Mtv3:n sivuilla oli juttu suomalaisten syistä mennä naimisiin. Häät.fi:n Suuri häätutkimus 2009. Vastanneita oli 1402. Heistä oli 96% naisia, 70% yli 25-vuotiaita ja yli 50% 25-34-vuotiaita. Naimisiin menon syyksi ilmoitti vastanneista 30% romantiikan, 16% papin aamenen, 11% lapset ja taloudellisen turvallisuuden, ja 12% ilmoitti syyksi rakkauden.
Tuossa ei ole minulle varsinaisesti mitään yllättävää. Helsinkiläinen parisuhdeterapeutti Saija Hannula, joka on tehnyt parisuhdetyötä 25 vuotta, sanoi jossain haastattelussa, että aito rakkaus on harvinaista. Reilusti suurin osa avioliitoista perustuu muille syille.
Rakkaus on pyyteetöntä. Se ei hiivu pois vaikkei ihminen saisikaan rakkautensa kohteelta vastarakkautta. Omistamisen halu ei ole rakkautta.
Tuon vähempään tyytymisen näkee myös näillä treffipalstoilla. Ilmoituksista huomaa selvästi miten reilusti suurin osa ihmisistä hakee kuitenkin sitä "sopivaa" kumppania, johon sitten voidaan sopivasti "rakastua". Heillä on kaikenlaisia "ostoslistoja" siitä mitä kumppanin pitää olla ja mitä hän ei saa olla. "Ei tämän yli sitä, eikä tuon ali tätä. Mielellään niin ja niin paljon tätä, ja jos mahdollista, niin vielä enemmän tuota." Eivät tuollaiset ilmoitukset kerro siitä, että uskallettaisiin heittäytyä ja katsoa mitä elämä tuo tulleessaan. Niillä etsitään kumppania sen turvallisen pesän rakentamiseen. Ja se on tietenkin luonnollista, ei siinä mitään.
Kyllä ihmiset varmaan toivovat löytävänsä aidon rakkauden. Mutta monella voi olla jo sellainen havainto, jonka mukaan he eivät kuitenkaan usko hänen todennäköisesti kävelevän vastaan, joten sitten laitetaan "ostoslista" näkösälle.
Sitten on niitä ihmisiä, jotka ilmoittavat ettei heille kelpaa muu kuin rakkaus. He ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät vähempään. Se on varmaan hyvä heille. Jos tähänkin tulee kommentteja, niin luulisin juuri tuon ihmisryhmän edustajien osoittavan kommenteillaan moraalista ylemmyyttään meihin muihin kuolevaisia verrattuna.
Kuten sanoin, tuon ihmisryhmän edustajat voivat tuntea moraalista ylemmyyttä muita kohtaan, koska he edustavat tuollaista korkeaa "puhtaan rakkauden" ihannetta, toisin kuin muut, jotka tyytyvät vähempään.
Mahtaako jokin luonnonlaki sanoa, että suhteen perustaksi pitää kelvata vain aito rakkaus? Vai onko tuollainen ehdoton ajattelu lähinnä vain lapsena kuultujen satujen ja tarinoiden, ",, ja he löysivät toisensa, ja...", ihmisiin ehdollistama odotus siitä miten asian pitäisi olla, siitä mikä on ihanne? Reilusti suurimalla osalla ihmisiä tuo ihanne jää ilmeisesti kuitenkin toteutumatta. Sitä "oikeaa" ei sitten löydykään.
Mitä sitten vaikka ihmisen ihanteet olisivatkin kuinka "puhtaat" ja ylevät ja hän olisi miten ehdoton tahansa, mutta hän ei siltikään löydä "sitä oikeaa"? Onko parempi sitten vaikka vain katkeroitua ja kyynistyä yksin, kuin esimerkiksi etsiä hyvä ystävyyteen ja toverillisuuteen perustuva suhde?
Minun pointtini tällä jutulla on tämä: Tehdään sitten mitä tehdään ja toimitaan niin kuin toimitaan, mutta ollaan rehellisiä edes itsellemme. Älkäämme siis puhuko paskaa, vaan puhukaamme asioista edes niiden oikeilla nimillä. Älkäämme puhuko esimerkiksi "rakkaudesta" silloin, kun väitämme puhuvamme rakkaudesta.
Mikko A.
Tuossa ei ole minulle varsinaisesti mitään yllättävää. Helsinkiläinen parisuhdeterapeutti Saija Hannula, joka on tehnyt parisuhdetyötä 25 vuotta, sanoi jossain haastattelussa, että aito rakkaus on harvinaista. Reilusti suurin osa avioliitoista perustuu muille syille.
Rakkaus on pyyteetöntä. Se ei hiivu pois vaikkei ihminen saisikaan rakkautensa kohteelta vastarakkautta. Omistamisen halu ei ole rakkautta.
Tuon vähempään tyytymisen näkee myös näillä treffipalstoilla. Ilmoituksista huomaa selvästi miten reilusti suurin osa ihmisistä hakee kuitenkin sitä "sopivaa" kumppania, johon sitten voidaan sopivasti "rakastua". Heillä on kaikenlaisia "ostoslistoja" siitä mitä kumppanin pitää olla ja mitä hän ei saa olla. "Ei tämän yli sitä, eikä tuon ali tätä. Mielellään niin ja niin paljon tätä, ja jos mahdollista, niin vielä enemmän tuota." Eivät tuollaiset ilmoitukset kerro siitä, että uskallettaisiin heittäytyä ja katsoa mitä elämä tuo tulleessaan. Niillä etsitään kumppania sen turvallisen pesän rakentamiseen. Ja se on tietenkin luonnollista, ei siinä mitään.
Kyllä ihmiset varmaan toivovat löytävänsä aidon rakkauden. Mutta monella voi olla jo sellainen havainto, jonka mukaan he eivät kuitenkaan usko hänen todennäköisesti kävelevän vastaan, joten sitten laitetaan "ostoslista" näkösälle.
Sitten on niitä ihmisiä, jotka ilmoittavat ettei heille kelpaa muu kuin rakkaus. He ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät vähempään. Se on varmaan hyvä heille. Jos tähänkin tulee kommentteja, niin luulisin juuri tuon ihmisryhmän edustajien osoittavan kommenteillaan moraalista ylemmyyttään meihin muihin kuolevaisia verrattuna.
Kuten sanoin, tuon ihmisryhmän edustajat voivat tuntea moraalista ylemmyyttä muita kohtaan, koska he edustavat tuollaista korkeaa "puhtaan rakkauden" ihannetta, toisin kuin muut, jotka tyytyvät vähempään.
Mahtaako jokin luonnonlaki sanoa, että suhteen perustaksi pitää kelvata vain aito rakkaus? Vai onko tuollainen ehdoton ajattelu lähinnä vain lapsena kuultujen satujen ja tarinoiden, ",, ja he löysivät toisensa, ja...", ihmisiin ehdollistama odotus siitä miten asian pitäisi olla, siitä mikä on ihanne? Reilusti suurimalla osalla ihmisiä tuo ihanne jää ilmeisesti kuitenkin toteutumatta. Sitä "oikeaa" ei sitten löydykään.
Mitä sitten vaikka ihmisen ihanteet olisivatkin kuinka "puhtaat" ja ylevät ja hän olisi miten ehdoton tahansa, mutta hän ei siltikään löydä "sitä oikeaa"? Onko parempi sitten vaikka vain katkeroitua ja kyynistyä yksin, kuin esimerkiksi etsiä hyvä ystävyyteen ja toverillisuuteen perustuva suhde?
Minun pointtini tällä jutulla on tämä: Tehdään sitten mitä tehdään ja toimitaan niin kuin toimitaan, mutta ollaan rehellisiä edes itsellemme. Älkäämme siis puhuko paskaa, vaan puhukaamme asioista edes niiden oikeilla nimillä. Älkäämme puhuko esimerkiksi "rakkaudesta" silloin, kun väitämme puhuvamme rakkaudesta.
Mikko A.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miks sä avasit tän ketjun? Mitä nautintoo sä siit saat?