Historiankirjoitus ei juurikaan mainitse episodia, joka oli vähällä ratkaista toisen maailmansodan kulun. Jälkimaailmalle on säilynyt varsin vähän tietoa myöskään kuolleiden henkiin manaamisesta, jolla oli painava roolinsa, kun natsi-Saksan rintamille piti lähettää lisää tykinruokaa.
Ajatus kuolleiden sotilaiden herättämisestä eloon zombiesotilaina juontaa juurensa vuoteen 1938, jolloin Hitler oli myöntänyt määrärahoja salaiseen sotatalouden tehostamisprojektiin. Eräänä projektin tavoitteena oli löytää keinoja, joilla edessä olevassa suursodassa väistämättömiä henkilöstötappioita voitaisiin paikata normaalien täydennysjoukkojen ohella. Eräs työryhmän jäsen oli SS-lääkintämajuri, Brigadeführer tohtori Schabbs, joka oli työskennellyt ensimmäisillä keskitysleireillä.
Hyökkäyksen Venäjälle alettua kesäkuun 22. päivänä 1941 muodostettiin SS-Zombiebataillon, jota komensi majuri Erhard Rissleben. Zombiet toimivat SS-joukoissa, koska Wehrmachtin komentajat tunsivat vastenmielisyyttä niiden käyttöä kohtaan. Itärintaman sodan alkumenestyksen tuoman voitonvarmuuden vuoksi osastoa ei nähty tarpeelliseksi lähettää rintamalle, vaan se sai vuoden 1941 loppupuoliskolla lisäkoulutusta Saksan kotirintamalla. Tilanne sai uuden käänteen, kun ankara pakkastalvi hyydytti saksalaisten sotatoimet Moskovan edustalla.
SS-Zombiepataljoona kuljetettiin rintamalle Keskustan armeijaryhmän kaistalle ja se sai tulikasteensa tammikuun loppupuoliskolla 1942 lähinnä paniikkiratkaisuna, kun saksalaiset olivat joutuneet perääntymään venäläisten vastahyökkäyksen tieltä. Historiankirjat vaikenevat tästä varsin kattavasti, ja syystäkin, sillä olisihan tällainen mustannut vakavasti preussilaisia perinteitään vaalineen Saksan armeijan mainetta.
Zombiepataljoonan vahvuus oli 900 epäkuollutta. Aseistuksena oli keskelle mahaa kasvatetun kolmannen implanttitekokäden pitelemä automaattipistooli sekä kaksi lihakirvestä muissa käsissä. Sellaisina niiden taisteluarvo oli teoriassa lähes olematon, mutta vihollisen asemien suuntaan irti päästettynä niiden psykologinen vaikutus oli valtava. Stalinin NKVD-joukoilla oli kädet täynnä työtä paniikin vallassa pakenevien puna-armeijalaisten teloittamisessa.
Saksan onnettomuudeksi zombiesotilaita tuotettiin tarpeeseen nähden aivan liian vähän. Brigadeführer Schabbs ehdotti, että vuodesta 1942 alkaen zombieyksiköitä muodostettaisiin kaikista kaatuneista, mahdollisuuksien mukaan myös toiseen kertaan kaatuneista zombiesotilaista.
Voi vain arvailla, minkä käänteen Euroopan historia olisi saanut jos tämä ehdotus olisi toteutunut ja miljoonan vahvuinen zombievoimaryhmä olisi tuotu Stalingradin lohkolle.
Ajatus kuolleiden sotilaiden herättämisestä eloon zombiesotilaina juontaa juurensa vuoteen 1938, jolloin Hitler oli myöntänyt määrärahoja salaiseen sotatalouden tehostamisprojektiin. Eräänä projektin tavoitteena oli löytää keinoja, joilla edessä olevassa suursodassa väistämättömiä henkilöstötappioita voitaisiin paikata normaalien täydennysjoukkojen ohella. Eräs työryhmän jäsen oli SS-lääkintämajuri, Brigadeführer tohtori Schabbs, joka oli työskennellyt ensimmäisillä keskitysleireillä.
Hyökkäyksen Venäjälle alettua kesäkuun 22. päivänä 1941 muodostettiin SS-Zombiebataillon, jota komensi majuri Erhard Rissleben. Zombiet toimivat SS-joukoissa, koska Wehrmachtin komentajat tunsivat vastenmielisyyttä niiden käyttöä kohtaan. Itärintaman sodan alkumenestyksen tuoman voitonvarmuuden vuoksi osastoa ei nähty tarpeelliseksi lähettää rintamalle, vaan se sai vuoden 1941 loppupuoliskolla lisäkoulutusta Saksan kotirintamalla. Tilanne sai uuden käänteen, kun ankara pakkastalvi hyydytti saksalaisten sotatoimet Moskovan edustalla.
SS-Zombiepataljoona kuljetettiin rintamalle Keskustan armeijaryhmän kaistalle ja se sai tulikasteensa tammikuun loppupuoliskolla 1942 lähinnä paniikkiratkaisuna, kun saksalaiset olivat joutuneet perääntymään venäläisten vastahyökkäyksen tieltä. Historiankirjat vaikenevat tästä varsin kattavasti, ja syystäkin, sillä olisihan tällainen mustannut vakavasti preussilaisia perinteitään vaalineen Saksan armeijan mainetta.
Zombiepataljoonan vahvuus oli 900 epäkuollutta. Aseistuksena oli keskelle mahaa kasvatetun kolmannen implanttitekokäden pitelemä automaattipistooli sekä kaksi lihakirvestä muissa käsissä. Sellaisina niiden taisteluarvo oli teoriassa lähes olematon, mutta vihollisen asemien suuntaan irti päästettynä niiden psykologinen vaikutus oli valtava. Stalinin NKVD-joukoilla oli kädet täynnä työtä paniikin vallassa pakenevien puna-armeijalaisten teloittamisessa.
Saksan onnettomuudeksi zombiesotilaita tuotettiin tarpeeseen nähden aivan liian vähän. Brigadeführer Schabbs ehdotti, että vuodesta 1942 alkaen zombieyksiköitä muodostettaisiin kaikista kaatuneista, mahdollisuuksien mukaan myös toiseen kertaan kaatuneista zombiesotilaista.
Voi vain arvailla, minkä käänteen Euroopan historia olisi saanut jos tämä ehdotus olisi toteutunut ja miljoonan vahvuinen zombievoimaryhmä olisi tuotu Stalingradin lohkolle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.