Ystävä, kuolit viime viikolla. Laitoit itsesi narun jatkoksi. Kukaan ei olisi voinut arvata mitään. Kukaan meistä ei tuntenut sinua niin hyvin että olisimme voineet tietää sinun yrittäneen sitä ennenkin. Minä tiesin sinun olleen masentunut. En ymmärtänyt, miten masentunut. Ei kukaan meistä olisi arvannut että sinä koit olevasi niin umpikujassa, ettet pystynyt keksimään mitään muuta ratkaisua
...jos olisit vain kerran, yhden kerran edes sanonut, että nyt en jaksa enää, niin eikö meistä joku olisi voinut koittaa auttaa
...sen sijaan että lopettaa nuori elämänsä surkealla tavalla koska maailma, jossa me elämme, oli liian raskas
...kyllä me olisimme auttanut sinua, ystävä hyvä, jos et olisi niin itseesi käpertyneenä näyttänyt niin pitkään niin iloista, rauhallista naamaa, jos olisit tehnyt pienimmänkin eleen että olisimme voineet edes epäillä miten hirvittävä sinun kärsimyksesi oli
Vain me toivomme että olisimme nähneet pahaa unta ja sinä et puuttuisi kaikkialta, missä olemme sinut tottuneet näkemään, ettei poissaolosi ahdistaisi niin ettei kykene hengittämään.
Me hautaamme tämän raskaan surun syvälle sydämeen emmekä koskaan unohda. Ainoa mikä lohduttaa, on se ettei sinun ainakaan tarvitse kärsiä enää yhtään, vaikka meidän päivämme ovat nyt silkkaa murhetta ja mustuutta.
...jos olisit vain kerran, yhden kerran edes sanonut, että nyt en jaksa enää, niin eikö meistä joku olisi voinut koittaa auttaa
...sen sijaan että lopettaa nuori elämänsä surkealla tavalla koska maailma, jossa me elämme, oli liian raskas
...kyllä me olisimme auttanut sinua, ystävä hyvä, jos et olisi niin itseesi käpertyneenä näyttänyt niin pitkään niin iloista, rauhallista naamaa, jos olisit tehnyt pienimmänkin eleen että olisimme voineet edes epäillä miten hirvittävä sinun kärsimyksesi oli
Vain me toivomme että olisimme nähneet pahaa unta ja sinä et puuttuisi kaikkialta, missä olemme sinut tottuneet näkemään, ettei poissaolosi ahdistaisi niin ettei kykene hengittämään.
Me hautaamme tämän raskaan surun syvälle sydämeen emmekä koskaan unohda. Ainoa mikä lohduttaa, on se ettei sinun ainakaan tarvitse kärsiä enää yhtään, vaikka meidän päivämme ovat nyt silkkaa murhetta ja mustuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiisi.Elämä on kamalaa meille suremaan jääneille.Kaksi vuotta sitten koin rakkaimpani poisnukkumisen omankäden kautta,sekin tuli melko yllättäin.Tuntuu kuin hän olisi ollut vielä eilen täällä,ajan kulkua ei ymmärrä.Muutenkin minun äitinä on vaikea uskoa sekä hyväksyä tapahtumaa,en usko selviytyväni siitä koskaan,en tiedä kuinka kauan itsekään jaksan ja haluan tällaista surun ja ikävän täyttämää elämää.Voimia Sinulle sekä kaikille hänen läheisilleen.
viestisi olis voinu olla mun kirjoittama.koin saman noin vuosi sitten...olin harva niistä,jotka ties itsetuhoisista ajatuksista,mutten osannut auttaa.ei kukaan muukaan siihen olisi pystynyt.muista kuitenkin, ettet ole yksin!et ikinä ole yksin!surevia on muitakin,tukea saa jos vain haluaa.puhuminen ja kirjoittaminen on ollut apuna minulle,se on auttanut selvittämään ajatukisa.toivottvasti jaksat!haluan vain että tiedät ettet ole yksin!voimia sinulle ja enkeleitä suojelemaan ja auttamaan jaksamisessa.päivä kerralaan,yritä jaksaa!
Toi oli just ku mun suusta.. Just mun tuntemuksia.. Just noin mullekki kävi.. Se vaan oli mun poikaystävä.. Pääseekö tästä syyllisyyden tunteesta koskaan..?