Eräänä lauantaina pääkaupunkimme erään keskiluokkaisen ja keskikokoisen esikaupungin keskikokoisen ostoskeskuksen eteisessä uloskäynnin lähellä seisoo pieni tumma tyttö keruulipas kädessään. Näemmä siinä apua Afrikkaan kerätään, vähän avustusta maailman rikkailta maailman köyhille. Kun ihmiset kulkevat ohi, he tekevät sen vaivaantuneina ja kiusaantuneina, lukuunottamatta niitä muutamia, jotka kaivavat taskunsa pohjalta lipasta varten vähän pikkurahaa. Nämä harvat poistuvat paikalta hymyillen, tuntien tehneensä päivän hyvän teon.
Mutta tilastollisen todennäköisyyden vuoksi kulkee rahankerääjätytön ohitse jossain vaiheessa myöskin rasisti. Keskiluokkainen, alle kolmikymppinen, hyvin pukeutunut rasisti, ei mikään lähiöiden luuseri. Rasisti jolla on korkeakoulututkinto, vähimmäisajassa opiskeltu ja hankittu. Mikään ei kerro ulospäin, että kyseessä on rasisti. Eihän toisaalta rasistisuutta tai ei-rasistisuutta kenenkään ulkoisesta olemuksesta lopulta voikaan havaita. Ellei rasistin tapauksessa sitten siitä, miten hän yhden silmänräpäyksena ajan vilkaisee pientä mustaa tyttöä ohi kävellessään. Rasistin katse ei ole huonon omatunnon tai melankolian katse, vaan hänen silmissään välähtää hetken puhdas viha. Ja sitä seuraa kokonainen negatiivisten tunteiden sarja rasistin tajunnassa.
SIINÄ KERÄTÄÄN RAHAA NEEKEREILLE. Rasisti kokee jotain samaa kuin edellisenä päivänä nähdessään keskustassa suomalaisen tytön mustan miehen kanssa. Hänen koko olemuksensa jotenkin järkkyy sisäisesti perustaa myöten. OLIKO SE VIELÄ SOMALI. Rasisti ei enää kehtaa pälyillä taakseen. Tai kehtaa sittenkin. Pikkutyttö on kääntynyt poispäin, mutta rasisti näkee tytön edessä baskeripäisen mummon ojentavan kätensä keräyslippaalle ja sanovan jotakin ilmeisen hyväntahtoista. TYPERÄ HYYSÄRIÄMMÄ. Samassa rasistin mieli harhautuu jostain kumman syystä ajattelemaan omaa avopuolisoa. ANTAISIKO SEKIN KERÄYKSEEN. Rasisti ei ole kertonut naiselleen rasismistaan. Rasisti elää kaksoiselämää. Puoliso ei tiedä mitään rasistin nimimerkin suojassa pitämästä blogista eikä eri nettifoorumeille lähetetyistä vuodatuksista. Rasisti kirjoittaa niitä kun kukaan ei ole näkemässä, joskus kotona, joskus duunipaikalla. Rasisti ei odota paljastuvansa. Hän tuntee tietokonejutut, uskoo tietävänsä miten tietoliikenne ja viestit salataan niin ettei mitään pystytä jäljittämään.
Rasisti on tapauksen jälkeen - tapauksen, joka tapahtui ainoastaan hänen päänsä sisällä - koko päivän jotenkin poissa tolaltaan. Rasistin tajuntaan piirtynyt mustan pikkutytön kuva ei tahdo lähteä mielestä. SILLÄ OLI ISOT SILMÄT. Kasvojenpiirteitä rasisti ei kykene muistamaan. JOO VITUN HELLYTTÄVÄ NEEKERI. Jokin rasistia kuitenkin rassaa iltaan saakka.
Mutta tilastollisen todennäköisyyden vuoksi kulkee rahankerääjätytön ohitse jossain vaiheessa myöskin rasisti. Keskiluokkainen, alle kolmikymppinen, hyvin pukeutunut rasisti, ei mikään lähiöiden luuseri. Rasisti jolla on korkeakoulututkinto, vähimmäisajassa opiskeltu ja hankittu. Mikään ei kerro ulospäin, että kyseessä on rasisti. Eihän toisaalta rasistisuutta tai ei-rasistisuutta kenenkään ulkoisesta olemuksesta lopulta voikaan havaita. Ellei rasistin tapauksessa sitten siitä, miten hän yhden silmänräpäyksena ajan vilkaisee pientä mustaa tyttöä ohi kävellessään. Rasistin katse ei ole huonon omatunnon tai melankolian katse, vaan hänen silmissään välähtää hetken puhdas viha. Ja sitä seuraa kokonainen negatiivisten tunteiden sarja rasistin tajunnassa.
SIINÄ KERÄTÄÄN RAHAA NEEKEREILLE. Rasisti kokee jotain samaa kuin edellisenä päivänä nähdessään keskustassa suomalaisen tytön mustan miehen kanssa. Hänen koko olemuksensa jotenkin järkkyy sisäisesti perustaa myöten. OLIKO SE VIELÄ SOMALI. Rasisti ei enää kehtaa pälyillä taakseen. Tai kehtaa sittenkin. Pikkutyttö on kääntynyt poispäin, mutta rasisti näkee tytön edessä baskeripäisen mummon ojentavan kätensä keräyslippaalle ja sanovan jotakin ilmeisen hyväntahtoista. TYPERÄ HYYSÄRIÄMMÄ. Samassa rasistin mieli harhautuu jostain kumman syystä ajattelemaan omaa avopuolisoa. ANTAISIKO SEKIN KERÄYKSEEN. Rasisti ei ole kertonut naiselleen rasismistaan. Rasisti elää kaksoiselämää. Puoliso ei tiedä mitään rasistin nimimerkin suojassa pitämästä blogista eikä eri nettifoorumeille lähetetyistä vuodatuksista. Rasisti kirjoittaa niitä kun kukaan ei ole näkemässä, joskus kotona, joskus duunipaikalla. Rasisti ei odota paljastuvansa. Hän tuntee tietokonejutut, uskoo tietävänsä miten tietoliikenne ja viestit salataan niin ettei mitään pystytä jäljittämään.
Rasisti on tapauksen jälkeen - tapauksen, joka tapahtui ainoastaan hänen päänsä sisällä - koko päivän jotenkin poissa tolaltaan. Rasistin tajuntaan piirtynyt mustan pikkutytön kuva ei tahdo lähteä mielestä. SILLÄ OLI ISOT SILMÄT. Kasvojenpiirteitä rasisti ei kykene muistamaan. JOO VITUN HELLYTTÄVÄ NEEKERI. Jokin rasistia kuitenkin rassaa iltaan saakka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.