Moi!
Olen hyvin turhautunut, koska saan aina tehdä paljon töitä enkä saa siitä kiitosta. Ajattelin ilmaista asiaa esimerkillä, jotta se sopisi moneen tilanteeseen, vaikka esimerkki saattaakin näyttää melko tyhmältä...
Kuvitellaan, että joku n. 2-vuotias lapsi on syömässä. Lapsi osaisi ihan hyvin syödä itse, vaikka se vaatisikin vähän keskittymistä. Lapsen suu toimii jo automaattisesti, eikä siihen tarvitse keskittyä, mutta lusikkaan täytyy saada itsenäisesti ruoka ja vielä se ruoka siinä lusikassa suuhun asti, joka vaatii vähän keskittymistä. Minä olen sellainen, jolle on muuttunut automaattiseksi "koko syöminen". Sitten on taas niitä ihmisiä, jotka eivät viitsi keskittyä, joten heille täytyy työntää se lusikka siihen käteen, laittaa siihen ruokaa ja työntää se siihen suun eteen. Näin lapselle jää niinkin suuri vaiva kuin vain avata suu, työntää ruoka sinne ja ehkä jopa ottaa lusikka sieltä pois.
Sitten on vielä niitä ihmisiä, joita täytyy kokonaan syöttää ja heidän vaivansa on vain avata ja sulkea suu. Mutta jotkut eivät ole edes tähän tyytyväisiä: Täytyy alkaa valittamaan, että ruoka on pahaa. -Voisivat sitten itse tehdä parempaa. Olen nähnyt kovan vaivan ruuan tekemisessä, joudun syöttämään toista, koska tämä ei itse vain viitsi ja olisi omaa ruokaakin syötävänä ja sitten toinen vielä jaksaa valittaa. Hyvällä onnella jaksetaan vielä valittaa, että lusikka ei ole hieno. -Voisi itse käydä töissä ja ostaa kalliita ja hienoja muumilusikoita ja samalla hoitaa kaikki muutkin budjetoinnit.
En tietenkään tällä esimerkillä mitään 2-vuotiaita syytä, mutta lähes joka päivä täytyy ihan aikuisellekin ihmiselle "työntää se lusikka siihen naaman eteen" ja sittenkin vain valitetaan. Ihmiset pitävät toimintaani automaattisena, vähän niinkuin suukin toimii automaattisesti ja pureskelee ruokaa. Sitten ihmiset valittavat toiminnastani, mutta eivät kuitenkaan itse viitsi tehdä mitään asioiden eteen. Vähän kuin lause: "Onpa täällä sekaista". Ei usein ymmärretä, että voi ottaa itse sen mopin käteen ja pestä ne lattiat, eikä makoilla sohvalla odottelemassa toisen tekevän työt.
Ihmiset usein sanovat minulle, että minun pitäisi antaa asioita toisten hoidettavaksi. Olen välillä tehnytkin näin ja sitten saan odotella toisten hoitavan asioita pari viikkoa ja samalla omat työnikin viivästyvät, koska tarvitsisin toisen hoidettavat asiat valmiiksi jo huomenna. Voin ehkä jopa mainita ja muistutella välillä, että huomenna sitten työt valmiiksi, mutta saan aina kuulla seuraavana päivänä: "Hei sori mä unohdin" tai "En mä jaksanu" tai "Miks edes tämmöstä tehdään? Ihan huono idea"
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
Olen hyvin turhautunut, koska saan aina tehdä paljon töitä enkä saa siitä kiitosta. Ajattelin ilmaista asiaa esimerkillä, jotta se sopisi moneen tilanteeseen, vaikka esimerkki saattaakin näyttää melko tyhmältä...
Kuvitellaan, että joku n. 2-vuotias lapsi on syömässä. Lapsi osaisi ihan hyvin syödä itse, vaikka se vaatisikin vähän keskittymistä. Lapsen suu toimii jo automaattisesti, eikä siihen tarvitse keskittyä, mutta lusikkaan täytyy saada itsenäisesti ruoka ja vielä se ruoka siinä lusikassa suuhun asti, joka vaatii vähän keskittymistä. Minä olen sellainen, jolle on muuttunut automaattiseksi "koko syöminen". Sitten on taas niitä ihmisiä, jotka eivät viitsi keskittyä, joten heille täytyy työntää se lusikka siihen käteen, laittaa siihen ruokaa ja työntää se siihen suun eteen. Näin lapselle jää niinkin suuri vaiva kuin vain avata suu, työntää ruoka sinne ja ehkä jopa ottaa lusikka sieltä pois.
Sitten on vielä niitä ihmisiä, joita täytyy kokonaan syöttää ja heidän vaivansa on vain avata ja sulkea suu. Mutta jotkut eivät ole edes tähän tyytyväisiä: Täytyy alkaa valittamaan, että ruoka on pahaa. -Voisivat sitten itse tehdä parempaa. Olen nähnyt kovan vaivan ruuan tekemisessä, joudun syöttämään toista, koska tämä ei itse vain viitsi ja olisi omaa ruokaakin syötävänä ja sitten toinen vielä jaksaa valittaa. Hyvällä onnella jaksetaan vielä valittaa, että lusikka ei ole hieno. -Voisi itse käydä töissä ja ostaa kalliita ja hienoja muumilusikoita ja samalla hoitaa kaikki muutkin budjetoinnit.
En tietenkään tällä esimerkillä mitään 2-vuotiaita syytä, mutta lähes joka päivä täytyy ihan aikuisellekin ihmiselle "työntää se lusikka siihen naaman eteen" ja sittenkin vain valitetaan. Ihmiset pitävät toimintaani automaattisena, vähän niinkuin suukin toimii automaattisesti ja pureskelee ruokaa. Sitten ihmiset valittavat toiminnastani, mutta eivät kuitenkaan itse viitsi tehdä mitään asioiden eteen. Vähän kuin lause: "Onpa täällä sekaista". Ei usein ymmärretä, että voi ottaa itse sen mopin käteen ja pestä ne lattiat, eikä makoilla sohvalla odottelemassa toisen tekevän työt.
Ihmiset usein sanovat minulle, että minun pitäisi antaa asioita toisten hoidettavaksi. Olen välillä tehnytkin näin ja sitten saan odotella toisten hoitavan asioita pari viikkoa ja samalla omat työnikin viivästyvät, koska tarvitsisin toisen hoidettavat asiat valmiiksi jo huomenna. Voin ehkä jopa mainita ja muistutella välillä, että huomenna sitten työt valmiiksi, mutta saan aina kuulla seuraavana päivänä: "Hei sori mä unohdin" tai "En mä jaksanu" tai "Miks edes tämmöstä tehdään? Ihan huono idea"
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
on tullut syötyä ja syötettyä.
Vielä se ärsyttää enemmän, että sitten vanhemmiten ei kuitenkaan töideni tekemisestä tai muiden töiden tekemättömyydestä ole juurikaan hyötyä tai haittaa. Ne jotka eivät tee töitä löytävät todennäköisesti jonkun muun taas pian tekemään työt heidän puolestaan ja me töitä tekevät löydämme taas uusia ihmisiä, joita tarvitsisi palvella ilman kiitosta.