Onko sinulla tapana puhua vieraille ihmisille...

tapana, mutta sain joskus hyvä vinkkejä ujouden poistoon ja avoimuuden lisäämiseen ja niihin kuului mm. se, että ois hyvä vähintään kerran päivässä jollekin vieraalle ihmisellekin puhua jotain ja oikeesti, siitä on tullut hauska tapa. Kukaan ei oo oudosti katsonut, eikä kummastellut. Vanhuksista on esim. hyvä aloittaa.. ne yleensä tykkää kun niiden kanssa alkaa juttelemaan. Kokeilkaa vaikka joskus.:) Toki, jos toinen ei näytä vihreää valoa, niin ei siihen sit väkisin kannata jäädä :D

neuvoa kaupassa tai jostakin tuotteesta alkaa keskustelemaan niin silloin, kadulla voi joku kysyä tietä tms. Silloin keskustelen. Tuttavien kanssa useinkin ja paljon.

Just eilen höpisin pankkiautomaatilla tuntemattoman naisen kanssa. Mä läpisen useinkin, varsinkin vanhempien ihmisten kanssa, joutavia kaupassa tms.

Höpisen omituisia höpötyksiäni jokaisen vastaantulevan kanssa.

Nuorempana olin niin ujo, etten meinannut saada välttämättömiäkään asioita hoidettua. Vähitellen suusta on alkanut tulla enemmän ääntä ja nyt puhetta pulppuaa jo suunnilleen itsekseen. Useimmiten sen vaistoaa, haluaako toinen jutella esim. bussia odottaessa tai vesimelonia valitessa. Aina en itsekään ole juttutuulella. Muistan kuinka häpesin ja ihmettelin äitini ja isoäitini tapaa löpistä ventovieraille. Nyt tyttäreni vuorostaan häpeää minua. Hänellä on jo karmea aavistus siitä, että häpeä taitaa siirtyä seuraavalle sukupolvelle...

Kannattaa tosiaan puhua vieraille ihmisille. Keskustelutaito kehittyy ja huomaa, ettei sillä ole niin kovasti väliä, mitä sanoo, jos ei sentään törkeyksiä. Small talkia pidetään sivistykseen kuuluvana useimmissa maissa. Siinähän voi heitellä latteuksia ja yleispätevyyksiä, kunhan puhetta tulee ja ilme on iloinen. Joskus tuntemattoman kanssa voi tulla mielenkiintoinen ja syvällinenkin keskustelu.

Rautatieasema tai kaupan hevi-osasto saattaisi toimia jutusteluharjoituspaikana niille, joita ujostuttaa lähestyä mielenkiintoista ihmistä. Ja voihan se unelmien höpönassu olla valitsemassa kukkakaalia samaan aikaan kanssasi.

mitäpä sitä turhia, hoitaa asiansa ja lähtee läpyttään. eri asia toki sitte jos joku kysyy neuvoa tms. mutta siitäki tilanteesta pyrkii nopsaa eroon. vaikka kerran pyysin erästä vanhempaa rouvaa vahtimaan hetken mun tavaroita ku juoksin kauppaan ennen bussin tuloa niin tullessa alotin puheleen ku muutenki oli hyvä päivä. :P mutta ei voi silti sanoa "edes silloin tällöin".

puhua tutuillekaan...

Kaupan tädeille,mutta enimmäkseen niille, jotka ovat jo naamasta tuttuja. Kirjaston sedille, joo. Ja vanhemmille ihmisille, naapureille etenkin ja aika usein tuntemattomillekin "vanhuksille", ainakin jos he aloittavat jutun. Lapsille myös melko usein.

Mutta jos olen äitini kanssa liikenteessä lapsuuden maisemissa tai ihan missä vaan, ymmärrän, että olen varsinainen tuppisuu.

baarissa saatan joskus mut vain humaltuneessa tilassa

Normaalitilanteessa en puhu kellekään sanaakaan ja mieluiten pysyn myös reilun välimatkan päässä muista.
Mutta jos esimerkiksi törmään vahingossa toiseen ihmiseen, pyydän automaattisesti anteeksi ja näin, mitä nyt peruskäytöstapoihin kuuluukin.

Puhun.

Eipä kannata, samaa rataa ne jutut aina menee.

Vastailla samoihin kysymyksiin rasittaa.

Eipä vieraista ihmisistä mitään tiedä, parempi kun ei liikoja puhu.

Tämä on minun kokemusta.

Yx kerta baaritiskillä sanoin vieraalle fröökynälle


--Muija ei ymmärrä mua....

--Njet poinimai............................................:(

En tietenkään puhu, taivas armahda...Minä syljen jokaisen päälle

Normist e, ansiost muksuje useinki. Harvoin juoruilun aloitan.