Oletustensa ja väitteittensä tueksi menneiden tapahtumien tutkijoiden on yritettävä todistaa omat olettamuksensa. Maakerrosten ja siinä olevien kivettymien tutkijat ovat hyvin usein omien näkemystensä varassa, kunnes selvät todisteet joko tukevat heidän näkemyksiään tai mahdollisesti kumoavat ne. Kerrostuneista maalajeista ei voida millään mittarilla saada selville niiden ikää.Usein kuitenkin annetaan se kuva, että tietyt kerrokset edustavat tiettyä kautta maapallon historiassa ja tämän kauden ikä on pienen asiantuntijaryhmän tiedossa. Kehitysopin kannattajat eli Raamatun luomiskertomuksen ja vedenpaisumuksen vastustajat ovat tehneet omat ikätaulukkonsa, joita he käyttävät maakerrosten ja siitä löytyvien kivettymien ikää laskettaessa. Näiden taulukoiden idea perustuu siihen, että aina on ollut kuten nyt ja kaikki on kehittynyt hitaasti sattuman ja luonnonvallinnan kautta - ilman tarkoitusta ja järkeä. Siksi taulukoiden on osoitettava maakerrosten iäksi satoja ja tuhansia miljoonia vuosia. Hitaalle kehittymiselle ja sattumalle on annettava riittävästi aikaa.
Miten maakerrokset ovat syntyneet? Mitä kaikkea ne sisältävät? Mitä johtopäätöksia kaikesta löydetystä voidaan tehdä? Annetaan kivettymien eli fossiilien itse kertoa mitä aikoinaan on tapahtunut.
Ei mitään uutta
Kaikki se, mitä nyt näemme ympärillämme, on löydettävissä myös kivettymien joukosta. Mitään uutta ei ole ilmestynyt. Aikaisemmin eläinlajeja on ollut enemmän. Koko luomakunta on ollut elinvoimaisempi, runsaampi ja monipuolisempi. Monet eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon _ uusia ei ole tullut tilalle. Aivan kuin tänäänkin. Huolemme uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista on aiheellinen. Virheellinen on kuitenkin se kanta, jota usein esitetään (mm. radio-ohjelmissa), että uusia lajeja syntyy koko ajan. Ei synny. Nykyisen maailman lajeissa ei ole mitään uutta, kun sitä verrataan kivettymiin maankuoressa. Yksisoluiset eläimet, alkeelliset eliöt, mikrobit ja bakteerit, ameebat ja madot jne.ovat edelleen ekosysteemin osina kuten ennenkin. Ne eivät ole kadonneet vahvempien ja kehittyneempien tieltä kuten kehitysoppi opettaa. Luonto toimii yhteistoiminnan ja tasapainoidean pohjalta kuten ennenkin. Ihminen on se, joka tätä herkkää tasapainoa nyt horjuttaa ja aiheuttaa lajien kuolemisia kiihtyvällä vauhdilla. Maan kerroksista ei löydy yhtään todistetta, joka tukisi kehitysopin mukaista asteettaista kehitystä alkeellisesta kehittyneempään. Todisteet ovat päinvastaiset.Maailma on muuttunut _ ei parempaan vaan huonompaan suuntaan. Mitä muuta maankuoren salaisuudet kertovat? Annetaan kalan kertoa.
Kita auki ja evät sojossa
Tutkijat ovat huomanneet, että kivettyneet eläimet ovat usein jähmettyneet tiettyyn asentoon. Erittäin hyvin säilyneet fossiilit antavat siis kuvan siitä, miten ne ovat kohdanneet loppunsa. Kalat, jotka tuijottavat tutkijaa kaikki suomut tallella, suu auki ja kaikki evät sojossa kertovat yllättävästä ja nopeasta lopusta. Kun vaara uhkaa tai tapahtuu jotain yllättävää käyttäytyvät kalat juuri noin.Valtavissa fossiiliesiintymissä eri puolilla maailmaa voidaan havaita sama piirre. Eläinten ehyet suomut, sulka tai karvapinnat sekä niiden asennot kuvaavat odottamatonta ja äkillistä tuhoa. Saman esiintymän alueella saattaa olla jopa miljoonia eläinjäänteitä. Kysymys ei ole yksittäisistä tapauksista.
Mitä tapahtuu, jos eläin kuollessaan hitaasti painuu pohjaan ja sitten peittyy liejuun? Näin kehitysopin mukaan on tapahtunut satojen miljoonien vuosien aikana. Näin kuolleista eläimistä pitäisi hitaasti muodostua kivettymiä. Tutkijat ovat tarkasti selvittäneet millainen tulos kehitysopin mukaisesta kivettymistavasta tulee.
Kalan kuollessa alkaa siinä heti pilaantumisprosessi. Suomut alkavat irrota. Muut eläimet alkavat näykkiä paikallaan velttona makaavaa eläintä. Muutaman päivän kuluttua ei enää ehyttä kalaa ole olemassa. Se ei peity lietteeseen vaan häviää liueten ja paloina muiden suihin.Vaikka kuinka on yritetty aikaansaada kivettymiä kehitysopin hitaan peittymisteorian mukaisesti ei niitä ole onnistuttu saavuttamaan.
Tässä myös selitys siihen, miksi meidän aikanamme ei kivettymiä synny.Asiaan perehtyneet asiantuntijat ovatkin tulleet siihen tulokseen, että kivettyneet eläimet selvästi kertovat suuresta kaiken äkkinäisesti tuhonneesta tulvasta, joka on samaan aikaan kohdannut koko maailmaa.
-------------------------Teksti otettu Kimmo Pälikön kirjasta Taustaa 1----------------------
http://www.kp-art.fi/taustaa/
Miten maakerrokset ovat syntyneet? Mitä kaikkea ne sisältävät? Mitä johtopäätöksia kaikesta löydetystä voidaan tehdä? Annetaan kivettymien eli fossiilien itse kertoa mitä aikoinaan on tapahtunut.
Ei mitään uutta
Kaikki se, mitä nyt näemme ympärillämme, on löydettävissä myös kivettymien joukosta. Mitään uutta ei ole ilmestynyt. Aikaisemmin eläinlajeja on ollut enemmän. Koko luomakunta on ollut elinvoimaisempi, runsaampi ja monipuolisempi. Monet eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon _ uusia ei ole tullut tilalle. Aivan kuin tänäänkin. Huolemme uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista on aiheellinen. Virheellinen on kuitenkin se kanta, jota usein esitetään (mm. radio-ohjelmissa), että uusia lajeja syntyy koko ajan. Ei synny. Nykyisen maailman lajeissa ei ole mitään uutta, kun sitä verrataan kivettymiin maankuoressa. Yksisoluiset eläimet, alkeelliset eliöt, mikrobit ja bakteerit, ameebat ja madot jne.ovat edelleen ekosysteemin osina kuten ennenkin. Ne eivät ole kadonneet vahvempien ja kehittyneempien tieltä kuten kehitysoppi opettaa. Luonto toimii yhteistoiminnan ja tasapainoidean pohjalta kuten ennenkin. Ihminen on se, joka tätä herkkää tasapainoa nyt horjuttaa ja aiheuttaa lajien kuolemisia kiihtyvällä vauhdilla. Maan kerroksista ei löydy yhtään todistetta, joka tukisi kehitysopin mukaista asteettaista kehitystä alkeellisesta kehittyneempään. Todisteet ovat päinvastaiset.Maailma on muuttunut _ ei parempaan vaan huonompaan suuntaan. Mitä muuta maankuoren salaisuudet kertovat? Annetaan kalan kertoa.
Kita auki ja evät sojossa
Tutkijat ovat huomanneet, että kivettyneet eläimet ovat usein jähmettyneet tiettyyn asentoon. Erittäin hyvin säilyneet fossiilit antavat siis kuvan siitä, miten ne ovat kohdanneet loppunsa. Kalat, jotka tuijottavat tutkijaa kaikki suomut tallella, suu auki ja kaikki evät sojossa kertovat yllättävästä ja nopeasta lopusta. Kun vaara uhkaa tai tapahtuu jotain yllättävää käyttäytyvät kalat juuri noin.Valtavissa fossiiliesiintymissä eri puolilla maailmaa voidaan havaita sama piirre. Eläinten ehyet suomut, sulka tai karvapinnat sekä niiden asennot kuvaavat odottamatonta ja äkillistä tuhoa. Saman esiintymän alueella saattaa olla jopa miljoonia eläinjäänteitä. Kysymys ei ole yksittäisistä tapauksista.
Mitä tapahtuu, jos eläin kuollessaan hitaasti painuu pohjaan ja sitten peittyy liejuun? Näin kehitysopin mukaan on tapahtunut satojen miljoonien vuosien aikana. Näin kuolleista eläimistä pitäisi hitaasti muodostua kivettymiä. Tutkijat ovat tarkasti selvittäneet millainen tulos kehitysopin mukaisesta kivettymistavasta tulee.
Kalan kuollessa alkaa siinä heti pilaantumisprosessi. Suomut alkavat irrota. Muut eläimet alkavat näykkiä paikallaan velttona makaavaa eläintä. Muutaman päivän kuluttua ei enää ehyttä kalaa ole olemassa. Se ei peity lietteeseen vaan häviää liueten ja paloina muiden suihin.Vaikka kuinka on yritetty aikaansaada kivettymiä kehitysopin hitaan peittymisteorian mukaisesti ei niitä ole onnistuttu saavuttamaan.
Tässä myös selitys siihen, miksi meidän aikanamme ei kivettymiä synny.Asiaan perehtyneet asiantuntijat ovatkin tulleet siihen tulokseen, että kivettyneet eläimet selvästi kertovat suuresta kaiken äkkinäisesti tuhonneesta tulvasta, joka on samaan aikaan kohdannut koko maailmaa.
-------------------------Teksti otettu Kimmo Pälikön kirjasta Taustaa 1----------------------
http://www.kp-art.fi/taustaa/
Vastaukset 7
Vanhimmat
on järjestynyt aikakausien mukaisesti eikä siinä ole havaittavissa globaalia tulvaa muutama tuhat vuotta sitten.
http://www.kp-art.fi/taustaa/
ja
http://www.kp-art.fi/taustaa/liitteet/pdf/LiiteA.pdf
Jumalan siunausta!
Hyvä sivusto!
Katsoin. Niissä kiistettiin ilman perusteita fossiiliaineiston järjestäytyneisyys.
ei ole havainnoitu niin laajasti kuin vedenpaisumuksen aiheuttamat tunnetut eläinten valtaisat hautausmaat.Niitä on kaikkalla maailmassa. Evot tietenkin on pakotettu ajoittamaan nämä ihan joksikin muuksi kuin mikä on totuus. lisäksi evokirjallisuus pyrkii vaikenemaan näistä löydöistä kiusallisina evoteorian kumoavina todellisina löytöinä. Esim. tässä yksi vähemmän tunnettu esimerkki.
http://archeoroma.beniculturali.it/it/node/499
Näitä on sadoittain.
""Mitään muuta kerrostumaa ei ole havainnoitu niin laajasti kuin vedenpaisumuksen aiheuttamat tunnetut eläinten valtaisat hautausmaat.Niitä on kaikkalla maailmassa. Evot tietenkin on pakotettu ajoittamaan nämä ihan joksikin muuksi kuin mikä on totuus. lisäksi evokirjallisuus pyrkii vaikenemaan näistä löydöistä kiusallisina evoteorian kumoavina todellisina löytöinä. Esim. tässä yksi vähemmän tunnettu esimerkki.""
Toisin kuin väität, tuosta joenmutkasta, johon on kasautunut paljon luita, ei ole pyritty vaikenemaan, päinvastoin, siksihän sitä tutkitaan, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon tietoa. Valtavista hautausmaista tulikin mieleen kertomasi mammuttien jättimäinen kasa. Joko olet löytänyt lähteen tuolle väitteellesi? Missä se siis on ja kuinka paljon niitä siinä kasassa oli? Miten muuten K/T-raja ajoittuu tuohon "vedenpaisumukseen"?
Kalanraadon hautautumisessa ehjänä mutaan ei ole mitään mystistä. Matalan lammikon kuivuessa kalat polskivat aikansa mudassa yrittäen pysyä pinnan alla. Hapen loppuessa kuolema alkaa korjata satoansa. Raadonsyöjät käyvät kimppuun jos pääsevät, osa saaliista on kuitenkin piilossa kuivuneessa mudassa. Siitä voi sitten pienellä todennäköisyydellä tulla fossiili, jonka joku joskus löytää tai paljon todennäköisemmin jättää löytämättä.
Kreationistitiedemies taas heittää kalanraadon pihalle ja odottaa sen fossiloitumista. Kun linnut sen nokkivat suihinsa muutamassa tunnissa, niin johtopäätös on, ettei fossiileja voi syntyä muuten kuin vedenpaisumuksessa.