Kiertäjäkalvosin kipeänä

Kiertäjäkalvo-vaivat häipyi sen siliän tien, kun aloitin niitten säännöllisen jumppaamisen kuminauhoilla, ja lopetin olkapäitten turhan rääkkäämisen.

Tai noh, EI "sen siliän tien", kyllä siinä meni jonkin aikaa, ennen kuin kivut hävisi.

Nuorena tietämättäni hankittu olkapäävamma alkoi vaivaamaan lähestyessäni 6-kymppiä.

Sain jumpparilta ohjeet ja kumilenksut joiden kanssa kuntoutin olkaani, myös terveempää, ohjeiden mukaan pari kuukautta.

Olkapää kuntoutui ja samoja aikoja muutimme lähelle keskustan kuntosalia.
Menin sinne lähinnä kuntouttamaan leikattua polveani mutta siinä ohessa aloitin varovaisesti tekemään muutakin.
Osa voimatasosta palautui ja ryhdyin mm. vetelemään raakoja tempauksia ja lisäpainoleukoja.
Rinnalle-ja maastavedot tulivat mukaan pienten painojen kyykkäämisen ohella.
Myös pystypunnerrusta.

Söhläsin hölmöyttäni olkani leikkauskuntoon.
Vanhat, myöhemmin oireilleet vammat näkyivät uusien lisäksi.

Leikkauksen jälkeen meni puoli vuotta ennenkuin pystyin nostamaan edes 20kg:n levyn kahdella kädellä.

Nyt asiaan!
Googlasin kiertäjäkalvosimen ja olen nyt salilla aina käyttänyt vähintään 5-minuuttia olkapäiden lämmittelyyn 5-minuuttia souteluun pikku hien saamiseksi.

Kunhan saat olkapääsi kuntoon niin hoida helkutissa niiden lämmittely KUNNOLLA vaikka tuntuisi miten turhauttavalta!

Toivottavasti sinulla on pelkkä tulehdus ilman pysyviä vaurioita.
Minulle tehtiin 4-aukkoa.
Titaaniankkureita joihin kiinnitettiin lyhennettyä jännettä, möyhennettiin pois joku irtopaakku, hiottiin jänteitä, hoonattiin jännetupet ja taltattiin pyöreäksi joku terävä luun pää.

En muuten enää tempaa, en vedä leukaa lisäpainoilla enkä tee dippiä.
Pysty- ja vauhtipunnerrukset sujuvat työntöjen ohella.
Mavessa ei ole muuta ongelmaa kuin voiman puute.
Kyykyt edestä.
Näitäkin täytyi ryhtyä varovasti tunnustelemaan puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen.

Putkivempeleitä olen ottanut mukaan täydentämään rajallista liikevalikoimaani.

Mutta olkapäiden perusteellinen, järkevä voimistelu riittävän usein ja aina treenin aluksi vaikka ei tuntuisikaan välttämättömältä.
Saattaa säästää meikäläisen kaltaiselta revohkalta myöhempinä vuosina.

.

penkki poisssssssss. kierjäkalvosiimii voi treenata ainaki useemmin ku penkkii ja monel taval.

saat kiertäjäkalvosimesi kuntoon, niin tee pystypunnerrusta ainoana punnerrusliikkeenä. Ennen penkkipunnerruksen yleistymistä kiertäjäkalvosinvaivat olivat lähes tuntemattomia voimailijoilla.

Olen aina ymmärtäny antaa arvoa perusteelliselle lämmittelylle ennen kuin mitään aletaan tekemään. Penkkiä olen ennenkin miettinyt, vaikkakin olen pyrkinyt sen kanssa aina olemaan fiksu, että se on liike joka vielä voi kostautua olkapäille.. Ajattelin viikon parin päästä lähte salille kokeilemaan ja kuntoittamaan kiertäjää, oli sen kunto mikä tahansa. Penkin unohdan hyvin mielin ennen kuin homma on hoidettu ja olkapää kestää jo normaalisti. Tai toivottavasti kuntoutuu siihen kuntoon, että pystyy vielä ykkösiä ottamaan. Kumilenksuja kokeilin kaverin luona, ja tuntuivat hyvältä tähän.

Röntgentulokset näyttivät normaalilta, syytä ei siis tarvitse sieltä hakea, vaan kyseessä tulehdus. Tai näin olen ymmärtänyt. Joku puhui dipistä, en ole koskaan tehnyt enkä suosittele raiskaamaan olkapäitä sen liikkeen kanssa :) samaan kastiin kuuluu tyyliin pystysoutu ym..

Mulla repesi osittain vasemman olkapään ulkokiertäjä. Kipu (ja treenitauko) kesti yli vuoden. Jossain vaiheessa se sitten meni ohi. Aloittelin varovasti etunojapunnerruksilla yms. Tästä aikaa jo 7 vuotta ja nykyään penkkaan ihan täysillä ja teen ennätyksiä. nykyään kuminauhajumpat kiertäjille kuuluu viikottaisiin treeneihin.

.
http://personal.inet.fi/tiede/kuorsaus.ja.olkapaaleikkaus/olkapaa.htm


On paljon tietoa aiheesta.
.
.