"virallinen totuus" sai kolauksen kun Manninenkin jo myöntää että Stalinin tarkoitus ei ollut suomen liittäminen N-l oon.
Manninen Miten suomi valloitetaan s.224-225
se siitä torjunta voitosta.
Manninen Miten suomi valloitetaan s.224-225
se siitä torjunta voitosta.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Suomalaisille porvareille tämä aikalaisista naurettavalta tuntunut "torjuntavoitto" on niin rakas asia, että sen perustelemiseksi on keksittävä kuviteltuja motiiveja ja tarkoitusperiä, vaikka teot puhuvat puolestaan. Kuitenkin suomalaisille oli selvää aikoinaan 1944, ettei Suomen tulevaisuus riippunut Suomen armeijasta, joka kesällä 1944 lyötiin ja joka välirauhansopimuksen myötä kotiutettiin, vaan yksin Neuvostoliiton hyväntahtoisuudesta. Se taas riippui siitä, noudattiko Suomi välirauhan ehtoja.
Hyvää tahtoa Neuvostoliitto totisesti osoittikin. Muuta se ei vaatinut kuin välirauhansopimuksen artiklojen tarkkaa täyttämistä. Suomen sisäisiin asioihin NL ei puuttunut, koska ei katsonut niiden itselleen kuuluvan.
Kunpa vain Suomi olisi jättänyt jo Moskovan rauhansopimuksen rikkomatta 1941...
käytettiin jo kesästä -44 alkaen. Aikalaisille asia oli täysin selvä. Degtjarjoveja se tietysti harmittaa vieläkin. Jäihän neuvosto-onnela näkemättä.
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden, Stalin pelasti sen. Neuvostoliiton sotilaspiirit olisivat tahtoneet miehittää Suomen, mutta Stalin jätti Suomen miehittämättä. Ei siis ihme, että Urho Kekkonen totetsi muistopuheessaan Stalinille tämän olleen paitsi suuri mies, myöskin suuri Suomen ystävä. Kekkonen tiesi mitä puhui. Moskovassa YYA-sopimuksesta neuvotellessaan Kekkonen oli oppinut tuntemaan Stalinin ja arvostamaan tätä Paasikiven ja Kekkosen itsensä kaltaisena reaalipoliitikkona. Saman havainnon olivat sotavuosina tehneet myöskin Stalinin liittokumppanit Churchill ja Roosevelt. Joe-sedän kanssa saattoi tehdä bisnestä porvari ja kapitalistikin.
Stalin ei ollut maailmanherruutta tavoitteleva hullu sodanlietsoja Napoleonin ja Hitlerin tapaan, vaan järkimies, jonka ulkopoliittiset ratkaisut saneli geopolitiikka, suuren neuvostovaltion turvallisuuden varmistaminen kaikissa ilmansuunnissa. Suomen kysymys oli vain yksi turvallisuuskysymys muiden joukossa. Pariisin rauhan ja YYA-sopimuksen jälkeen Stalin katsoi kaikkien ongelmien Suomen suunnalla ratkenneen. Niiden selvittäminen oli vienyt kokonaisen vuosikymmenen, ja tarpeettomasti myöskin tuhansien suomalaisten ja venäläisten hengen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Demokraattinen ja ystävällismielinen Suomi riitti Stalinille. Kommunistista Suomea hän ei tarvinnut.
Sodanjälkeisestä Saksasta Stalin toivoi Suomen kaltaista puskurivaltiota idän ja lännen välille. Stalinille oli suuri pettymys, ettei hänen onnistunut estää Saksan de facto jakoa ja Länsi-Saksan uudelleenmilitarisointia. Tämä oli yksi harvoista epäonnistumisista Stalinin pitkän valtiomiesuran varrella, uran johon mahtui niin monta suurta saavutusta. Yleisesti ottaen Stalin saattoi kuitenkin viimeisinä vuosinaan olla ulkopoliittiseen työhönsä tyytyväinen. Stalin oli luonut Eurooppaan turvallisuusjärjestelmän, joka takasi kahden maailmansodan runtelemaan maanosaan rauhan ja vakauden vielä kymmeniksi vuosiksi Stalinin kuoleman jälkeenkin. Oikea voimien tasapaino oli löydetty, ja se esti uudet suursodat. Euroopan sodanjälkeinen valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys oli tämän Stalinin tasapainopolitiikan mahdollistaman rauhantilan ansiota.
Eihän Lenin mitään itsenäisyytttä suomalaisille antanut, hyväksyi pakkoraossa suomalaisten itsenäisyysjulistuksen ja lietsoi kapinaa ennen ja jälkeen sen. Itsenäisyys tarkoittaa kommunisteille eri asiaa kuin muille, Lenin halusi puna-Suomen, joka liittyisi Venäjään kuten Ukraina. Lenin pakotti punakapinallisten itsenäisyysjulistukseenkin saman sanamuodon, kuin Ukraina oli käyttänyt. Oli jumalan onni, että Leninin antama "itsenäisyys" ei Suomessa toteutunut.
Stalin oli maailmanherruutta tavoitteleva hullu diktaattori. Stalin murhautti JOKAISEN Leninin ensimmäisessä hallituksessa toimineen ministerin vallanhimossaa. Stalin kaavaili jo kolmatta maailmansotaa, onneksi kuoli ennenkuin ehti konkretisoida sen. Stalin kehuskeli sodan jälkeen, että vanhat tsaarinaikaiset rajat on nyt kaikkialla palutettu, ainoastaan suomalaiset "pahoinpitelivät" meidän tavoitteitamme.
Euroopan sodanjälkeinen valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys ei ollut Stalinin tasapainopolitiikan ansiota. Rauhantila tuli USAn ydinpelotteen ja sotilaallisen mahdin takia. Itä-Eurooppa on yhä taloudellisesti kurjassa jamassa stalinin ansiosta. Venäjältä menee vielä sukupolvia nousta stalinin suosta. Länsimaiden kehitys alkoi stalinilta turvassa.
Kun Nikolai II pakotettiin luopumaan kruunusta ja liberaalit tulivat lyhyeksi ajaksi valtaan Venäjällä, he palauttivat Suomelle vanhan sisäisen autonomian, mutta eivät olleet valmiita hyväksymään Suomen täydellistä eroa Venäjästä. Kun Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa, Kerenski hajotti sen ja määräsi uudet vaalit, joissa eduskuntaan tuli porvarillinen enemmistö. Kun Kerenski kukistui Leninin kaapatessa vallan Pietarissa, porvareille tuli kiire katkaista valtiollinen side Venäjään. Leninille tämä ei ollut ongelma, koska hän luotti aateveljiensä ottavan vallan Suomessakin.
Jos valkoiset olisivat voittaneet Venäjän sisällissodan, he olisivat kenties vaatineet Suomen liittämistä takaisin Venäjään tai jopa hyökänneet maahan. Tuskinpa valkoinen Venäjä olisi ainakaan suostunut Tarton rauhan rajoihin. Jos Pietari olisi jäänyt valkoisen Venäjän pääkaupungiksi, rajan kulkeminen niin läheltä sitä olisi ollut silkka mahdottomuus. Vähintään Viipuria ja Pietari Suuren rajaa valkoinen Venäjä olisi tahtonut, kuten Neuvostoliiton sotilaspiirit 1939. Kuten Molotov totesi Moskovassa Paasikivelle: ilman meitä ette olisi saavuttaneet itsenäisyyttämme, ja mikä tahansa muu Venäjän hallitus pyytäisi teiltä enemmän.
Lokakuun vallankumous eli bolshevikkien vallankaappaus oli kenties onnettomuus Venäjälle, mutta se oli onnenpotku Suomelle.
Tuskin kukaan kuitenkaan kiistää Stalinin ulkopoliittisia saavutuksia, jotka olivat valtavat. Stalinin kuolessa sadat miljoonat ihmiset Itämereltä Tyynellemerelle, kansandemokraattisesta Saksasta "aamurauhan maahan" Koreaan pitivät Stalinia johtajanaan - sekä ystävänä, toverina:
http://www.youtube.com/watch?v=ypBWHtQAxzQ
antautunut. Armeija riisuttu aseista ja neukun suuri tukikohta pääkaupungin vieressä. Kaikki asevarikot olivt Valvontakomission peukalon alla jne. Vähäinenkin armeija oli sotimassa kaukana Lapissa. Kansa väsynyt sotimiseen jne...
Eli Suomi oli käytännössä täysin N-liiton armoilla ja se olisi voinut tehdä meille ihan mitä tahansa mitä olisi tahtonut. Mutta kun ei tahtonut miehittää niin ei tahtonut. Kesän -44 taisteluilla ja voitoillamme ei ollut siinä tilanteessa mitään merkitystä, ne oli saavutettu ihan eri tilanteessa.
Suomella oli yli 30 pataljoonan aseet hajavarastoituina valvontakomission tietämättä. Outoa antautumista ja antaa omituisen kuvan tuon valvontakomission kyvykkyydestä... Mutta hyvä että sinäkin puhut voitetuista taisteluista!
Stalin yritti vallata Suomen 1939. Edelleen 1944 hän halöusi suomen antautuvan ja muutuvan osaksi neuvostodiktatuuria. Mitkään selittelyt eivät asiaa muuta. S7uomi pelastui taistelunsa ansiosta. Sodna jälkeen kommunismi torjutiin äänestyksillä. Kekkosen puheet olivat vain NL:n mielistelyä, jonka puhujakin tiesi valheelliseksi.
johti maailmansotaan ja oli lähellä tuhota NL:n. Uhreja oli 27 miljoonaa NL:ssa. Sisäpolitiikassa NL taisteli koko olemassaolonsa ajan omaa kansaansa vastaan. Stalin tuhosi miljoonia ihmisiä. Vain typerykset palvoivat ja palvovat häntä.
Vai ei sisäpolitiikka ollut täysin onnistunutta? :) Eikös parikymmentä miljoonaa murhattua ja 10 miljoonaa pakkotyössä riittänyt? Eikö Euroopan vilja-aitan tuhoaminen riittänyt? Teräksen ja tykkien tuotannossa päästiin vasta 30-luvulla Tsaarin aikojen tasolle ankaralla kurilla, terrorilla ja pakkotyöllä. Elintaso oli huonompi kuin 1800-luvulla ja maa on luonnonvaroiltaan USAta rikkaampi. (Lukemaan kansa oppi, muualla toki osattiin jo.)
Ulkopolitiikassa maailmanvalloitus tosiaan edistyi. Mitään kestävää ei kuitenkaa saatu aikaan, niinkuin on nähty. Tsaarin Venäjän ulkopolitiikka toimi paremmin. Ilman aatua, diktaattori kaveriaan, ulkopolitiikkakin olisi lässähtänyt täysin.
......Suomella oli yli 30 pataljoonan aseet ......
Taidat oikein aidosti unohtaa, että metsissä ja heinäladoissa oli 30 pataljoonan KEVYET aseet. A-tarvikkeetkin olisi äkkiä ammuttu loppuun eikä meidän oma teollisuutemme todennäköisesti olisi voinut toimittaa täydennystä sinne metsiin yhtään patia.
Että tuskin Puna-armeija sitä tilannetta kovastikaan pelkäsi. Eikä sen olisi tarvinnut joka risukkoa kolutakaan eikä pyrkiä jokaista kuusenjuurta varmistaan. Riittää kun isommat asutuskeskukset, teollisuuspaikkakunnat ja liikenteen solmukohdat olisi varmistettu. Siinä meidän sotamme olisi ollut, pientä kiusantekoa enää siinä tilanteessa.
Ymmärtääkseni sissisodankäyntiin eivät kuulu raskaat aseet, tosin kyllä kätköihin päätyi muutakin tavaraa kuin pelkästään kevyitä aseita. Voin joka tapauksessa vakuuttaa, että yli 30 pataljoonan sissisota on enemmän kuin pientä kiusantekoa. Sen venäläisetkin ymmärsivät.
ne sinun kauhistuttavan pelottava sissiarmeijasi olisi saanut jatkuvat ampumatarvike- sekä muonatäydennykset niihin pystykorviinsa ja ukkojen mahoihin? Neukku olisi voinut, katsos, tyhjentää vaikka kokonaiset pitäjät siviileistä jos ne olisi alkaneet sissejä muonassa pitää. Kuvittelet, että vain sissit olisivat siinä tilanteessa sotaa käyneet. Ehei, olisi se puna-armeijakin kovilla ampunut ja voinut stalinilaiseen tapaan ampua muitakin kuin sissejä.
Myöskin sisä-Suomen tieverkko oli jo siihen aikaan suurimmassa osassa maata niin tiheä, että sissisota olisi ollut kovin vaarallista ja huonosti tuottavaa. Älä sekota Äiti-Suomea Itä-Karjalan tiettömiin korpimaastoihin.
Muuten, Suomen armeijalla oli rintamalla monin kerroin tuo 30 pataljoonaa sekä satoja tykkejäkin ym. raskasta kalustoa eikä neukku niitäkään pelännyt.
Ei aseistettu kanssa mihinkään viedä. Siinä viejät nimittäin kuolevat.
Kyllä se neukku vaan pelkäsi kun lakkasi höökimästä. On sitäpaitsi typerää edes verrata rintamataisteluita taktiikaltaan täysin erilaiseen sissisotaan. Ja puhdasta typeryyttä on vähätellä kymmenien tuhansien sotilaiden sissitaistelua. Kyllä sellaisella porukalla jälkeä jo syntyy. Jotain kai ne sinun kauhistuttavan pelottavat venäläissotilaat olisivat syöneet. Ruokaa, aseita ja a-tarvikkeita olisi pyritty ottamaan viholliselta.
Tosi "yllättävää", että venäläisetkin olisivat ampuneet kovilla, mutta vaikea ampua sellaista mitä ei näe. Joka tapauksessa partisaanisotaa omalla maallaan käyneet venäläiset olisivat olleet hölmöjä, jos olisivat kaivanneet samanlaista tilannetta omille niskoilleen.
.....Ruokaa, aseita ja a-tarvikkeita olisi pyritty ottamaan viholliselta....
Vaan jospa nuo ketaleet eivät olisikaan antaneet.
lapsella ja vanhuksella olisi ollut torrakko kädessä ja rajattomasti ja loppumattomasti ammuksia? Joko trollaat tai sitten vain olet pelkästään tyhmä.
Kuolleena on paha laittaa hanttiin.
Aseita oli varuskunnat ja varikot pullollaan. Joka talons einällä oli ainakin yksi kivääri. Maassa oli 700 000 sodan kokenutta miestä. Et näy ymmärtävän asiasta mitään.
kuolematonta kansaa. Ei kuole millään vaikka kaaliin tankin tykillä mojauttaisikin.
Neuvostoarkistoista löytyi NL:n hajoamisen jälkeen tietoja liitten Katynin joukkomurhaan, jossa murhattiin 20 000 puolalaista. Stalin ja Berija olivat katsoneet, että puolalaiset on tapettava, jotta leirillä olisi tilaa suomalaisille suojeluskuntalaisille. Suomalaisia olisi odottanut sama kohtalo kuin puolalaisia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2002/04/107785
Punikit ovat eläimiä.
.....Punikit ovat eläimiä. .....
Etkö ole lukenut miten evoluutioteoria opettaa että kaikki ihmiset ovat eläimiä. Kolmas simpanssilaji peräti ollaan, kuulemma. Että mitäs nimittelet.
Mitä sen jälkeen, jäi näkemättä. Antautumisesta puhuu Manninenkin s 227. Miehitysohje valmistui ja luovutettiin ulkoministeriölle 28.6. 44. Suomelle oli varattu kansandemokratian rooli. Armeija vain piti ensin tuhota, mutta se epäonnistui. Sitten tulikin rauhantarjous, jossa oli kovat ehdot, mutta ei antautumista.
Sehän kommareita jurppii aina vain.
Totta kai puna-armeija olisi miehittänyt Suomen ennemmin tai myöhemmin, jos Suomen johto olisi ollut niin typerä, että olisi loppuun asti jatkanut sotaa uskollisena Hitlerille, kuten Ryti Ribbentropille lupasi Suomen tekevän. Miehityksen skenaario oli todellinen ja siksi laadittiin suunnitelma siitä miten se voitaisiin suorittaa mahdollisimman kivuttomasti myöskin suomalaisten kannalta. Jos Suomi olisi fanaattisesti jatkanut sotaa miehitykseen saakka, maan johto ja koko poliittinen oikeisto olisi menettänyt kaiken kannatuksensa, ja siirtymä vasemmalle olisi aiheuttanut sen, että kansandemokraattinen järjestelmä olisi todennäköisesti tullut Suomessa voimaan. Suostumalla rauhaan Suomen porvaristo pelasti itsensä viime hetkellä. Tuhon uhka kävi kuitenkin lähellä, koska aikaisemmin keväällä 1944 ei oltu suostuttu likipitäen samoihin Neuvostoliiton ehtoihin, vaikka Paasikivi, Suomen porvareista älykkäin ja moraalisesti rohkein, oli sitä maan edun nimessä ehdottomasti vaatinut.
"Olisipa minulla puolalainen Paasikivi", saattoi Stalin leikkisästi sanoa. Vaikka puna-armeija oli vapauttanut puolen Eurooppaa natsilaisen sorron kurimuksesta, kyseisissä vapautetuissa maissa vain kommunistit yhtenä blokkina kannattivat varauksettomasti rauhan, ystävyyden ja yhteistyön politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon. Niinpä niistä tuli kansandemokratioita. Suomessa ensin presidentti Mannerheim ja pääministeri Paasikivi, sitten presidentti Paasikivi ja pääministeri Kekkonen, loivat Stalinin kuolemaan mennessä sen luottamuksen linjan, jolle Suomen idänpolitiikka aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka horjumatta perustui. Tuo linja on oikea linja vielä tänäkin päivänä, ja sen romuttamisen kannattajat ovat vahingoittaneet Suomen kansallista etua.
on vain seurannut.
" Tuo linja on oikea linja vielä tänäkin päivänä, ja sen romuttamisen kannattajat ovat vahingoittaneet Suomen kansallista etua. "
Suomen linja 2MS:n aikana tuotti vain hyviä tekoja itseltään hirmuhallitsija Josef Stalinilta - Suomea kohtaan.
Kahdesti Suomi oli menettää kaiken, kun oltiin niin kovasti pantiin vastaan maalle, jonka väkimäärä oli monikymmenkertainen Suomeen verrattuna. Ymmärrän että joillekin kovuus on arvo sinänsä, mutta ei kovuus takaa eloonjäämistä.
Viro menetti, sanotaanko - aivan kaiken! Ja ainoastaan siksi että suostui Stalini valhetarjoukseen. Viro on oiva esimerkki kuinka käy kun ei puolusteta maataan.
Suomi säilyi länsimaisena ja kapitalistisena demokratiana.
"Tuhon uhka kävi kuitenkin lähellä, koska aikaisemmin keväällä 1944 ei oltu suostuttu likipitäen samoihin Neuvostoliiton ehtoihin, vaikka Paasikivi, Suomen porvareista älykkäin ja moraalisesti rohkein, oli sitä maan edun nimessä ehdottomasti vaatinut."
Hyvä Degtjarjov, olet taitava ilmaisija ja etevä propagandisti. Sotilaallinen kehityksesi on sitävastoin hyvin tyydyttävää. Kysymys oli myös sotilaallisista aspekteista suhteessa Saksaan. Sotilas ei toivo, hän laskee. Paasikivi oli oikeassa mutta hän oli poliitikko, joka toivoi rauhaa ja mieluiten nopeasti. Rauhan tien ainoana järkevänä tienä näki Mannerheimkin, heti alkutalvesta 1941, nähtyään saksalaisten toiminnan ja herranaikeet valloittamillaan alueilla ja sen myötä koko Neuvostoliiton vastarinnan muodostumisen.
Keväällä 1944 Saksalla oli suuren ja tehokkaan Lapin armeijansa lisäksi Tanskassa maahanlaskujoukkoja ja kokonainen divisioona varattuna yksin Ahvenanmaan valtaamiseen. Tutustu suunnitelmaan "Operaatio Tanne West", joka Saksan yleisesikunnalla oli "pettureiden" varalle. Vasta vuoden 1944 kuluessa Neuvostliiton paine Saksan rintamalla oli sitä luokkaa, ettemme olleet enää valmiiksi pihdeissä (Suomenlahden eteläranta-Tanska-Norja-Lappi).
Tekisitkö suhteen Y:n kanssa ollessasi "avokumppanisi" X:n järjestämässä motissa?
Sotilaallisella tasolla Suomi varautui rauhaan ja mahdollisesti saksalaisia vastaan käytävään sotaan jo loppuvuodesta 1943. Päämaja toimi, rauhanoppositio hölötti. Suunnitelmat olivat erittäin salaisia. Saaristomeren meripuolustusta kasvatettiin, rannikkopuolustus teki suunnitelman tykistön sulkutulelle ja Ahvenanmaalle siirrettiin salaa erillinen jääkäripataljoona linnoittamaan ja muodostamaan vastaanottoasemaa ainoan järkevän maihinnousualueen varteen. Historian varjonpuoleen kuuluu siis sekin, ettei saksalainen veri koskaan punannut Degersandin hiekkaa. Siitä olisi tullut heidän "Omaha Beachinsa" sillä erotuksella, että raskaat rannikkolinnakkkeet, panssarilaiva Väinämöisen ja lukuisten konekiväärien ja automaattiaseiden sulkutuli olisi estänyt voitollisen lopputuleman.
Kuvaavaa on, että tämänkin pataljoonan komentaja sai tietää määränpään vasta Turun satamassa hiukan ennen lähtöä. Ainoa poliitikko, joka oli perillä vastatoimista ja antoi siunauksensa, oli Risto Ryti. Tehdessään saksalaisten kanssa sittemmin henkilökohtaisesti sitovan sopimuksen aseita vastaan, hän pelasti Suomen neuvostomiehitykseltä mutta ei hän ollut lainkaan saksalaismielinen, hän oli anglofiili! Saksalaisia vastaan hän oli valmis vastaamaan tulella, kun kyse oli Suomen vapaudesta. Hän pelasi omaa rauhanpeliään.
Ei muuta kunniaa.
"Kun kyseessä on kansan palveleminen, on sama, istuuko sitä linnassa vai linnassa." (Risto Ryti)
Joko et osaa lukea tai kerrot totuutta varsin säästeliäästi omia tarkoitusperiäsi tukien. Manninen toteaa tarkkaan ottaen seuraavaa:
"Kannaksen ja Syvärin suurhyökkäysten VÄHIMMÄISTAVOITE on pääteltävissä siitä, että Neuvostoliiton sodanjohdon määriteltynä vuositavoitteena vuodelle 1944 oli työntää vihollinen maan rajojen ulkopuolelle. Suomen kohdalla tämä merkitsi sitä, että puna-armeijan arvovalta kesti pysähtymisen vuoden 1940 rajoille. Lisäksi Suomen kohdalla päämääränä ei sotilaalliselta kannalta VÄLTTÄMÄTTÄ ollut maan liittäminen Neuvostoliittoon. Suurvaltain neuvotteluissa Stalin oli ottanut velvollisuudekseen säilyttää Suomi itsenäisenä, joskin "demokraattisena", mikä 1940-luvun termein merkitsi liittämistä Neuvostoliiton vaikutuspiiriin."
Sitten Manninen kertoo, miten sekä Kannaksen että Syvärin hyökkäysten tarkoitus oli luoda valmiudet hyökkäykselle Etelä-Suomeen ja Suomen sisäosiin. Manninen jatkaa:
"Valmiuteen rajoittuminen osoittanee ajatusta, että Suomen saamisen valvontaan piti loppuosaltaan sujua taisteluitta. On ymmärrettävää, että Stalin ei halunnut käyttää Suomen lyömiseen turhan paljon voimia, kun niitä tarvittiin tuossa tilanteessa kipeästi muualle. Mertskoville hän kesäkuussa sanoi, että suomalaiset luovuttaisivat, kun Karjalan rintaman joukot saapuisivat Loimolaan. Hän epäilemättä uskoi, että Suomen puolustus ja poliittinen vastarinta luhistuisivat, kun Suomen kenttäarmeija lyötäisiin."
Tavoitteena oli siis samanlaiset ratkaisut, kuin Itäblokin valtioiden kanssa. Kun sotilaalliseen ratkaisuun ei päästy, vaan hyökkäys tyrehtyi suomalaisten taktisiin voittoihin ratkaisutaisteluissa, voitiin joustavasti maksimitavoitteesta tinkiä minimitavoitteeseen. Torjuntavoitto siis pelasti maan kansandemokratialta.
Tässä vielä samasta Stalinin antautumis perusteluista puna-armeijan saavuttaessa Loimolan.
" Mitä Stalin sanoi Meretskoville?
Ennen v. 1944 kesäkuun 21. päivänä alkanutta Karjalan rintaman suurhyökkäystä sen komentaja armeijankenraali Kirill Meretskov tapasi neuvostoarmeijan ylikomentajan Josif Stalinin, joka hyökkäysoperaatiota käsiteltäessä oli ennustanut: "Kun joukkomme pääsevät Loimolan asemalle Suomi irtaantuu sodasta".
Käyden sitkeitä viivytystaisteluja suomalaisjoukot vetäytyivät Aunuksen ja Maaselän kannaksilta PisiSaarmäki-Sammatus- linjan asemiin ja sieltä U-linjalle.joka kulki Pitkärannasta Loimolan asemalle. Loimolan suunnalla kävi viivytystaisteluja suomalainen 7. divisioona. Neuvostojoukot saivat kosketuksen U-linjaan 10.-11. heinäkuuta.
Heinäkuun 11. päivänä Paperon asemalta hyökkäsi rautatien suunnassa neuvostoarmeijan 65. divisioona, jonka tavoitteena oli Loimolan puolustusaseman murtaminen. Kollasjoen tuntumassa, noin 2,5 kilometrin päässä Loimolan asemasta olevalle kukkulalle murtautui neuvostodivisioonan 4. komppania ja joutui vihollisen saarrokseen. Komppania taisteli viimeiseen mieheen asti, myös komppanianpäällikkö kaatui. Siellä on säilynyttähän asti sotavainajain sankarihauta.
Heinäkuun 28. päivänä Kollasjärven maastoon keskittyi 7. armeijan 18. divisioona ja 127. armeijakunnan joukkoja. Ne iskivät koillisesta kohti Loimolaa tarkoituksella murtautua vihollisen Sortavalan puolustusryhmittymän selustaan. Tällä alueella ovat säilyneet jatkosodan ajoilta korsujen, taistelulinjojen ja tulipesäkkeiden jäännökset. Heinäkuun lopulla neuvostojoukkojen hyökkäysoperaatio pysähtyi joksekin aikaa LoimolanTolvajärven linjalle.
Jatkosodan viimeiset taistelut käytiin Ilomantsin suunnalla, jolla elokuun alussa siirryttiin asemasotaan. Näin kolmesti sotien tuleen joutunut Kollaa on jäänyt sukupolvien muistiin paikkana, jolla käytiin raskaimpia aseellisia taisteluja. Maaliskuussa pidettävä festivaali on aikalaistemme kunnianosoitus eläville ja kaatuneille sotamiehille. Se nostaa esille muisteloita sotien koettelemuksista, joiden kautta kulki tie rauhaan.
Välirauha solmittiin 19. syyskuuta 1944 ja siitä lähtien Suomen ja Neuvostoliiton sekä nyky-Venäjän suhteet ovat kehittyneet ystävyyden ja monipuolisen yhteistyön hengessä.
http://heninen.net/kollaa/joukkoviesti/a0_f.htm
kesästä -44. Tarkoitus oli tuhota Suomen armeija ja miehittää Suomi. Tästä on selkeä paperi, josta on jäljennös entisessä Sota-arkistossa. Manninen ei asiaa käsittele, koska se oli poliittinen asiakirja. Hän käsittelee vain sotasuunnitelmia.
Samalla kannalla ovat mm. professori Martti Turtola ja tri Tapio Tiihonen.