Niin, on mennyt syksy ja talvi tullut tänne pohjoiseen. Lunta hitusen lyö taivaalta ja maahankin asti jokunen Jumalan haituva laskee mutaselle tielle. Ja nyt kirkkomaa menee pakkaselle. Se tuo talvi on sellaista aikaa, ettei se ole millään tavoin suosiollinen nykyihmiselle. Kovasti se hieno ihminen yrittää olla jotakin, hengellistäkin ehkä, ja kovasti se toitottaa valon ja ilon tunnelmaa itselleen ja lähimmäiselleen. Mutta eipä sitä tunnu kirkon penkki kiinnostavan. Niin hyvin syöneitä lampaita ovat jo tämänkin palstan kirjoittelijat, että Paimenella on suuri työ pitää niitä silmällä. Nuo lihavat sorkkajalat kun tahtovat kiirehtiä etunenässä talvilaitumelle ja nyhtää vähäisetkin heinät, ettei heikommille teuraille jää kun puhtaat kaukalot. Ja sanan väärentämätön maito eli hienoimmaksi puristettu jauho on vain haave sen lampaan leuoissa joka tulee viimeisenä elikkä Paimen hartioilla kannettuna. Ja miten ovatkaan kirkon seinälaudat mukavia kaluttavia, kun heinät ja jauhot lihavilta loppuu. Niin on moni täällä kaluamassa katonkin lauman yltä, niiltä vähäisimmiltä lampailta jotka kirkkoa sunnuntaisin käyttävät. Ja ne lampaat joiden villa ei vielä valkea ole tullut, ne ollaan ajamassa peltoon. Ja perässä haukkuu koirat huutaen: Pois täältä Homot, lesbot, naispapit ja muut tummat. Ja ketkä ne istuvat hiilipannun kanssa kirkossa? Tämän maailman ruhtinas ja turhakkeet. Siellä sitä istutaan perse pitkällä talvihuoneessa ja ollaan niin kuin ei oliskaan. "Näin se kansankirkko hajoaa." Ajattelee ruhtinas ja moni, moni turha ja väärä huutelija. Mutta niin vain oikeamieliset ja kirkolliset rukoilevat ruhtinasta, ettei tämä aivan liiaksi hiilipannuaan virsikirjoilla ja kirkonpenkeillä polttaisi. "Ei hän heitä kuule."
POIS TURHAT HUUTELIJAT
Kirkollinen
089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.