sillä Hän, joka näkee minusta kaiken, on Rakkaus. Ristin luona, Golgatan ihmeessä, olen löydetty, olen tunnettu; vihdoinkin - kokonainen, ehyt. Täydellinen?"
Kirjoitin Jumalan rakkaudesta ja pyhyydestä erään oivalluksen joka syntyi mielessäni 1. Johanneksen kirjeen neljännen luvun ja Luuk.12:4-7 pohjalta. Kirjoitus on luettavissa Runotytön aloittamassa keskustelussa "Pyhä pelko" tässä samalla palstalla.
Oikeastaan, eikös asia ole niin, ettei Jeesuksen lunastustyötä tarvittu niinkään meidän syntiemme tähden, vaan Jumalan pyhyyden tähden? Ilman pyhyyttä ei synti olisi syntiä, se olisi vain jonkinlainen 'väärä teko'.
Synti on syntiä koska se on loukkaus ja rikkomus Jumalaa kohtaan. Jumala on juuri se joka Hän on, ihmisen mielipiteistä ja määrittelyistä riippumatta. Hän on absoluuttinen, jota uskomme ei tee olevaksi, eikä epäusko olemattomaksi. Jumala on uskostamme riippumaton. Siksi Hän on Pyhä.
"Minä olen se joka minä olen." Pyhä Jumala ilmaisee ja "määrittelee" itsensä Jeesuksessa. Sovittaessaan syntimme Hän osoittaa olevansa rakkaus. Jeesus Kristus on suuri Immanuel. Jeesuksessa ( ja vain Jeesuksessa ) "Minä Olen" on MEIDÄN KANSSAMME.
Näin siis jokaisella ihmisellä, ollenkaan katsomatta siihen millä tavalla ja kuinka paljon on syntiä tehnyt, on Jeesuksen sovintotyön ja anteeksiantamuksen kautta MAHDOLLISUUS tuntea Pyhä Jumala läheisesti, taivaallisena Isänä, joka laskee koko elämän yli konkreettisen huolenpitonsa ja varjeluksensa.
Siksi "rakkaudessa ei ole pelkoa".
Kuinka tärkeää onkaan omaksua täysi pelastus, tänä levottomana ja tunnekeskeisenä aikana! Pelastus joka ei riipu kokemuksista, pelastus joka ON evankeliumissa.
Pidä kiinni Sanasta. Älä mittaile uskoasi tunteidesi mukaan, vaan tunteitasi uskosi mukaan - siis Sanan kautta:
"Kun tutkit sanaa, älä koskaan ole liian viisas. Tule ensin ymmärtämättömäksi ja tyhmäksi, sillä Jumala avaa sanansa köyhille. Ymmärrys ei ole pahasta eikä järki haitaksi, raamatunhistorian ja teologian tuntemus ovat lahjaa nekin, mutta Jumala on kaiken tietämisemme yläpuolella. Siksi rukoile, tutkiessasi Hänen sanaansa, ja pyydä että Sana, jota tutkit, tutkisi sinua. Silloin tietosi ei paisuta vaan tulee rakennukseksi itsellesi ja sinun kauttasi niille jotka sinua kuuntelevat. Älä etsi kunniaa itsellesi, mutta ole aina valmis olemaan Hänen kunniansa välikappaleena.
Jumalan aarreaitta on täynnä rikkauksia - ongelmana vain on se, että liian moni on oman minänsä rikastuttama, itseriittoinen ja liian viisas ottaakseen köyhänä vastaan tosi rikkaudet, jotka vuotavat Kristuksesta kuin avoimista haavoista.
Oikea viisaus syntyy kärsimysten katselemisesta.
Jos enemmän kärsisimme yhdessä Jeesuksen kanssa maailman pahuuden ja oman syntisyytemme tähden, voisimme yhdessä Hänen kanssaan myös iloita kun Jumala, avointen sydäntemme kautta, lievittäisi maailman tuskaa ja auttaisi lähimmäisiämme heidän hädässään.
Vain se joka on tuntenut syvää nälkää ja tullut ravituksi, voi ravita niitä jotka vielä ovat nälissään. Siksi kristityn tehtävä on osoittaa itsensä ulkopuolelle: Jeesukseen. Mutta ihmeellinen paradoksi on että tämä Jeesus, johon osoitamme, elää meissä, ja että me voimme osoittaa Häneen vain jos Hän elää meissä.
On sanottu että Kaikkivaltias on ihmeellisellä tavalla tehnyt itsensä riippuvaiseksi ihmisestä ja alistanut itsensä seurakunnalle tullessaan pääksi, sillä pää ei voi tehdä mitään ilman ruumistaan. Samalla tavalla kuin ruumis tarvitsee pään, ja voidakseen toimia sen on oltava ehdottoman alamainen päälle, myös pää tarvitsee ruumiin ja antaa itsensä täysin ruumiinsa käyttöön, jakaakseen jäsenten kautta omaa hyvyyttään ja kauneuttaan. Näin erämaat alkavat kukoistaa ja lohduttomuudenkin keskelle avautuu ihania lähteitä.
Tosi rikkaus ei siis koskaan ole meidän ponnistelumme hedelmää, se on Pyhän Hengen työ ihmisessä.
Jumalallisen viisauden seurauksena syntyy aina yhteyttä ja armokeskeinen pyhitys tekee nöyräksi, kun oma viisaus rakentaa puolueita ja lakihenkinen 'pyhittyminen' johtaa kovasydämisyyteen. Jumala tekee hedelmää vain kuuliaisissa, mutta koska usein olemme niin hitaat ja kovakorvaiset, että Jumalan täytyy meitä paljon taivutella, on kuuliaisuutemmekin lopulta Hänen työnsä, josta annamme kiitoksen Jumalan Pojalle.
Voi, kuinka usein keskitymmekään vain tekoihin ja hukkaamme Jumalan pelon, ajatellessamme syntiä kovin tekokeskeisesti! Jos ajattelisimme ja näkisimme synnin Kristuskeskeisesti, emme enää mittailisi tämän maailman asioita pohdiskellen mitä voimme ja mitä emme. Emme etsisi sitä rajaa kuinka lähelle maailmaa voimme mennä ja kuitenkin pysyä kristittyinä. Ei, me etsisimme tietä yhä lähemmäs ja lähemmäs Hänen sydäntään, sen lämmintä ja elävöittävää sykettä, aina elääksemme Hänen kirkkautensa kiitokseksi, siinä armossa, jossa olemme rikkaat."
M.M. 23.03.04.
Jumalan rakkaus johtaa meidät ymmärtämään Hänen pyhyyttään, ja Hänen pyhyytensä johtaa syvemmin ymmärtämään rakkautta. Näin armo tulee armoksi, joka "kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot", Tiit.2:11-14.
IHANA ARMO!
Kirjoitin Jumalan rakkaudesta ja pyhyydestä erään oivalluksen joka syntyi mielessäni 1. Johanneksen kirjeen neljännen luvun ja Luuk.12:4-7 pohjalta. Kirjoitus on luettavissa Runotytön aloittamassa keskustelussa "Pyhä pelko" tässä samalla palstalla.
Oikeastaan, eikös asia ole niin, ettei Jeesuksen lunastustyötä tarvittu niinkään meidän syntiemme tähden, vaan Jumalan pyhyyden tähden? Ilman pyhyyttä ei synti olisi syntiä, se olisi vain jonkinlainen 'väärä teko'.
Synti on syntiä koska se on loukkaus ja rikkomus Jumalaa kohtaan. Jumala on juuri se joka Hän on, ihmisen mielipiteistä ja määrittelyistä riippumatta. Hän on absoluuttinen, jota uskomme ei tee olevaksi, eikä epäusko olemattomaksi. Jumala on uskostamme riippumaton. Siksi Hän on Pyhä.
"Minä olen se joka minä olen." Pyhä Jumala ilmaisee ja "määrittelee" itsensä Jeesuksessa. Sovittaessaan syntimme Hän osoittaa olevansa rakkaus. Jeesus Kristus on suuri Immanuel. Jeesuksessa ( ja vain Jeesuksessa ) "Minä Olen" on MEIDÄN KANSSAMME.
Näin siis jokaisella ihmisellä, ollenkaan katsomatta siihen millä tavalla ja kuinka paljon on syntiä tehnyt, on Jeesuksen sovintotyön ja anteeksiantamuksen kautta MAHDOLLISUUS tuntea Pyhä Jumala läheisesti, taivaallisena Isänä, joka laskee koko elämän yli konkreettisen huolenpitonsa ja varjeluksensa.
Siksi "rakkaudessa ei ole pelkoa".
Kuinka tärkeää onkaan omaksua täysi pelastus, tänä levottomana ja tunnekeskeisenä aikana! Pelastus joka ei riipu kokemuksista, pelastus joka ON evankeliumissa.
Pidä kiinni Sanasta. Älä mittaile uskoasi tunteidesi mukaan, vaan tunteitasi uskosi mukaan - siis Sanan kautta:
"Kun tutkit sanaa, älä koskaan ole liian viisas. Tule ensin ymmärtämättömäksi ja tyhmäksi, sillä Jumala avaa sanansa köyhille. Ymmärrys ei ole pahasta eikä järki haitaksi, raamatunhistorian ja teologian tuntemus ovat lahjaa nekin, mutta Jumala on kaiken tietämisemme yläpuolella. Siksi rukoile, tutkiessasi Hänen sanaansa, ja pyydä että Sana, jota tutkit, tutkisi sinua. Silloin tietosi ei paisuta vaan tulee rakennukseksi itsellesi ja sinun kauttasi niille jotka sinua kuuntelevat. Älä etsi kunniaa itsellesi, mutta ole aina valmis olemaan Hänen kunniansa välikappaleena.
Jumalan aarreaitta on täynnä rikkauksia - ongelmana vain on se, että liian moni on oman minänsä rikastuttama, itseriittoinen ja liian viisas ottaakseen köyhänä vastaan tosi rikkaudet, jotka vuotavat Kristuksesta kuin avoimista haavoista.
Oikea viisaus syntyy kärsimysten katselemisesta.
Jos enemmän kärsisimme yhdessä Jeesuksen kanssa maailman pahuuden ja oman syntisyytemme tähden, voisimme yhdessä Hänen kanssaan myös iloita kun Jumala, avointen sydäntemme kautta, lievittäisi maailman tuskaa ja auttaisi lähimmäisiämme heidän hädässään.
Vain se joka on tuntenut syvää nälkää ja tullut ravituksi, voi ravita niitä jotka vielä ovat nälissään. Siksi kristityn tehtävä on osoittaa itsensä ulkopuolelle: Jeesukseen. Mutta ihmeellinen paradoksi on että tämä Jeesus, johon osoitamme, elää meissä, ja että me voimme osoittaa Häneen vain jos Hän elää meissä.
On sanottu että Kaikkivaltias on ihmeellisellä tavalla tehnyt itsensä riippuvaiseksi ihmisestä ja alistanut itsensä seurakunnalle tullessaan pääksi, sillä pää ei voi tehdä mitään ilman ruumistaan. Samalla tavalla kuin ruumis tarvitsee pään, ja voidakseen toimia sen on oltava ehdottoman alamainen päälle, myös pää tarvitsee ruumiin ja antaa itsensä täysin ruumiinsa käyttöön, jakaakseen jäsenten kautta omaa hyvyyttään ja kauneuttaan. Näin erämaat alkavat kukoistaa ja lohduttomuudenkin keskelle avautuu ihania lähteitä.
Tosi rikkaus ei siis koskaan ole meidän ponnistelumme hedelmää, se on Pyhän Hengen työ ihmisessä.
Jumalallisen viisauden seurauksena syntyy aina yhteyttä ja armokeskeinen pyhitys tekee nöyräksi, kun oma viisaus rakentaa puolueita ja lakihenkinen 'pyhittyminen' johtaa kovasydämisyyteen. Jumala tekee hedelmää vain kuuliaisissa, mutta koska usein olemme niin hitaat ja kovakorvaiset, että Jumalan täytyy meitä paljon taivutella, on kuuliaisuutemmekin lopulta Hänen työnsä, josta annamme kiitoksen Jumalan Pojalle.
Voi, kuinka usein keskitymmekään vain tekoihin ja hukkaamme Jumalan pelon, ajatellessamme syntiä kovin tekokeskeisesti! Jos ajattelisimme ja näkisimme synnin Kristuskeskeisesti, emme enää mittailisi tämän maailman asioita pohdiskellen mitä voimme ja mitä emme. Emme etsisi sitä rajaa kuinka lähelle maailmaa voimme mennä ja kuitenkin pysyä kristittyinä. Ei, me etsisimme tietä yhä lähemmäs ja lähemmäs Hänen sydäntään, sen lämmintä ja elävöittävää sykettä, aina elääksemme Hänen kirkkautensa kiitokseksi, siinä armossa, jossa olemme rikkaat."
M.M. 23.03.04.
Jumalan rakkaus johtaa meidät ymmärtämään Hänen pyhyyttään, ja Hänen pyhyytensä johtaa syvemmin ymmärtämään rakkautta. Näin armo tulee armoksi, joka "kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot", Tiit.2:11-14.
IHANA ARMO!
Vastaukset 5
Vanhimmat
..olla alaston".
Kiitos murtsi-67 hyvästä kirjoituksestasi :)
Suloisen Jeesuksen Rakkauden askelissa on valtavan puhdasta ja hyvää vaeltaa..
Jeesus ilmoittaa selvästi että seurataksemme Häntä
meidän on ensin laskettava kustannukset.Jeesuksen seuraamisessa on oleva hinta ja Hän antaa varmuuden sen määrästä
ja hinta ei ole sen vähempi kuin
meidän elämämme!
Vaikka pelastus on LAHJA, jota ei voi ostaa tai ansaita, niin kuitenkaan et voi pitää sitä, ellet anna KOKO elämääsi vaihtokauppana sen edestä!Pitäähän lahjaakin varjella siitä, että se ei huku tai ettei sitä varasteta.
Jeesus kehoittaa:"Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu."Matt.10:22
Voima kestää löytää siitä, että vapaasti antaa elämänsä.
eli siis orjana vapaa, ei ole Rakkauden este..
vaan vasta ymmärtämällä
Jumalan Suuruuden ja Hänen Valtavan Rakkauden Armonsa Jeesuksessa meitä kohtaan,niin silloin voi rakastaa pelosta vapaana ja antaa itsensä täysin"alastomana" ja rehellisesti kokonaan
Jumalalle joka ON Pyhä ja Kaikkivaltias.
Hänen, jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina Kirkkautensa eteen,
ainoan Jumalan, Hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta
Hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta,
ennen aikojen alkua,
nyt ja IKUISESTI, Aamen.
Juud.24 ja 25
EN ARVOSTA HELLUNTAILAISUUTTA TAI MUUTAKAAN LÄISYYTTÄ, USKON JUMALAN SANAA JA HÄNEN JOHDATUSTAAN. TEKOPYHIÄ OVAT HELLUNTAILAISET, SORRY VAAN.
..helluntailainen minäkään...vaikka tälle palstalle kirjoitin.
Ja tärkeintähän on olla Jeesuksessa Kristuksessa
kulkea Hänen kanssaan joka hetki :))
En tiedä mikä sinut on katkeroittanut helluntailaisia kohtaan, mutta täydellistä herätysliikettä ja seurakuntaa ei ole. Ei ainakaan sitten enää kun minä menen ovesta sisälle, koska minä (=ihminen) olen epätäydellinen ja vien epätäydellisyyteni mukanani. Monasti loukkaannumme ja suutumme toisiimme, joskus aiheesta ja joskus aiheettomasti. Monta kertaa tilanteet on niin satuttavia, varsinkin silloin kun ne on akuutteina päällä, ettei siinä jaksa tai pysty katsomaan peiliinkään. Mutta pääasia on - niinkuin sanot - uskoa Jumalan sanaa ja johdatustaan. Hän johdattaa kyllä sitten katsomaan peiliin myöskin. Oman erehtyväisyytensä myöntäen osaa antaa anteeksi toisille erehtyville.
Asioita jotka kokee väärinä ei tarvitse - eikä saa - hyväksyä, mutta silti voimme hyväksyä toinen toisemme Kristuksessa, saman perheen jäseninä, jossa Hänen täydellisyytensä meitä epätäydellisiä kasvattaa Kristuksen täyteydessä aikuisuuteen, pois hiekkalaatikoilta hiekkaa paiskimasta ja tappelemasta että kenen lapio on kaunein ja linna korkein.
Runsasta siunausta sinulle, Kalevi!
Jos tosiaan uskomme Jumalan sanaa ja Hänen johdatustaan, niin kyllä sanasta löytyy hoito-ohjeet katkeruuden parantumiseksi. Tie on oman heikkoutensa myöntäminen, anteeksiantamuksen vastaanottaminen ja siinä, Kristuksen armossa, anteeksiantamus myös toisia kohtaan.
P.S.
En ole minäkään helluntailainen, eikä kirjoitukseni mielestäni ollut mitenkään erityisesti helluntailaispainotteinen. Kirjoitin tälle palstalle koska helluntailaiset ovat veljiäni ja siskojani Kristuksessa niinkuin kaikki kristityt ja hekin tunnustavat uskovansa siihen pyhään Raamattuun jonka sanaa kirjoituksessani tahdoin tulkita,
ennen kaikkea korottaen Jeesusta kaikkien tulkintojemme yläpuolelle. :)
puhuttaisiin johdatusesta?
Miten sen koet?
Kuuletko Jumalan äänen, vai saatko merkkejä, vai...??