Ihmeessä suomen katoliset ovat noin riitaista porukkaa? Täälläkin sätitään toisiaan. Mikä tahansa muu seura tai kirkkokunta saisi hoidettua tuollakin väkimäärällä montakin kirkkoa, te ette kunnolla yhtäkään! Järkyttävää! Lopunalkua taitaa olla..
Katolisten alennustila!
Miten,
601218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Eipä se ihan riidatonta siellä luterilaisella puolellakaan ole ja pahemmaksi näyttää menevän.
Joskus pistää miettimään, kun katselee noita luterilaisia kirkkoja ja miten viipymättä ne rakennustelineet
nousevat kellotornien ympärille. Taitaa olla runsaat kolehdit teillä sunnuntaijumalanpalveluksissa?
Katoliset keskustelevat, ovat eripuraisia ja riitelevätkin, koska he välittävät kirkostaan. Luterilaiset ovat hiljaa, koska heidän suhtautumisensa kirkkoon on välinpitämätöntä. Jos saisin valita, valitsisin katolisen riitelyn meillekin.
Etkö ole tosiaan huomannut, että luterilaiset kiistelevät ja rajusti. Yhä vielä naispappeudesta ja uutena asiana homoliitoista. Siis asioista, jotka koskevat myös Raamatun tulkintaa. Mutta sellainen piispojen ja pappien - milloin kenenkin herjaaminen, joka tällä katolisuus- palstalla kukoistaa- on vierasta luterilaiselle. Ovatko katolilaiset turhautuneempia kun eivät kykene vaikuttamaan hengellisten johtajiensa nimitykseen? Meillä piispat ja kirkkoherrat valitaan, niitä ei ylhäältä nimitetä absolutistisen vallankäyttäjän toimesta. Ehkä tärkeämpi seikka on, että tällä palstalla kirjoittajat tuntuvat olevan järjestään käännynnäisiä, joilla voi olla yleisiä sopeutumisongelmia traditioon.
"Yhä vielä naispappeudesta ja uutena asiana homoliitoista."
Miten nuo voivat olla jotain kiistanaiheita? Papittaret ja sodomia eivät ole Jumalalle otollista meininkiä, sehän pitäisi olla joka kristitylle itsestäänselvää. Kirkonmies siunaamassa luonnonvastaisia paheita - voiko törkeämpää jumalanpilkkaa ollakaan?
"Siis asioista, jotka koskevat myös Raamatun tulkintaa."
Vain apostolinen katolinen kirkko, jonka tuotetta koko Raamattu on, on pätevä sitä tulkitsemaan. Nykyluterilaisuudessa jokainen uskoo mihin huvittaa, siksi luterilainen kirkko on menettänyt uskottavuutensa.
"Mutta sellainen piispojen ja pappien - milloin kenenkin herjaaminen, joka tällä katolisuus- palstalla kukoistaa- on vierasta luterilaiselle."
Vaan ei paavin herjaaminen, sitä jaksatte tehdä aina!
"Ovatko katolilaiset turhautuneempia kun eivät kykene vaikuttamaan hengellisten johtajiensa nimitykseen?"
Varmasti suomalaisen rahvaan on vaikea ymmärtää, miten tärkeää kirkossa on se, että sen valta tulee ylhäältä eikä alhaalta, Jumalalta eikä kansalta.
"Meillä piispat ja kirkkoherrat valitaan, niitä ei ylhäältä nimitetä absolutistisen vallankäyttäjän toimesta."
Ei valittu Jeesustakaan demokraattisesti messiaan tehtäväänsä, tai Pietaria hänen edustajakseen maan päällä, tai muita apostoleja. Koko maailmankaikkeus on monarkia, jonka kuningas on Kristus, voittaja. Auktoriteetti tulee aina ylhäältä, Jumalasta saakka alaspäin hierarkisesti säteillen. Apostolinen sukkessiokin tarkoittaa juuri sitä. Tätä kaikkea on suomalaisten vaikea käsittää.
"Ehkä tärkeämpi seikka on, että tällä palstalla kirjoittajat tuntuvat olevan järjestään käännynnäisiä, joilla voi olla yleisiä sopeutumisongelmia traditioon."
Traditiota nämä käännynnäiset usein katolilaisuudesta etsivätkin, vanhojen muotojen pyhyyttä ja pysyvyyttä, ja kun he eivät sitä nykykatolilaisuudesta löydä, he jotenkin pettyvät, katkeroituvat ja alkavat syyllistää asioiden tilassa niitä seurakuntalaisia, joille traditio on vähemmän tärkeää tai yhdentekevää. Tai alkavat haikailla ortodoksisen kirkon perään. Siellä ei yhtä helposti luovuta perinteistä vain siksi että halutaan näyttää poliittisesti korrekteilta ja moderniin maailmaan sopeutuneilta.
"Traditiota nämä käännynnäiset usein katolilaisuudesta etsivätkin, vanhojen muotojen pyhyyttä ja pysyvyyttä, ja kun he eivät sitä nykykatolilaisuudesta löydä, he jotenkin pettyvät, katkeroituvat ja alkavat syyllistää asioiden tilassa niitä seurakuntalaisia, joille traditio on vähemmän tärkeää tai yhdentekevää. Tai alkavat haikailla ortodoksisen kirkon perään. Siellä ei yhtä helposti luovuta perinteistä vain siksi että halutaan näyttää poliittisesti korrekteilta ja moderniin maailmaan sopeutuneilta."
Huomioi, täällä on katolisia käännynnäisiäkin, joille traditot eivät merkkaa mitään, vaan halutaan kirkkojen yhteensulautumista ja luterilaisen tapaista vapaata toimitusta ja menoa. Siis tänne pieneen hiippakuntaan mahtuu monenlaista kulkijaa ja toiveita.
miettimään kun Ruotsissa piispaksi valitaam julkilesbo nainen, että mihin luterilaiset ovat oikein matkalla.
Ja kyllä olet sinäänsä oikeassa, että harmittaahan se vietävästi, kun monet meidän kirkkoherratkit pukeutuvat farkkuihin, eivätkä viitsi edes sunnuntaisin ajaa partaansa. Ei sen luulisi olevan niin hirvittävän vaikeaa ymmärtää, että Suomi ei ole Puola, jossa on ok pitää partaa ja pukeutua farkkuihin sunnuntaina
messussa. Minusta piispan pitää mitä pikimmin kertoa papeilleen, että he ovat nyt Suomessa ja Suomessa pukeudutaan ja käyttäydytään normien mukaan eikä olla niin kuin pellossa.
Oli paljon puhuva ryhmäkuva pappienneuvoston kokouksesta viime Fidesissä. Kuvassa ainakin joku erottuu epäedullisesti siitä ideaalista, mikä useimmilla meistä on katolisen papin ulkonäöstä.
Onko naispiispa lesbo? En kyllä tuota ole lukenut. Kyllä risuparta on leffatähdilläkin. Muotia nykyään.
kerrottiin ihan ylen uutisissa telkassa, jossa sanottiin että Tukohlman uusi naispiispa elää naisen kanssa viralliseteussa parisuhteessa. Se on kai kauniimpi tapa ilmaista asia.
No, ei ihme, etten kuullut sitä. Ei ole televisiota. Luin 5 min. sitten HS:n keskustelua, jossa oli viitteitä samaan asiaan.
Täällä herjaavista ei voi sanoa ovatko edes katolilaisia, vai katolisesta kirkosta eronneita katkeroituneita ihmisiä. muutama ryhmä on kuitenkin tullut selväksi : entiset aktiivimaallikot, jotka eivät vaan osaa lopettaa, sekä näihin kyllästyneet kirjoittajat, jotka vetävät "vähän överiksi" jos saa sanoa. Sekä entiset aktiivit, että heihin kyllästyneet ovat käännynnäisiä. On sinänsä yhdentekevää onko kääntynyt 60- 70-luvulla vai 90- tai 2000-luvulla. Molemmilla tuntuu hengellinen energia menevät täysin hukkaan.
"Täällä herjaavista ei voi sanoa ovatko edes katolilaisia, vai katolisesta kirkosta eronneita katkeroituneita ihmisiä. muutama ryhmä on kuitenkin tullut selväksi : entiset aktiivimaallikot, jotka eivät vaan osaa lopettaa --"
Niinpä. Miksi aktiiveista on tullut katkeria "entisiä aktiiveja", jotka purkavat jäljellä olevan energiansa negatiivisuuteen kirkkonsa vahingoksi? Miten on selitettävissä, että jotkut, jotka joskus ovat ehkä olleet aktiivisia seurakunnissaan ja kenties tehneet siellä jotain järkevääkin, nyt purnaavat ja parjaavat täällä piispaa, pappeja ja toisiaan? Eivätkö nämä kirjoittajat osaa katsoa omaa toimintaansa sen verran ulkopuolelta että huomaisivat, mitä pahaa he tekevät?
Taas tänään avattiin uusi keskustelu, joka koskee vaatimusta piispan erosta. Voiko katolinen ajattelu ja vastuuntunto surkeammassa jamassa olla?
Hyvin tiivistetty.
Olipa erikoista tekstiä!
Mistä lähtien katolinen kirkko on ruvennut uskomaan Raamattuun enemmän kuin omaan perinteeseensä ja tekemiinsä lisäyksiin? Tuohan merkitsee jo selvää luterilaista hapatusta - jos Raamattuun aletaan luottaa!!!
En usko luterilaisena mitä huvittaa, vaan joudun nöyrtymään sanan, en siis kirkon hierarkian edessä.
Katolilaisten jatkuva oman piispansa haukkuminen kertoo seurakuntakriisistä.
Uskovilla ei ollut mitään saumaa valita itselleen edes kirkkoherraa, saati piispaa.
Kirkon pikku remontti vietiin läpi lähinnä neukkulaisella demokratialla.
Eivät apostolit tällaista halunneet!
Sitten jatkuva rutina rahasta. Ei rahasta ole puute, jos uskoa on. Nyt on puute uskosta ja rahasta.
Pari milliä on peanuts tuollaiselle joukolle, jos hiukaakaan on henkeä rinnassa. Monet pienet herätysliikkeet maksavat veronsa kirkolle ja sitten vielä omalle yhdistyksellee, jopa tonneja vuodessa - jos elintärkeä rakennusprojekti on meneillään.
Pliis, älkää niin kovasti meuhkatko siitä apostolisuudesta. Puhukaa mieluummin Kristuksesta. Hän on tie ja totuus, ei teidän kirkkonne.
Luterilainen kirkko on kriisissä, mutta todellisia uskovia on todella paljon - ja tulee olemaan loppuun asti. Toivon herätystä myös katolilaisille. Pelkkä kirkkoon kuuluminen ei pelasta.
Jos katolisella kirkolla menee huonosti suunnilleen kaikkialla eikä vähiten Suomessa, syy tuskin on meissä seurakuntalaisissa. Emme me ole vaihtuneet emmekä miksikään muuttuneet.
Otetaanpa esimerkki Suomesta. Tänne lähetettiin piispaksi korkeasti oppinut, älykäs ja monella tavalla sympaattinen puolalainen. Hän piti tärkeänä uudistaa hiippakuntaa, antaa enemmän vastuuta ei-SCJ-papeille sekä vahvistaa katolista uskoa ja opetusta täällä iänikuisen, pinnallisen ja halvan ekumenia-hömpötyksen sijaan.
Ei tarvittu kuin yksi entinen yleisvikaari (yhden silloisen kirkkoherran, nykyisen piispan tuella) sekä noin 5-10 hengen ryhmä pääasiassa ulkomaalaisia ja/tai eronneita marialaisia, jotka avasivat tulikivenkatkuisen nettisivuston, herjasivat piispaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, kirjoittivat tästä haukkumakirjeitä kardinaaleille eri puolella Eurooppaa - ja vot, johan moinen saatiin ulos maasta ja tämän tilalle tälle 5-10 hengen ryhmälle mieluinen piispa.
Miten joku ei olisi tällaisesta turhautunut? Tai suorastaan vihainen? Jos ja kun Vatikaani taipuu pienen, mutta paljon meteliä pitävän lähinnä ulkomaalaisista muodostuvan ryhmän tahtoon, se saa kyllä syyttää itseään siitä, jos hiippakunta ei enää ole yhtenäinen eikä vuosikausiin tai peräti -kymmeniin tule myöskään sellainen olemaan.
Katolilaisten alennustilako? Paremminkin Vatikaanin alennustila!
Kirjoituksesi on yksipuolinen sikäli, että sivuutat kokonaan ne todelliset ongelmat, joita edellisen piispan kaudella oli: pastoraalineuvoston alasajo, piispan osa-aikaisuus (professorin viran hoitaminen samanaikaisesti) ja siitä johtuva kielen opiskelun hitaus sekä kyvyttömyys kohdata arvostelua ja keskustellen ehkäistä hiippakunnan jakautumista.
Yksipuolisuudessaankin viestisi sisältää myös todellista ja huomionarvoista asiaa. Yksi ryhmä toimi piispaa vastaan tavalla, jota ei voi pitää asiallisena. Piispan herjaaminen on kerta kaikkiaan katolilaiselle sopimatonta. Kardinaalikirjeet olivat omavaltainen yritys järjestellä asioita ohi kirkon tavallisten kanavien, ja sellaisena väärä ja ruma tapa katolilaisen toimia kirkossaan.
Kyllä moni on turhautunut ja vihainen katkirkon toiminnasta, niin kuin sanot. Iänikuinen epämääräinen ekumeniahömpötyskin ärsyttää, totta.
Silti: onko sinusta oikein kirjoittaa halventavasti nykyisestä piispasta? En voi ymmärtää, että hänen mollaamisensa edistäisi mitään hyvää. Minusta sellainen toimii hiippakuntaa vastaan, meitä kaikkia Suomen katolilaisia vastaan. Vaikka kuinka olisit Teemu Sipon ollessa kirkkoherrana löytänyt hänessä vikoja, onko asiallista tuoda nyt esiin pelkkää negatiivista arvostelua? Mitä sillä voi saavuttaa muuta kuin hiippakunnan ongelmien jatkumista ja pahentumista?
Eikö nyt jokainen vastuullinen katolilainen tue piispaansa, kun hän yrittää selvitä päälle kaatuvista taloudellisista ongelmista ja kehittää tässä diasporahiippakunnassa sellaisia toimintoja, jotka palvelevat meitä katolilaisia. Olet mitä mieltä tahansa piispa Sipon henkilökohtaisista ominaisuuksista, hän on nyt Helsingin piispa. Meihin kaikkiin vaikuttaa se, saako hän tukea ja hyvät toimintaedellytykset virassaan. Ellei hän saa, me kaikki välillisesti kärsimme siitä.
Mitä hyödyttää syyttää piispaa tai Vatikaania nimimerkin takaa nettikeskustelussa? Ei mitään. Meillä jokaisella on vastuuta kirkosta. Eikö nyt voisi jo yrittää ajatella myönteisesti ja miettiä, miten itse voisi sanoillaan ja toiminnallaan pyrkiä hiippakunnan hyvään, vaikka "ne toiset" ovatkin tehneet niin paljon kaikenlaista ikävää.
Kristinuskon alennustilaa se todistaa. Euroopassa kristinuskon valtakausi on muutenkin auttamattomasti ohi.
Kansa on kyllästynyt älyttömyyksiin, mitä Vatikaanista tuppaa ja keskinäisiin kahinoihinne, joissa ei ole päätä ei häntää.
Kansa maallistuu ja tilalle tulee uusia uskontoja ja elämänkatsomuksia.
Piispana Sippo on ansainnut saman kohtelun kuin Wróbel. En suostu kohtelemaan häntä yhtään sen paremmin vain sen takia, että hän sattuu olemaan suomalainen. Paremminkin häneltä pitää sen vuoksi vaatia paljon enemmän.
Muistini on niin hyvä, etten aio ryhtyä unohtelemaan tosiasioita.
Katolilaiset ylpeilevät teoreettisella apostolisuudellaan.
Mites on tämän Henrikiläisen apostolinen usko? Paavali joutui Jerusalemissa pyytämään ylimmäiseltä papilta anteeksi, mutta Henrikiläinen lupaa jatkaa rakkaudetonta linjaansa!!
Ylpeilee vielä sillä!!
Tuo on robesbierreläisyyttä, ei apostolisuutta, hyvä Henrikiläinen!
Näyttää siltä, että roomalais-katolinen kirkko on jo tiesä päässä, se tulee jakautumaan useiksi lähinnä maallikkojohtisiksi ryhmittymiksi, jotka eivät ole enää minkäänlaisen apostolisen sukkession päässä vanhimmasta kristillisestä traditiosta eli Idän apostolisesta ja katolisesta kirkosta. Roomalais-katolinen kirkko on muuttanut vuosisadasta toiseen oppiaan kaikenlaisilla dogmeilla ja nyt sitten korjataan satoa, sillä mitään ei enää voida perua ja muuttaa, vaikka miten suuria virheitä olisikin tiedossa. Yksin seurakuntapappien selibaattivaatimus on aivan käsittämätön, room.katolisen kirkon omaa oppia, joka tulee tuottamaan jo lähivuosikymmeninä paljon vaikeuksia useimmissa maissa. Mutta jatkakaa te vain riitelyänne, ehkä olo on silloin rattoisampaa.
Aika pinnallisia ovat reformoimattoman vastaukset.
>>>"Meillä piispat ja kirkkoherrat valitaan, niitä ei ylhäältä nimitetä absolutistisen vallankäyttäjän toimesta."Ei valittu Jeesustakaan demokraattisesti messiaan tehtäväänsä, tai Pietaria hänen edustajakseen maan päällä, tai muita apostoleja.>>>
Jos katolista piispaa tai primasta verrataan Jeesukseen, mistä johtuu maallinen valta, epäkristillinen elämä yms. josta nämä Jeesuksen sijaiset on tunnettu?
Jeesuksen edustajia ovat kaikki kristityt: Herran kuoleman ja ylösnousemuksen todistajia ja Kristuksen kirjeitä.
En usko, että kristilliset kirkot tulevat enää juuri jakautumaan. Paremminkin ne tulevat yhdistymään. Se olisi helppoa, kunhan vain toteuttaisimme täällä katolisella puolella selibaattipakon poiston ja mieluiten myös naispappeuden. Muita eroja juuri ei ole tai sitten ne ovat mitättömiä.
Joka tapauksessa syy nykytilanteeseen on yksinomaan katolisessa kirkossa, ei muissa.
"En usko, että kristilliset kirkot tulevat enää juuri jakautumaan. Paremminkin ne tulevat yhdistymään."
Ei se uskomisesta parane. Kaiken aikaa tapahtuu hajaantumista. Tässä yksi tuore uutinen:
http://www.washingtontimes.com/news/2009/nov/19/conservative-lutherans-to-leave-synod/?feat=home_headlines
Mitä kauemmas opissa ja käytännöissä mennään traditionaalisesta kristinuskosta (katolinen, ortodoksinen), sitä vaikeampaa sieltä on palata takaisin yhteen. Protestanttien naispapit, homoparisuhteiden siunaaminen, neitseestäsyntymisen ja ylösnousemuksen kieltäminen jne ovat tässäkin suhteessa surullisia asioita.
roomalaiskatolisen kirkon itsensä kehittelemät niin sanotut Maria-dogmit, dogmi paavin erehtymättömyydestä jne., kaikki täalliset virheet pitäisi korjata ja perua kokonaan, että ekumenia voisi toteutua edes idän apostolisen ja katolisen eli ortodoksisen ja lännen katolisen kirkon välillä ja ehtoollisyhteys voitaisiin palauttaa.
Tässä on hyvä esimerkki miksi kirkot eivät tule yhdistymään.
Nuo dogmit ovat kyllä vaikeita asioita katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä, en kiistä ollenkaan. Ne eivät kuitenkaan liity yllä olevaan siinä mielessä, että ne eivät ole johtaneet katolisen kirkon jakaantumiseen. Protestanttisten kirkkokuntien sisällä tapahtuu opillisten riitojen seurauksena jakaantumista edelleen, niin kuin mm. USA:ssa nähdään.
Maria-dogmit eivät ehkä ole totaalisen mahdottomia ortodokseille kuitenkaan. Vaikka ortodoksisella kirkolla ei ole yhtä täsmällisesti formuloituja oppilauseita, eikä varmaan tarvettakaan sellaisille, Mariaa kunnioitetaan varsin samoin teidän kuin meidän kirkossa. Maria kuvataan ikoneissa kruunattuna kuningattarena ja häntä kutsutaan tahrattomaksi, vaikka hän ei saanut kastetta (katolinen ilmaus on perisynnitön).
Paavin erehtymättömyys ja paavin asema ylipäätään on kaiketi se ongelmallisin asia ortodokseille. Toivotaan ja rukoillaan, että jopa siinä asiassa joskus löytyy yhteisesti hyväksyttävissä oleva näkemys.
paljon parempi tilanne, väärinkäytöksiä ja pedofiliaskandaaleja. Irlannissa on nyt jo neljä piispaa joutunut eroamaan peiteltyään 170 papin jatkuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmeisesti hienotunteisuussyistä näiden piispojen omia mahdollisia pedofilisia taipumuksia ei ole otettu ollenkaan esille. Roomalaiskatolisuus on todella suurissa ongelmissa, jotka se on itse keittänyt kokoon omilla valinnoillaan, tuskin edes katolilaiset haluavat syyttää kristillistä perinnettä näistä kauheista rikoksista viattomia lapsia kohtaan. Osa seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tapahtunut sisäoppilaitoksissa ja orpojen lasten hoitokodeissa ja niihin on syyllistynyt pappien lisäksi myös nunnia, kuten me kaikki jo hyvin tiedämme.
http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/12/jo_nelja_irlantilaispiispaa_eronnut_pedofiliajupakassa_1317116.html
hyssyttelya ongelmista pidetään, niin täällä kuin muuallakin.Tuosta aiheesta nim.Matti K. aloitti aiheen ja se saikin paljon kirjoittelua ja myös arvostelua osakseen, ongelmiin ei haluta puuttua, hyssytellään tai kielletään kokonaan, ihan kuin asia sillä häviäisi!
Mikä ihmeen alennustila? Itse vietin ekumeenisen joulun. Jouluaattona olin paikkakuntani luterilaisessa aattohartauksessa, jossa kirkko oli täynnä ja tapaninpäivänä kävin luterilaisten sisartemme ja veljiemme luona yhteisessä ehtoollispöydässä. Tänään saatetaan mennä katoliseen messun. Ekumenian loistava tulevaisuus on edessämme.
Muuten joulu meni meillä suomalaisittain: kinkkua tuli syötyä ähkyyn saakka ja jouluaattona vedettiin pää täyteen. Riitaa ei tullut, sillä konservatiiveista ei onneksi tullut puhetta.
Meidänkin perheessämme jouluaattona osallistutaan luterilaiseen aattohartaukseen. Jotenkin messua ei tule jouluna edes kaivanneeksi. Minulle riittää jouluevankeliumi, kaunis saarna ja joululaulut. Niitä ei välttämättä katolisessa messussa edes kuule.
Luterilaisen ja katolisen kirkon erot ovat tätänykyä niin olemattomat, että ne ovat lähinnä olemassa kirkonmiesten päässä. Siitä hinnan maksamme me.
Sitten et ole käynyt katolisessa messussa jouluna.
Minun mielestäni me voisimme ehdottaa tai suorastaan vaatia Teemu-piispalta, että ensi jouluna vaikkapa Henrikinkirkossa pidettäisiin EKUMEENINEN jouluaaton hartaus. Tai sitten vaihtoehtoisesti sellainen voisi olla luterilaisten luona.
Jouluna tuntuu jotenkin kamalalta, että pitää ajatella kirkkokuntien eroja. Ei silti, olen tarvittaessa hyvillä mielin osallistunut luterilaisten ehtoolliselle. Ortodoksien pöytään en ole mennyt, koska en halua loukata heitä, sillä sellainen on kai kiellettyä.
On se vain kumma, että ekumenia on niin pitkällä, mutta tällaisia alkeellisia vaatimuksia saa esittää vielä tänään. Teemu-piispa on nyt ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja (luki Hesarissa jouluaattona), joten hänellä on kyllä VELVOLLISUUS ryhtyä ekumeniassa sanoista tekoihin.
Mieheni on ateisti ja itsekin olin nuoruudessani kommunisti, ja kun vielä mieheni sukulaiset eivät piittaa uskonnosta, on meillä aina vietetty uskonnotonta joulua. Vaikka olen katolilainen, tämä järjestely on sopinut minulle hyvin. Joulu on perhejuhla eikä sen rauhaa ole soveliasta rikkoa uskonnollisella paatoksella. Meillä on kuitenkin käynyt aina joulupukki, kuusi on pystytetty jne. Jouluna on ole kokenut tarvetta mennä messuun.
Katkirkosta olen vuosien varrella löytänyt ryhmän, joka ymmärtää ajatteluani. Minun on helppoa samaistua siihen ja sen tavoitteisiin. Niihin on tosi vielä pitkä matka. Kaikille katkirkkolaisille ja muillekin rohkeille muutoshenkisille sanon: rohkeasti eteenpäin!
"Joulu on perhejuhla eikä sen rauhaa ole soveliasta rikkoa uskonnollisella paatoksella."
Metkasti sanottu. Rauhan jouluun tuo juuri se, että sitä vietetään Jumalan ihmiseksitulon juhlana.
Täytyy sanoa, että kaikenkarvaista yksityisajattelijaa sitä meidänkin hiippakuntaamme mahtuu.
Otsikossa vaadit ekumeenista joulumessua ja toisaalla ekumeenista jouluaaton hartautta. Siis kumpaa?
Kyllä kai sekä katolisen että luterilaisen kirkon hartauksiin voi toisenkin kirkkokunnan jäsen mennä jos haluaa. Miksi pitäisi tekemällä tehdä "ekumeeninen hartaus", joka ei kuulu kummankaan kirkon omaan hartaus-/hetkipalvelusperinteeseen?
Messua ei "tule jouluna edes kaivanneeksi"??! Ellet tarvitse jouluna Herran kohtaamista, mitä sinä sitten tarvitset, kokeaksesi oikean joulun? Ai joo, jouluevankeliumin, kauniin saarnan ja joululauluja - fiilistelyä.
Sic nos amantem quis non redamaret?
Hyvin kuvaa katolilais(t)en alennustilaa, että kristinuskon elementtejä ei päästetä joulun rauhaa rikkomaan.
Olen kovin hämmentynyt.
Tuo "uskonnottoman joulun" ajatus ei ole yleistettävissä katolilaisiin. Valitettavasti katolilaisten joukossa on maallistuneita jäseniä ihan niin kuin muidenkin kristillisten kirkkojen piirissä.
Meillä Suomessa on vielä erityispiirteenä se, että suurin osa kirkkoon aikuisena liittyvistä on luterilaisia. Jotkut heistä näköjään pysyvät hengelliseltä suhtautumiseltaan luterilaisina, ja katolisuus on heille pintasilausta, joka ei velvoita mihinkään.
Minulle ja perheelleni jouluyön messu on joulun kohokohta. Meillä on aina sukua kylässä joulun aikaan, mutta paimenten messu on se hetki, jolloin ajatukset vapautuvat kaikesta seuranpidosta, ruokatarjoilujen järjestämisestä ja muusta hälinästä.
"--pysyvät hengelliseltä suhtautumiseltaan luterilaisina, ja katolisuus on heille pintasilausta, joka ei velvoita mihinkään."
Ikävintä on, että jotkut tällaiset katolilaisuuteen kääntyneet, mutta hengeltään enemmän luterilaiset, pyrkivät vähättelemään kirkkojen välisiä eroja ja vaativat, tuosta vaan, toteuttamaan yhteisen ehtoollisen. Se vaatimus on mahdoton ja osoittaa, että he eivät ole tajunneet pyhän sakramentin luonnetta. Kirkkojen ykseys on yhteisessä opissa, ja vasta siitä seuraa yhteinen ehtoollinen.
"--tapaninpäivänä kävin luterilaisten sisartemme ja veljiemme luona yhteisessä ehtoollispöydässä. Tänään saatetaan mennä katoliseen messun. Ekumenian loistava tulevaisuus on edessämme."
Jos olet ihan oikea katolilainen (tarkoitan että et ole provoilija, niin kuin kyllä vahvasti epäilen), kirkollinen käyttäytymisesi on hyvin ongelmallista. Kenen luvalla seikkailet eri kirkkojen ehtoollispöydissä? Oletko varma, ettei omavaltaoisuutesi loukkaa muita? Oletko keskustellut rippi-isäsi kanssa asiasta?
Katolilainen ei saa oman kirkkonsa normien mukaan osallistua luterilaisesta ehtoollisesta. Myöskään ev.lut. kirkko ei virallisesti hyväksy avointa ehtoollispöytää, vaikka yksittäisillä luterilaisilla papeilla onkin omia (samoin omavaltaisia) käytäntöjään.
jäsenten käymisiä, ei uskoisi nykyaikana.Taas yksi syy vältellä kirkkoanne!!
Niin, voin näyttää linkin jos joku kiinnostaa, miten luterilaiset kyttäsi katolilaisia 60-luvulla, jos löydän sen. Eikö maailma olekin kummallinen paikka? Me ihmiset olemme uteliaita.
Isä Robert de Caluwé hyväksyi ja olisi hyväksynyt tänäänkin toimintani. Se riittää minulle.
Tässä sinulle isä Robertin sanoja vuoden 2003 Fides-lehdestä: "Monet luulevat, että käännytän ihmisiä", hän sanoo. "Kuudenkymmenen vuoden aikana ei kuitenkaan ole ilmaantunut yhtään käännynnäistä. Olemme yksi kirkko kasteen kautta, ja meidän on oltava hyviä oman kirkkomme jäseniä, muita vihaamatta."
Isä Robert kertoo itse löytäneensä muista kirkoista paljon kunnioitettavaa sitä mukaa, kun on oppinut ne tuntemaan. Ortodoksisessa kirkossa hän arvostaa erityisesti sen rakastavaa suhtautumista ihmiseen ja sen ihmiselle tämän heikkouksineenkin osoittamaa ymmärtämystä. Pappien naimattomuuden suhteen hän tuntuu lähentyvän ortodoksisen kirkon linjaa, mikä tosin ei ole myöskään katoliselle kirkolle opillinen vaan käytännöllinen kysymys.
Ekumeniassa isä Robert lähtee perusasioista, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta, ja näkisi tästä näkökulmasta siksi mielellään kirkkojen tuovan esiin uskoaan ja käytäntöään henkilöimättä niitä voimakkaasti johtajiinsa. Näin annetaan yhdistäville tekijöille kenties nykyistä paremmat mahdollisuudet nousta esiin.
"Myös suomalainen luterilaisuus on läheistä. Olen ekumeniaa ajatellen oppinut heiltäkin paljon", isä Robert sanoo.
On suuri harmi, etten saanut tuntea tuota viisasta isä Robertia. Hän oli ainakin puheidensa perusteella kokonaan ekumeeninen.
1960-luvun te ette. Mikä ihmeen tapa teillä on puolustella aina kaikea tekemäänne tyyliin "mutta tekivät muutkin niin??" Sekö oikeuttaa? Pitäiskö mennä ja perustaa keskitysleirejä, Stalin ja Hitlerkin perustivat??
Mikä into on syyttää meitä? Onko se yksinoikeus teidän suunnalla? Ihminen siellä kuin täällä puolella, joka puolustaa omia kantoja. Kannattaa mieettiä sitä sillä kannalta. Onhan sitä helppoa heittää jotain, mutta ärsyntyy, kun tuleekin bumerangina takaisin. Outoa??
En tiedä, mitä ajatella. Kauheaa!
Koska keskusteluketju on noin sekava, täsmennän vielä, että minusta tuntui pahalta lukea Katkirkkolaisen joulunviettokuvausta.
Minusta taas Katkirkkolaisen joulu oli huomattavasti uskonnollisempi kuin keskiverto suomalaisen. Hänhän kertoi käyneensä kirkossa jopa kolme kertaa! Menee taatusti yli tilastokeskiarvojen...
Olen miettinyt katolilaiseksi ryhtymistä, mutta tekisin sen vain sillä ehdolla, että samalla voisin ryhtyä ns. katkirkkolaiseksi. Koska kysymyksessä on liike, en usko, että pappinne voisivat sanoa mitään tai edes ylipäänsä tietää ketkä ovat ns. katkirkkolaisia. Olen liikkeen kanssa kaikesta samaa mieltä.
karvat pystyssä? Tuo tapasi vastailla on hiekkalaatikko tasoa, "kyllä minäkin kun muutkin tekee.". Kasvun paikka sinulle!
tilannetta suomessa ja minusta katkirkko on parasta mitä katolilaisuus voi suomelle tarjota, samoilla kannoilla siis myös!
"Olen miettinyt katolilaiseksi ryhtymistä, mutta tekisin sen vain sillä ehdolla, että samalla voisin ryhtyä ns. katkirkkolaiseksi"
Sinulla tuntuu olevan väärää käsitystä tilanteestasi, jos olet "miettinyt katolilaiseksi ryhtymistä". Ei katolilaiseksi "ryhdytä", vaan ihminen kuulee sydämessään Jumalan kutsun katolisuuteen, ts. vakuuttuu siitä, että katolinen kirkko on oikea Kristuksen kirkko, jonka ulkopuolella hän ei voi jäädä jos haluaa pelastua. Silloin hän pyytää piispalta katolisen kirkon jäsenyyteen ottamista.
Mitään ehtoja ei jäseneksi ottamista anova voi asettaa, päin vastoin: hänelle asetetaan ehtoja. Hänen on vakuutettava Jumalan edessä, että hän uskoo ja tunnustaa kaiken, mitä katolinen kirkko uskoo, tunnustaa ja opettaa Jumalan ilmoittamana totuutena.
Missään tapauksessa et voi "samalla" ryhtyä katkirkkolaiseksi, kun "ryhdyt" katolilaiseksi. Katkirkkolaisuuteen ei kirkko sinua ota, niin kuin ei ketään muutakaan. Katkirkko ei ole millään lailla kirkon auktoriteetin alainen. En oikein tiedä, miten tuohon liikkeeseen liitytään tai keiden siihen katsotaan kuuluvan (paitsi WAC-kokoontumisissa käyvän italialaissyntyisen helsinkiläisen miehen ja hänen suomalaisen luterilaisen vaimonsa, jotka ovat toimittaneet katkirkko-sivustoa netissä). Katkirkkolainen voi tästä päätellen olla, vaikka olisi luterilainenkin.
Huomaanpa, etten tiedä katkirkosta oikeastaan mitään, vaikka sen sivuja olen joskus kohtalaisen säännöllisestikin silmäillyt. Mitähän tavoitteita sillä tätä nykyä on? Ehkä sinä voisit valaista tiedollista pimeyttäni, kun kerran olet "liikkeen kanssa kaikesta samaa mieltä"?
Samaa voi kysy sinne suuntaan. Miksi? Miksi sinä tulet haukkumaan tänne meitä, ja meidän pitää näyristellä sinulle? Helppohan sitä sanoa täällä meille kaikkea vaihtuvan nimimerkkien takaa. Mitä jos olisi meidän osat toisinpäin, minä tulisi haukkumaan sinun uskontokunnan tai ideologiaa, etkö kävis omaa puolustamaan? Ihan turhan kiukuttelemaan täällä. Voit olettaa automaattisesti, että täällä olen. Kyllä SINUNKIN olisi syytä tutkiskella omaa kuvaa, ettei olisi niin mustavalkoista tämä sinun maailmasi.
Ja ketä tuli tänne nävimään ensin mieti vähän ennen kuin sanot mitään. Olisiko sinulla se suurempi kasvuun paikka!!! Minä uskalla olla yhden merkin takana, entäs sinä???
Pakko kysyä, että meneekö uskonto tosiaan geeneissä, kuten on arveltu, koska katolisten lapsista tulee kuin ihmeen kaupalla vakuuttuneita katolilaisia ja muslimien lapsista vakaumuksellisia muslimeita.
Hindujen lapsista tulee vannoutuneita jälleensyntymisopin kannattajia.
Onko olemassa erikseen katolinen geeni, hindu-geeni ja islam-geeni, jotka määräävät minkä jumalan kutsuun lapsi vastaa jo tuossa ihan leikkouluiässä? Katolisen lapsille kasvaailmeisesti katolinen uskisaisti, joka vastaanottaa Jahven taajuutta jne..
Onkohan kukaan tutkinut tätä asiaa siinä muun teologian ohessa?
Asiahan on niin, että ihan pienillä imeväisillä on taipumus ja kyky jonkinlaiseen uskonnollisuuteen, hyvin jäsentymätön tietysti. Ihminen on luonnostaan, geneettisesti, uskonnollinen. Lapset eivät synny ateisteina.
Kuuluu perusoikeuksiin, että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa omaan uskoonsa, katolilaiset katoliseen ja hindut hindulaiseen, ateistit ateismiin (ateismi on ihmisen kehittämä uskomusrakenne).
Katoliseen kirkkoon ei tule missään tapauksessa liittyä, vaan meidän kaikkien pitää toimia yhdessä ekumenian puolesta. Kaikkien kristittyjen yhteinen ehtoollispöytä on palautettava HETI, sillä me emme tule joustamaan Myllyjärvellä jo saavutetuista "eduista".
Katkirkko on ekumeeninen liike, joka tarkoittaa "kirkkoa katkolla". Siihen ei liitytä eikä sillä ole jäseniä. Sen sijaan päämääriämme kannattaa ylivoimainen enemmistö maamme katolilaisista. Me kaikki olemme ekumenian, keskustelun, dialogin, omantunnonvapauden ja muutosten kannalla. Ilman niitä ei katolisella kirkolla tule olemaan mitään tulevaisuutta.
Ekumenian nimissä: älä liity, vaan ryhdy Katkirkko- ja WAC-aktiiviksi omassa kirkossasi. Tosin tällä hetkellä Katkirkko hakee uusia toimintatapoja ja uutta näkyvyyttä, koska Teemu-piispamme valinnan jälkeen koko tilanne muuttui meidän (ja kaikkien muidenkin) eduksi ja piispaan on suorat kanavat. Muutos on alkanut!
"...ylivoimainen enemmistö maamme katolilaisista...kannattaa päämääriänne" ???
Ja millähän perusteella heitit arviosi?
Mutta eikö kuitenkin voi ryhtyä ihan miksi vaan, vaikka katolilaiseksi, jos ateismi tuntuu heti alkuun ihan mahdottomalta ajatukselta, koska totuus kasvatetaan lapseen, se ei siis tule geeneistä.
Koska kristitty on vakuuttunut läheistensä vakuutteluista, se ei ole ihan oma totuus vaan omaksuttu.
Kristittykin lapsi voisi siis aivan hyvin vakuuttua hindulaisuudesta, jos eläisi hindujen keskuudessa.
Onko uskonnollinenkin totuus suhteellinen asia?
Nyt voin ymmärtää sinua varsin hyvin tavis vasemmalta.