Useita vuosia on vierähtänyt siitä, kun mormonismista erosin. Aika parantaa, niin sanotaan. Se pitää paikkansa, etenkin jos yhteisössä on viettänyt about koko elämänsä. Ystävyys- ja yhteisöverkot repeää ja alku aina hankalaa.
Haluan sanoa, että mormonismissa on erittäin paljon hienoja asioita; ihmiset ovat upeita ja olen kiitollinen, että uskonto suojasi ainakin oman elämänpolkuni kaikesta "pahasta". Sitä en voi koskaan kiistää. Kääntöpuolena on toki dogma, joka rajoittaa ihmisen olemista omana itsenään. Mutta näin siis minun kohdalla, ei se välttämättä rajoita monia muita ihmisiä, ns. "uskollisia mormoneja". He ovat erittäin onnellisia elämässään ja uskossaan.
Olen toki 100% samaa mieltä mormonismien vastustajien kanssa koskien kirkon historiaa ja sen totuudesta. Minua kuitenkin harmittaa se, että molemmin puolin aletaan tapella dogman takia. Mitä enemmän saan etäisyyttä omaan mormonimenneisyyteeni, niin sitä enemmän havaitsen, että rakkaus on SE isoin asia ihmiselämässä. Meidän ihmisten tulisi heittää sivuun kiistelyt ja alkaa enemmän tehdä asioita hyvässä ja rakastavassa hengessä. Annettakoon jokaisen uskoa niin kuin hän haluaa. Jätetään dogma-asiat sivuun ja otetaan rakkaudenteot tilalle. Uskon, että Jeesuskin halusi asian olevan näin.
Haluan sanoa, että mormonismissa on erittäin paljon hienoja asioita; ihmiset ovat upeita ja olen kiitollinen, että uskonto suojasi ainakin oman elämänpolkuni kaikesta "pahasta". Sitä en voi koskaan kiistää. Kääntöpuolena on toki dogma, joka rajoittaa ihmisen olemista omana itsenään. Mutta näin siis minun kohdalla, ei se välttämättä rajoita monia muita ihmisiä, ns. "uskollisia mormoneja". He ovat erittäin onnellisia elämässään ja uskossaan.
Olen toki 100% samaa mieltä mormonismien vastustajien kanssa koskien kirkon historiaa ja sen totuudesta. Minua kuitenkin harmittaa se, että molemmin puolin aletaan tapella dogman takia. Mitä enemmän saan etäisyyttä omaan mormonimenneisyyteeni, niin sitä enemmän havaitsen, että rakkaus on SE isoin asia ihmiselämässä. Meidän ihmisten tulisi heittää sivuun kiistelyt ja alkaa enemmän tehdä asioita hyvässä ja rakastavassa hengessä. Annettakoon jokaisen uskoa niin kuin hän haluaa. Jätetään dogma-asiat sivuun ja otetaan rakkaudenteot tilalle. Uskon, että Jeesuskin halusi asian olevan näin.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Omaan samanlaisen historian MAP-kirkon suhteen kuin sinäkin, ja olen kirjoittamastasi täysin samaa mieltä. Korneinta näistä dogma-asioista on se, että kiistellään Jumalan olomuodosta ja sen mukaan luokitellaan uskontoja ja niihin uskovia ihmisiä. Olen monta kertaa todennut, että Jumalalla pitää olla sen verran munaa, että voi nauraa sille mitä ihminen hänestä ajattelee - koska eihän hän ole meille naamaansa näyttänyt tai muutenkaan mitenkään todistanut olemustaan.
Jeesuksen opetuksista; en usko, että Jeesus on opettanut, että pelastumme kun uskomme häneen, vaan pelastumme kun uskomme hänen opetuksiinsa. Ja pelastuminen on mitä ilmeisimmin sitä, että kokee tässä konkreettisessa elämässämme rauhaa ja rakkautta.
Monet nuoruudenystävistäni eivät ole enää mormonikirkossa - tai sitten ovat muuttaneet toiselle puolelle maailmaa, jotkut jopa tuonilmaisiin.
On aina mukavaa tavata näitä vanhoja ystäviä ja huomata, että kaikista elämän kohtaloista huolimatta välillämme vallitsee yhä suuri suvaitsevainen hyvänsuopuus, ehkä suorastaan rakkaus.
Eipä juuri opeista tule riitaa, yleensä ei puhettakaan. Riitapukareita ovat käsittääkseni ne, jotka eivät ole tehneet tilejään selväksi, ja jotka etsivät tukea horjuvalle epäuskolleen. Sellainen syö ihmistä, toivottavasti hekin löytävät rauhan sielulleen.
Jokaiselle riittää hyvää tehtävää. "Tänään olenko auttanut ollenkaan lähimmäistäni eteenpäin? Huolta poistinko lain, ilon silmiinsä sain, vai hukkaanko päiviäin?"
Sanoit: "On aina mukavaa tavata näitä vanhoja ystäviä ja huomata, että kaikista elämän kohtaloista huolimatta välillämme vallitsee yhä suuri suvaitsevainen hyvänsuopuus, ehkä suorastaan rakkaus."
Olen samaa mieltä!! Ns. dogmaväittely etäännyttää ihmisiä toisistaan, mutta toisen välittäminen, suvaitsevaisuus ja hyvät ystävyystunteet lähentävät ihmisiä. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
On hyvä havaita, että täällä keskustelupalstoilla ovat useimmiten ns. ääri-ihmiset, joilla on loksahtanut "totuuden julistus" päälle; koskeen niin mormoni- kuin anti-puolella olevia. :(
on muitakin kuin ääripäiden ihmisiä. Käytännössä täälläkin ääripäät pitävät kovinta melua ja hämärryttävät sen totuuden, jonka keskialue hiljaa ymmärtää.
Siinä on paljon eroa onko syntynyt mormoni perheeseen vai onko käännynnäinen. Käännynnäiset täällä erityisesti työskentelevät järjen ja tunteen välisessä ristiriidassaan etsien älyllistä tukea kääntymykselleen.
Miksei mormoniperheeseen syntyneet voisi jatkaa ns. kulttuurtraditiota kuulumalla kirkkoon ja välittämättä tuon taivaallista jonninjoutavasta dogmikeskustelusta joko ei täällä palstalla ainakaan johda yhtään mihinkään?
Se, että pakonomaisesti pitäisi saada hengellinen todistus on ehkä hiukan liikaa vaadittu. Toisaalta ymmärrän hengellisen todistuksen saatuaan ihminen saavuttaa jonkinlaisen tasapainon niin, ettei elämän realiteetit jatkuvasti riivaa.
Ei hengellistä todistusta tule hankkia pakonomaisesti, vaan täysin vapaaehtoisesti. Vapaa tahto on keskeinen periaate MAP-kirkon opissa. Se oli taivaassa syttyneen sodan syy. Silloinen Lusifer, sittemmin Saatana, esitti oman pelastussuunnitelmansa, johon kuului kaikkien pelastaminen ilman ihmisen omaa osuutta. Se olisi merkinnyt vapaan tahdon hävittämistä. Sellainen yhteiskunta koetettiin perustaa Neuvostoliitossa ja sellainen on olemassa Pohjois-Koreassa.
Kääntymykseni on ollut sekä hengellinen että älyllinen. Tunnen palautetun kirkon todeksi eli Pyhä Henki todistaa siitä. Älyllisesti tarkasteltuna se vastaa sitä, millainen oli alkukirkko kaikkine oppeineen, toimituksineen ja organisaationsa puolesta (mm. apostolinen johto).
ja inttäminen etäännyttää ja tympäisee. Joskus harvoin saa nauttia kuitenkin myös antoisasta väittelystä, jossa sanan säilä säihkyy ja ajatus lentää korkealla.
Dogmeista puheen ollen, ainakin yksi MAP-kirkon oppi on lähentänyt minua toisiin ihmisiin, ja se on oppi siitä, että me kaikki olemme iankaikkisia olentoja, taivaallisen Isämme lapsia, ja että meissä on pieni ripaus jumalallisuutta. Sen kun muistaa, voi kohdata kenet tahansa sisarena ja veljenä ja nähdä hänessä jotakin hyvää ja kallisarvoista. Minua se oppi on kantanut elämässäni pitkälle.
kirkon vaikutuksessa kasvaneiden suhtautuminen uskoonsa vähemmän älyllinen, kuin myöhemmin kääntyneen?
Vai olisiko niin, että joku persoonallisuustyyppi vain ottaa elämän ja uskonnon eri tavalla, riippumatta siitä kasvoiko vai kääntyikö.
opin jo kauan sitten tuon totuuden dokma väittelystä suorastaan kantapään kautta. Vaimoni sisar kuului Helluntai seurakuntaan ja innokkaana MAP-kirkon jäsenenä yritin tehdä lähetystyötä hänen perheensä hyväksi. Huomasin kuitenkin jo alkumetreillä, että tuo oikean kirkon esittely vaikkakin Raamattua käyttäen johti kiivaaseen dokmakeskusteluun, jolloin totesin ettei sitä kannattanut jatkaa, vaan tärkeintä oli säilyttää sukulaisten välinen ystävyys ja rakkaudellinen suhtautuminen. Päätimme molemmat pidättäytyä opillisista keskusteluista, mutta säilytimme kuitenkin uskonnolliset arvomme elämässämme. Olemme olleet sen jälkeen jo kymmeniä vuosia hyviä ystäviä ja vierailemme säännöllisesti toistemme kodeissa. He tulivat myös temppelin avointen ovien tilaisuuteen. Kun ruokailemme yhdessä pyydämme toisiamme siunaamaan ruoan. Ei siis minkään laista uskonnollista ristiriitaa näissä tilanteissa.
Olen myös säilyttänyt vaimoni kanssa samanlaisen suhtautumisen niihin lapsiin (aikuisiin), jotka ovat jääneet kirkosta pois. Sama resepti toimii heidän kohdallaan erinomaisesti. Myös omista sisaruksistani yksi on pois kirkosta, mutta hänenkin koko perheen kanssa välimme ovat hyvät. (Siis neljästä sisaruksesta.) Rakkaus on suurenmoinen voima ja vain sen avulla myös eksyneet lampaat voivat tulla joskus takaisin. Tuomitsemalla ei voi saada mitään hyvää aikaiseksi.
Aivan erilaiset mekanismit vaikuttavat ihmisen suhtautumiseen uskoonsa kun kyseessä on itse kääntynyt tai mormoni kirkon vaikutuksessa kasvanut.
Vaatii oman harvinaislaatuisen persoonallisuustyypin joka itsenäisesti kääntyy mormoni uskoon nettiaikakaudella. On ilmeisesti niin, että itse mukaan tulleet suhtautuvat uskoonsa vähemmän älyllisesti kuin mormonikasvatuksen saaneet. Vaikuttaa siltä, että mormoni perheissä kasvaneet valistuneet nuoret ovat kyllästyneet jumiutuneeseen dogmikeskusteluun.
Toisaalta palsta on erinomainen näyteikkuna näille nuorille kun he voivat seurata havainnollisesti itsenäisesti kääntyneiden uskonveljiensä perusteluita omalle uskolleen ja kääntymykselleen.
mormoniuskoon kääntyminen nettiaikakaudella vaikeampaa vai helpompaa kuin johonkin muuhun uskoon kääntyminen? Miksi?
Onko mahdollista keskustelujen kulusta päätellä onko kirjoittajana kääntynyt vai kasvanut mormoni.
Käsitykseni mukaan mormoniuskoon kääntyminen nettiaikana on oleellisesti vaikeampaa kuin johonkin muuhun uskontoon. Perusteluni vastaukselleni on nimenomaan netti. Mielenhallinnan tekniikat eivät toimi netissä samalla tapaa tehokkaasti kuin henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa esim. ovelta ovelle työssä. Jokainen valistunut ihminen pääsee helposti perille mormoni historiasta netin kautta joten valmiuskynnys hengellisen todistuksen tavoittelemiseksi nousee.
Keskustelujen kulusta voi toki päätellä onko kirjoittaja kääntynyt vai kasvatettu mormoni. Argumentoinnin painopisteet liikkuvat eri alueilla.
On ennustettu, että tulee aika, jolloin emme voi tukeutua muiden todistuksiin. Omakohtainen todistus on todella tarpeen. Vertaus kymmenestä neitsyestä on tästä hyvä ennustus:
Matt. 25
1 "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. [Luuk. 12:35,36]
2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä.
4 Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian.
5 Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.
6 Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' [Ilm. 19:7]
7 Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.
8 Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.'
9 Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.'
10 Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin.
11 Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' [25:11,12: Matt. 7:21-23; Luuk. 13:25-30]
12 Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.'
13 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. [Matt. 24:42; Luuk. 12:40 ]
se mormonismissa on kääntymisen este? Epäilen kuitenkin. Mitä uskonnosta ylipäänsä etsitään?
Olet oikeassa netin tehokkuuden suhteen; erityisen tehokkaasti netti itsessään ohjaa laiskaan tiedonhakuun ja löytämään vastauksen, jollaista haetaan, jopa tyytymään siihen. Aito etsijä ei kuitenkaan ei kuitenkaan alistu netin tasapästämisen tasolle, vaan näkee vaivaa. Netti palkitsee myös vaativan etsijän. Oikeasti valistunut ihminen ei alistu netin aliarvioitavaksi.
Tarkennahan hiukan kasvaneen ja kääntyneen mormonin eroja nettiargumentoinnissa. MIten ne painottuvat.
Lyhyesti- kasvatettu mormoni hyväksyy helpommin tilanteen, ettei mitään yleisesti hyväksyttyjä perusteita ole löytynyt Joseph Smithin kirjoituksissaan esittämille tapahtumille.
Itse kääntyneet vänkäävät ja vänkäävät omia tieteen perusteluja jotka ovat osoittautuneet jatkuvasti itsepetokseksi.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä ilman ennustuksiakin. Omakohtainen todistus on tarpeen, emme voi tukeutua muiden todistuksiin mm. Joseph Smithin kirjoitusten jumalallisesta alkuperästä.
olet tehnyt päätelmäsi pääasiassa internetin ja erityisesti tämän palstan kirjoitusten perusteella ja ovat siksikin epätarkkoja kuvauksia.
Täällä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, ei nähdä metsää puilta, mutta kuitenkin tehdään surutta yleistyksiä. Siksikään internet ei sovellu ainoaksi tietolähteeksi mormonismista ja mormoneista. Eikä mistään muustakaan.
Sinulla oli hyviä vilpittömiä kysymyksiä. Nyt olet ilmaissut johtopäätöksesi. Vastauksesi kuvastavat käännynäiselle ominaisia perusteluja. Mormoneiksi kasvatetut valistuneet nuoret eivät käytä samankaltaisia painotuksia suhtautumisessaan internettiin.
Olen hyvin perillä internetin rajoituksista tiedon hankinnan suhteen.
kasvanut MAP-kirkossa. En ole enää nuori. Mikä kirjoittamassani saa sinut sijoittamaan minut käännynnäisten lokeroon? Vai olenko vain häiriö teoriassasi.
Ovatko vanhempasi mormoneja? Minkä ikäisenä menit kasteelle ja miten sait hengellisen todistuksen.
Kyllä
8
Kokonaisuus on hahmottunut pikkuhiljaa, en ole kokenut yhtä(än) suurta tarkasti rajattavissa olevaa hengenvuodatusta. Suuri on tässäkin tapauksessa suhteellinen käsite.
Joko näillä taustoilla pystyisit vastaamaan aiempiin kysymyksiini?
Olen sijouttanut sinut väärään kategoriaan, olet ollut jo pitkään uskossa ja saavuttanut tasapainon sinua ei elämän realiteetit tunnu kovin riivaavan.
Olen matkan johdosta pois netin äärestä pidemmän aikaa.
tulisi olla sen varran rakkauta, että ei mustamaalaa toisten uskoa ja kerro puolitotuuksia tai suoranaisia valheita (ymmärrän kyllä, että ei suomessa vastuistajamme voi tietää kaikkea totuutta, lukiessaan vain vastustajien tai negatiivisten todisteluja). Ainakin olisi kestettävä kun virheitä oiotaan. Samoin olisi kestettävä totuuden kertomien kirkon jäsenten toimesta ao uskonnosta sen omalla palstalla. Emme mekään mene muiden kirkkokuntien... emme edes niiden kirkkokuntien sivuille, joissa aikanaan olimme, kertomaan MIKÄ siinä oli pielessä!
Olemme olleet joidenkin kirkkokuntien sivuilla rehellisesti mormoneina kertomassa heille omasta uskotamme, emme levittämässä valheita tai puolitotuuksia saadaksemme niin monen kuin mahdollista eroamaan kirkosta tai lopettamaan sen tutkimisen, kuten usea tänne kirjoittava tekee. Kyllä tänne saa aivan rauhassa tulal kertomaan omasta uskostaan vaikak se on erilainen mutta toisen uskon mollaminen on mielestäni mautonta. Harvemmin olemme edes kritisoineet mitään, kyselleet olemme kovastikkin.
Havaitsen yhä selvemmin sen, kuinka rakkaus on katoamassa ei mormoneilta ja halveksunta ja välinpitämättömyys lisääntymässä. Kirjoittamaton sääntö on, että jos mormoni kirjoittaa jollekin muulle palstalle, hänelle ei saa vastata ainakaan ystävällisesti, kuin joku korkeampi henkilö. Jos tavallinen vastaa ystävällisesti, niin häntä kovistetaan kirkon johtajien toimesta, eikä ystävällistä keskustelua voi syntyä pelosta, että joku kuulee, että oli ollut ystävällinen mormoneille. Vaki on se, että mormoneille on vastattava ilman nimimerkkiä, jotta jos vastaa ystävällisesti sitäkään ei voi nuo johtajat kaivaa esiin mistä se ystävällinen vastaus tuli.
Kaiken tuon ilkeämielisen kirjoittelun lähde, jota täällä näkee niin paljon, on MAP kirkon ulkopuolella.
Harvoin koee sellasita rakkautta mitä kokee MAP kirkossa.
Jos olet 100% samaa mieltä kirkon historiasta vastustajiemme kanssa, nii ehdoitan ajatusta tiedoissasi. Tai sittten vain syystä tai toisesta haluat uskoa mielummin kolmannen käden tietoja, kuin ensimmäsien tai toisen käden tietoja. Kun Reorganisoitu kirkko nyt on antanut tai myynyt monia dokumenttejä MAP kirkolle on niistä ollut helpompi kontruoida kirkon historiallista totuutta. Kuitenkin edelleen vastuitatjamme jakelevat kolmannen käden tietoa monesta asiasta vaikka toisenkädentieto kumoaa sen.
Hyvä kuulla että tunnet olosi nyt hyväksi olet varmaankin löytänyt paikkasi ... siunausta sinulle.
valheita tuolla hymistelypalstallasi, kun siellä niitä ei voi oikaista. Tännekin usein kirjoitat valheita, mutta täällä ne oikaistaan.
tarkoitat dogmalla, joka rajoittaa ihmisen omana itsenään olemista? Mikä havaintojesi mukaan jarruttaa erityisesti ?
Näetkö sen niin, että kirkko asettaa vaatimustason, jonka ihminen näkee toivottomana vaiko niin, että ihminen ei koe saavansa kirkosta apua omien tavoitteidensa saavuttamisessa.
Ompa kevyesti nimitetty toista kanssakulkijaa. Mutta entä, jos oletkin itse 'se musta lammas'?
nimitin kevyesti?
Dogmalla tarkoitan itse oppia ja oppi vastaavasti usein määrittelee mitä ihminen saa tai ei saa tehdä. Monet ihmiset, etenkin ne, jotka syntyvät tuohon uskontoon, eivät välttämättä myöhäisemmällä iällään tunne uskontonsa opetuksia omaksi syystä tai toisesta. Näin ihminen haluaisi toteuttaa itseään toisella tavalla, mutta ei uskalla, koska hänet on opetettu uskomaan tietyllä tavalla ja lähes aina pelon kautta. Ts. jos jätät uskontomme joudut helvettiin, telestiseen, tms. Syntyy vain turhia kärsimyksiä ihmiselämään.
Instituutiot voivat auttaa toki ihmisiä, mutta ei kaikki ihmiset tarvitse instituutioita elämänsä rakentamiseen. Ihminen voi toteuttaa hyvää elämää ja korkeita moraalisia arvoja ilman uskontoakin. En usko, että Jumalalle on instituutio tärkeämpää kuin ihmisen sydämen vilpittömyys ja sen jakama rakkaus lähemmäisille.
Niitä ovat paitsi tietyt laitokset, myös suhteellisen pysyvät sosiaaliset, poliittiset ja uskonnolliseen elämään kuuluvat organisaatiot, jotka perustuvat tapaan tai oikeussäädöksiin: tapajärjestelmä; oikeusjärjestys; laitos (nykysuomen sanakirjaa mukaillen). Emme voi välttää kuulumista eri instituutteihin tässä elämässä. Niillä on tärkeä merkitys yhteiskuntajärjestyksen kannalta.
Institutionaaliset muutokset aiheuttava sopeutumistarvetta ja joskus sosiaalista ja yksilöllistä disorganisaatiota. Muutos on monesti tarpeen. Instituutiot voivat olla yksilön kehitystä rajoittavia ja epädemokraattisia (fasismi, kommunismi, valtiokirkko).
uskonto ei enää tunnu omalta, mitä syytä on pelätä sen opettamaa helvettiäkään?
Opin perusta on peräänkuuluttamasi rakkaus. Näin oppi itsessään ei rajoita, ihmisen omat opintulkinnat (omasta tai erityisesti toisten puolesta) sen sijaan näin tekevät.
Osuit vallan oikeaan: kun ihminen oivaltaa elämän tarkoituksen ja siihen liittyvän suuren periaatteen, rakkauden, häviää ihmisen elämästä uskontojen rakentamat peloittelut kuoleman jälkeisestä elämästä (helvetti, telestinen, jne.)
Instiuutioita tarvitaan täällä maan päällä ihmisen vajavaisuuden takia, mutta ei toisella puolella, kehittyneemmässä olotilassa. Ihminen saattaa tarvita instuutiota mm. ruumiinsa hoitamiseksi, mutta sielu ei maanpäälläkään tarvitse instiuutioita kehittyäkseen.
instituutiolla kuitenkin voida nopeuttaa sielun kehitystä.
Jos kaikki olisivat erakoituneita, ei harjoitus- ja kehittymismahdollisuuksia juuri olisi.
on mielestäsi elämän tarkoitus, nyt ja tuolla puolen?
Kepillä ja porkkanallakin on suuri vaikutus; pääsisikö valtaosa ilman tuota menetelmää koskaan tasolle, jossa puhdas rakkaus on käyttövoimana.
Toki. Instituutioilla voidaan kehittää sielun kehitystä niiden kohdalla, jotka tarvitsevat ulkopuolista tukea; aivan samoin kuin lapsi tarvitsee vanhempiaan kehittyäkseen, mutta kun tuo lapsi on kasvanut aikuiseksi, ei hän enää tarvitse ulkopuolista tukea. Kyse ei ole erakoitumisesta; kyse on enemmänkin pysymistä pois yhden ajatuksen mallista, joka rajoittaa suvaitsevaisuutta joko enmmän tai vähemmän.
Elämän tarkoitus on ihmisen henkinen ja sielullinen kehittyminen, niin tällä kuin tuolla puolen. Ihminen kehittyy jatkuvasti ja siksi yksi elämä täällä maanpäällä ei tee häntä koskaan valmiiksi. Tästä johtuen yhden elämän (max. 100 vuotta) kokemuksista ja kohtaloista ihmissielulle ei voi langettaa lukittua ikuisuuden kohtaloa (helvetti, terestinen, jne.)
Keppi ja porkkana ei ole aitoa kehitystä. Aito kehitys ja muutos tulee ihmisen omasta sisimmästään. kehitys ja muutos tulee oivalluksista.
opettama pelastussuunnitelma, sellaisena jona MAP-kirkko opettaa, ei jaa tuomiota vain tämän maanpäällisen pätkän perusteella.
Jos muistat, iankaikkinen kehittyminen on ydinosa sitä.
Keppi voidaan jättää pois, kun oivallus muutoksesta lähtee tulemaan sisältä. Kepiksi riittää usein pelkkä tunne, ettei valinta mennyt oikein. Hyvä keppi tekee itsensä tapeettomaksi nopeastikin.
mormonismissa lapsesta asti vai tulitko mukaan käännynnäisenä. Missä vaiheessa ja kuinka mormonismi rupesi rajoittamaan kehitystäsi. Irroittauduitko samalla uskonnoista yleensä.
Syntynyt olen kuten taisin jo introssa kertoa. Elämän syvempi pohdiskeluni hiljalleen kasvoi, kun aloin ajattelemaan elämän syviä asioita itsenäisesti, ilman muiden laatimia ohjekirjoja. Näen, että olen siirtynyt kasvussani seuraavaan vaiheeseen.
Uskonnot ovat mielestäni ihmisen luomia ajatuksia. Kuka kertoisi edes yhden uskonnon, joka ei olisi lähtenyt jonkun tietyn ihmisen toimesta. :) Luonnollisesti tuo uskonnon perustanut ihminen voi väittää, että hän sai Jumalan valtuuden. Uskotko siihen? Se on toki sinun päätös.
Jumala tai jumaluus tai miksi kukin sitä haluaa kutsua, on suurempi kuin mikään maanpäällinen uskonto tahi uskomus. Jumala on korkeammalla tasolla kuin uskonto. Jumala rakastaa jokaista luomaansa uskoipa tuo luomus dogmallisesti miten tahansa. Voisitko sinä rajoittaa rakkautta lapsiisi sen mukaan miten hän uskoo? Saisiko mormoniuskovainen lapsesi sinulta suuremman rakkauden kuin lestodialaisuuteen siirtynyt lapsesi? Uskon, että et rajoittaisi rakkauttasi. En usko, että Jumalakaan tekisi niin. Ei hän valitse vain yhtä tietä takaisin luokseen.
Uskonnot ovat vain "työkaluja" ihmisen kehittymiseen, jos tuo ihminen tarvitsee noita työkaluja. Mutta monet ihmiset eivät tarvitse enää noita työkaluja, vaan pyrkivät jumalalliseen yhteyteensä suoraan, ilman instiuutioita. Älkäämme siis sokeasti asettako instituutioita ihmisen ja Jumalan väliin. Antakaamme jokaisen lähestyä Jumalaa ja jumalallisuuttaan siten kuinka hän sen sydämessään näkee parhaaksi.
On hyvä kysyä onko pelastussuunnitelmakäsityksesi mormonien luoma vai Kristuksen? Tiedän, että mormonit tekevät temppelityötä, jossa ihmissielun pelastuminen riippuu toisesta ihmisestä? Loisitko itse Jumalana tällaisen metodin, jossa ihminen ei voi viimekädessä pelastaa itse itseään, vaan hän on toisesta riippuvainen?
Minä, joka olen luopunut mormonismista ja hylännyt "iankaikkisen totuuden" sen vuoksi, että olen mielestäni löytänyt suuremman opin, ts. rakkauden yli dogman, en omaa telestistä tahi maksimissaan terrestistä suurempaa kohtaloa. MAP-kirkon opetuksista tiedämme, että luopioiden kohtalo on pahin mahdollinen ja vaikka kuinka palvelisin lähimmäisiäni suurella rakkauden sydämelläni, on kohtaloni sinetöity. Eikö? Sen sijaan murhamiehet, jotka katuvat tuolla puolen ja ottavat mormoniopin ja jonkun mormonin tekemän maallisen temppelitoimituksen, omaa paremman ikuisuustulevaisuuden kuin minä, joka olen koko elämäni tehnyt hyvää, mutta en nähnyt mormonioppia omakseni. Näinkö Jumala sinusta toimii?
Porkkanakaan ei toimi. Ei ihmistä voi houkutella muutokseen. Se tulee, jos on tullakseen.
pelastussuunnitelman hieman toisella tavalla.
Jos on olemassa iankaikkista pelastussuunitelmaa, se on tietenkin Jumalan luoma ja Kristuksen täytäntöön panema. Koko mormonioppi alkaa siitä ja perustuu sille. Krisitus ja Hänen sovituksensa on ainoa toivomme.
Ihminen ei pysty pelastamaan itseään, saati muita. Temppelissä tehty sijaistyö ei perustu sille, että ihminen tekee jotakin, vaan se on vertauskuva Kristuksen sijaistyöstä. Jumala käyttää meitä kuolevaisia usein käsinään maan päällä, ei siksi, että Hän tarvitsisi sitä, vaan koska me tarvitsemme sitä.
Palautettu evankeliumi opettaa, että taivaassa on eri "paikkoja", niin että jokaiselle löytyy sopivin. Jos et täällä maan päälläkään tunne mormonismia omaksesi, et varmaankaan viihtyisi kuolemasi jälkeenkään mormoniopin mukaisessa paikassa. Niinpä sinut päästetään itsellesi sopivampaan eli parempaan paikkaan.
Rakkaus, jota nimität dogmaksi, on pelastussuunnitelman ydin. Sitä olemme täällä opettelemassa. Joku oppii sitä MAP-kirkossa, joku muualla. Temppelityö opettaa hyvin paljon pyyteettömästä rakkaudesta. Oppi iankaikkisista perheistä täyttää mielen suurella rakkaudella.
"Oi, saanhan joukkoon autuaitten, kanss' ystäväini ja omaisten mä päästä kerran luo armon Herran. Oi saanhan sen."
Pelastussuunnitelmaan kuuluu tietty oppi ja toimitukset. Sen tarkoituksena on ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. Siihen kuuluu luominen, lankeemus ja sovitus sekä kaikki Jumalan antamat lait, toimitukset ja opit. Tämän suunnitelman ansiosta ihmisten on mahdollista saada korotus ja elää ikuisesti Jumalan kanssa (2. Nefi 2, 9). Tätä suunnitelmaa sanotaan pyhissä kirjoituksissa myös lunastussuunnitelmaksi, onnensuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi.
Meidän pahat tekomme ovat hänet ruhjoneet, Jes. 53:5 (Moosia 14:5). Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla, Ap. t. 4:12. Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, 1. Kor. 15:22. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon, Ef. 2:8 (2. Nefi 25:23). Jumala on luvannut ikuisen elämän ennen aikojen alkua, Tit. 1:2. Jeesus on iankaikkisen pelastuksen tuoja, Hepr. 5:8–9. Lunastussuunnitelma esitettiin kuolleille, 1. Piet. 3:18–20; 4:6 (OL 138). Kuolema täyttää suuren Luojan armollisen suunnitelman,
Loisitko itse Jumalana tällaisen metodin, jossa ihminen ei voi viimekädessä pelastaa itse itseään, vaan hän on toisesta riippuvainen?
Jokaisellahan on oikeus viimekädessä hyväksyä tuo sijaistoimitus eli loppujen lopuksi jokainen joutuu päättämään itse. Miten itse olisit asiat junaillut, jos esimerkiksi ei olisi millään ollut mahdollista, että evankeliumin sana ehtisi kuulua jokaiseen korvaan? Esimerkiksi olisiko kaikki Suomessa asuneet ihmiset ennen kuin evankeliumin tieto tuli Suomeen... olisivatko he tuonelan omia, koska eivät ole olleet niin onnekkaita, että eivät syntyneet perheeseen joka tunsi evankeliumin? Tai edes lähelle evankeliumin alueita?
Ei toimi noin. Ensinnäkin sinun kohdallasi et ole luopio jollet sodi kirkkoa ja evankeliumia vastaan. Toiseksi kaikki asiat otetaan huomioon viimeisellä tuomiolla. Eli mikäli sinulla on jokmin raskauttava syy miksi erosit, se voidaan katsoa lieventäväksi asian haaraksi, samoin se että ei ole koskaan oikeastaan uskonut evankeliumin sanomaa.
Murhamiehet jotka ovat vuodattaneet viatonta verta tahallisesti ja täydessä ymmärryksessä joutuvat vastaamaan siitä Jumalalle. Heidän pelstumisensa on Jumalan ja heidän välinen asiansa.
Mormonien mukaanhan ei-Smith-uskovina kuolleet ovat riippuvaisia toisten tekemistä puljauksista. Ja kaikki ovat Smithistä riippuvaisia. Ilman uskoa Joseph Smithiin ei ole asiaa pelastukseen.
Lisäksi mormonit ovat korotuksen suhteen myös garmenttien valmistajista riippuvaisa. Ja ovatpa he riippuvaisia rahapajojen työntekijöistäkin.
Vain Viagra ei aiheuta mormoneille riippuvuutta. Se poistaa sitä.
Kiitos Tapani mielipiteestäsi. Kunnioitan näkemystäsi. En valitettavasti halua mennä dogmalliseen debaattiin. :)
Heh, kiva hypoteettinen kysymys: Itse Jumalana loisin systeemin, jossa jokainen voi tulla luokseni ilman välikäsiä. Vanhempana en yhtä lailla laita lapsiani käymään ensin lastensuojeluviranomaisilla, vaan he voivat tulla luokseni milloin vain ja missä asiassa vain. Uskon, että Jumala toimii näin. Anteeksi, ei ollut piikki kohtaasi.
Noihin muihin dogmakysymyksiisi en halua vastata, koska koen, että mielipiteeni voisi loukata sinua. Kunnioitan elämännäkemystäsi ja mielipiteistäsi. Minulla ei ole oikeutta kumota näkemyksiäsi.
ei pysty pelastamaan itseään iankaikkisuutta ajatellen, vai oletko ajatellut ihan omin voimin ryömiä esiin ruumisarkustasi? Olemme täysin Jumalan armon ja Kristuksen työn varassa.
He ovat laatineet pelastussuunnitelman, jonka puitteissa meillä jokaisella ja tietty liikkumavara. Siihen kuuluu myös sijaistyö edesmenneitten puolesta. Toisin kuin monissa muissa uskonsuunnissa, MAP-kirkossa opetetaan, että kuolleillakin on mahdollisuus ottaa evankeliumi vastaan. Niin armollista oppia harvoin kuulee. Vaivaako sinua se, että murhamieskin voi pelastua? Minusta se jos mikä on suurta Jumalan armoa.
Jumala toimii niin kuin itse haluaa. Minun mielipidettäni Hän ei kaipaa - sen olen ilmaissut jo ennen syntymääni. Sen sijaan omaan toimintaani pystyn jonkin verran vaikuttamaan.
Päivän tunnussanaksi sinulle Hepr. 11:40.
Heh, käsitit väärin. Murhamieskin pelastuu... hänellä on henkisessä kasvussa vain oma pitkä tiensä. En siis ole huolissani murhamiesten pelastumisesta. Enkä omastani.
Nyt mennään taas dogmaan. Oma elämännäkemykseni ei ole enää mormonistinen ja se olkoon minun onni/häpeä. Itse näen, että jokainen ihminen on vastuullinen omista teoistaan ja jokainen ihminen on tehnyt tarkan elämänsuunnitelman ennen tänne maanpäälle tuloa. Kunkin elämänsuunnitelmaan voi liittyä uskonnot, tms. Pääasia on tuon henkilön oma henkinen kasvu. Kristus ei kuollut muiden ihmisten syntien takia. Kukaan ei voi ottaa vastuuta toisten teoista. Miksi pitäisi? Kuinka tuo ihminen voisi kasvaa henkisesti, jos häneltä otetaan pois hänen omavastuu? Koko armo tahi lunastustyö on Katolisen kirkon oma tulkinta ja siitä on muut kirkkokunnat laatineet omat näkemyksensä. Jokainen on vastuussa omasta itsestään; en usko armoon tahi muiden vastuuseen.
Kristus toi maanpäälle tärkeän totuuden sanoman, rakkauden sanoman.
paljon MAP-kirkolla instituutiona on ollut vaikutustusta nykyisen elämänkatsomuksesi muotoutumiseen?
Olisiko elämänkatsomuksesi nyt erilainen ilman MAP-taustaasi?
Harvemmin käyn näillä sivuilla ja siksi vastaukseni vasta nyt. Kiitos sinulle kiihkottomuudesta, asiallisista kommenteista ja kysymyksistä.
On vaikea sanoa olisiko elämänkatsomukseni erilainen ilman MAP-taustaa, koska en tuota toista polkua elämäni aikana kulkenut. Sen tiedän, että koskaan en syvällä sisimmässä kuitenkaan omaksunut sitä, että maailmassa olisi vain yksia ainoa ja absoluuttisesti oikeassa oleva uskonto. Jumaluus oli minulle jo tuolloin suurempi asia kuin uskonto. En usko jumaluuden/jumalan toimivan "sielujen pelastamiseen" näin vaikean ja byrokraattisen toimintatavan kautta, että tie takaisin vie vain instituution kautta, joka sinetöidään rituaalisten toimitusten kautta. Sydämen rakkaus ja vilpittömyys on suora tie jumalan kanssa keskusteluun ja näin uskon asian olevan. Tässä asiassa ei tarvita "ajokorttia" kuten lähetyssaarnaajat käyttävät vertauskuvana asiasta, ts. valtuuden välttämättömyydestä. Näen, että riittää, että sinulla ja jumalalla on suora yhteys niin halutessa ja se on sinulle annettu oikeus ilman välikäsiä. Se on jumalan sinulle antama valta tahi valtuus.
Mormonismilla ei ole oikeastaan mitään vaikutusta nykyiseen elämänkatsomukseen. Nykyinen käsitykseni on syntynyt omilla tutkimuksilla. Tutkimuksilla, jotka perustuvat ihmisten kertomiin kokemuksiin tuon puoleisesta (mm. kuoleman lähikokemuksilla, ruumiista irtaantuminen, jne.). Niin yhteneväiset ovat nuo kokemukset ja kertomukset ihmisen taustasta riippumatta (asuinmaa, uskonto, ideologiat, jne.), että niissä on oltava jotain perää. En usko "globaaliin salaliittoon" tässä asiassa.
Mormoninäkemyksen mukaan sinulla on nyt suuri vastuu kohtalostasi sillä tiedät ja tunnet totuuden "totuudesta"
häirinneitä kohtia kristinuskossa (kuuluisin moniavoisuuden salliminen), jokainen kristinuskon ulkopuolella oleva näkee siinä asioita jotka ovat väärin ja epäloogisia, mutta näin on tietysti joka uskonnon kohdalla. Uudet uskonnot syntyvät harvoin niin että pannaan kaikki uusiksi. Kristinusko lainasi joitakin asioita juutalaisuuden eri suunnista, mutta pääopit se loi uusiksi, islam lainasi ja muokkasi molempia, Israelin uskonto ei itse alkujaan juuri eronnut muista kaananilaisuskonnoista, mutta kun se eksiilin jälkeen vihdoin erosi, pääkohdan jossa se oli profiloitunut muista erilaiseksi - ehdoton monoteismi -kristinusko hylkäsi , mutta paljon myöhemmin syntynyt islam vahvisti. Jos se ei olisi toiminut niin, se luultavasti ei olisi kyennyt kilpailemaan kristinuskon kanssa uskontojen markkinoilla.
Oliko tämä uskonpeloittelu vai pelkkä vitsi?
Oli kuinka oli... no hätä. Älä ole huolestunut sieluni kohtalosta. Otan asiassa tietoisen riskin... :)
kuin islamilainen itsemurhapommittaja, että jospa ei sittenkään pääse paratiisiin, jossa 70 neitsyttä odottaa...
Itse en kuulu map-kirkkoon, mutta elämänkumppanini kuuluu, passiivisesti tosin. Lapsi on tulossa, itse kuulun ev.lut kirkkoon, ( en käy kirkossa, enkä koe kuuluvani henkisesti mihinkään). Nyt on keskusteltu miten menettelemme tulevan lapsen nimen annossa. itse haluaisin koko perheen kuuluvan samaan kirkkoon tai olla kuulumatta mihinkään, kaverin jyrkkä asenne evää meiltä paljon mahdollisuuksia. Tämä tilanne on vaikuttanut suhteeseemme jo niin paljon, että ero on käynyt myös mielessä. Eikö rakkaus mene uskonnon edelle, jos se ei edes kuulu arkipäivään? Hän ei käy kirkossa eikä mielestäni toimi kirkon tapojen mukaisesti. Tilanne käy kauheaksi, koska asiasta ei voida keskustella riitelemättä ja aina keskustelu päättyy siihen, että voin pakata tavarani ja muuttaa ppois jos ei kelpaa tälläinen tilanne.
kaverin jyrkkä asenne on kaiken pahan alku ja juuri? Entä sinun jyrkkä asenteesi? Haluat, että koko perhe kuuluu samaan kirkkoon. En näe muuta mahdollisuutta kuin että sinä yrität päästä MAP-kirkon jäseneksi. Toista ihmistä et tietenkään voi etkä saa painostaa vaihtamaan uskontoaan. Painostaako puolisosi sinua vaihtamaan uskontoasi? Miksi muuten kommentoit meille hänen uskonelämäänsä? Eikö se ole jokaisen oma asia? Käytkö itse kirkossa ja toimitko kirkkosi tapojen mukaan?