Uusimmassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli juttuja uskonnollisen kasvatuksen ympäriltä. Mielestäni pääkirjoitus tiivistää asiaa loistavasti: http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=1039
lapsen kasvatuksesta
pienelle parasta
32178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Huhhuh... aikamoista tekstiä...
KRISTITYT ON SEKAPAISIÄ
Pilkkasi on sekopäistä.
sinäkö se sitten et pitäny tuota lehtikirjoitusta suorana ateistille vinoiluna.
lueppa se uudelleen.
MItenkähän ne kristittyjen arkielämän päivittäiset tavat sitten poikkeavat ateistiperheiden tavoista,eikö krisset sitten opeta lapsiaan kiittään.pyytää anteeks,kunnioittaa vanhempiaan,
yrittämään opiskella hyvin,tekemää läksynsä,siivoamaan huoneensa,opettaa et väkivalta on tyhmää,koulukiusaaminen on tyhmää,syömää lautastaan tyhjäks,
välttään kiroilua,ottamaan muut huomioon........jne jne
Jos kristityn kasvatus metodit poikkee paljon tosta kasvatuksesta mitä minä ateistina annan,
niin lapset pois uskovaisilta
Etkö tiedä yhtään mitään kristinuskosta?
nimimerkki tyhmää jos mulle vastasit,
niin miten sinä sitten lapsias kasvatat,
ja mitä noissa mun kasvatus metodeissa on väärin?
"Ikään kuin lapsella ei olisi uskonnollisia kysymyksiä ja tarpeita ollenkaan. "
Se mitä lapsia tunnen, eihän niillä olekaan luonnostaan. Se tarve on keinotekoisesti luotu tuputtamalla jotakin uskonnollista diipadaapaa puolustuskyvyttömälle lapselle, jolle on luontaista uskoa auktoriteettien kuten vanhempien selityksiin.
Ja sitten oli taas ateistien mustamaalausta. Peitellyin sanankääntein verrattiin taas ahdasmielisiä ateisteja natseihin ja stalinisteihin. Sitten kerrottiin, kuinka pyrkimys uskontojen suhteen neutraaliin valtioon on juuri tätä ahdasmielistä ateismia. Hyi Soile, sinä natsiin verrattava tuhma tyttö.
Se on kumma että jumalan pilkasta on vieläkin mahdollista saada syyte,
mutta ateisteja voi aivan surutta mustamaalata
haukkua pilkata yrittää alistaa(ei muuten onnistu)jne jne
Juttu kertoi että jos ateismi on ahdasmielistä, ei siitä seuraa mitään hyvää.
mutta sitä ei haluttu suoraan sanoa. sitä tarkoitin peitellyillä.
Olen neljän lapsen isä. Viimeksi eilen illalla viisivuotias kysyi: mitä tapahtuu, kun kuolee? ja myös: kuolenko minäkin joskus? Ilmeisesti päiväkodissa oli ollut jotakin puhetta eläinten tai ihmisten kuolemaan liittyen. Meillä oli pojan kanssa hyvä keskustelu. Vastaavantyyppisiä on ollut usein ennenkin. Uskontoon suoraan tai vähemmän suoraan liittyviä kysymyksiä lapsuudessa on paljon. Niistä on hyvä rehellisesti keskustella.
Onko ihminen pohjimmiltaan uskonnnollinen vai ei, on kasvatuksen arjessa toissijainen kysymys. Jos katsoo ihmisen historiaa, voi nopeasti huomata, että yhtään uskonnotonta kulttuuria ei tunneta. Päinvastoin, luontaisinta ja tyypillisintä ihmisrodulle on uskonnon harjoittaminen. Onko siis maailman sivu "puolustuskyvyttömät lapset pakkosyötetty diipadaapalla..." Kuulostaa perin vainoharhaiselta. Helpompaa on nähdä, että uskonnon pohtiminen liittyy koko ihmisen ikään ja on eri ikävaiheissa erilaista. Uskonnollinen kasvatus voi kunnioittaa lasta tai sitten ei, samoin millainen muu kasvatus tahansa. Sekin ratkaisee paljon, mitä uskonnolla ymmärtää, minulle se ei ole uskoa opinkappaleisiin tai auktoriteetteihin, enemmän se tarkoittaa elämän mielekkyyttä ja sisäistä rauhaa.
Ihmiset kuolevat, se on ihan fakta, ja lasta tietysti askarruttaa moinen asia. Jos sitä diipadaapaa yläilmoihin kivan sedän luokse menosta ei tarjota selitykseksi, niin haluaisinpa nähdä lapsen, joka tulee oma-aloitteisesti kysymään että onko olemassa yläkerta, jossa on jeesussetä ja jossa soitellaan harpulla kuoleman jälkeen.
"Onko siis maailman sivu "puolustuskyvyttömät lapset pakkosyötetty diipadaapalla...""
On.
"mitä tapahtuu, kun kuolee? ja myös: kuolenko minäkin joskus?"
Tuollaisia kysymyksiä varmasti kaikki lapset esittävät. Kysymyksellä ei sinänsä välttämättä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Minun vastaukseni on ollut lyhyesti: "silloin ihminen (tai eläin) lakkaa olemasta ja palautu luonnnon kiertokulkuun." Keskustelu saattaa jatkua, niin, että juttelemme erilaisista uskontojen kuolema-käsityksistä.
Minun mielestä rehellinen vastaus ei ole, että kuoleman jälkeen alkaa toinen elämä. Näin kuitenkin useat uskonnot opettavat.
Tässä kasvatuskeskustelussa minua häiritsee se, että kristityt helposti ottavat "ei meidän opetuksista mitään haittaa ole" -asenteen. Toisten huomioon ottaminen, käytöstavat, jne eivät ole minkään uskonnon yksinoikeus, vaan normaalia sosiaalista kasvatusta.
Jos lapsien vanhemmista on puolet kristittyjä ja puolet muslimeja, ei varmasti ole ok opettaa vain toisen opin mukaan. Jos 10 % vanhemmista on ateisteja, miksi heidän lapsilleen pitäisi opettaa mitään tunnustuksellista uskontoa?
Oma pieni mielipiteeni asiasta on se, että on kaksi tapaa hoitaa asia oikeudenmukaisesti: kaikille sama opetus nimikkeellä "uskontotieto" ja uskonnollinen kasvatus seurakuntien tehtäväksi tai kaikille halukkaille uskontotiedon lisäksi koulun tarjoamaa tunnustuksellista opetusta. Uskontotieto voisi kertoa myös pari sanaa ateistisista ajatuksista.
Meidän on aina vaikeampi ymmärtää muiden oikeuksia, kuin omiamme. Kirkko instituutiona koittaa nyt kaikin tavoin perustella, miksi sillä pitäisi olla etuajo-oikeus lasten ajatteluun. Pitäisikö jollain poliittisella puolueella olla sama oikeus?
Onko vastuullista vanhemmuutta antaa lapselle valmiit valinnat vai valmius tehdä omat valinnat?
Mun ekaluokkalainen lapsi tuli yks päivä kysymää,
että onko maalima luotu kuudessa päivässä.
epäilempä et penskat ei kyselis tälläisiä kysymyksiä,jos niitä ei niille kerrottais.
Näytin hänelle Andromedan kuvan,
ja suurin piirtein missä Aurinkokunta sijaitsee,
ja sitten siinä mietittiin et oliskohan se asia niin,
Lapsen kanssa siinä sitten vähän naureskeltiin ,et ompa höntti ajatus
Ei kysymys siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ole uskonnollinen kysymys. Sinä itse ilmeisesti oman asenteesi mukaisesti tulkitsit sen uskontoon liittyväksi.
Jos lapsi kysyy mitä niityn kukille tapahtuu talvella tai lumelle keväällä, niin onko se sinusta uskonnollinen kysymys?
"Jos katsoo ihmisen historiaa, voi nopeasti huomata, että yhtään uskonnotonta kulttuuria ei tunneta."
Yhtään väkivallatonta kulttuuriakaan ei luullakseni tunneta. Tarkoittaako se sitä että lapsia pitää opettaa käyttäytymään väkivaltaisesti?
Niinpä.... Googleen voi laittaa kuvahaun "victim of torture" ja printata sieltä sitten vaikkapa joka päiväksi uuden kuvan luokan seinälle ripustettavaksi. Mitähän tuo arvon pääkirjoittaja tuumaisi sellaisesta avarakatseisuudesta...? Lapsillehan se varmaan tekisi vain hyvää, kuten se elävältä paaluun naulattu verinen mieskin. Ällöttävää...
ei tarvis sitten elää uskonnollisessa tyhjiössä.
btw en aijo käydä noilla sivuilla,mun empatia rauhanen toimii liian hyvin:-)
Jeesus maksoi ihmisten synneistä sillä ristillä, että Häneen uskovilla olisi mahdollisuus pelastua joutumasta helvettiin.
Tuskin pieni lapsi on tarpeeksi kehittynyt voidakseen katsella mitään verisiä totuuksia aikuisista ihmisistä, ja sen takia heille on kehitystasonsa mukaisesti lastenkirjoja, jotka kertovat tarinoita Raamatusta.
"Tuskin pieni lapsi on tarpeeksi kehittynyt voidakseen katsella mitään verisiä totuuksia aikuisista ihmisistä,"
Hyvin sanottu,mutta siellä ne veriset mies henkilöt vaan ala-asteen seinillä roikkuu
viha taikauskottomia kohtaan.
"Ahdasmielinen ateismi on yhtä vastenmielistä kuin ahdasmielinen kristinusko, tai ahdasmielinen islam tai hindulaisuus, tai ahdasmielinen kommunismi tai nationalismi. Liikutaan karussa maastossa, kun maailma ja elämä nähdään mustavalkoisena ja paha on sijoitettavissa yksinkertaisesti tiettyyn viholliseen. Historia on valitettavan usein osoittanut, että äärimmillään siinä maastossa niitetään synkkää satoa."
- Kuka tuossa nyt näkeekään maailman mustavalkoisena?
"Ahdasmielisten ateistien kaunaa ja pelkoa kristillisiä symboleja ja tapoja kohtaan on joskus vaikeaa ymmärtää. Miten joku kansallinen perinne, krusifiksi italialaisessa luokkahuoneessa tai suvivirsi suomalaisen koulun kevätjuhlassa, voi olla niin vahva viesti, että se turmelee heidän lapsensa tasapainoisen kasvun?"
- Minun taas on vaikea ymmärtää miksi jotkut haluavat lapsille opettaa murhakultin autuutta.
Suvivirren pois haluamiseta en ole kuullutkaa,
mä olen assosioinu sen aina koulun päättymiseen ja kesäloman alkuun.
Taitaa omassa päässäsi vilistelä jotain murhakulttuurien autuuksia, yöks!
Jesse murhattiin tarinan mukaan, jotta kaikki saisivat syntinsä anteeksi. Siellä niitä vertavuotavia jessen kuvia roikuskelee ihmisten pällisteltävinä kirkoissa ja joissain maissa jopa luokkahuoneitten seinillä.
Muista kertoa lapsellesi, että semmoinen kiva parrakas setä kidutettiin julmasti kuoliaaksi, koska hän on syntinen paska. Mutta se on tosi jees, koska tämän silmänkääntötempun ansiosta sen kivan parrakkaan sedän isän, joka on kiva parrakas setä itse, ei tarvitse enää kiduttaa ikuisesti kaikkia ihmisiä vaan ainoastaan suurinta osaa.
ne taas kössiä vainooaa ja lapsiakin opetetaan murhaamaan, no onneksi on karaoke
vai ainoastaanko vanhainkodin asukkaita virsilläsi kiusaat? Ja niitä ressukoita karjalaisia.
"Ahdasmielisten ateistien kaunaa ja pelkoa kristillisiä symboleja ja tapoja kohtaan on joskus vaikeaa ymmärtää. Miten joku kansallinen perinne, krusifiksi italialaisessa luokkahuoneessa tai suvivirsi suomalaisen koulun kevätjuhlassa, voi olla niin vahva viesti, että se turmelee heidän lapsensa tasapainoisen kasvun?"
-Ei kyse ole kenenkään lapsen turmelemisesta. Kyse on uskonnonvapaudesta! Miksi kouluissa (tms.) pitää tyrkyttää yhtä uskontoa tai filosofiaa? Aivan kuin kristityillä olisi jokin etuajo-oikeus! Todellinen uskonnonvapaus on myös vapautta olla uskomatta.
Juu, ei meilläpäin ollut mitään uskonnollisia tarpeita, kun oltiin pieniä. Lähinnä leikittiin, pyydystettiin liskoja ja ties mitä sekä pelattiin pihapelejä. Kirkkoon pakotettiin koulussa ja aamunavauksissa pappi hölötti ja piti laulaa virsiä, vaikka ei ketään oikein kiinnostanut (siinä se lapsen uskonnonvapaus!). Alakoulun opettaja oli erittäin uskonnollinen ja mitä minä nyt muistan niin ei sitä uskontoa opetettu myyttinä vaan totuutena. Tosin kristittyjen toivomalla tavalla, sillä ei ollut vaikutusta meihin ja kaikki kaverit mitä tuolta ajalta vielä tunnen eivät ole uskonnollisia tai ovat ateisteja.
Näin Espoossa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa.
Vaihteeksi kirjoittaja katsoi asiaa vain omasta ahtaasta uskonnollisesta näkökulmastaan ja unohti sellaiset asiat kuin uskonvapaus jne. Se on niin helppoa olla "perinteiden" puolella, kun ne sattuu olemaan omia perinteitä ja syytellä muita ahdasmielisiksi, kun muut pyrkivät siihen, että joidenkin perinteet eivät aja muiden perinteiden edelle.
Ote tekstistä: "...mahdollisuus kaikkeen siihen hyvään, mitä usko elämään tuo."
Miten tämä liittyy ainoastaan uskontoon? Minusta usko elämään nimenomaan kuuluu ateismiin, usko kuolemanjä'lkeiseen elämään liitty kaikenmaailman uskontoihin.
Ikuinen elämä sitä paitsi olisi aivan kauhea asia. Kestämätön henkisesti.