En ole saanut rauhaa ajatuksiltani muutamaan päivään, kun todella aloin miettiä mistä tämä maailmankaikkeus on tullut. ei, en ole kääntynyt uskoon, mutta eniten minua askarruttaa ajatus siitä, että jos kaikki on aina ollut olemassa, miksi se on ollut olemassa? voi kuules on niin helppoa siihen että jumala luonut kaiken, jokin jumala, mikä tahansa jumala. monet jumalat kenties. kerran melkein lankesin uskomaan johonkin typerään jumalaan, mutta mieleni muutti se pienen pieni kysymys, mistä jumala tuli? jotkut sanovat, että jumala on aina ollut, mutta myös jotkut väittävät että maailmankaikkeus on aina ollut. tässä pitää sitten miettiä kumpaan uskoisi. olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että uskon mielummin sattumien summaan kuin persoonalliseen jumalaan. "ei jumala ole persoonallinen, jumala on henki meissä kaikissa"
Asioita sitä vaan miettii.
raamatunlukija
36237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
"voi kuules on niin helppoa "USKOA" siihen" korjattu
kuvata sitä,mitä koin,kun luin kirjoituksesi.
Mieltäni herkisti tuo,miten kirjoitit tähdistä
ja avaruudesta ja muutenkin, se,että joku
noin avoimesti kuvaa sisimpiä ajatuksiaan!
Niinpaljon on pinnallista puolta elämässä,
harvat puhuvat syvimmistä tunnoistaan-
ainakaan näillä palstoilla,vaikka mielestäni
täällä se olisi helpompaa,kun kukaan ei
tiedä,eikä tunne.
Olen itse uskossa ja pohdintasi oli tuttua
minulle niiltä ajoilta,kun itse olin Jumalan
kutsussa..toki olen miettinyt jälkeenkin
päin paljon kaikenlaista ja tällä palstalla
törmää mitä ihmeellisimpiin,mutta toisaalta
ymmärrettäviinkin pohdintoihin ja ajatuksiin.
Olen käynyt läpi ajatuksissani samoin
kaikenlaiset epäilykset,mutta kokemusteni
perusteella,mitä olen uskossaoloaikanani
saanut kokea,olen tyytynyt siihen,että
ihmisen järki ei riitä selittämään kaikkea ja
se,mitä Jumala ei selitä,siihen on syynsä.
Emmehän me täällä ajassa koskaan tule
täysin tuntemaan Jumalaa,mutta päivittäin
Jumala opettaa Itsestään ja Sanastaan uutta.
Tulikin noista tähdistä mieleen psalmi 8:4,5
Kun minä katselen sinun taivastasi,
sinun sormiesi tekoa,kuuta ja tähtiä,jotka
Sinä olet luonut,niin mikä on ihminen,että
Sinä häntä muistat tai ihmislapsi,että pidät
hänestä huolen?
Kun tulin uskoon,huomasin,miten Jumala oli
varjellut minua ja tajusin senkin,miten jo
silloin Jumala huolehti,vaikka en tuntenut
Häntä!
Se on myöskin sellainen asia,jota ihminen
ei osaa ajatella,ennenkuin tulee uskoon,
vaan luulee olevansa kaukanakin Jumalasta
ja kuitenkin on niin,niinkuin Raamatussa
sanotaan;Hän antaa aurinkonsa paistaa niin
syntisille,kuin vanhurskaillekin.
Raamatussa sanotaan näinkin:Apt.17:26-28:
Ja Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä
ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on
säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän
asumisensa rajat,että he etsisivät Jumalaa
jos ehkä hapuilemalla voisivat Hänet löytää
--Hänet,joka ei ole kaukana yhdestäkään
meistä;sillä Hänessä me elämme ja liikumme
ja olemme.
Ihmisinä todella pohdimme asioita ja varsinkin
sellaisia,joita emme ymmärrä ja koska meillä
on halu tietää asiat perinjuurin,niin monelle
tästä tulee kompastuskivi sille,etteivät usko
sitten Jumalaankaan,mutta totuus on se,
ettei ihminen täällä maanpäällä koskaan
tule tietämään kaikkea-sittenkään,vaikka
uskoo Jumalaan.
Uskoontulo kokemuksena on niin konkreettinen
että sen jälkeen ei enää epäile sitä,etteikö
Jumala ole olemassa!
En väitä,etteikö jollaintapaa joskus jälkeenkin
päin olisi tullut epäilyksiä,mutta ne ovat olleet
sellaisia,että on kyseenalaistanut sen,millaiseen
Jumalaan on uskonut ja nekin epäilykset ovat
siitä lähtöisin,että elämässä on ollut jotain,jota
ei ole ymmärtänyt ja sitten on kohdistanut sen
Jumalaan,vaikka kyse on ollut siitä,että elämässä
ei voi olettaa pääsevänsä kaikista ongelmista ja
yllätyksistäkään välttiin vaan täällä joudutaan
elää kuitenkin ihmisinä,niinkuin muutkin ja
kärsiä tämän vajavaisen maailman murheista.
Haluan sanoa vielä tämän:en voisi ajatellakaan
elämää ilman Jumalaa.Hänen huolenpitonsa
arkielämäni keskellä ja ne kokemukset,joita
olen saanut kokea elämässäni ja Hänen
läsnäolonsa jota saan tuntea,niin rukouksissa,
kuin muuten,ne tuovat sisällön ja tarkoituksen
elämääni.Hänen antamansa sisäinen rauha,joka
pysyy siitäkin huolimatta,vaikka elämässä on ollut
ja on välillä vaikeaakin ja josta Jeesus sanoi:
Rauhan Minä jätän teille:Minun rauhani.Sen
Minä annan teille.En Minä anna teille,niinkuin
maailma antaa.Älköön teidän sydämenne olko
murheellinen,älköönkä peljätkö.
Ajattelen itse että ihmisen aivot ovat liian rajalliset että ne pystyisivät käsittämään enempää yliluonnollisia salaisuuksia, kuin mitä kapasiteetti antaa voida. Sen takia usko tulee Jumalalta, joka antaa ihmisen aivoille lisää ymmärrystä tajuta myös paremmin Raamattua. Jumala on ihmistä suunnattomasti viisaampi, ja voi sitä viisautta antaa. Ei Raamatussa selitellä asioita ihmisille, ymmärtääkseni siihen on hyviä syitä, ehkä aivot eivät pystyisi ymmärtämään kaikkia selityksiä, ja Jumala antaa ymmärrystä voida olla uskossa ja tajuta Raamattua. Sen takia Hän ei ole kertonut mistä Hän on tullut, eikä miten tai miksi, tiedämme vain sen että Jumala on luoja, kaikkivaltias Jumala, ei Hän näytä uskovaisille edes omia kasvojaankaan, vaan pysyy siellä kirkkaudessa, ja uskovaisten täytyy tyytyä siihen. Jeesus täällä on käynyt, ja Hänet ovat ihmiset saaneet nähdä, mutta ei Jumalaa. Hän ei ole kertonut itsestään enempää ihmisille.
"Ajattelen itse että ihmisen aivot ovat liian rajalliset että ne pystyisivät käsittämään enempää yliluonnollisia salaisuuksia, kuin mitä kapasiteetti antaa voida."
Ihmisen aivot eivät kykene hahmottamaan paljoakaan todellisuudesta mutta toisaalta ne pystyvät kehittelemään mielikuvitusmaailmoja, jopa yliluonnollisia salaisuuksia aivan älyttömästi.
Suurimman osan niistä soisi salaisuuksina pidettävänkin.
Jos ns. uskovaiset toteuttaisivat raamattuun kirjoitettua, voisin uudelleen alkaa uskoa ihmisten hyvyyteen, kuitenkin näin vanhemmiten olen tullut siihen johtopäätökseen, että jumalat on ihmisten keksintöä ja sanotaan nyt sitten vaikka että kohtalo,mikä se sitten kenenkin mielestä on, määrää miten kukin elollinen elämänsä alkaa, elää ja päättää.
Tarkasti jos katsoo esim. raamattuun kirjoitettua, niin huomaa että kaikki mitä ajattelee tai sanoo sitä vastaan on vääräuskoista, joten siinä mielessä sen aikanaan kirjoittaneet ovat ajatelleet aika viisaasti ja lanseeranneet ehkä ensimmäisenä käsityksen "tieto on valtaa", sillä valtaahan kristinuskolla on historian aikana aina tavoiteltu.
Siihen kuitenkin uskon, ettei asuttamamme planeetta ole ainoa maailmankaikkeudessa,missä elollisia olentoja asustaa, toisinaan toivon, että tämä tulisi elinaikanani todistetuksi.
Olen aikuisikään tullessani päättänyt elää loppuelämäni vapaana päättää miten elän ja mihin uskon, enkä ottaa vastaan toisten valmiiksi "pureskeltua" ehdotonta totuutta.
On ilo nähdä ihmisten keskustelevan sen kaiken roskan keskellä mitä tällä forumilla esiintyy, tällaista tämän pitäisikin olla.
Itse uskovaisena sanon näin, että meidät ihmiset on sidottu aikaan, mutta Jumalan valtakunnassa näin ei ole vaan Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä, eli minä itse uskon ja käsitän että myös aika on osa Jumalan luomistyötä ja se on yksi meille annettu asia, mutta Jumala itse ei ole sidottu aikaan, eikä Hänen valtakunnassaan sellaista käsitettä ole, eikä mitään alkua taikka loppua, siis ei Jumalaa ole luotu tai synnytetty vaan ajan käsite on tuotu osaksi tätä luomakuntaa. Me ihmiset tiedämme Jumalan suuruudesta yhtä paljon kuin muurahaiset maapallon suuruudesta, mutta silti olemme pienen pieni osa tätä kaikkea.
olisin voinut kertoa asioista paljon enemmän näkemyksiäni, mutta kello oli paljon ja väsymys kova :( avaruudesta tosin lisää. mulle avaruus on se maailman kaunein asia, vaimoni lisäksi :D en vain voi kuvitella mitään parempaa, kuin talvisena iltana katsoa kun kuu valaisee hankea ja tähdet loistaa kilpaa toistensa kanssa. ja niinkuin joku täällä sanoi, en minäkään usko että olemme yksin tässä maailmankaikkeudessa. kuustakin on löytynyt vettä ja marssista fossiloituneita bakteereja! arvelen että jossain maailmankaikkeuden kolkassa asustaa joitakin ihmisen tapaisia olentoja jotka miettivät täysin samoja asioita, ties vaikka heilläki olisi internet! Tervetuloa Pluto24 palstoille! uskonnosta vielä sen verran, että olen yrittänyt uskoa, minä todella olen yrittänyt. luin raamatun, kävin jopa kirkossa. kerran tosin. mutta se uskonnon luja ehdottomuus sai minut kääntymään pois. miksi minun tarvitsisi rukoilla rakkautta ja pelastusta jumalalta, kun minä saan sitä joka päivä perheeltäni. lapseni pelastavat minut joka aamu. vaimoni joka ilta ;) minä keskityn nyt tähän aikaan ja paikkaan, pidän huolta perheestäni ja rakatan heitä. ei minulla ole aikaa rakastaa vielä jumalaakin siinä samalla. aion olla hyvä kasvattaja lapsilleni, ja kasvatanheidät juuri niin, kuin elämä on minulle opettanut. en kuuntele kenenkään muun sanaa tässä asiassa, paitsi tietysti vaimon sanaa, mutta sehän nyt on selvä. lapsilleni aion kertoa mahdollisimman monesta uskonnosta, joista he saavat sitten valita jos siihen päätyvät.
vaimoni kanssa haluaisin olla koko äärettömyyden jos olisi mahdollista. lapsieni kanssa, en niinkään, tarvitsevathan he oman elämän myös :D kasvokkain näistä asioista puhuminen olisi paljon helpompaa, voisin jopa nousta lavalle mikki kädesää kertomaan näkemyksiäni, mutta miksi kukaan kuuntelisi? kirjoittaminen puuduttaa sormet, joten lopetan tämän viestin tähän :D vastailen kyllä jos tulee jotain johon vastata.
Lukiessani sun kirjoitusta Raamatunlukija,niin olin et ei perkule,siinä on kaveri joka on näemmä kokenu täsmälleen samat asiat kuin minä,eli en olekkaan yksin näitten mietteitteni kanssa avaruudesta,perheestä,elämän tarkotuksesta,uskonnosta(ateisti) ja muusta sen sellaisesta.Näemmä elämä on toiminut munkin kohdalla suurin piirtein samanlailla.
Mutta tosta kuolemanpelosta vaan vie sen verran et se on kyllä istutettu ihmiseen aika lujaan.
Tulee vaan mieleen kun olin sydänleikkauksessa joskus parikymppisenä
(suvun miespuolisia vaivas läppävika.Isän isällä,isän veljillä isällä ja mulla.Onneks ei hypänny enään poikaan)
niin olin rinta rottingilla,että mitä sitten jos mä kuolen,enhän minä sitä huomaa.
Minähän olen taju kankaalla leikkauspöydällä,ja hyvä vaan jos menis,perkule olen mä niin kova jätkä..
Kuitenkin,menin torstaina sairaalaan.Otettiin kokeet,ja muut sellaiset.Ilmoitettiin leikkaus päivä,
joka oli maanantai,niin olin et mitä mä täällä teen,terve mies,ja pääsin pariks päivää kotiin,
jotka mä sitten ryyppäsin hyvin intensiivisesti.Sunnuntaina sairaalaan,järjettömässä krapulassa.
Vielä silloinkin olin kun tuotiin leikkaus kaapua,että en mä mitään unilääkkeitä tarvi,pikku juttu.
Hoitaja jätti ne kuitenki siihen sängyn viereen,niin siinä niitä kattellessa olin,
että jukolauta mähän muuten voin kuolla muuten oikeesti,ja loppupäivä olikin pelkkää ihmisille soittelua,
ja tärisemistä.
Bonuksena vielä,silloin tuli tv sarja nimeltä sairaalan syke,missä ei kuollu ikinä kukaan,
paitsi silloin,ja yllätys yllätys sydän leikkaukseen.
Sitten vielä bonuksena mulla oli pari mätivää haavaa käsissä,jotka lääkärit huomas vasta leikkuu salissa
ja meinas keskeyttää koko operaation,mut ei sitten kuitenkaan.Mutta leikkaus meni hyvin,
ei pienimpiäkään komplikaatioita,rintalastan halkiasu teki kipeetä pari kuukautta.
Mutta se oikee kuoleman pelko oli kyllä valtava.Ei tullu mitkään uskonto asiat mieleenkään,ja ehkä olisin pikku siepit saanu jos joku olis niistä mulle tullu jotain höpäjään.
Se on kyllä jokaisessa ihmisessä,mutta ilmeisesti se vaikuttaa erillailla ihmisiin.
Musta tuntuu että olisin seonnut jos siihen olis ruvennu sekottaan vielä jotain uskontoo.
Anteeks huono kieli ja kirjotus virheet,ja se ettei tällä jutulla ole mitään pointtia.
Jos ei sitä oteta,Että ehkä se autto että ajattelee,että kun kuolee niin kuolee,
se on jotenkin lohduttavampi ajatus,kuin joku jälkielämä,mikä ei pääty koskaan.
minä pelkäsin mennä tavalliseen kurkkuleikkauseen. mitä jos minulla onkin hyytymisongelmia? mitä jos he viiltävät kurkkuni erehdyksessä auki? mitä jos tuhedun sylkeeni? näitä asioita miettiessä unohtui jumala kokonaan, ja täytyy sanoa, että minulle se on jo aikamoinen todiste siitä että jumala kumpuaa omasta päästä. ei sitä jumalaa enään siinä kohtaa ajattele, kun menee leikkaukseen (vaikka olikin pikkuoperaatio), silloin ajatellaan perhettä, kavereita, lapsia, jumalauta tietokonetta! telkkaria, aamulenkkiä, kahvia, sänkyä, unia, aurinkoa, kuuta, avaruutta, taivasta, pilviä, hiekkatietä, lintuja, kaloja, eläimiä, lemmikkiä, töitä! ehkä vähän liiottelua, meinaan ainakin minun kohdalla, pikkuoperaatio :) mutta silti, jos ihminen on kuoleman vaarassa, silloin pitäisi ajatella tuommoisia asioita. pitäisi pyytää anteeksi niiltä joita vastaan on sortanut, ei pyytää anteeks jumalalta. mikään ei tietenkään estä pyytämästä anteeksi jo silloin kun on erheensä tehnyt :) hyvä että meni leikkaus hyvin, mullakin kurkku kurisee paljon paremmin, nyt kun on vähän avarampi nielu!
täytyy kyllä sanoa, että niiden asioiden perusteella joita olen kuullut taivaasta (taivaastahan ei kukaan oikeasti tiedä mitään) kristitty taivas on aika pelottava. mitä jos kuolen ennen kuin ystäväni ja perheeni kuolee, joudunko yksin odottamaan taivaassa siihen asti kunnes hekin kuolevat? koska minulle se ei ole taivas eikä mikään, jollei minulla ole siellä rakas vaimoni mukana. kopioiko jumala minulle kaveriksi jonkin illuusion vaimostani? haluan sen oikean, tai en mitään! ja muut asiat joita taivaasta olen kuullut, aina on päivä, ei väsytä, ei nukuta, ei ole nälkä, aina on hyvä olo. nuo asiat kuulostavat minulle erittäin huonoilta, mitä minulta olisikaan jäänyt paitsi jos en ikinä olisi ollut nälkäinen, jos en olisi ikinä saanut vaeltaa unieni loistavissa maailmoissa? tykkään syödä, ruoka on hyvää :D tykkään maata sängyllä vailla päämäärää ja uneksia jostain elämää suuremmasta (avaruudesta esim) ja minusta yötä kauniimpaa päivän aikaa ei olekkaan. tai no, ehkä keskiyö :)
pistää pään pyörälle kun oikeesti lähtee miettimään tätä maailmaa, siksi ehkä kannattaa keskittyä nykyiseen, ja toivoa että amerikkalaiset kaappaavat jonkin avaruusolion radioviestin maailman suurimmalla lautasellaan!
Joskus kun miettii avaruuden kokoo,niikuin sillain oikeen tosissani,niin rupee päähän sattumaa,jonka takia olen vaan hyväksynyt sen että se on ISO.
Olen täysin vakuuttunu siitä että elämäähän siellä on oltava,
mutta mestojen suuruuden vuoksi sitä ei välttämättä pystytä ikuna todistaan.
Olishan se kiva et pystyttäis,mutta epäilnen ministi.
Eikö lähimpään tähteenkin taida olla joku nelisen valovuotta,joka on kilometri poikineen.
Yritin muuten selittää seitten vuotiaalle pojalleni valovuotta,ja voin tunnustaa etten onnistunut,mutta toivottavasti sain kylvettyä mielenkiinnon siemenen avaruutta kohtaan.
Tunnistan ajatelleeni samoja asioita kuin sinä ja ajattelevani monesta asiasta samalla tavalla. Tosin ikäeroa meillä on varmasti paljon, joten katson asioita hieman eri vinkkelistä. Ehkä muutaman vuoden päästä voin ajatella asiaa enemmän myös perheen kannalta; ehkä siihen ei tule tarvetta. En tiedä.
Avaruus ja luonto ovat kiehtovia. On olemassa näin hieno systeemi vailla tarkoitusta, miksi? Tätä olen miettinyt. Olen tullut siihen tulokseen, että eihän sillä ole oltava mitään ihmiselle sopivaa tarkoitusta, ei luonto vaikuta siltä, että sillä olisi kiire jonnekin tai jokin tärkeä päämäärä. Elämää syntyy, elämää häviää ja kaikki jatkaa kiertoaan, jota olisi mahtavaa tarkastella pitkään ja hartaasti. Käydä eri paikoissa katsomassa miltä siellä näyttää, miten siellä eletään... Nähdä merten syvänteet ja elää viidakossa. Käydä avaruudessa ja katsoa maapallon kauneutta sieltäkäsin. Kurkistaa yhden Jupiterin kuun, Europan jääpeitteen alle ja nähdä mitä siellä on. Varmasti jotakin kaunista ja yllättävää. Katsella tähtisumua jossakin kaukaisuudessa ja nauttia tyhjiön rauhasta.
On myös hienoa opiskella miten tämä kaikki toimii. Ymmärrän, että näin saatava tieto on hyvin rajoittunutta, mutta sen avulla voi luoda uutta ja siitä minä pidän, en niinkään tiedosta itsestään. Välillä opiskelu tuntuu pakkopullalta, mutta sitten taas kun ymmärrän, että tällaisenkin laitteen osaisin rakentaa, ja niin opiskelu tuntuu taas hyödylliseltä ja eteenpäin vievältä. On mahtavaa kun jokin itse suunniteltu ja rakennettu laite toimii oikeasti sillä tavalla kuin sen ajatteli. Ehkä tämä on jokin jäänne siitä, että tykkäsin leikkiä lego-palikoilla. :)
Unelmanani on, että joskus voisin saavuttaa sellaisen taloudellisen riippumattomuuden, että pystyisin käyttämään aikaani niin kuin haluan. En haluasi jäädä riippumattoon makamaan, vaan haluaisin luoda, suunnittella ja rakentaa kaikenlaista mitä mietiskelen ja näin toteuttaa itseäni. Oma verstas jossa olisi tilaa ja laitteita...
Joskus nuorempana ajattelin, että kristinuskon jumala on olemassa. Sitten jumala muuttui hieman abstraktimmaksi. Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, että ei tähän kaikkeen tarvita jumalaa, maailmankaikkeus on niin hieno, että jumalat tuntuisivat jopa hieman vähättelyltä sitä kohtaan. Ei ihaminen ole mikään luonnosta irrallinen kaiken kruunu, vaan yksi pieni, mutta silti merkityksellinen osa luontoa. Mikä muka tekee koalasta arvottomamman kuin ihmisestä? Ei mielestäni mikään. Kannattaa keskittyä siihen mikä todella on käsillä, eikä mihinkään kolmanteen persoonaan mukamas kaiken takana. Nähdä luonnon kauneus siinä missä se on, eikä missään jumalassa.
En tiedä osasinko ilmaista itseäni kovin hyvin. Sinun kirjoituksesi oli kovin hieno ja innosti minutkin kirjoittamaan. Menihän tähän hiukan aikaa, mutta toisaalta tämä myös selvitti asioita itselleni. Näistä kaikista aiheista voisi kirjoittaa paljon lisääkin, mutta nyt ei ole aikaa. Toivottavasti aloituksesi pysyy palstalla eikä kukaan poista sitä, koska tämä on sellaista asiallista keskustelua, jota tämä palsta kaipaa.
hahahaha :D joo, olen itsekkin yrittäny selittää avaruuden suuruutta pojalleni (7v) ja ei siitä mitään tullu. tuntuu kuin lapsilla olisi enemmän ja isompia kysymyksiä kuin tiedemiehillä konsanaan :DD tiedänmitä meinaat!
kiitos sanoistasi!
hyvä että kerrot omia mielipiteitäsi, koska minäkin olen samaa mieltä. maailman kaikkeus on liian kaunista ollakseen jumalan työtä.
Näyttelet hyvinkin pollea, mutta olet koko ajan sahaamassa oksaasi, jolla istut. Toisten etsiminen hermostuttaa sinuakin!
mene pois.
Pitääkö olla syy, jotta voisit nauttia elämästäsi?
Kaikki eivät elämästään nauti, joillain on tosi paskamaiset oltavat, jotkut kuolevat nälkään, sodissa, tauteihin. Mikä tarkoitus sillä sitten on? Ei mikään. Niin vain on. Elämällä ei ole tarkoitusta, mutta merkityksen sille voi kukin itse rakentaa. Riippuu tietysti tilanteesta. Kaikilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa yhtään mihinkään.
Mutta kirjoituksestasi kuitenkin huomaa, että sinulla on asiat hyvin, sinä voit valita miten elämäsi elät. Miksi et ota siitä irti mitä haluat? Ihan turha miettiä tarkoitusta. Jos vaikka lähdet lomareissulle jonnekin, niin mietitkö silloin mikä tarkoitus sillä on? Jos mietit, niin sen tarkoituksen, tai paremminkin merkityksen, annat itse. Lepääminen, uudet maisemat, uuden kokeminen...
Vaikka sanoithan sen tuossa: " minulla ei ole kuin hetken tarkoitus, ja sen aion täyttää parhaalla mahdollisella tavalla."
- Juuri näin. Vaikka ei kai senkään pidä olla mitään kilpailua. Jos haluaa olla köllötellä kuumalla hiekalla sen sijaan, että olisi mattoja pesemässä, niin sen kun köllöttelee.
"Juuri näin. Vaikka ei kai senkään pidä olla mitään kilpailua. Jos haluaa olla köllötellä kuumalla hiekalla sen sijaan, että olisi mattoja pesemässä, niin sen kun köllöttelee."
kilpailuun tarvitaan aina kaksi. itsensä kanssa ei voi kilpailla, silloin vain parannetaan suoritusta. ja minä olen päätökseni tehnyt, en halua olla köllöttelemässä, haluan viettää aikaa perheeni kanssa! ja sodista kuolevista, se on todella harmi. mutta, me tälläisenä hiljaisena hyvinvointivaltiona emme voi asialle tehdä mitään. jos voisin autaa, ilman että on mahdollisuus että lapseni elävät ilman isää ja vaimo ilman miestä, niin varmasti auttaisin. joitain ihmisiä ei edes voi auttaa, he eivät kuuntelet. he mielummin sotivat kuin ovat rauhassa.
ja minä nautin elämästäni täysin rinnoin, syy siihen löytyy perheestäni. olet tainnut ymmärtää minut väärin. olen iloinen että saan elää, mutta olen myös tietoinen että elämälläni ei ole oikeasti merkitystä. kaipaisiko kukaan minua jos minua ei koskaa olisi ollutkaan? jäisikö maailma kaipaamaan minua? vaimoni tai lapseni eivät olisi kaivanneet minua, koska vaimo ei olisi koskaan tavannut minua, eikö lapset koskaan syntyneet. jos minua ei olisi, minua ei olisi. mutta nyt kun olen sattuman kautta syntynyt, ja vielä kaiken lisäksi suomeen, nautin olostani täysin :)
Mulla on tänään elämällä tarkoitus kun pitäis mennä ottaan vene joesta pois maalle
kun on se homma jääny vähän vaiheeseen.(olen Laiska)
Mun mielestä sekin pistää asioita vähän perspektiiviin kun ajattelee,
että homo sapiens rotu on pyristelly täällä vaan joku -satatuhattavuotta,
ja sitä ennen neandertalin ihminen kakssataatuhatta vuotta.Kun sitä ajattelee tolta kantilta,niin mehän ollaan oikeestaan ihan lähtökuopissa.Tosin viimetten parinsadan vuoden aikana ollaan saatu kohtuullisen paskaan kuntoon tää systeemi,
mutta pistetään siihen satatuhatta vuotta lisää,pari jääkautta,helvatan iso meteoriitti, niin eiköhän ole jotain opittu.Kuten sanottu,ihminen ei ole mitään suuressa mittakaavassa.
Mutta mitä se haittaa,luontoo se vaan on.
Ymmärsinkö sinut väärin. Voi olla.
Täytyy sanoa itsestäni, että olen aika saamaton ihminen. On ollut unelmia nuorena ja joitain olen saanut toteutettuakin, mutta enpä voi sanoa, että mitenkään kovasti olisin asioitten eteen ponnistellut. Ehkä olen liian laiska ja toisaalta taas melko arka ihmisten suhteen. Vaikka kirjoitan paljon, niin en voisi esiintyä ihmisten edessä tuotoksiani lukemassa.
"ja minä nautin elämästäni täysin rinnoin, syy siihen löytyy perheestäni. olet tainnut ymmärtää minut väärin. olen iloinen että saan elää, mutta olen myös tietoinen että elämälläni ei ole oikeasti merkitystä. kaipaisiko kukaan minua jos minua ei koskaa olisi ollutkaan? jäisikö maailma kaipaamaan minua?"
- Joku aina kaipaa. Ainakin useimpia ihmisiä. Joillekin hepuille pystytetään pompöösejä veistoksia, mutta kaipaako niitä ihmisiä oikeasti kukaan? Voi olla että kaipaakin, tai sitten ei. Onko sillä väliä sitten kun olet kuollut? Ethän sinä sitä ole katselemassa, kun vaimosi löytää uuden rakkaan ja lapsesi kantavat kynttilää haudallesi kerran vuodessa, jos silloinkaan ja lähtevät sen jälkeen hippoihin.
Mutta kaipauksesta vielä; oletko lukenut kirjan Bim mustakorva? Itkin kirjaa lukiessa ja myös elokuvaa katsoessa. Bim tosiaan kaipaa isäntäänsä, joka joutuu sairaalaan, eikä se voi tajuta miksi muut ihmiset ovat niin julmia, toisin kuin sen isäntä.
http://www.mahorkka.org/001027_bimmustakorva.htm
http://www.mahorkka.org/001027_bimmustakorva.htm
"Joku aina kaipaa"
ei voi kaivata jotakuta, jossei edes tiedä henkilön olevan olemassa. se on loogisesti mahdotontonta. tietyn TYYPPISTÄ ihmistä voi tosin kaivata. jos minua ei olisi olemassa, vaimoni voisi olla toisen minun tyyppisen ihmisen kanssa, mutta minua hän ei osaisi kaivata.
että joku aina kaipaa jotain tapaamaansa ihmistä. Tai vaikka eläintä.
Itse huomaan useinkin kaipaavani erästä kuollutta ystävääni. Ykskaks havahtuu muistelemaan häntä, kun kuuntelee jotain tiettyä musiikkia, tai lukee jotain kirjaa, jossa joku heittää jonkun typerän vitsin, kuten meilläkin oli tapana.
Kyllä minä kissaanikin kaipaisin (vaikka tällä palstalla ei kissoista saakaan puhua) jos se kuolisi.
joo tietysti! mutta tässä nimenomaan meinasin, että elämällläni ei voi olla mitenkään suurta merkitystä, koska jos en olisi koskaan syntynyt, ei kukaan minua kaipaisi. ja saattaisi olla että ilman minua maailmalla olisi asiat paremmin, vähemmän jätteitä ja ilmastonmuutosta nopeuttavia pieruja sun muita elin toimintoja :D
Mutta oman elämäsi merkityksen teet itse. Ja voithan sinä lopettaa piereskelyn, jottei Tellus kaasuihin tukehdu:)
Kyllä se niin on, että kertareissu koko elämä. Kenellä vain muutaman tunnin mittainen, kenellä vaikka sata vuotta. Ei siinä mitään järkeä ole, mutta onko oikastaan missään.
en voi lopettaa piereskelyä, jos pidättelee liikaa niin pörisee väkisin :D mutta sitähän mä tässä nyt oon sulle jo kerran sanonut, että mä olen keksinyt elämälleni jo merkityksen, ja se on hoitaa perhettäni. minun elämälläni ei suuren mittakaavan vierellä sitten olekkaan mitään merkitystä, luonto ei tarvitse minua. jos/kun kuolen, maadun ja se siitä sitten.
eli selvemmin sanottuna, tulevien väärinkäsitysten välttämiseksi:
merkitystä elämälläni on, tarkoitusta ei. olen onnellinen, että olen syntynyt, mutta tiedän myös että kaikki loppuu aikanaan. siksi haluan pitää mahdollisimman hyvää huolta jälkikasvustani, jotta hekin voivat viettää mahdollisimman pitkän ja hyvän elämän!
Sitähän tässä ollaan molemmat intetty, ilmeisesti toisiamme tajuamatta, että eläminen on elämistä vailla mitään tarkoitusta. Elämisen merkityksen jokainen tekee ihan itse. Tai suunnilleen noin.
no nyt me löydettiin se yhteinen kieli xD mutta, takerruit tuohon elämätarkoitus juttuun. kerro mielipiteitäsi muista kirjoittamistani asioista? on siellä paljon muutakin kuin elämäntarkoitus. mitä mieltä olet esim kertomastani kuolemanjälkeisestä elämästä? eikö kuulostakin karulta
"minä keskityn nyt tähän aikaan ja paikkaan, pidän huolta perheestäni ja rakatan heitä. ei minulla ole aikaa rakastaa vielä jumalaakin siinä samalla."
Voi kunpa me kristityt ajattelisimme näin. Uskon nimittäin että juuri siihen Jumala on meidät kutsunut. Sellainen usko Jumalaan, joka vie voimavaroja pois lähimmäisen rakastamisesta, ei ole oikeaa uskoa. Liian moni keskittyy Jumalan miellyttämiseen, vaikka Jumala yrittää sanoa: Älä minusta huolehdi, minä pärjään kyllä. Lähimmäisesi sinua tarvisevat!
Job 35:7-8:
"Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat? Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi."
"kuolemanjälkeinen elämä. se askarruttaa monia. kuolema pelottaa. kuolema pelottaa kaikkia. siitä ei pääse yli eikä ympäri. sen joko piilottaa tai näyttää suoraan. ainoat jotka eivät pelkää kuolemaa, ovat he, jotka kuolinvuoteellaan makaavat, ja totevat, että he elivät hyvän elämän ja kuolema tulkoon ja vieköön mukanaan. kuolemanjälkeinen elämä taasen, mitä se on?"
- Eihän kuollut voi olla elävä, joten kuolemanjälkeistä elämääkään ei ole. Itseäni kuolemassa harmittaa se, ettei tiedä miten läheisten elämä jatkuu. Mutta ei sille mitään voi.
Joskus synkissä tunnelmissa on tullut mieleen, että entä jos joutuisikin syntymään uudelleen. Kammottava ajatuskin. Mutta niin vaan siihenkin jotkut uskovat. Hindut ainakin.
Kyllä minä olen kuolemani jälkeen ihan yhtä olematon kuin ennen kuin isäni minut siitti. Jotenkin kiva ajatus kadota maailmankaikkeuteen. Vaikka toisaalta myös hieman surullinen. Vaikka minua ei kukaan jäisi kaipaamaan, niin on tämä elämä kuitenkin ollut melko kiva kokea.
"Voi kunpa me kristityt ajattelisimme näin. Uskon nimittäin että juuri siihen Jumala on meidät kutsunut. Sellainen usko Jumalaan, joka vie voimavaroja pois lähimmäisen rakastamisesta, ei ole oikeaa uskoa. Liian moni keskittyy Jumalan miellyttämiseen, vaikka Jumala yrittää sanoa: Älä minusta huolehdi, minä pärjään kyllä. Lähimmäisesi sinua tarvisevat!"
ajatteletko sinä näin? vai tunnetko että yrität miellyttää jumalaa liikaa ja samalla unohdat ystävät ja perheen? jos tosiaan ajattelet näin, olet ensimmäinen, oikeasi ihmistä rakastava kristitty. ja tarkoitan nyt ihmistä, oli sitten vaalea tai tumma, nuori tai vanha, mies tai nainen, hetero tai homo, vanhus tai vauva, lyhyt tai pitkä, ruma tai kaunis. tämä on ilkeästi sanottu, mutta yksi minun parhaista kavereistani ei ole mikään seinä kukka, mutta silti rakastan häntä parhaana kaverinani. ja yksi ystävistäni on homo, eikä hän eroa muista mitenkään. paitsi ehkä juuri sillein, että katselee kaupungilla miehie kun minä katselen naisia :D vaikkei kyllä sais, kun minulla se vaimokin on :D kauniita ihmisiä on monia, mutta koska en tunne heidän sisintä, eivät he ole minulle "oikeasti" minulle kauniita. kukkia on aina kiva katsella, mutta piikkejä niissä ruusuissakin on!
Tämän päivän tarkoitus täytetty.Vene talviteloilla,ja käytiin pojankanssa siinä vielä pieni venereissukin,
oli kylmää mutta kivaa.
Satayuhatta vuotta sitten ihminen tiesi kaiken,maailmankaikkeuden synnysstä, ja omasta alkuperästään, mutta opittuaan käyttämään ajatusta, kommunikointivälineenään, niin alkoi kehittymään teknisestkkin
Kuitenkin, ajatuksen kehittyessä, ihmiselle kävi tapaturma, sillä tuo ajatus muodosti, ihmisen psykologiselle alueelle ajattelijan joka sitten ajattelee.
Tuo ajattelijan syntyminen sitoi kuiten ihmismielen aikaan, ja yhteys tuohon ajattomaan katkesi, ja sulki portin sen ilmenemiseltä.
Seurauksena siitä ajaton tieto jäi tun portin taakse odottamaan,että se voisi jälleen ilmetä
Monet ovat tuon portin avanneet,mutta uskonnot ja aatteet ovat esteenä tuo portin avautumiselle,sillä se on niiden kuolema, jos partti aukeaa, ja sen takia ne yrittävät ikuistaa vallitsevan tilanteen, säilyttääkseen olemassaolonsa
Uskonnot ja aatteet saavat elantonsa, siitä, että,ihmiset käyvät sotia, kärsivät ja elävät tuskassa ja ahdistuksessa
Eivät he suinkaan tee sitä tietoisesti, sillä se on vuosituhansien kuluessa muodostunut sellaiseki, koska se tapahtuu hyvän idean avulla, ja tarkoitus pyhittää keinot tuon iden toteutumiseksi,ja sen takia ne eivät sitä ideaa koskaan saavuta
Kun yhteiskunnassa hyvä voittaa pahan, niin se valtaan päästyään muuttuu tuoksi pahaksi, ja niin ihmisen henkine kehitys polkee paikallaan
Maailman historia todistaa, että näin on
Tämä kirjoitukseni on niin paljon erilaista totuttuun tietoon, että vanha aatami nousee heti sitä vastustamaan,ja se on aivan ymmärrettävää
voi keskustella itsensä kanssa...
mitä meinaat?
Olet todellakin aito ja rehellinen pohtija. Et ole sittenkään saanut vielä sisimpääsi vastausta, joka antaisi mielellesi rauhan. Rukoilen, että saisit kohdata Jumalan ja ahaa-elämyksen uskoontulon. Silloin ei tarvitse enää vaivat päätänsä ja viettää rauhoattomia päiviä maailmankaikkeuden kysymysten kanssa.
ja mietteeni. mutta miettimiseltäni en rauhaa saa. jumala ei minua tästä tilanteesta pelasta, koska jumala ja uskonnot eivät anna minulle sitä vastausta jonka haluan. valitettavasti sen vastauksen antaa vain kuolema, ja epäilen, että kuolema minut viedessään kertoo asian karun laidan. säästä rukouksesi perheenjäsenillesi, he niitä enemmän tarvitsevat.