ruotsin itäistä puoliskoa emämaasta. Historian laajemmassa perspektiivissä se on lyhyt aika. Meillä on edelleen yhteinen kulttuuri, uskonto, tavat ja arvot, sekä tietenkin ruotsi yhteisenä kielenä. Kaikki suomalaiset eivät ole kadottaneet sisäistä ruotsalaistaan - vielä. Venäjä on yrittänyt sen hävittää, samoin fennomaanit, aitosuomalaiset ja muut kansalliskiihkoilijat, jotka historiasta mitään ymmärtämättä ovat luoneet myytin "Suomenmaasta", jonka ruotsalaiset muka valloittivat, ja "Suomen kansasta", jonka ruotsalaiset muka alistivat ja jota ruotsalaiset muka vuosisatoja sortivat.

Ruotsalaisuus on orgaanista, suomalaisuus käsitettynä vastapainona sille on myöhäinen luomus, ja suomalaisuuden todellinen olemus on kaksikielinen, pysyvästi. Ruotsin valtio KASVOI keskiajalla Itämeren keskustaan, akselille, joka kulki Göötanmaasta Sveanmaan kautta Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon, Varsinais- ja Vakka-Suomeen, Satakuntaan ja Hämeeseen saakka. Meri yhdisti, ei erottanut, niin kuin ei erottanut kielikään. Yhdistäköön historia, jota emme voi unohtaa, ja maantiede, jota emme voi muuttaa, meitä tänäkin päivänä, ruotsalaisuuden päivänä. Olemme kaikki ruotsalaisia, varsinkin tänään. Hävetköön ne, jotka elättelevät ja levittävät rasistista vihaa niitä kohtaan, jotka yhä Suomessa puhuvat äidinkielenään äidinmaa Ruotsin kieltä.