Kun Suomen oli tullut aika irrottautua valtioyhdestään Venäjän kanssa, ei Ruotsi jättänyt Suomea pulaan. Itsenäinen Suomi Ruotsin ja vallanakumouksen myllerrykseen suistuneen Venäjän kanssa oli Ruotsin etu, samoin kuin venäläisen sotaväen karkoittaminen pois Suomen alueelta. Ruotsalaisten ansiosta Suomen senaatin hallituksen joukot onnistuivat voittamaan Leninin bolshevikkien tukeman punaiset ja vapauttamaan Suomen venäläisistä. Erityisen tärkeä oli ruotsalaisten upseerien osuus kenraali Mannerheimin armeijassa: he antoivat kokemattomille talonpoikaisjoukoille tuikitarpeellista sotilaallista johtamis- ja ammattitaitoa, mikä näkyi erityisesti Tampereen taistelussa. Lisäksi Mannerheimin oli helpompaa kommunikoida heidän kanssaan kuin suomalaisten.
Ruotsi tervehti valkoisen Suomen voittoa ilolla, mutta ei toisaalta hyväksynyt valkoista terroria, jota Mannerheim kyllä vastusti mutta ei kyennyt ehkäisemään, varsinkaan syrjään jouduttuaan. Ruotsin työväenliike ei hyvällä katsonut suomalaisen oikeiston toimeenpanemaa väkivaltaa, joka oli paitsi turhaa, myös äärimmäisen suurta katkeruutta kylvävää. Yhtä suurta huolta Ruotsissa herätti se saksalaissuuntaus, johon vasta itsenäistynyt maa oli suinpäin syöksynyt, ja johon Suomi tulisi palaamaan 1941. Vain ympärisvaltojen voitto marraskuussa 1918 pelasti Suomen joutumasta Saksan siirtomaaksi. Mannerheim nousi valtionhoitajaksi ja vakautti suhteet Pohjoismaihin ja länsivaltoihin. Suomen tasavallan vakiintumisen jälkeen nousi esiin Ahvenanmaan kysymys, missä lopulta päästiin kompromissiratkaisuun. 1920- ja 1930-luvuilla Ruotsin ja Suomen suhteita hiersi suomalainen nationalismi, joka pyrki Suomen ruotsinkielisten sortamiseen, sekä saksalaismielisen, suursuomalaisen äärioikeiston nousu.
Talvisodan puhkeaminen 1939 oli ruotsalaisille yhtä suuri järkytys kuin suomalaisille. Miten suomalaiset olivat antaneet tilanteen ajautua siihen pisteeseen, että syttyi sota, jonka voittamaisesta Suomella ei voinut olla mitään toivoa? Pahimmassa tapauksessa venäläiset olisivat pian Tornionjoella. Mahdollinen Neuvosto-Suomi mullistaisi koko Pohjolan voimasuhteet. Ruotsille oli elintärkeää saada rauhanneuvottelut käyntiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä, koska sotilaallisesti Suomen asema oli toivoton, minkä Mannerheimkin hyvin tiesi. Ruotsalaisten ponnistelujen ansiosta neuvottelukontakti saatiinkin lopulta aikaan Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystön kautta. Mutta suomalaiset elättelivät yhä toivoa länsiavusta, vaikka ruotsalaiset hyvin tiesivät, että Englannin ja Ranskan intervention tarkoituksena olisi ainoastaan Pohjois-Ruotsin malmivarojen haltuunotto. Suomalaiset tulivat järkiinsä vasta yhdennellätoista hetkellä, kun Suomen armeijan romahdus oli enää hiuskarvan päässä. Moskovan rauha pelasti Suomen. Ruotsikin saattoi hengähtää helpotuksesta.
Ruotsi ei missään tapauksessa tahtonut suursodan leviävän koko Pohjolaan. Mutta Saksa valtasi 1940 Tanskan ja Norjan, ja 1941 Suomi liittyi Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan, eikä Suomen tavoite ollut pelkästään edellisvuonna menetettyjen alueiden takaisin saaminen, vaan se villien haihattelujen Suur-Suomi, josta suomalainen äärioikeisto oli niin kauan uneksinut. Ruotsissa ymmärrettiin aikaisemmin kuin Suomessa, että Saksa häviäisi sodan, ja että siksi saattaisi Suomikin ajautua tuhoonsa. Niinpä Ruotsin lehdistö aloitti pitkän ja vitkallisen kampanjan suomalaisten asenteiden muuttamiseksi Saksasta irtautumisen ja rauhan kannalle. Suomen kasvava "rauhanoppositio" sai Ruotsista tärkeää moraalista tukea. Ruotsalaiset kokivat velvollisuudekseen pelastaa Suomi, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Kuten vuonna 1940, Tukholma oli jälleen näiden ponnistelujen keskus.
Ruotsalaisille oli suuri pettymys, että Suomi senkin jälkeen, kun suomalaiset oli vihdoin saatu ottamaan venäläisiin yhteyttä, hylkäsi Neuvostoliiton rauhanehdot keväällä 1944. Sodan jatkaminenhan vain huonontaisi tilannetta ja saattaisi koko maan kuolemanvaaraan. Ruotsi alkoi pelätä pahinta, ja pahat aavistukset toteutuivat, kun tykit alkoivat puhua Kannaksella 9.6.1944. Suomen puolustus yllätettiin valmistautumattomana. Jopa vanha viisas Mannerheim oli nukkunut sikeää unta. Taas oli kaikki pelissä, niin kuin talvisodassa. Muistettakoon, että venäläisten rynnistyksen Viipurista eteenpäin pysäytti suomenruotsalainen rykmentti, ja että ruotsalaiset vapaaehtoiset antoivat uhrautuvan panoksensa Tali-Ihantalan suurtaisteluun.
Ruotsi tervehti valkoisen Suomen voittoa ilolla, mutta ei toisaalta hyväksynyt valkoista terroria, jota Mannerheim kyllä vastusti mutta ei kyennyt ehkäisemään, varsinkaan syrjään jouduttuaan. Ruotsin työväenliike ei hyvällä katsonut suomalaisen oikeiston toimeenpanemaa väkivaltaa, joka oli paitsi turhaa, myös äärimmäisen suurta katkeruutta kylvävää. Yhtä suurta huolta Ruotsissa herätti se saksalaissuuntaus, johon vasta itsenäistynyt maa oli suinpäin syöksynyt, ja johon Suomi tulisi palaamaan 1941. Vain ympärisvaltojen voitto marraskuussa 1918 pelasti Suomen joutumasta Saksan siirtomaaksi. Mannerheim nousi valtionhoitajaksi ja vakautti suhteet Pohjoismaihin ja länsivaltoihin. Suomen tasavallan vakiintumisen jälkeen nousi esiin Ahvenanmaan kysymys, missä lopulta päästiin kompromissiratkaisuun. 1920- ja 1930-luvuilla Ruotsin ja Suomen suhteita hiersi suomalainen nationalismi, joka pyrki Suomen ruotsinkielisten sortamiseen, sekä saksalaismielisen, suursuomalaisen äärioikeiston nousu.
Talvisodan puhkeaminen 1939 oli ruotsalaisille yhtä suuri järkytys kuin suomalaisille. Miten suomalaiset olivat antaneet tilanteen ajautua siihen pisteeseen, että syttyi sota, jonka voittamaisesta Suomella ei voinut olla mitään toivoa? Pahimmassa tapauksessa venäläiset olisivat pian Tornionjoella. Mahdollinen Neuvosto-Suomi mullistaisi koko Pohjolan voimasuhteet. Ruotsille oli elintärkeää saada rauhanneuvottelut käyntiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä, koska sotilaallisesti Suomen asema oli toivoton, minkä Mannerheimkin hyvin tiesi. Ruotsalaisten ponnistelujen ansiosta neuvottelukontakti saatiinkin lopulta aikaan Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystön kautta. Mutta suomalaiset elättelivät yhä toivoa länsiavusta, vaikka ruotsalaiset hyvin tiesivät, että Englannin ja Ranskan intervention tarkoituksena olisi ainoastaan Pohjois-Ruotsin malmivarojen haltuunotto. Suomalaiset tulivat järkiinsä vasta yhdennellätoista hetkellä, kun Suomen armeijan romahdus oli enää hiuskarvan päässä. Moskovan rauha pelasti Suomen. Ruotsikin saattoi hengähtää helpotuksesta.
Ruotsi ei missään tapauksessa tahtonut suursodan leviävän koko Pohjolaan. Mutta Saksa valtasi 1940 Tanskan ja Norjan, ja 1941 Suomi liittyi Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan, eikä Suomen tavoite ollut pelkästään edellisvuonna menetettyjen alueiden takaisin saaminen, vaan se villien haihattelujen Suur-Suomi, josta suomalainen äärioikeisto oli niin kauan uneksinut. Ruotsissa ymmärrettiin aikaisemmin kuin Suomessa, että Saksa häviäisi sodan, ja että siksi saattaisi Suomikin ajautua tuhoonsa. Niinpä Ruotsin lehdistö aloitti pitkän ja vitkallisen kampanjan suomalaisten asenteiden muuttamiseksi Saksasta irtautumisen ja rauhan kannalle. Suomen kasvava "rauhanoppositio" sai Ruotsista tärkeää moraalista tukea. Ruotsalaiset kokivat velvollisuudekseen pelastaa Suomi, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Kuten vuonna 1940, Tukholma oli jälleen näiden ponnistelujen keskus.
Ruotsalaisille oli suuri pettymys, että Suomi senkin jälkeen, kun suomalaiset oli vihdoin saatu ottamaan venäläisiin yhteyttä, hylkäsi Neuvostoliiton rauhanehdot keväällä 1944. Sodan jatkaminenhan vain huonontaisi tilannetta ja saattaisi koko maan kuolemanvaaraan. Ruotsi alkoi pelätä pahinta, ja pahat aavistukset toteutuivat, kun tykit alkoivat puhua Kannaksella 9.6.1944. Suomen puolustus yllätettiin valmistautumattomana. Jopa vanha viisas Mannerheim oli nukkunut sikeää unta. Taas oli kaikki pelissä, niin kuin talvisodassa. Muistettakoon, että venäläisten rynnistyksen Viipurista eteenpäin pysäytti suomenruotsalainen rykmentti, ja että ruotsalaiset vapaaehtoiset antoivat uhrautuvan panoksensa Tali-Ihantalan suurtaisteluun.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rytin ja Ribbentropin sopimus saattoi Ruotsin suorastaan epätoivon valtaan: Suomi näytti lähteneen itsemurhapolitiikan tielle. Onneksi Rytin tekemä pakti ei sitonut Mannerheimia, joka presidentiksi tultuaan (jälleen yhdennellätoista hetkellä!) katkaisi Suomen suhteet Saksaan ja hyväksyi Neuvostoliiton ankarat rauhanehdot (ei niin että ne olisivat saman vuoden keväästä lieventyneet). Suomi suostui karkottamaan saksalaiset Lapista ja Saksan antautuessa 1945 ja Norjan miehityksen päättyessä palasi rauha Pohjoismaihin. Kylmän sodan aikana Ruotsin ja Suomen puolueettomus piti Pohjolan voimatasapainoa yllä. Suomi omaksui ruotsalaisen rauhanpolitiikan periaatteet, ja onnistui niiden turvin rakentamaan ruotsalaistyyppisen hyvinvointivaltion. Suur-Suomi-unelmat ja kansalliskiihko heitettiin historian roskakoriin.
Jukka Nevakiven kirjassa, Apu jota EI annettu, kerrotaan sivulla 333, kuinka Ruotsia halveksittiin Suomen jouduttua tekemään Talvisodan ryöstörauhan, juuri Ruotsin vehkeilyn ja selän takana pelaamisen takia!
>> Tuskin koskaan tätä maata on Ranskan lehdistössä käsitelty kovakouraisemmin kuin maaliskuussa 1940. Kirjoitustyyli paljastuu armottomana otsikoissa, joita naapurimaamme edustusto poimi pariisilais-lehtien noiden päivien numeroista Tukholmaan lähetettävää lehdistökatsausta varten:
"Ruotsin raukkamaisuus", "Ruotsin halveksittava petos", "Ruotsi häpeäpaalussa", "Ruotsin ala-arvoinen nöyristely Saksan edessä" >>
Jatkanko vielä lisää?
"Miten suomalaiset olivat antaneet tilanteen ajautua siihen pisteeseen, että syttyi sota, jonka voittamaisesta Suomella ei voinut olla mitään toivoa?"
Suomalaiset toimivat parhaalla mahdollisella tavalla 1939.
Vai olisiko
- pitänyt valita Viron tie
- liittyä Neuvostoliittoon 1918
- pitänyt tehdä mitä???
Mitenkäs Puola olisi välttänyt kohtalonsa???
Kerro nyt, kun tiedät kaiken.
Norja irtaantui Ruotsin kruunun hallinnasta vuonna 1905. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ruotsi oli puolueeton, vaikka ympärysvallat toisinaan boikotoivat maata Saksan keisarikunnan kanssa tapahtuneen vilkkaan kaupankäynnin takia. Myös toisessa maailmansodassa Ruotsi oli puolueeton. Sodan alkupuolella Ruotsi kävi vilkasta kauppaa Saksan kanssa ja myönsi saksalaisille joukoille kauttakulkuoikeuden. Ruotsi oli virallisesti puolueeton myös kylmässä sodassa, mutta todellisuudessa läheisessä yhteistyössä länsivaltojen kanssa.
RUOTSI, SUOMI JA TOINEN MAAILMANSOTA
http://www.1809info.net/pdfs/pdf_128_25
Ruotsi auttoi Suomea vai turvatakseen itseensä, Ruotsi hyötyi taloudellisesti sodasta, Ruotsi-Suomen aikaan sodat venäjää vastaan käytiin niin sanotulla Suomen maaperällä ja se sopi ruotsalaisille.
Suomi on aina toiminut kilpenä idästä tuleville hyökkäyksille, ruotsalaisten on ollut turvallista olla selän takana suojassa. Jos Ruotsi olisi avoimesti seissyt Suomen rinnalla, ei alue vaatimuksia olisi todennäköisesti esitetty, eikä todennäköisesti Neuvostoliiton hyökkäystä 1939 olisi edes tapahtunut, Ruotsi piiloutui ja toivoi parasta, Neuvostoliitto tiesi, ettei Ruotsi auttaisi Suomea sotilaallisesti ja se antoi Stalinille vapaat kädet toimia niin kuin tahtoi. Turvatakseen oman asemansa Ruotsi pelasi kaksinaamaista peliä, jossa kärsivänä osapuolena oli Suomi. Ei Ruotsia kiinnostanut todellisesti mitä Suomelle tapahtuu, vaan oli huolissaan omasta asemastaan.!
uutta. Kieltämättä tuo meitä vähän turhankin runsaasti rikastuttava monikulttuurisuus on saapunut meille ”lintukodosta”. Ottamatta kantaa tarkoitanko maahanmuuttajia vai läntistä naapuria, niin väittäisin molempien ryhmien tilaisuuden tullen vetävän välistä. Sikäli mikäli olen ymmärtänyt asian väärin, niin otan mielelläni vastaan ohjaavia oikaisuja.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Herrgården
Seuraavissa vaaleissa äänestä tummia.
Tässä on nyt useampia keskusteluita niputettu thteen fanaattisen Ruotsi-ihailijan taholta. Suomeen suhtautuminen toisen maailmansodan aikaan oli kaksijakoista, Virallinen Ruotsi ei peloissaan uskaltanut juuri mitään. Talvisodan aikana Ruotsi jopa vastusti Neuvostoliiton erottamista kansainliitosta. Epävirallinen, kansalaisten Ruotsi keräsi rahaa, avusti ja auttoi Suomea massiivisesti. Ruotsalaiset eivät ole milloinkaan avustaneet ketään lähellekään samalla tavalla. Meidän on myös syytä muistaa tämä.
1918 tapahtumiin sen verran, että siitä tulee lähinnä mieleen se, että Ruotsi kieltäytyi kouluttamasta jääkäreitä ja yritti miehittää Ahvenanmaan. Taisivat itsekin vähän hävetä jälkeenpäin.
,,,ja hookanin mainitsemaan valkoiseen terroriinkin osallistuivat ruåtsalaisvapaaehtoiset ainakin Tampereella ihan kiitettävästi, aikalaiskuvausten mukaan.
Tykkäätkö Ruotsista kuinkakin paljon? TYKKÄÄT PALJON
Ootko RKP:n jäsen? OLET
Eikö äitis ole kieltänyt valehtelua? EI NÄHTÄVÄSTI
Kaikki näkemyksesi on valetta.
1918 Ruotsi miehitti Ahvenenmaan. LAITTOMASTI. Joutui vetäytymään Kansainliitossa sovittujen sopimusten mukaan.
1939 Saksa uhkasi Ruotsi miehityksellä, jos Ruotsi puuttuu sotaan. Mitä Ruotsi teki: EI MITÄÄN.
1940 Saksa valtasi Tanskan ja Norjan. Mitä Ruotsi teki: EI MITTÄÄN.
Mitä Ruotsi teki. Kävin erittäin kannattavaa ulkomaankauppaa Sakasan (eli Hitlerin) kanssa. Teki niinkuin pelkuri tekee: pelastaa itsensä ja myy sielusa.
> Joutui vetäytymään Kansainliitossa sovittujen sopimusten mukaan. <
Ruotsi ajettiin pois Ahvenanmaalta Saksalaisten toimesta! Suomi pyysi Saksalta apu kun Ruotsi miehitti Ahvenanmaan ja petoksella sähkeet väärentäen vei pois suomalaisten joukot riisuttuaan ne ensin aseista. MannerGeim raivostui kun joukot palasivat Tornion kautta Vaasaan!
Jos Ahvenanmaan tapahtumat kiinnostaa niin Carl Enckell:in poliittiset muistelmat, osa II, käsittelee Ahvenanmaa -kysymystä erittäin perusteellisesti. Kirjan alussa on liki 100 sivua Ahvenanmaan tapauksesta sen kaikkine käänteineen.Kirjaa saa hyvin divareista. Kokeile vaikkapa Antikka.net tai Antikvaari.net ketjuja.
Enckell Carl Poliittiset muistelmani 1-2
wsoy, 1956, 382 364 s.
1941 (-1942) Saksa suunnitteli Ruotsin miehitystä Suomesta päin. Tarkoitus oli ainakin Pohjois-Ruotsin miehitys ja malmin haltuunotto.
Mitä SUOMI TEKI? MannerGaym esti saksalaisten suunnitelmat laittamalla tiukan stopin moiselle suunnitelmalle. Suomesta käsin ei kuulemma Ruotsiin saisi hyökätä.
Mitä Ruotsi teki?
Keväällä 1942 laitettiin natsisympatioistaan tunnettu Ruotsin silloinen kruununprinssi Gustav Adolf tuomaan Marskille Ruotsin korkein sotilaskunniamerkki!
Tarina on niin tosi kun se voi kirjoista lukemalla olla.
Ruotsin silloinen kruununprinssi Gustav Adolf ja Marski:
http://www.mikkeli.fi/fi/kirjasto/mannerheim/kuvat/GustafA.jpg
http://www.mannerheim.fi/13_erity/kuvat/82.gif
82. Kuninkaallisen Miekka-Ritarikunnan 1. luokan Suurristin Ritari.
Ruotsi. Myönnetty 17.3.1942. Ruotsin korkein Sotilaallinen kunniamerkki.
Edellisen kerran myönnetty vuonna 1861.
http://www.mannerheim.fi/13_erity/kunnmerk.htm
Täällähän ne pojat kaveeraa Hermannnin "nuorisoseurassa".
http://raketen.blogspot.com/2008/02/nr-sveriges-konung-hjlpte-hitler.html
http://2.bp.blogspot.com/_9CtgGarEFAU/R60X-THRh6I/AAAAAAAAAlA/13tHfxvWpG4/s1600-h/Gustavgoring1939.jpg
"Talvisodan puhkeaminen 1939 oli ruotsalaisille yhtä suuri järkytys kuin suomalaisille. Miten suomalaiset olivat antaneet tilanteen ajautua siihen pisteeseen, että syttyi sota, jonka voittamaisesta Suomella ei voinut olla mitään toivoa?"
Miten ihmeessä Viro saattoi ajaa asiansa myös siihen pisteeseen, että neuvostopanssarit tulivat sinne? Miten Latvia? Miten Liettua? Ja miten merkillisessä Puola sössi niin, että sai sekä Hitlerin että Stalinin kimppuunsa.
Veli Håkan. Ilmaisusi on hämäävästi sukua veli Degtjaroville.
Jälkikirjoitus:
Koputan pian olkapäähäsi.
..., mutta ei toisaalta hyväksynyt valkoista terroria, jota Mannerheim kyllä vastusti mutta ei kyennyt ehkäisemään......
Kaksi virhettä. Ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat Tampereella varsinkin pahimmat murhaajat ja teloittajat.
Toisekseen M-heim ei vastustanut vaan aktivoi alaisiaan punaisten teloituksiin. Mitä muuta vo tarkoittaa käsky: "Vankeja saa ottaa joukon johtajan harkinnan mukaan". Eli ei ole pakko ottaa, jos kivalta tuntuu niin saa ne kaikki ampuakin, sitä siinä käskyssä sanotaan.
Ohjeistettiin, että joukon johtajat, eli vangittujen punakaartilaisten päälliköt, voitiin teloittaa asianhaarojen niin vaatiessa. Mitä nuo ko. asianhaarat sitten olivat, niin,,,,,,,,,,. Ohjetta siis vähintäänkin sovellettiin.
No jos ruottalaiset tiesivät että saksa häviää sodan, miksi he eivät lopettaneet malmin myyntiä saksaan?
Saksahan oli tavallaan ruotsista riippuvainen!
Ilmankos muut maat ajattelivat tulla suomen 'avuksi', voidakseen katkaista ruotsin malmin myynnin saksaan.
Ja tuo ahvenanmaan jupakka. Jo Napeleon sanoi sen olevan valmis tykki joka on Tukholmaan päin suunnistettu. Eli ensin ahvenanmaa, sitten ruotsi.
Englannilla ja Ranskalla olisi ollut paljon mistä hyotyä jos sota olisi siirtynyt pohjoismaihin, euroopan sijaan. Ihan hyvä niin, koska sen haju sai Stalinin muuttamaan mielen. Joten onnistuttiin saamaan rauha ennenkuin suomi miehitettiin.
Rauhan suunnittelu oli Neukuille tappio. Hehän lopettivat koko homman juuri siinä vaiheessa kun tie Helsinkiin oli jo auki