Minäkin luin lehdestä Vuennon kirjoituksen "Suomalaismiehen maine mustattu aiheettomasti".
Vuento epäilee annettuja väkivaltatilastojen lukuja ja kirjoittaa: "Tietääkseni Suomessa ei ole tehty sellaista tutkimusta" ja "haastateltava viittaa ilmeisesti" jne. On ikävää jos miehet kokevat ryhmänä tulleensa mustamaalatuiksi, ja uutisoinnin tulee pyrkiä täsmällisyyteen lukuja esitettäessä. Tietenkin.
Väkivallan ongelma on kuitenkin olemassa, se ei ole pieni ja siihen on tärkeää puuttua - kuten Vuentokin jutussaan mainitsee. Vuento vaikuttaakin tässä kirjoituksessa järkevältä ihmiseltä.
Valitettavasti kuitenkin muistan kirjoituksen, jonka avulla Vuento viimeksi nousi esiin, n. vuosi pari sitten. Kyseessä oli tuolloin raiskauskeskustelu. Nytkin Vuento kirjoittaa: "Yksi tehokkaimpia, mutta toistaiseksi valitettavan vähän käytetty keino [naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan] on turvallisuustaitojen opettaminen tytöille ja naisille." Bravo.
Mutta mitä ovat "turvallisuustaidot"? Tuossa vanhassa raiskauskeskustelussa Vuento viestitti, että turvallisuustaidot merkitsevät yksipuolisesti sitä, että tytöt ovat varovaisempia ja esimerkiksi rajoittavat juomista sekä vuorovaikutusta vieraitten miesten kanssa. Poliisin näkökulmasta varmaan oivallinen neuvo, mutta minusta aika lyhytnäköistä. Eikä sanaakaan siitä, että väkivaltaisten poikien pitäisi esimerkiksi rajoittaa juomista tai varautua mitenkään muutenkaan oman käytöksen hallintaan. Ei sen niin pidä mennä, että tytöt saavat kokea itsensä potentiaalisiksi uhreiksi ja että heiltä yksin odotetaan asian hallintaa. Myös ei-väkivaltaiset pojat kokevat kaupungilla väkivaltaa, eikä heitä käsittääkseni sillä pelotella ja neuvota rajoittamaan toimintaansa.
Nyt on sitten alettu puhua naisten ja tyttöjenkin väkivaltaisuudesta. On tajuttu, että väkivalta ja kaiken lisäksi myös parisuhdeväkivalta kohdistuu myös miehiin. Kuka hitto tästä vetää sellaiset johtopäätökset, että hahhah, nyt meni naisliikkeen tavoitteilta pohja pois? Koska väkivalta ei ole jyrkän sukupuolisidonnaista, niin unohdetaan koko juttu vai?
Päin vastoin. Ehkä vihdoin aletaan vähän laajemmin miettiä kulttuurimme läpäisevää väkivaltaisuutta. Sitä, että väkivalta on - haluttiin se myöntää tai ei - palkitsevaa, sillä kerta kaikkiaan saavuttaa enemmän: huomiota, ymmärrystä, pelonsekaista kunnioitusta, mitä milloinkin. Ja jos potentiaalinen uhri on se, jonka odotetaan suojautuvan ongelmalta ja hillitsemään väkivaltaisia omalla tyynnyttävällä käytöksellään, jotta nämä eivät hyökkäisi, niin kukapa sellaiseen osaan haluaa? Jos nuori tyttö ja poika huomaa tämän, niin miksi hän valitsisi jälkimmäisen roolin? Fiksu tietenkin kieltäytyisi sekä uhrin, että väkivaltaisen roolista, mutta se saattaa kysyä vahvaa luonnetta ja oma-aloitteisuutta. (Luin esimerkiksi erään tytön kokemuksista, joka lähti uhriasemasta kieltäytyen protestoimaan fysiikantunnin uhkaavaa häirikköoppilasta vastaan, ja sai asiaan puuttumattomalta opettajalta itse torut toiminnasta: "Kiitos vain, mutta minä kyllä hoidan omat asiani." Ja tunnin jälkeen kahden kesken: "Kyllähän sinä tiedät, millainen hän on. Ajattelin ottaa pari muutakin juttua puheeksi hänen kanssaan sitten kehityskeskustelussa kolmen viikon päästä.")
Kannattaako tässä nyt siis kilpailla siitä, kuka on pahin, kuka kärsii eniten ja kuinka monta prosenttia kukin tarkalleen ottaen kärsii. Tiedän kyllä, että lukuja on alun perin tarvittu, jotta ongelma olisi ylipäätään saanut hahmon ja se olisi otettu vakavasti. Mutta nyt jo tiedämme, että ongelma on suuri, aiheuttaa kärsimystä ja tulee vielä taloudellisestikin yhteiskunnalle kalliiksi. Olennaisempaa on nyt siis selvittää, miten väkivaltaista käytöstä vahvistetaan, miksi se kannattaa, ja lähteä siitä, että väkivallan vastustaminen kuuluu kaikille sen sijaan, että se olisi jonkun ryhmän yksityinen erityisongelma.
Vuento epäilee annettuja väkivaltatilastojen lukuja ja kirjoittaa: "Tietääkseni Suomessa ei ole tehty sellaista tutkimusta" ja "haastateltava viittaa ilmeisesti" jne. On ikävää jos miehet kokevat ryhmänä tulleensa mustamaalatuiksi, ja uutisoinnin tulee pyrkiä täsmällisyyteen lukuja esitettäessä. Tietenkin.
Väkivallan ongelma on kuitenkin olemassa, se ei ole pieni ja siihen on tärkeää puuttua - kuten Vuentokin jutussaan mainitsee. Vuento vaikuttaakin tässä kirjoituksessa järkevältä ihmiseltä.
Valitettavasti kuitenkin muistan kirjoituksen, jonka avulla Vuento viimeksi nousi esiin, n. vuosi pari sitten. Kyseessä oli tuolloin raiskauskeskustelu. Nytkin Vuento kirjoittaa: "Yksi tehokkaimpia, mutta toistaiseksi valitettavan vähän käytetty keino [naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan] on turvallisuustaitojen opettaminen tytöille ja naisille." Bravo.
Mutta mitä ovat "turvallisuustaidot"? Tuossa vanhassa raiskauskeskustelussa Vuento viestitti, että turvallisuustaidot merkitsevät yksipuolisesti sitä, että tytöt ovat varovaisempia ja esimerkiksi rajoittavat juomista sekä vuorovaikutusta vieraitten miesten kanssa. Poliisin näkökulmasta varmaan oivallinen neuvo, mutta minusta aika lyhytnäköistä. Eikä sanaakaan siitä, että väkivaltaisten poikien pitäisi esimerkiksi rajoittaa juomista tai varautua mitenkään muutenkaan oman käytöksen hallintaan. Ei sen niin pidä mennä, että tytöt saavat kokea itsensä potentiaalisiksi uhreiksi ja että heiltä yksin odotetaan asian hallintaa. Myös ei-väkivaltaiset pojat kokevat kaupungilla väkivaltaa, eikä heitä käsittääkseni sillä pelotella ja neuvota rajoittamaan toimintaansa.
Nyt on sitten alettu puhua naisten ja tyttöjenkin väkivaltaisuudesta. On tajuttu, että väkivalta ja kaiken lisäksi myös parisuhdeväkivalta kohdistuu myös miehiin. Kuka hitto tästä vetää sellaiset johtopäätökset, että hahhah, nyt meni naisliikkeen tavoitteilta pohja pois? Koska väkivalta ei ole jyrkän sukupuolisidonnaista, niin unohdetaan koko juttu vai?
Päin vastoin. Ehkä vihdoin aletaan vähän laajemmin miettiä kulttuurimme läpäisevää väkivaltaisuutta. Sitä, että väkivalta on - haluttiin se myöntää tai ei - palkitsevaa, sillä kerta kaikkiaan saavuttaa enemmän: huomiota, ymmärrystä, pelonsekaista kunnioitusta, mitä milloinkin. Ja jos potentiaalinen uhri on se, jonka odotetaan suojautuvan ongelmalta ja hillitsemään väkivaltaisia omalla tyynnyttävällä käytöksellään, jotta nämä eivät hyökkäisi, niin kukapa sellaiseen osaan haluaa? Jos nuori tyttö ja poika huomaa tämän, niin miksi hän valitsisi jälkimmäisen roolin? Fiksu tietenkin kieltäytyisi sekä uhrin, että väkivaltaisen roolista, mutta se saattaa kysyä vahvaa luonnetta ja oma-aloitteisuutta. (Luin esimerkiksi erään tytön kokemuksista, joka lähti uhriasemasta kieltäytyen protestoimaan fysiikantunnin uhkaavaa häirikköoppilasta vastaan, ja sai asiaan puuttumattomalta opettajalta itse torut toiminnasta: "Kiitos vain, mutta minä kyllä hoidan omat asiani." Ja tunnin jälkeen kahden kesken: "Kyllähän sinä tiedät, millainen hän on. Ajattelin ottaa pari muutakin juttua puheeksi hänen kanssaan sitten kehityskeskustelussa kolmen viikon päästä.")
Kannattaako tässä nyt siis kilpailla siitä, kuka on pahin, kuka kärsii eniten ja kuinka monta prosenttia kukin tarkalleen ottaen kärsii. Tiedän kyllä, että lukuja on alun perin tarvittu, jotta ongelma olisi ylipäätään saanut hahmon ja se olisi otettu vakavasti. Mutta nyt jo tiedämme, että ongelma on suuri, aiheuttaa kärsimystä ja tulee vielä taloudellisestikin yhteiskunnalle kalliiksi. Olennaisempaa on nyt siis selvittää, miten väkivaltaista käytöstä vahvistetaan, miksi se kannattaa, ja lähteä siitä, että väkivallan vastustaminen kuuluu kaikille sen sijaan, että se olisi jonkun ryhmän yksityinen erityisongelma.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Enimmäkseen voin yhtyä tähän kirjoitukseen. Olen useaan otteeseen kritisoinut kamppailulajien opetusta ja harrastamista _itsepuolustustarkoituksessa_. Se on sama kuin hyväksyisi yhteiskunnan väkivaltaisuuden, heittäisi hanskat naulaan.
Toinen asia on myös se, että ihmisiä varoitellaan liikkumasta tietyillä alueilla yöaikaan niiden vaarallisuuden vuoksi. Sehän vain lisää niiden vaarallisuutta. Miehenä ehkä vähän helppo sanoa, mutta itse en suostu välttelemään mitään alueita niiden mahdollisten riskien vuoksi.
En silti suosittele kenellekään itsensä tiedottomaan tilaan juomista.
Jouduin jossain vaiheessa ryöstetyksi, ihan ilman väkivaltaa. Siihen asti olin kuvitellut, että olen niin sympaattisen ja harmittoman oloinen ihminen, ettei kukaan tuntematon kohdistaisi minuun mitään negatiivista. Tapauksen jälkeen mieleni muuttui. En enää harrastanut yksinäisiä yöllisiä kävelyitä, joista ennen olin nauttinut. Jos oli pakko kulkea yöllä yksin tunsin välillä pelkoa, vaikka mitään ei tapahtunut, ja vaikka tiesin, että oli hyvin epätodennäköistä joutua hyökkäyksen kohteeksi. Tätä kesti jonkin aikaa. Sitten tajusin, että kärsin juuri tuosta pelosta ja itseni rajoittamisesta. Pakottauduin yökävelyilleni, ja sain taas muistaa, että yöllä on rauhallista ja mukavaa kävellä ulkona yksin - ilman pelkoa. Kyse ei ole siitä, että yrittäisi kerjätä verta nenästään ja käyttäytyä itsetuhoisesti, vaan että voi elää normaalisti.
Täytyy lisäksi muistaa, että tilastollisesti Suomessa on erittäin turvallista jopa öisillä kaduilla. Pelko on melkoisen irrationaalista. On ihan OK, että matkailijoita kehoitetaan välttelemään humalatilassa takki auki hoipertelua vaikkapa Pietarissa -joka sekin on melko turvallinen kaupunki-, kunhan ei tuoda samaa käyttäytymismallia Suomeen.
Eihän kenenkään ole järkevää sammua yksin ulkosalle. Mutta ei se riitä ratkaisuksi esim. raiskauksien ehkäisemiseen, että tytöt lopettavat juomisen. (Riittäisi varmaan siinä tapauksessa, että kaikki tai valtaosa raiskauksista olisi kohdistunut puistoon sammuneisiin tyttöihin.) Silloin saavat sammumistarkoituksessa puistoon lähtevät pojat kyllä olla enemmän varuillaan ja vyöttää housunsa tiukemmin jalkaan.
Olemme täällä saaneet monasti kuulla miten naiset eivät voi olla enää missään rauhassa. Jatkuvaa huorittelua ja ahdistelua. Naisen elämä on kuulemma jatkuvaa raiskauksen pelkoa. Uskokoon taas ken haluaa.
http://www.kaleva.fi/html/JTpage392649.html
Ehkä tuohon voisi pari varausta kuitenkin esittää.
"Mäkelän mukaan myytit johtavat jakoon "meihin" ja "muihin".
- Raiskauksen uhriksi joutuvat vain "ne muut", jotka käyvät ravintoloissa ja juovat liikaa eivätkä ymmärrä tilata taksia yöllä."
Tämä on ymmärrettävästi huomionarvoinen seikka. Myytti raiskauksesta lähinnä katuväkivallan muotona on virheellinen ja jopa vahingollinen. Mutta sitten tulee jotain omituista:
"Myös raiskaajiksi mielletään "muut", eivät ne miehet, jotka kuuluvat omaan tuttavapiiriimme."
Ei voi sanoa muuta kuin että voi hälvete. Olkoonkin, että raiskaaja useimmiten on lähipiiriin kuuluva henkilö, ei tuollaisesta "Jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja" -asenteesta kuitenkaan kukaan järkevä ihminen voi lähteä liikkeelle. Yhtä hyvin voisin sanoa, että jokainen nainen on potentiaalinen prostituoitu, ja lähteä tarjoamaan rahaa kaikille vastaantulijoille.
Samasta haastattelusta vielä toinen huomio:
"Raiskausta vähätteleviin käsityksiin Mäkelää listaa senkin, että kyse on "vain seksistä", johon nainen on ollut tyytymätön.
- Raiskaus ei ole seksiä. Se on väkivaltaa, jossa käytetään aseena seksiä, Mäkelä korosti."
Tämäkin on tietysti tärkeä asia huomioitavaksi, mutta toisaalta on kuitenkin muistettava "Audiatur et altera pars". Asiat eivät AINA ole yksiselitteisiä. Jos kaksi sammumaisillaan olevaa ihmistä harrastaa seksiä, he tuskin jälkeenpäin pystyvät sanomaa, oliko aktiin molempien suostumus. Se ei tietysti vähennä mahdollista syyllisyyttä, tekeepähän vain asiasta vaikeamman ratkaistavaksi.
Suurin osa dokailee koko elämsä ihan reippaasti joutumatta raiskatuksi. Kyllä Pietarissa ja Nykissäkin voi pitää helvetin hauskaa, mutta vanhemmaksi elää kun tajuaa, että maailma on paha eikä lähde vääriin paikkoihin. Sukupuolesta riippumatta.
Joo, ja seuraavaksi voidaankin uhrien suojautumistekniikalla tyttöjä opettaa, että on parempi, jos eivät ole missään tekemisissä kenenkään pojan kanssa, muuta kuin esiliinan ja tukijoukkojen avustuksella.
Mutta eipä ole toisaalta kehumista "rakkaudesta se hevonenkin potkii" -opissakaan. Mitenkään kohdistamatta tätä jokapoikaan, tietty.
minä jätän noi filosofiat teidän pohdittavikseni ja olen erittäin samaa mieltä poliisin kanssa. Maailama on paha paikka ja se kannattaa tiedostaa. Olen tehnyt sen myös lapsilleni selväksi, kuten moni muukin vanhempi.
En siis lähde lapsieni suojelussa siitä, että kyllä sinä Mira voit huoleti kävellä yöllä kotiin, koska sinulla on siihen oikeus. En myös kehoita häntä lähtemään vieraiden miesten kämpille, koska sinulla on oikeus koskemattomuuteen. En myöskään suosittele pojalleni ihmisten arvostelemista snagarijonossa, vaikka perustuslain mukaan hänellä on siihen täysi oikeus.
Poikani osaa puolustaa tarvittaessa itseään sinisen vyön arvosta, mutta silti hän mielummin lähtee karkuun kuin taistelee sananvapaudestaan. Kun tyttö kamppailee hengestään olisi helvetin hyvä jos osaisi edes jotakin tehdä sen hyväksi.
Parantakaa te keskenänne maailmaa ja koskemattomuuttanne ja takokaa lastenne päähän että heillä on rajoittamattomat oikeudet liikkua ja tehdä mitä haluavat. Minä tyydyn ihan tällaisiin käytännön läheisiin neuvoihin selvitä hengissä. Voi tietty olla, että vanhemmuus muuttaa käsityksiänne jonakin päivänä.
Olen ihan samaa mieltä, että syyttelyllä nokittelu ei aja ainakaan kenenkään normaalin ihmisen asiaa.
"kuka kärsii eniten ja kuinka monta prosenttia kukin tarkalleen ottaen kärsii. Tiedän kyllä, että lukuja on alun perin tarvittu, jotta ongelma olisi ylipäätään saanut hahmon ja se olisi otettu vakavasti"
Jos olet sitä mieltä, että voi vaikka valehdella ja vääristellä, se antaa hieman venyvän kuvan moraalistasi. Tarkoitus pyhittää keinot. MInä olen sitä mieltä, että asioiden törkeä vääristely vie ongelman hoitamiselta pohjaa ja aiheuttaa uskottavuusongelmia.
Kritisoin kylläkin ajattelutapaa, jonka mukaan väkivallan hillitseminen luetaan yksipuolisesti "potentiaalisten uhrien" eli valtaosin tyttöjen tehtäväksi. Tietenkin vanhempien kuuluu varoittaa tyttö- ja poikalapsiaan maailman vaaroista. Koko yhteiskunnan koulua ja medioita myöten ei kuitenkaan tarvitse jatkuvasti jankata tyttöjen uhriasemaa. Mitä sitten, kun tämä käsitys siirtyy tyttöjen kasvaessa aikuisten naisten käyttäytymiseen. Olen kyllä nähnyt paljon aikuisia naisia, jotka eivät halua liikkua yksin pimeässä ulkona. Kuitenkin näihin tilanteisiin joudutaan, jos ei ole varaa mennä joka paikkaan taksilla. Sitten nämä ahdistuvat jo etukäteen, vaaditaan paljon tarkistussoittoja ettei mitään ole tapahtunut ja sopimuksia, että miesystävä tulee puolimatkaan vastaan jne. Miehillä en ole koskaan nähnyt vastaavaa käytöstä, olivat heille vanhemmat opettaneet lapsena mitä tahansa.
"Jos olet sitä mieltä, että voi vaikka valehdella ja vääristellä, se antaa hieman venyvän kuvan moraalistasi. Tarkoitus pyhittää keinot."
Jos et ole itse tuota mieltä, niin älä sitten laita sanoja suuhuni. Parisuhdeväkivaltaa kuitenkin on olemassa, siitä keskusteltiin esimerkiksi monen ammattilaisen voimin jos-ohjelmassa. Sen taloudellisista kustannuksista on tehty tutkimuksia. Suomessa on useita turvakoteja, lähipiirin kokemuksia väkivallasta ja silminnäkijöitä väkivallalle. Ei ole yhden tutkimuksen varassa, että Suomessa jopa kuolee vuosittain kymmeniä ihmisiä parisuhdeväkivaltaan. Raiskaukset eivät ole vain keksintöä, jopa poliisi on selvittänyt niitä runsaasti. En voi tässä ottaa vastuuta yhden tutkimuksen uutisoinnista, varsinkaan kun en ole prosenttilukukiistoihin alun perinkään osallistunut. Asiani ydin oli se, että luvuilla on turha demonisoida yhtä tai toista ryhmää, vaikka lukuja löytyykin ihmisten takaa. Kirjoituksesi on ristiriitainen, jos kiellät näiden ongelmien olemassaolon, mutta kuitenkin varoitat lapsiasi siitä, miten paha paikka maailma on.
Kamppailulajeja vastaan minulla ei ole mitään. Itsekin olen ollut sellaisessa mukana. Voi olla, että se on yksi tapa saavuttaa itsevarmuutta, vaikka sitten tosipaikassa juoksisikin karkuun. En puhunutkaan siitä, että uhkaavassa tilanteessa pitäisi alkaa haastaa riitaa, vaan ettei normaalitilanteissa turhaan pelkää.
"Kritisoin kylläkin ajattelutapaa, jonka mukaan väkivallan hillitseminen luetaan yksipuolisesti "potentiaalisten uhrien" eli valtaosin tyttöjen tehtäväksi"
Minä taas en näe mitään eroa tyttyjen ja poikien suojelussa. Ei kannata mennä vääriin paikkoihin väärään aikaan illasta, oli sitten tyttö tai poika. Ei myöskaan kannata käyttäytyä väärin. Sen sijaan voin kyllä sinua oikaista, että pojilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys joutua hankaluuksiin kuin tytöillä. Se on päivän selvä asia. Ei tässä tytöistä olla mitään uhreja sen kummemmin olla tekemässä. Mistä ihmeestä tuollaista olet saanut päähäsi? Vai onko niin, etttä ainoastaan naisten raiskaaminen on väkivaltaa ja miesten pahoinpitelyt ja puukotukset voi ohittaa?
En tiedä missä asut, mutta PK-seudulla on ainakin ihan päivän selvää mihin ei kannata pimeällä lähteä oli sitten nainen tai etenkin mies. Maailma on paha eikä sitä ikinä saada kitkettyä.
Jep, isä on puhunut ja kun/jos sinulla on lapsia (mielummin sekä tyttöjä ja poikia) saat hieman syvyyttä näkemyksillesi.
Jos tyttöjen ja poikien suojelussa ei ehdottomasti ole mitään eroa, niin sitten siinä pitäisi olla. Tämä oletettu samanlainen kohtelu ei näytä nimittäin vaikuttavan siihen, että monet pari-kolmikymppiset naiset antavat pelon hallita liikkumistaan, kun taas miehet eivät (tai ainakaan he eivät näytä sitä), vaikka olen kuullut mm. sanottavan, että miehillä on naisia suurempi todennäköisyys joutua hankaluuksiin. Tosin näyttäisi siltä, ettei yleensä esim julkisuudessa kiinnitetä hirveästi huomiota tähän, vaan kohuttuimpiin lööppeihin pääsevät nuorten tyttöjen surmat.
"Vai onko niin, että ainoastaan naisten raiskaaminen on väkivaltaa ja miesten pahoinpitelyt ja puukotukset voi ohittaa?"
Niin. Tämähän oli nimenomaan se ajattelutapa, jota en tue. Valitettavasti väivaltaa kohtaavat niin miehet, kuin naisetkin, ja jotkut ovat valmiita täysin nostamaan kädet pystyyn, koska "väkivaltaa ei kumminkaan saada ikinä kitkettyä". Ihana kreikkalaisen tragedian ajattelutapa: vastoinkäymisiä tulee, ei tässä mitään voida tehdä. Aivan kuin väkivaltaa ei millään tavoin voisi kontrolloida ja ehkäistä. Ilmeisesti, jos väkivaltaan ei voi mitenkään vaikuttaa, niin siihen ei myöskään voi vaikuttaa ilmiötä ruokkivasti? Eli väkivaltaan ei ole yhtään sen helpompi turvautua, vaikka yhteiskunnassa (tai ruohonjuuritasolla vaikka koulussa) se uhkaavasti käyttäytyvä saisi eniten huomiota, joiltakin kunnioitusta, joiltakin sääliä. Ja ratkaisuksi tarjottaisiin vain, että ne jotka eivät ole hyökkääjiä, menisivät piiloon.
"Jep, isä on puhunut ja kun/jos sinulla on lapsia (mielummin sekä tyttöjä ja poikia) saat hieman syvyyttä näkemyksillesi."
Voi olla, että olen tuomittu jäämään ikuisesti pinnalliseksi, jos en nimittäin satukaan hankkimaan lapsia. Siteerataan nyt kumminkin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita: "Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."
Rakas päiväkirja: Tänään mainosmies opetti minua syvällisyydestä.
Kirjoitit: "Minä taas en näe mitään eroa tyttyjen ja poikien suojelussa. Ei kannata mennä vääriin paikkoihin väärään aikaan illasta, oli sitten tyttö tai poika. Ei myöskaan kannata käyttäytyä väärin. "
Ovatko muuten tyttöjen ja poikien "väärät paikat" ja "väärä käytös" täsmälleen samanlaisia?
Väärä käytös ja paikat pitää tietenkin ajatella lopputuloksen kannalta. Kokemuksesta tiedän, että kaupungilla liikkuu ihmisiä, jotka etsivät turpiinvedettäviä, koska se on heistä kivaa. NÄille jengeille ei kannata alkaa julistamaan perustuslain suomaa liikkumis- tai mielipiteenilmaisuvapautta. Pääsääntöisesti nåmä tyypit eivät halua mätkiä naisia vaan miehiä. siksi esim. naisten käyttäytymisen rajat ovat huomattavasti vapaammat. He voivat hyvinkin selvitä ilman mitään kolhuja jos vaikka menevät tappeluun väliin. He voivat myös aukoa päätään paljon vapaammin. Pojat voivat saada turpiinsa vaikka väärän pukeutumisen takia. Riittää, että jokin häiritsee tai ärsyttää. Yhteistä näille kaikille jutuille on, että tekijä tai/ja uhri ovat juovuksissa.
Tyttärelleni taas en suosittelisi yksin kulkemista paikoissa, joissa ei ole muita ihmisiä. En varsinkaan minihameessa, kaula-aukko napaan asit auki tai muissa pane-mua-kuteissa.
Niin, miehillä on vaarana joutua hakatuksi tai puukotetuksi, naisilla seksuaalisen väkivallan uhriksi jos on väärään aikaan väärässä paikassa.
Käsittääkseni nämä asiat ovat itsestään selvyyksiä kaikille normaaleille ihmisille, mutta vaikka tiesinkin kysyneesi asiaa vittuilumielessä, kertasin ne sinulle.
En todellakaan näe väkivaltaa minään tasa-arvokysymyksenä ja siksi minua ihmetyttää miksi feministit ottavat sen jatkuvasti esille. Se on nähtävästi yritys saada myötätuntoa ja sitä kautta omaa asiaa eteenpäin. Kuten sanottu, keinoja kaihtamatta.
Edelleen, kun sinulla on vastuuta jostakin muistakin kuin vain itsestäsi, maailma saattaa näyttää hieman erilaiselta. Tulee tuo ero kongretia ja utopian välille selvemmäksi.
Kuten vastauksestasi näkee, väkivalta kohdistuu eri sukupuoliin eri tavalla. Myös ohjeet väkivaltaa vastaan ovat erilaiset. Lisäksi suhtautuminen väkivallan mahdollisuuteen on erilaista.
Säälistä ei paljon hyödytä. Kuten sanottu, tytöt eivät todellakaan kaipaa sen kummempaa sääliä tai myötätuntoa. Omana arviona sanoisin, etteivät he myöskään suostu tällaiseen asemaan, vaan (ainakin muutama vuosi sitten, kun itse olin teini) kuvittelevat miltei olevansa koskemattomia ja kuolemattomia.
Pelko näyttäisi vaikuttavan enemmän vasta teinivuosien jälkeen, siis ainakin sen perusteella, mitä itse olen kohdannut. VAIKKA olisikin niin, että naisen liikkumisen rajat olisivat tilastoilla mitaten vapaammat, niin juuri naiset ITSE rajoittavat näitä vapauksia.
Edellenkään en tarkoita liikkumavapaudella sitä, että kun tulee epäilyttäviä tyyppejä vastaan, niin täytyy tiedostaa oikeutensa mennä aukomaan päätään ja tehdä se myös. Vielä kerran: tätä en tarkoita. Tarkoitan sitä, ettei anna pelosta syntyvän itsekontrollin rajata normaalia liikkumista, kun tällaisia hakkaajajengejä ei kuitenkaan vaani joka kulman takana.
Sääli ja myötätunto ei tässä tilanteessa todellakaan auta, vaan pitää miettiä mikä yleensä väkivallasta puhumisessa ja väkivaltamielikuvissa vaikuttaa juuri naisiin siten, että he pelkäävät olematonta ja kontrolloivat itseään jopa tarpeettomissa määrin.
"En todellakaan näe väkivaltaa minään tasa-arvokysymyksenä ja siksi minua ihmetyttää miksi feministit ottavat sen jatkuvasti esille."
Jos tarkkoja ollaan, niin Vuento ja sinä otitte asian esille. Minä taas kommentoin asioita, jotka minua kiinnostavat. Normaaleille ihmisille tämän pitäisi olla aivan selvää. Jossain yhteydessä kritisoit puheenaiheita kapea-alaisuudesta, tosena hetkenä olet itse rajaamassa sitä, mistä on sopivaa keskustella. En oikein käsitä, miksei väkivallasta tulisi puhua, ja miksei siihen tulisi puuttua. Mutta minä en edustakaan näkemystä, jonka mukaan meidän tulee pukeutua haarniskaan ja jäädä kotiin piiloon, koska väkivaltaa on aina ollut, eikä mitään ole tehtävissä. Keskusteluilla, pohdinnoilla, utopioilla, aivoriihillä jne. yritetään keksiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, kun vanhat keinot eivät selvästikään toimi. Valitettavasti, tietenkään, yhden hengen aivoriihi ja sen perustuksia kirveellä hakkaava konservatiivi eivät saa aikaan kovin paljoa.
"Edelleen, kun sinulla on vastuuta jostakin muistakin kuin vain itsestäsi, maailma saattaa näyttää hieman erilaiselta."
Ei ole mikään uutinen, että maailma näyttää eri elämäntilanteissa erilaiselta. Muistetaanpa myös, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka todellakin myös elävät eri elämäntilanteissa. (!)
Ja miksi muuten pitäisi vasta sitten ottaa vastuuta muistakin, kuin itsestä, kun hankkii lapsia? (Tämäkin oli retorinen kysymys.)
"Ja miksi muuten pitäisi vasta sitten ottaa vastuuta muistakin, kuin itsestä, kun hankkii lapsia? (Tämäkin oli retorinen kysymys.) "
Niinpä, mutta oisko se näin, että ei aikuisista voi ottaa vastuuta. Ainoastaan holhokeista ja lapsista. Siis oikeesti vastuuta.
Vastuuta on erilaista eri tilanteissa, eikä sitä voi niin yksinkertaisesti laittaa ylevyys- tai paremmuusjärjestykseen.
En myöskään ilman muuta olettaisi ihmiselle tiettyjä ominaisuuksia vain sillä perusteella, että hänellä on lapsi.
Jos en tiedä ihmisestä yhtään mitään syvempää, mutta tiedän, että hän on äiti, niin kokemuksen perusteella voin odottaa lapsen muuttaneen häntä. Siispä, pääsääntöisesti äidit ovat esim. työntekijöinä luotettavia, koska he ovat tottuneet kantamaan vastuuta. Varsinkin nuoret äidit. He eivät ole enää niin itsekkäitä, impulsiivisia ja heillä on jalat enemmän maassa kiinni. Lapsellisuus karsiutuu. He ovat myös turvallisuushakuisempia. Lapsi on ihmisen elämää eniten muuttava tekijä. Kysy vaikka kenenltä tahansa äidiltä. Kysy myös, että mikä on ollut heidän tärkein hetkensä elämässä. Palataan sen jälkeen asiaan.
Somasti sanottu äitiydestä, ja ajattelet varmasti, että myös isä saa vanhemmuudesta vastaavia ominaisuuksia.
Hyvähän se varmasti on, jos työhönotossa huomioidaan kodin- ja lastenhoitokin työkokemuksena. Usein kyllä kuulee sanottavan päinvastaista.
Lapsettomana olen varmasti myös erilainen työntekijä, kuin vanhemmat. Voin esim. irtisanoutua työstä, joka ei vastaa odotuksiani ja etsiä parempaa. Lapsen vanhemmat joutuvat luultavasti sietämään paljon enemmän työnantajalta, koska he välttämättä tarvitsevat rahaa useamman suun ruokkimiseen. Ei tämä ero sentään tee minusta itsekkäämpää ja lapsellisempaa, paitsi tietysti työnantajan näkökulmasta. Tässä maassa on liiaksikin menty siihen, että ihmiset ovat vain keino ja sijoittajien voitto tai talouskasvu korkein päämäärä. Sitten irtisanotaan sadoittain ihmisiä, jotka ovat jo taipuneet äärimmilleen työnantajan tahtoon, koska lapset on totta kai elätettävä, hinnalla millä hyvänsä. Vaan kas, työpaikka ei ollutkaan yhtä vastuullinen, jalat maassa, epäitsekäs jne.
Se siitä. Näin jälkiviisaasti voi sanoa, että kirjoituksistasi kyllä huomaa, ettet tulkitse ihmistä kirjoitusten perusteella, vaan kirjoituksia olettamasi ihmisryhmän perusteella. Silti sinun suosikkinimityksesi muista on puusilmä. Ironista...
Ei tulisi mieleenkään väittää, etteikö lapsi muuttaisi ihmisen elämää. Eipä kuitenkaan läpikotaisin muuta ihmisen luonnetta, eikä tee hänestä yli-ihmistä. Tiedän lapsiperheitä, joiden vastuu ja välittäminen ulottuu vain ja ainoastaan omaan ydinperheeseen. Näissä esimerkiksi ajatellaan, että omalla lahjakkaalla lapsella on oikeus häiriköidä (siis "toteuttaa itseään") luokassa muiden oppilaitten kustannuksella. Erityisesti jotkut keski-ikäiset vanhemmat asettavat oman elämäntyylinsä ainoaksi oikeaksi ja normaalin mittapuuksi, jolloin heistä tietysti samalla tulee *yllätys yllätys* kaikkitietäviä. Näiden ihmisten kasvoilta voi toisinaan lukea jo ennen kuin on vaihdettu sanaakaan, etteivät he tule ottamaan mitään sanomaasi vakavasti, esimerkiksi vain sillä perusteella, että olet nuorempi.
Latinalaisessa Amerikassa äitiyden ihannointi taas on mennyt niinkin pitkälle, että samat miehet, jotka huutelevat törkeyksiä yksin kulkevalle naiselle, juoksevat kehumaan ja ylistämään tätä, kun hän kulkee ohi lasten kanssa. Nainen on siis koko ajan sama.
Mutta takaisin meille. Onneksi on myös vanhempia, jotka käsittävät, että elämää, vastuuta ja vaihtoehtoja on monenlaisia, ja kykenevät moniarvoisina kuuntelemaan, ehkä etäisesti ymmärtämäänkin myös itsestään eroavia ihmisiä.
Tiesitkö muuten, että on myös olemassa feministiäitejä?
Nyt ollaan kyllä alkuperäisestä aiheesta aika sivuraiteilla, mutta ei se mitään.
Isyys ei muuta miestä niin paljoa kuin äitiys naista. MInä tiedän monta hulttio isää, mutta en juurikaan hulttio äitiä.
Mielestäni jokainen osaaja voi lähteä ja lähteekin, jos ei nykyiset kuviot tyydytä. Siinä ei vanhemmuus paina. toisaalta taloudellinen vastuu painaa yleensä enemmän isän harteilla vaikka molempien tuloja tarvitaankin. Naiset keskittyvät enemmän itsensä kehittämiseen ja miehet uran tai fyrkan. Työntekijät eivät ole mitään orjia vaan erittäin liikkuvaisia. toisinaan on aika jolloin työnantaja on vahvoilla ja toisinaan he ovat työntekijöiden armoilla. Jokaisen kannattaa pelata korttinsa sen mukaan, vai mitä.
Minä käytän "puusilmää" erittäin harkitusti.
Lasten kanssa eläminen on joka päiväistä selviytymistaistelua ja joskus siinä on itsekkyys ainoa keino. Hei, jokainen voi hankkia lapsia, mutta kaikista ei ole vanhemmiksi. Juu, ei tuu yli-ihmistä. Jotkut muuttuvat aika hassuiksi. Jokainen joka on ollut vanhempain illassa on törmännyt näihin maailmannapavanhempiin. Ai helvetti, että ne vituttavat. aika moni on tehnyt samat havainnot.
Kypsyydestä vielä, että meillä on duunissa eräs YH-äiti, joka sai lapsensa alle 21 vuotiaana. Kävi koulua siinä sivussa ja hän on kypsyydeltään kymmenen vuotta ikäänsä edellä. Olemme johtoryhmässä tulleet siihen tulokseen, että hän on äitiytensä ansioista (?) aikuistunut ja kypsynyt muita huomattavsti nopemmin.
"Tiesitkö muuten, että on myös olemassa feministiäitejä"
Heh, näinhän se on, ja jotkut väsäävät niitä koeputkella vielä keskenäänkin. Karmeinta tietysti on, jos nämä miehenvihaajat saavat poikalapsen riesakseen. todennäköisesti tämä kääntyy äitinsä "oppeja" vastaan, heittää kaikessa vastareaktion puputtamiselle ja muuttuu täydelliseksi sovinistiksi. Viimeistään murrosiässä. Eräs lapseton femakko täällä minulle kerran kertio, että tärkeintä mitä pojalle voi opettaa on se, että ei ole sovinisti. Joo-o, onhan sekin tietty eräs lähtökohta, mutta ei se pojalle mitään eväitä anna varttua mieheksi. Kertoi myös sen, että eipä tämä teoreetikko tiennyt poikien maailmasta mitään, mutta osasi silti konsultoida vaivatta :) Taisi olla kaikkien alojen asiantuntija.
Minä uskon että naisiin ja tyttöihin kohdistuu siinä määrin vähemmän väkivaltaa - määrällisesti ja vakavuudeltaan - että on kohtuutonta jatkuvasti esittää asia toisinpäin medioissa. Ikäänkuin väkivalta olisi Suomessa lähinnä vain naisten ongelma vaikka todellisuus on pikemminkin toisinpäin, miehet kohtaavat enemmän ja raaempaa väkivaltaa. Sitten vielä miehet syyllistetään kollektiivisesti naisten hakkaamisesta ilman mitään järkeviä perusteita, jotta naiset saisivat tiristettyä omalle sukupuolelleen vielä lisää etuoikeuksia, suojelua ja hyvää tahtoa. Samalla lisäksi vielä unohdetaan että naisetkin osaavat olla väkivaltaisia. Ilmeisen tarkoitushakuinen ja törkeä valehtelu tiedotusvälineissä tukee tätä teoriaa.
Vai olisiko kyseessä asenneongelma, joka usein ilman muuta otaksuu tytöt säälittäviksi uhreiksi, joiden kuitenkin pitää rauhottaa toisten aggressiivisuutta, ja toisaalta sopeutua häiriökäyttäytymiseen. Ja joka usein otaksuu pojat luonnostaan väkivaltaisiksi, joiden odotetaan selviävän väkivallasta ilman sen suurempaa huomiota, ja pitävän myös luonnollisen väkivaltaisesti puolensa. Koska näin on "aina" ollut ja tulee "aina" olemaan.
noinhan sitä yleensä ajatellaan, ja mielestäni siitä pitäisi pyrkiä eroon. yksi iso askel olisikin juuri se, ettei missään tapauksessa toitotettaisi pelkkiin ennakkoasenteisiin perustuvia virheellisiä väitteitä esimerkiksi laajalevikkisissä lehdissä. koska ne sitten vuorostaan entisestään vahvistavat näitä jo olemassaolevia asenteita ihmisten mielissä.
Niinhän sen pitäisi olla, ettei toimita ennakkoasenteiden mukaisesti ja samalla niitä samoja asenteita vahvistaen, mutta se on usein myös todella vaikeaa. Monestihan ne asenteet ovat jossain takaraivossa, eikä niitä edes tulla ajatelleeksi, kun suhtaudutaan johonkin ryhmään tietyllä tavalla. Yleistämällähän ihmiset ylipäätänsä hahmottavat maailmaa ja toisiaan, missä ei sinänsä ole vikaa. Ongelmia tulee siitä, että aletaan arvottaa yksiä toisia paremmiksi, ja asetetaan kahden ryhmän intressit vastakkain, vaikka usein ne eivät todella olekaan niin hirveän vastakkaiset. Kuten juuri tässä väkivaltajutussa. Aika harvat oikeasti hyötyvät väkivallasta, olivat sitten miehiä tai naisia.
Tuli mieleen asian vierestä tapahtuma, jossa lääkäri selitti synnytystään odottavalle naiselle lapsen olevan raivotilassa. Tästä tuleva äiti tietenkin huolestui suunnattomasti ja kysyi onko kyseinen tila hengenvaarallinen lapselle. lääkäri punastui kun ymmärsi mistä oli kyse... Siis syntyvän lapsen tarjonta oli pää edellä synnytyskanavassa -raivotarjonta...(takaraivo). :)
Mielestäni keskittyminen vain naisiin kohdistuvaan väkivaltaan pyrkii nonseeraamaan miesuhrit. Se on helvetin loukkaavaa uhreja kohtaan. Ja vitun puusilmäistä :)
eipä taida feministien ajalttelu tästä lähteä vaan naisten "vapauttamisesta" mihin hintan tahansa. Tämä propaganda on sukua neuvostotiedotukselle. Naisen näkeminen ainaisena uhrina on heidän taistelunsa perusta. Puusilmäisyys on juuri sitä, että ei halua nähdä mitään muuta kuin mikä on tarpeellista. Tai siis sitä muuta ei ole olemassa.
Voisi hyvin kuvitella miten feministi kertoo juutalaisvainoista. Natsiupseerit eli miehet tappoivat miljoonia naisia ja lapsia epäinhimillisissa kokeissa ja kaasukammioissa. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta jos jättää mainitsematta että vaino kohdistui rotuihin eikä sukupuoleen, paljastuu feministien tapa havainnoida yhteiskuntaa. Ei kai saisi sanoa, mutta ne puusilmät... :)
En uskalla mennä sanomaan mitään sinun tuntemiesi feministien henk.koht. kokemuksista natsivainojen suhteen... Voit kuitenkin hankkia lisätietoa kirjasta Feminism and History, jonka on toimittanut Joan Scott, muistaakseni v. 1996 ja julkaisija on Oxford University Readings. Sieltä löytyy Gisela Bockin kiinnostava artikkeli Equality and difference in National Socialist racism.
Bock kirjoittaa siitä, että vaikka natsismin haittavaikutukset kohdistuivat molempiin sukupuoliin, niin ne kohdistuivat naisiin usein eri tavalla kuin miehiin, etnisiä eroja unohtamatta. Esimerkiksi puhuttu kansallissosialismin äitiyden ylistys kosketti hyvin pientä joukkoa naisista; "vääränlaiset" naiset joutuivat pakkoaborttien ja pakkosterilisaatioitten kohteeksi. Puusilmäinen ja yksinkertaistava historiankirjoitus ei ole aina huomioinut kauhean paljon sukupuoli- ja etnisyysulottuvuuksia, vaan on puhuttu aika universalistisesti ja tasapäistävästi vain "juutalaisvainosta" ja siitä, mitä "ihmiset yleensä" niissä kohtasivat.
Ok, naiset kärsivät enemmän jopa natsivainojen aikana. Tosi on, että huonokuntoiset, vanhukset, naiset ja lapset joutuivat keskitysleirillä usein suoraan junasta suihkuun, kun taas miehet pääsivät siisteihin ulkotöihin. Olen kyllä myös kuullut, miten naisia sterilisoitiin steariinilla. MInulle ei vain ikinä ole tullut mieleen, että se oli naisten sortoa vaan natsien julma keino estää jotakin ryhmää lisääntymästä. Olin siis oikeassa, kun arvioin miten feministi näkee natsien julmuudet. En kuitenkaan tässä yhteydessä puhuisi "haittavaikutuksesta" vaan aivan jostakin muusta.
Mitenköhän muuten ne uhrit mahtaisivat nähdä asian? MIltä heistä mahtaisi tuntua tällainen feministinen näkökulma asiaan. Kun koko perhe poltetaan savuna ilmaan, niin miltä heistä mahtaisi tuntua, kun joku akateemikko kertoo, miten julmia natsit olivat.
Jos nyt haluaisi sitten jotakin miesnäkökulmaa asiaan hakea, niin Auswizhissa tehtii lääketieteellisiä kokeita niille, joita ei heti tuhottu. Käsittääkseni enemmistö heistä, joiden kestävyyttä avannossa mitattiin oli miehiä, mutta en voisi ikina ajatella, että joku alkaisin sen perusteella ajamaan omaa asiaansa tyyliin "natsit olivat julmempia miehiä kohtaan" Se olisi naisuhrien kärsimyksien vähättelyä ja häpäisyä.
kyllä ne naiset lisääntyivät keskitysleirilläkin, kun saksalaiset heitä raiskasivat. Äidit yleensä tappoivat vastasyntyneet lapsensa, jos edes elivät niin pitkään. Birkenaun keskitysleirissä naiset asuivat kylmissä vajoissa joissa suurin osa paleltui elävältä. Heidän hiuksensa leikattiin ja niistä tehtiin laukkuja. Lopuksi heidät tapettiin kaasukammiossa zyclon B:llä ja ruumiit poltettiin. Miesten asumukset olivat vähän parempia kuin naisten, mutta yhtäkaikki hirveää se on ollut molemmille sukupuolille.
Älä nyt viitsi. Tosissasiko olet?
Minä kirjoitin:
"En uskalla mennä sanomaan mitään sinun tuntemiesi feministien henk.koht. kokemuksista natsivainojen suhteen..."
Tämä oli vitsi. Vitsi vitsi vitsi. [HHHHuokaus!]
En ymmärrä miten voit tulkita kirjoitukseni noin, paitsi siten, että päätit jo etukäteen järkyttyä vastauksestani, oli se mikä tahansa.
Esimerkissäni mikään ei viitannut siihen, että historiantutkimuksessa pitäisi keskittyä pelkästään naisnäkökulmaan. Olennaista oli se, että mm. sukupuolet (kuten myös etniset ryhmät) kohtasivat vainot eri tavoin. (HUOM: kilpailuttamatta kenenkään kärsimystä toisten kärsimystä kovemmaksi - eikö tämä nyt ole aivan yksinkertaista?) Täysin maltillinen historiantutkimus nykyään jakaa tämän näkökulman: enää ei tyydytä kirjoittamaan yksin suurten linjojen universaalihistoriaa, joka kadottaa erilaiset kokemukset ja olettaa kaikki ihmiset samanlaisiksi tai historian yhdeksi suureksi kertomukseksi, vaan tutkitaan minkälaisia eri muotoja vainot ovat saaneet. Kuten myös, minkälaisia eri selviytymiskeinoja.
Kirjoitit:
"Kun koko perhe poltetaan savuna ilmaan, niin miltä heistä mahtaisi tuntua, kun joku akateemikko kertoo, miten julmia natsit olivat."
Tällä perusteella ilmeisesti koko historiantutkimus pitäisi lopettaa vai??
Voi taivas mikä puusilmä!!!!!!!!!!!
että kaikilla oli kauheeta, mutta naisilla oli vielä hiukka kauheempaa,kun kämpissä veti mutta miesten puolella ei vetänyt? Ihan uusi juttu minulle. Kovin ovat lyhyttukkaisilta silti kaikki kuvissa näyttäneet... Itse olen käynyt Bergen Belsenissä ja en osaa sanoa, että kenen vartaloita niistä puista riiputettiin käsistään tai kenen parakissa veti eniten. Jotenkin vain en osannut järkytykseltäni ajatella, että naisia sorrettiin taas oikein porukalla. Miksi muuten niiden naisten piti asua huonommissa parakeissa?
Ei tainnut niissä oloissa se syntyvyys kuitenkaan olla ihan huipussaan. Ihan vain itsellä kävi mielessä, että mahtoiko naisilla olla edes kuukautisia tai miten he selvisivät raskaudestaan hengissä.
Niinpä, muutama vuosi sitten Balkanilla kylistä koottiin kaikki yli 13 vuotiaat pojat keskitysleireihin ja osa heistä tapettiin matkalla. Kylän naiset raiskattiin mummoa myöten. Eivät tainneet keskenään väitellä kenellä oli kurjempi kohtalo. Ei tuollaiseen asiaan saa nais-mies-näkökulmaa kuin feministi.
No suoraan sanottuna niillä naisilla oli paljon karmeemmat oltavat niissä Birkenaun vajoissa. Ei kai kukaan sinne vapaaehtoisesti mennyt ja eipä heillä valinnanvaraa ollut.
Natsithan joukkoraiskasivat saksalaisia nuoria tyttöjä oikein urakalla. Oli poikien leirejä ja tyttöjen leirejä ja sitten pojat päästettiin tyttöjen leiriin raiskaamaan. Pitihän maailmaan tuottaa uusia sotilaita...sairasta ja hullua. Natsit kuitenkin korostivat erityisesti miehen erinomaisuutta ja sitä, että naiset ovat heidän orjiaan.
Miksi muuten katsot tarpeelliseksi kilpailla historian kovimmasta kurjuudesta?
Edesmennyt historian kurjuustutkimus, joka keskittyi vähemmistöryhmien kultamitali-uhriaseman dokumentointiin ei johtanut paljoakaan pidemmälle, kuin sellaiseen historiankäsitykseen, jonka mukaan nämä ryhmät näyttäytyivät aikojen kuluessa ikuisina ja puolustuskyvyttöminä uhreina. Aina vaan. Ja koska näytti siltä, että niin oli aina ollut, niin vaikutti aika todennäköiseltä, että niin on myös aina oleva. Tässä taas on ehkä hiukan itseään toteuttavan profetian makua.
"Miksi muuten katsot tarpeelliseksi kilpailla historian kovimmasta kurjuudesta?"
Ten points to Jabberwocky!
Minä en niitä pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä.
Taisit antaa ten points to feministiselle historiankirjoitukselle. ;)
Me oikeastaan pidämme väkivallasta ja voiman käytöstä. Arvostamme katutappelijoita ja heidän rohkeuttaan käyttää nyrkkejä. Naisetkin antavat mielummin hyvälle tappaleilijalle, kuin ressukalle, joka juoksee karkuun.
Äänesestämme mielelämme hyvän tappelijan eduskuntaan.
Väkivalta on tehokas ja nopea tapa hoitaa asioita. Jos joka riidasta mentäisiin oikeuteen tai kutsuttaisiin poliisi paikalle, niin eläminen olisi jäykempää ja hitaampaa.
Reilu mies selvittää asiat muutamalla nyrkiniskulla.
"Tuossa vanhassa raiskauskeskustelussa Vuento viestitti, että turvallisuustaidot merkitsevät yksipuolisesti sitä, että tytöt ovat varovaisempia ja esimerkiksi rajoittavat juomista sekä vuorovaikutusta vieraitten miesten kanssa."
No nämähän juuri ovat niitä turvallisuustaitoja, jotka perustuvat itsesuojeluvaistoon.
"Eikä sanaakaan siitä, että väkivaltaisten poikien pitäisi esimerkiksi rajoittaa juomista tai varautua mitenkään muutenkaan oman käytöksen hallintaan."
Tämähän on taas ihan toinen asia, eli jos puhutaan turvallisuustaidoista. Ehkä Vuento on ajatellut, että väkivallan tekijöitä on tutkittu muissa yhteyksissä, joten hän keskittyy turvallisuustaitoihin.
"Ei sen niin pidä mennä, että tytöt saavat kokea itsensä potentiaalisiksi uhreiksi ja että heiltä yksin odotetaan asian hallintaa. Myös ei-väkivaltaiset pojat kokevat kaupungilla väkivaltaa, eikä heitä käsittääkseni sillä pelotella ja neuvota rajoittamaan toimintaansa."
Mielestäni varovaisuus perustuu ihan vain puhtaaseen järkeen ja opittuun tietoon. Useimmat henkilöt tietävät mitä on syytä huomioida, välttääkseen itseensä kohdistuvaa väkivaltaa. Kyllä näistä asioista on varoiteltu niin poikia kuin tyttöjäkin ihan yhtälailla.
Tottakai väkivallan tekijä on aina syyllinen ja hänet voidaan syyllistää ja tuomita. Usein on kuitenkin niin, että väkivaltaista käytöstä ei vaan saada loppumaan. Koska vapaana liikkuu tällaisia tyyppejä, ei kai se ole paha asia varoittaa ja neuvoa ihmisiä, miten välttyä väkivallalta. Paras tapa siihen on huomioida mahdolliset väkivaltatilanteet ja välttää niitä mahdollisuuksien mukaan. Sama neuvo sopii sekä tytöille että pojille.
Olen samaa mieltä, tärkeää olisi avata silmät suomalaiselle väkivallalle ja ruveta aidosti panostamaan kierteen katkaisuun. Meillä on liian pitkään hiljaisesti hyväksytty perheväkivalta perheen sisäisenä asiana, samoin katujen väkivalta tietyillä alueilla ("pelon maantiede"), metakoinnit ja häiriköinnit asuintaloissa (ja ehkä joidenkin sosiaaliryhmien/kulttuurien keskuudessa).
Tilannetta pitäisi ryhtyä muuttamaan, muutosta ei edistä ainakaan se, että ongelmat kielletään tai sysätään muiden niskaan, esim. uhrien, kohteiden. Kyllä kohteidenkin pitää mielestäni osallistua väkivaltatilanteiden vähentämiseen omalta osaltaan, mutta se ei saa tarkoittaa alistumista jatkuvaan uhkaan, ikäänkuin se olisi pysyvä ja ikuinen aina. Ei se ole vakio, yhteiskuntaa ja asenteita pitää muuttaa ja ne ovat muutettavissa. Uhrien asemaa ja psyykeä pitää vahvistaa, etteivät he suostu enää uhreiksi. Oikeuskäytännön pitää tarttua herkemmin väkivaltaan, sanktioiden ei aina tarvitse olla yksiviivaisesti vain sakot tai vankeutta, mutta ei myöskään pelkkää yhteiskuntapalvelua, kun kyseessä on taparikollisuus. Seuraamusskaalassa voisi olla myös erilaisia hoitomuotoja silloin, kun niillä arvioidaan voitavan vaikuttaa.
Ei suomalainen yhteiskunta ole nykyään sama kuin vaikkapa 100v sitten, se on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ja rauhallisempi, vaikka muotia onkin kauhistella nykyajan menoa joka kantilta. Myös naiset voivat yksin ilman seuralaista tai esiliinaa liikkua ja osallistua paljon vapaammin kuin ennen. Mutta ei riittävän vapaasti, tavoite on korkeammalla, eikä siitä pidä luopua.
Kuitenkin: kohtuullinen ja järkevä varovaisuus on aina tarpeen. Valitettavasti naisten on vielä oltava varovaisempia kuin miesten. Kuten Jabberwocky sanoo, pelolle ei silti pidä antaa liikaa valtaa, elämästä ei silloin tule mitään. Luovutetaan vain vaikutusvalta arjen terroristeille. Meillä on oikeus vaatia ja saada oikeudenmukaisempi ja turvallisempi yhteiskunta myös tässä suhteessa.
Tilastoja ja tutkimuksia siteerataan mediassa usein tolkuttoman harhaanjohtavasti, ja me keskustelijat näillä palstoilla väännämme harhoihin lisää kierroksia. Tutkimusten tulkinnassa olisi aina oltava käytössä kunnolliset tiedot siitä, mitä on tutkittu ja miten. Yhteismitattomien tutkimusten prosentteja ei voi huolettomasti vain vertailla keskenään. Oman kohdealueensa puitteissa tutkimukset ovat luotettavia, mutta maallikkojen tulkinnat helposti pielessä.
Kaikki tähänastinen näyttö osoittaa eriasteista väkivaltaa länsimaalaisittain liian paljon sekä suomalaisten miesten että kaiketi myös naisten käyttäytymisessä, miehillä sitä esiintyy lukumääräisesti enemmän ja laadultaankin rajumpaan yltävänä, kuin naisilla. Mitään tasa-arvoa ei ole se, että naisetkin olisivat enenevästi omaksumassa tämänkaltaisia käyttäytymismalleja.
Tuntuu jotenkin oudolta, että niin monet palstan miehet tuntuvat kiistävän paitsi tosiasiat myös muutoksen tarpeen. Se, ettei itse käytä väkivaltaa, ei oikeuta ummistamaan silmiä.
Hei, siis ei ole kyse siitä, että kiellettäisiin naisiin kohdistuva väkivalta. Minua siis suoraan sanottuna ihan vituttaa helvetisti se, että ei nähdä muuta ongelmaa kuin naisiin kohdistuva väkivalta. Toki se on raukkamaisempaa lyödä naista kuin miestä ja sinänsä enemmän normien vastaista, mutta kun se asia on niin, että feministit antavat niin helvetin yksipuolisen propagandistisen kuvan koko asiasta. Se on sitä, kun ei suostuta maailmaa näkemään muuna kuin jatkuvana naisen sortona. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että miehellä asiat ovat täysin ongelmattomia. Miehille ei tule mieleenkään aloittaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, että miehet joutuvat katuväkivallan uhriksi ja että siksi asiaan pitää puuttua.
"Ei se ole vakio, yhteiskuntaa ja asenteita pitää muuttaa ja ne ovat muutettavissa. Uhrien asemaa ja psyykeä pitää vahvistaa, etteivät he suostu enää uhreiksi"
Sinä voit viherpipertää ja sosiaalitanttaloida tämän asian kanssa, mutta me jalat maassa kaukana utopioista elävät tavalliset ihmiset tiedämme, että maailama on paha ja paha väijyy meitä. Aina on olemasa niitä, jotka kulkevat puukon kanssa tai tykkäävät mätkiä lakupäitä turpaan. "Asenteiden on muututtava" hah, joo, laitetaan jengit kukkien asettelukursseille niin kaikki korjaantuu. Et eläisi päivääkään tietyillä alueilla Nykissä, se on varma. vitsi, toi mandra asenteiden muuttamisesta ja yhteiskunnan vastuusta on jo hoettu loppuun. juu-juu, kierron on katkaista, se on selva...Se on vittu loppuunkulunut klisee.
"
feministit antavat niin helvetin yksipuolisen propagandistisen kuvan koko asiasta
"
Mutta tottahan toki antavat. Niinhän heidän kuuluukin. Hehän ovat oman aatteensa kannattajia.
Eihän olisi kovin uskottavaa jos ihminen joka tunnustautuu feministiksi sanoisi, että naisiin kohdistuva väkivalta ei ole ongelma. Kyllähän sinä mainosmiehenä ymmärrät viestin kärjistämisen idean. :)
Ei se ole sen kummempi juttu kuin se, että minä jenkkiautokerhon jäsenenä kitisen polttoaineen hinnasta. Kitisisin polttoaineen hinnasta vaikka se maksaisi sentin litra. ;)
Joo, mutta kun se on niin alkeellista ja tehotonta vaikuttamista. Pitää ottaa kohderyhmä ja sen asenteet huomioon. Aina mainonnassakaan ei voida kertoa miten hyvä tuote on, koska kukaan ei uskoisi sitä. Turha alkaa kertomaan korealaisista autoista koko totuutta, koska sille naurettaisiin. Parempi kertoa vain niin paljon mitä kohderyhmä on valmis hyväksymään. Niiden pitäisi aloittaa vaikka kaksipuolinen argumentinti. Se toimii silloin kun kohderyhmä on epäluuluinen. Ne ei ikinä saa noilla Henkan vastaisilla hyökkäyksillään aikaiseksi. vahvistavat vain yleisessä tiedossa olevaa käsitystä Unionin ämmien typeryydestä ja vaikka mistä :) Nyt ne luulee olevansa Göbelsejä natsisaksassa, jossa ihmisille voi valehdella mitä vain, koska ne voi pakottaa uskomaan.
Ei tartte olla tosiaankaan mainosmies, että tän tajuaa. Siihen riittää perusinsinööriyskin ;)
Juu, niin rittää. Kiitoksia tuosta suunnattomasta arvostuksen osoituksesta ammattikuntaani kohtaan. :D
Luulen kyllä, että näiden femakoitten tarkoitus on nimenomaan ärsyttää. Ja eikös ärsyttäminen onnistu parhaiten asioita kärjistämällä?
Tuossa väkivalta asiassa he tuntuvat vetovan johonkin pahuksen tutkimuskeen. Ja tutkimuksissahan täytyy muistaa, että ne eivät aina välttämättä kerro totuutta. Varsinkaan kun kyseessä on tällainen asia jota ei voi mittarilla mitata. Ei ole insinööritiedettä feminismi ei. ;)
Hmm, kertoa totuutta korealaisista autoista...
Jos olisin mainosmies niin en todellakaan kertoisi totuutta korealaisista autoista.
Vaikkapa valmistuksessa käytetty lapsityövoima...
Samaa mieltä kanssasi Sohvi, ettei väkivalta ole vakio, eikä ajallisesti staattinen ilmiö, vaan se saa eri aikoina ja eri kulttuureissa erilaisia muotoja ja eri kohteita. Kielletyn ja sallitun raja vaihtelee, niin myös käytettävissä olevat vastustuskeinot.
Kuten Jos-ohjelmassa joku lääkäri tai psykiatri totesi, asiaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi opettamalla aggressioille muita purkautumiskanavia, kuin väkivalta. Aggressiot on täysin mahdollista oppia purkamaan muuten, kuin toisia hakkaamalla, oli se sitten raivokasta urheilua, kaverille itkemistä, kovaa musiikin kuuntelua, tai mikä kenellekin soveltuu. Vaikkei olisikaan realistista ajatella, että väkivalta saadaan kitkettyä viimeistä itua myöten, niin on aivan selvää, että asennoitumista voidaan pyrkiä muuttamaan ja ikävää ilmiötä pienentämään. Tietysti vaikeampi kysymys on se, miten tämä tehdään, mutta eiköhän tutkimalla ja kokeilemalla jotain keksitä ja saada aikaan. Prosessi on tietenkin hidas, ja ilmiö monimutkainen ja monitahoinen, mutta jostainhan on lähdettävä purkamaan. Millä motiivein hän tuon kukkienasettelukurssiajatuksen sepitti - kuka tahansahan muuttuu raivopääksi, jos sellaiseen harrastukseen pakotetaan.
Selailin tänään muuten jotain kaupunkilehteä, jossa mukavan oloinen poliisitäti kertoi, että kaupungissamme on kyllä ihan turvallista kävellä öisin missä vain, kunhan ei mene hämärille tyypeille suoraan suutaan soittamaan, eikä juo itseään änkyräkänniin. Ei peloteltu eikä syyllistetty erityisesti tyttöjä.
Entäpä jos tavoitteena ei olekaan käännyttää, vaan tuoda kuuluviin vaihtoehtoisia ääniä ja näkemyksiä, herättää yhteiskunnallista keskustelua asioista - mm. näkymättömistä asioista ja asioista, joista ei kehdata puhua, ja niin poispäin?
Taidat niin sokeasti vastustaa väkivaltaa vastustavia kirjoituksia, ainakin naisten kirjoittamia, että luet niitä asenteellisesti väärin. Missä kohtaa esim. minä puhun vain naisista väkivallan kohteena? Vältin erityisen huolellisesti ottamasta kantaa sukupuoleen, puhuin uhreista ja tekijöistä ja sen seikan tärkeydestä, että väkivallan kierrettä pitää aidosti ryhtyä vähentämään eri keinoin.
Vasta lopussa toin esiin sukupuolinäkökulman, sen, että väkivallantekijöistä enemmistö on edelleen miehiä (totuus!), ehkä kohteistakin. Mutta naisia on molemmissa ryhmissä myös, masentavan paljon.
Totesin myös, että varovainen pitää olla, jokaisella on omaakin vastuuta. Realismia. Mutta realismia myös sikäli, ettei peloille ja pelotteluille saa antaa loputtomasti periksi, ei kenenkään meistä eikä yhteiskunnan.
Mitä väärää nyt tässäkin mielipiteessä on? Kummallista raivoa.
No ei kai tässä nyt kukaan ole syyllistämässä ketään, hyvänen aika! Voi hyvät hyssykät sentään. Siitäkö tässä onkin kyse? Sinun mielestäsi tyttöjä syyllistetään. Auta armias! Poliisin neuvot onkin naisiin kohdistuvaa syyllistämistä!?
Joskus julkisuudessa tuppaa ylikorostumaan tyttöjen uhriasema ja se, miten yksinomaan heidän tulee toimia ettei tämä kaikkialla vaaniva uhrius toteutuisi. Toisinaan taas on tällaista valoisampaa suhtautumista, jonka mukaan tytöt voivat elää aivan normaalia elämää, ja olla heittäytymättä uhriajatteluun sen enempää kuin muutkaan.
Hyvät hyssykät myös itsellesi.
Eikös se niin mene, että jokainen turvatkoon omaisuutensa ja poliisit nappaa rosvot kiinni. Kyllähän se poliisi antaa aina neuvoja miten suojata fillarit lukoilla ja muilla runkonumeroilla tai miten suojautua asuntomurroilla. Mutta ei minulle ole kertaakaan tullut mieleen, että minua yritettäisiin syyllistää. Jos jätän oven selälleen ja rosmot putsaa kämpän niin silloin joku saattaa katsoa vinoon. Siitä huolimatta poliisi yrittää etsiä ne rosmot käsiinsä.
Minun mielestäni täytyy kyllä ajatella aika kieroon tai olla feministi, jos turvaohjeet kokee syyllistämiseksi. Voi ainakin sanoa sinulla on varsin outo asenne asiaan.
Joo mutta polkupyörän ja asunnon suojaaminen ei johda nähtävästi esim. siihen, että joku ihmisryhmä pelkäisi ja rajoittaisi normaalia liikkumista iltasella.
Lisäksi, jos joku varastaa polkupyöräsi ja aistit ilmapiiristä "syytä vain itseäsi kun jätit sen pyörän linja-autoaseman kulmalle" -mentaliteetin, niin kyllähän se vituttaa. Mutta ei vaikuta niin mullistavasti, kuin jos sinun ruumiillista koskemattomuuttasi vastaan rikotaan (raiskaus, pahoinpitely), ja aistit ilmapiiristä, että tyhmä uhri, näin olisi pitänyt toimia eikä noin.
Ja jälleen täytyy taivastelujen välttämiseksi sanoa, että järkeviä ohjeita vaaratilanteiden välttämiseksi tietenkin tarvitaan, varsinkin vanhempien taholta. Mutta kaikkia ohjeita ei tarvitse kritiikittä ottaa vastaan, vaikka ohjeistaja olisikin poliisi, koska ei poliisikaan mikään profeetta ole, ja voi aina kehittää toimintaansa.
Ilmeisesti nyt on niin, että naisiin kohdistuu mielikuvien tasolla suurempi uhrius väkivallan suhteen ja enemmän median opettavaisia-pelottavaisia tarinoita suojautumisen osalta. Nimenomaan naiset (osa, ei kaikki) pelkäävät liikkua ulkona pimeällä (mikä on Suomen kaltaisessa maassa talvella aika rajoittavaa), rajoittavat siis enemmän liikkumistaan ja pelkäävät turhaan mitä voisikaan sattua.
Voit kyllä kertoa, jos tästä asiasta puhuminen on sinusta jotenkin miehiltä pois, mutta odotan siinä tapauksessa kunnollisia esimerkkejä. Vai oletko vaan mustasukkainen huomiosta, kun en sisällytä poikia joka lauseeseen?
Me taidamme jotenkin nähdä asiassa hienoisia vivahde-eroja.
Minä kaiketi näen asian väkivallan kannalta ja en erottele raiskauksia, puukotuksia, tai muita sen muotoja toisistaan. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että maailma on paha ja siltä kannattaa suojautua. Itse olen täysin sopeutunut asiaan, että tietyillä paikoilla Stadia ja varsinkin sen lähiöissä ei kannata hillua yksinään tiettyyn aikaan päivästä.
Niin, jos joku raiskataan kyse on muusta kuin polkupyörävarkaudesta ja on kyllä vaikea kuvitella että puolikuollutta naista nähtäisiin muuna kuin myötätuntoa herättävänä uhrina. Okei, joissakin ihan ilmeisissä tapauksissa voisi sanoa, että yleisen elämänkokemuksen mukaan uhrin olisi pitänyt tajuta, että tästä ei hyvää seuraa. Kannattaako esim. lähteä viiden uuden marokolaistuttavuuden kanssa lähteä kapakasta saunomaan niiden kämpille?
Miksi naiset eivät uskalla (?) lähteä kustettamaan koiraa? MIksi naiset ovat varovaisempia liikenteessä? Miksi naiset harkitsevat tekojensa seurauksia enemmän kuin miehet? Miksi miehet mokailevat kännissä enemmän? MIksi miehet vetävät itsensä naisia useammin änkyrään... voisko toi sukupuolten ero selittää myös osaltaan enemmän. Miehen rooliin kuuluu rohkeus tai niinku ei saa sillee pelätä. MIehet lienevät myös ehkä hieman karastuneenpia. Tai jotan sellasta.
Ei mitään mustasukkaisuutta, mutta ehkä paremman vastauksen antaa sinun loistava heittosi tuolla muuualla, kun kysyit joltakin, että miksi pitää kilpahuutaa ja todistella kennellä on kurjempaa?
"voisko toi sukupuolten ero selittää myös osaltaan enemmän. Miehen rooliin kuuluu rohkeus tai niinku ei saa sillee pelätä. MIehet lienevät myös ehkä hieman karastuneenpia. Tai jotan sellasta."
Kiinnostavaa, että puhut miehen roolista. Voi tietysti olla, että miehen roolissa ei yksinkertaisesti SAA pelätä. Se ei tietenkään ole kovin vapauttavaa, jos kuitenkin sitten salaa pelkää. Myöntääkö joku palstan miehistä pelkäävänsä esim. pimeällä liikkumista, mutta liikkuu silti, koska ei miehenä kehtaa näyttää pelkoaan? Vai onko teille tullut takkia pukiessa mieleenkään, että jos teistä vaikka tulee karmaisevan väkivallan uhreja, kun nyt aiotte kävellä yksin pimeässä tuon kadunpätkän sinne R-kioskille ja takaisin, jolloin kylmä hiki on noussut otsallenne ja olettekin päättäneet jättää menemättä?
Jos kyseessä on rooli, mitä itsekin mietin, niin roolihan ei tosiaan ole pysyvä asia. Jos miehet miehen roolin mukana sisäistävät jonkinlaisen liikkumavarmuuden, niin miksei naisen rooliinkin voisi sellainen kuulua. Ei se naisista miehiä tekisi, jos ne arat naisetkin hieman vapaammin uskaltaisivat käydä kusettamassa sen koiran myöhäisleffan jälkeen, ajattelematta joka kerran mahdollista uhriutta. Mielestäni ei ole realistista pelätä, että joka nurkan takana odottaa raiskaaja, jolta pitää suojautua. Eikö sellainen sisälly pikemminkin "kaikki miehet ovat potentiaalisia raiskaajia" -ajatteluun, jota itsekin varmasti vastustat?
Varmasti voidaan löytää monia tekijöitä, jotka vaikuttavat uskallusta lisäävästi ja vähentävästi. Jos olet kerran sitä mieltä, ettei raiskauksia ja puukotuksia ole syytä laittaa pahemmuusjärjestykseen (kuten minäkin), niin tuntuu kuitenkin, että osa mediasta mässäilee ja kauhistelee erityisesti raiskauksilla. Tietysti kauheaa, mutta ei kai sitä hysteriaa tarvitse koko naisväestön omaksua.
En tiedä mikä pelkoa voisi lieventää, koska kai se on aika yksilöllistäkin. Voisi kuitenkin kuvitella, että tietty itsevarmuus auttaisi osaltaan. Sitä varmasti kasvattavat monet eri tekijät: tieto, että [epätodennäköisen] vaaratilanteen sattuessa voi huutaa, juosta karkuun, kenties selvitä puhumalla. Jos on hyvä kunto ja osaa kamppailulajeja, niin ei ehkä myöskään oleta itseään koko maailman maalitauluksi vain sen takia, että on aikeissa kävellä kilometrin verran julkista katua pitkin päästäkseen illanistujaisista kotiin.
Jos sen sijaan elää jatkuvasti märehtien sitä, miten naiset ovat heikkoja ja uhreja ja lehdestäkin lukee vain etusivujuttuja eveliinoista ja hannoista, niin ehkä sitten on taipuvaisempi samaistumaan niihin. Mutta mitä hyötyä on saada kerta toisensa jälkeen kuulla alleviivattua kauhistelua, että jos joku uhkaa raiskata sinut, niin todennäköisesti lamaannut kauhusta ja olet täysin puolustuskyvytön? Sitten pelätään ja pelätään vaikkei todennäköisesti koskaan jouduta raiskatuiksi.
Ei hienoinen rohkaisu nyt kai siihen johda, että naisilta menee kaikki suhteellisuudentaju, ja he alkavat sankoin joukoin hakeutua namusetien kotiin toteuttamaan liikkumavapauttaan. Ymmärrätkö mitä haen takaa?
Raiskattu nainen ja puukotettu mies ovat uhreja, mutta miksi tämän pitäisi johtaa siihen, että ne väkivaltaa kohtaamattomatkin alkavat elää uhrin tai tulevan uhrin elämää?