Kantelu Langinkosken seurakunnasta

Kirkon tehtävät Kansanedustaja Ilkka Kantolan Turun piispana Suomen kuntaliiton Varsi-nais-Suomen maakuntatilaisuudessa 22.11.2000 pitämästä puheesta http://www.ilkkakantola.net/kirjoituksia/2000/ovatko-kunnat-hoitaneet-tehtavansa-2000/

Eduskunnan säätämässä, v. 1994 voimaan tulleessa, Suomen evankelis-luterilai¬sen kirkon Kirkkolaissa sen 1. luvun 2′:ssä todetaan kirkon teh-tävästä:
Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sak-ramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.

Kirkkolain kommentaarissa todetaan että ”tällaista kirkon tehtävää kos-kevaa säädöstä ei ollut edellisessä kirkkolaissa. Koska valtio hyväksyy kirkolle julkisoi¬keudellisen aseman, ja kirkolla on oikeus kantaa veroja jäseniltään, on asiallista, että laissa luetellaan ne tehtäväalueet joilla kirkko toimii yhteiskunnassa.” Kirkkolaissa on yritetty luetella ne teh-tävät, joista kirkko ei voi oman itseymmär¬ryksensä johdosta luopua missään olosuhteissa.

Kirkon toiminnassa seurakunnat ovat toiminnan tärkein ja perustavin ta-so. Niinpä Kirkkolain 4 luvussa, sen 1′:ssä, todetaan erikseen seurakun-nan tehtävistä näin:
Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii juma-lanpalve¬lus¬¬ten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.

Edellä mainitut lainkohdat havainnollistavat sitä, miten eduskunnan tah-to on, että ev.lut kirkon asema yhteiskunnassa on ymmärrettävä nimen-omaan luterilaisen kristinuskon omista lähtökohdista käsin. Suomalai-sessa yhteiskunnassa juuri kirkon tehtävänä on laajalti huolehtia siitä, että se oman tunnustuksensa mukai¬sesti julistaa Jumalan sanaa ja ylläpi-tää kirkollista ja uskonnollista elämää ja yrittää vastata kansalaisten us-konnollisiin tarpeisiin omalta osaltaan tässä historiallisessa tilanteessa. Jumalan sanan julistaminen ymmärretään Kirkkolaissa osaksi kristillisen elämän jatkuvuutta ja sen eetoksen konkretisoitumista käytän¬nön tasolla. Siksi kirkon tehtävänä on huolehtia myös kristillisestä kasvatuksesta ja sielunhoidosta ja diakoniasta.

Kirkkolain olemassaolo on ilmaus valtiovallan luottamuksesta siihen, että luteri¬lainen kirkko juuri kirkkona löytää oikean paikkansa ja tehtä-vänsä yhteiskunnas¬sa.

Diakoniatyön piirissä seurakunnissa jouduttiin 90-luvulla arvioimaan omaa tehtäväkuvaa radikaalisti uudelleen. Tilastot osoittavat, että dia-koniatyön asia¬kaskunta on nuorentunut. Kun aikaisemmin painopiste oli ikääntyneen ja vanhus¬väestön piirissä tehtävässä työssä, on diakoniatyön asiakkaina tänä päivänä yhä useammin varhaisessa keski-iässä olevia henkilöitä. Miesten osuus diakoniatyön asiakkaina on lisääntynyt.

Tämä on luonnollisesti merkinnyt muutosta myös diakoniatyön sisällös-sä. Perin¬teinen ikääntyneiden parissa tehtävä työ on sisältänyt vahvasti ja avoimesti hengellisen työn ulottuvuuden. Kotikäyntityö on merkinnyt sitä, että yksinäinen ihminen on saanut apua nimenomaan hengellisiin kysymyksiinsä ja elämänvoi¬maa Jumalan sanan ja rukouksen tuomasta lohdutuksesta. Nyt diakoniatyö on huomattavassa määrin aineellisen avun antamista tai neuvontaa elämän hallin¬nan palauttamiseksi.

Seurakuntien diakoniatyö kohtelee kaikkia kansalaisia samanvertaisesti. Omasta teologisesta lähtökohdastaan diakoniatyö ei erottele asiakkaita kirkon jäseniin ja niihin, jotka eivät ole kirkon jäseniä. Apua yritetään antaa sinne, missä kukaan muu ei auta. Diakoniatyöllä tulee aina riittämään tehtävää myös sosiaalisen toiminnan alueella. Se hoitaa oman yhteiskunnallisen ja täydentävän tehtävänsä marginaalin marginaalissa oman hengellisen tehtävänsä lisäksi. Tarkassa teologi¬sessa katsannossa lähimmäiseen kohdistuva palvelutyö hahmottuu itse asiassa hyvinkin vahvasti itse Vapahtajan esimerkin mukaiseksi Jumalan valtakunnan työksi ilman piilossa olevia hengellisiä päämääriä.

Perustelut
1. Minulle ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa oikeuttani

http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/diakonia_suomessa.html
Kirkon diakonian ja yhteiskuntatyön ohjeistuksen mukaan diakonia kuuluu kirkon perustehtäviin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa (KL 1, ' 2) on lueteltu ne tehtäväalueet, joilla kirkko toimii yhteiskunnassa:
Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden
toteuttamiseksi.

Kirkkojärjestys (KJ 4, ' 3) täsmentää diakoniaa seuraavasti:
Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoi-tuksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston ohjesäännöissä.

Kirkon yhteiskunnallinen työ liittyy läheisesti diakoniavastuuseen. Se täh-tää vastuulliseen elämäntapaan ja yhteiskunnan rakenteitten oikeudenmu-kaisuuteen.
MITEN?
Diakonian tehtävänä on etsiä, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsi-mystä. Sen tavoitteena on parantaa ja eheyttää ihmistä yksilönä ja yhtei-sössä ja selviytymään vaikeuksienkin keskellä.

Suomen ev.lut. kirkolle on ominaista, että organisoitu diakoniatyö toteutuu osana paikallisseurakuntien toimintaa sekä ammatillisesti koulutettujen diakoniaviranhaltijoitten että vapaaehtoisten toimesta.

Diakonia toteutuu:
• yksilöllisesti
lähimmäispalvelu, kotikäynnit, vastaanottotyö, sielunhoito, taloudelli-nen avustaminen, tukiasunnot, päihde- ja huumeongelmaisten tukemi-nen, vankien ja vapautuvien tukeminen
• ryhmissä
diakoniapiirit, kylätoimikunnat, erityisryhmien kirkkopyhät, vanhusten, vammaisten, mielenterveysongelmaisten, riippuvuuksista kärsivien ym. tukiryhmät ja piirit, perheryhmät, kriisiryhmät, sururyhmät, retket, leirit.
• yhteiskunnallisena vaikuttamisena
diakonia ei hoida vain yhteiskunnallisten epäkohtien seurausilmiöitä, vaan pyrkii vaikuttamaan myös niiden syihin. Se pyrkii edistämään oi-keudenmukaisuutta ja luomakunnan eheyttä ja toimimaan ihmisarvoi-sen elämän edellytysten luomiseksi.
• kansainvälisenä diakoniana
Diakonia herättää myös kansainvälistä vastuuta. Kirkon ulkomaanavun ja lähetystyön puitteissa autetaan erityisesti köyhissä maissa olevia lä-himmäisiämme ja edistetään kansainvälistä solidaarisuutta.

KUKA?

Koko seurakunta
Diakonia on seurakuntalaisten lähimmäisvastuuta ja vuorovaikutusta. Seu-rakunta ja sen jäsenet harjoittavat diakoniaa antaessaan ihmisille tukea ja apua heidän vaikeuksissaan. Talkooapu, naapuruus ja vieraanvaraisuus ovat yhtä lailla lähimmäisenrakkautta kuin järjestetty seurakuntadiakonia.

Syksyllä 2006 otin ensimmäisen kerran mielenterveystyön kehittämistä koskevissa asioissa yhteyttä Langinkosken seurakuntaan. Yhteydenottoni johdosta Langinkosken kirkolla pidettiin 31.10.2006 mielenterveystyön yhteistoiminnan kehittämistä koskeva neuvottelu, johon lisäkseni ottivat osaa Mielenterveyden keskusliitto ry:n liittovaltuuston varapuheenjohtaja Heikki Kähkönen, Mielenterveyden keskusliiton paikallisyhdistys Kymen Seudun mielenterveysyhdistys ry:n puheenjohtaja Pertti Skyttä, Ilkka Jär-venkylä Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys Kakspy ry:n ver-taistoiminnoista ja diakonissa Leila Vanhala, joka toimi tilaisuuden sihtee-rinä. Tästä tilaisuudesta laadittuun muistioon kirjattiin muun muassa, että ” Leila Vanhala vierailee Mielenterveysyhdistyksen kokoontumisessa to 11.01.2007 klo 15-18, jolloin hän pitää yhteisvastuukeräykseen liittyvän infon kohteista ym. Myöhemmin tammikuun loppupuolella pidetään ke-rääjiksi ilmoittautuneille erillinen opastushetki, miten keräys käytännössä suoritetaan”. Asian valmistelua päätettiin jatkaa Kakspyn vertaistoiminto-jen illanvieton yhteydessä Mahdollisuuksien talossa pe 10.11. klo 18 alka-en.

Vielä samana päivänä 31.10.2006 Kakspyn Karhulan klubitalossa pidetys-sä vertaistoimintojen suunnittelukokouksessa Pertti Skyttä ehdotti, että minä yhdessä Kakspyn vertaistoimintojen vastaava Katja Lembergin kans-sa rakenan yhteistyöverkostoa poliisien, seurakuntien, mielenter¬veys-keskuksen ja vertaisten välille. Tavoit¬teena saada eri toimijoiden kesken yhteinen neuvotteluti¬laisuus.

Kakspyn Mahdollisuuksien talolla perjantaina 10.11.2006 pidetyssä neu-vottelukokouksessa olivat lisäkseni läsnä Pertti Skyttä ja Pia Tommola Kakspyn vertaistoiminnoista sekä Leila Vanhala, joka laati tilaisuudesta neuvottelumuistion. Tämän muistion mukaan tavoitteeksi asetettiin Mie-lenterveysyhdistyksen ja Kakspy:n toimintojen yhdistäminen Kotkan-Haminan alueelle. Asian käsittelyä päätettiin jatkaa Kotkan Järjestötalolla perjantaina 8.12.2006 klo 14 alkaneessa neuvottelukokouksessa, johon päätettiin kutsua A-klinikan, Mielenterveyskeskuksen ja seurakunnan edustajia.

Kotkan järjestötalolla 8.12.2006 pidetyssä neuvottelukokouksessa olivat lisäkseni läsnä silloinen. vs. tutkimusjohtaja Arja-Tuulikki Wilen Kymen-laakson ammattikorkeakoululta ja Leila Vanhala, joka laati tilaisuudesta neuvottelumuistion. Tämän muistion mukaan tavoitteeksi asetettiin tiedon saattaminen Kotkan kaupungin päättäjille siitä, miten todellinen ongelma on käytännössä. Suunnitelmaksi kirjasimme yhteydenoton Kotkan kau-pungin palvelujohtaja Tauno Telanrantaan. Tarkoitusta varten Leila Van-hala lupasi toimittaa listan seurakunnan tarjoamista palveluista.

Toistaiseksi Langinkosken seurakunnan diakonissa Leila Vanhala ei kui-tenkaan ole toimittanut Kirkkojärjestyksen (8.11.1991/1055 v. 1993) 4 lu-vun 3 §:n tarkoittamalla tavalla listaa diakoniatyön johtosäännöstä eikä vastannut yhteydenottoihini asiassa.

Tämän seurauksena vaadin kirkkolain 19 luvun 1 § (30.12.2003/1274) no-jalla Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulia ja Kotkan rovastikunnan lää-ninrovasti Jari Pennasta myötävaikuttamaan Leila Vanhalan lupaamien asiakirjojen saamiseen. Asia eteni Kouvolan hovioikeuteen, joka 7.4.2009 asiassa R 08/909 antaman tuomion numero 411 mukaan (vastaajina asiassa ovat olleet lääninrovasti Jari Pennanen ja Mikkelin hiippakunnan tuo-miokapituli) katsoo ”Kirkkolain 25 luvun 8 §:n mukaan kirkon viranomai-sen tai seurakunnan toimielimen hallussa olevien, viranomaisten laatimien ja antamien sekä sille lähetettyjen tai annettujen asiakirjojen julkisuudesta on voimassa mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, säädetään, jollei 5 luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 tai 12 §:stä taikka 24 luvusta muuta johdu. Julki¬suuslaissa on erik-seen säädetty tiedon pyytämis- ja oikaisumenettelystä sekä valitusoikeu-desta silloin, kun viranomainen ei ole antanut pyydettyä asiakirjaa tai tie-toa”.

Olen laatinut tässä asiassa Kymenlaakson Voimanpesä -nimisen mielen-terveys- ja päihdetyöhankkeen hankesuunnitelman. Yhteydenottoni joh-dosta silloisen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen STAKES tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck lähetti minulle 16.8.2007 sähköpostiviestin, jossa hän kiittää yhteydenotostani ja sen liitteenä ollees-ta selkeästä hankesuunnitelmasta. Viestissään Wahlbeck kirjoittaa mm, että ”Stakes on monessa yhteydessä painottanut järjestötyön tärkeyttä osana mielenterveystyötä, ja pidämme paikallista aloitettanne tärkeänä”.

Silloisen Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskuksen STAKES tutkimus-professori Kristian Wahlbeck ja kehittämispäällikkö Maritta Vuorenmaa kirjoittavat Helsingin Sanomissa 16.10.2007 otsikolla "Peruspalvelujen vastattava tarpeita" julkaistussa kirjoituksessaan muun muassa seuraavaa:

"Mielenterveyden häiriöt ja päihteiden väärinkäyttö ovat tulevaisuuden merkittävimmät kansanterveysongelmat. Niiden osuus suomalaisten tauti-taakasta ja sairauspoissaoloista on jo nyt noin neljännes.

Yhteiskunnan voimavaroja ei nykyisellään ohjata riittävästi mielenterveys- ja päihdetyöhön. Niukkojen resurssien järkiperäinen käyttö on vaikeaa, koska julkiset mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat kovin pirstoutuneita.

Nykyinen malli ei perustu asiakkaiden tarpeisiin, vaan se on syntynyt ammattikuntien halusta korostaa identiteettiään, asemaansa ja erilaisia lä-hestymistapojaan.

Vanhentuneesta mallista on syytä pyrkiä eroon. Sen tilalle pitäisi rakentaa palvelujärjestelmä, jossa kansalaisten ja perheiden tarpeet otetaan nykyistä paremmin huomioon.

On perusteltua nostaa näiden monia kuntalaisia koskevien palvelujen pro-fiilia, lisätä niiden arvostusta ja jakaa voimavaroja nykyistä oikeudenmu-kaisem¬min."

Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti yhteydenottoni johdosta minulle 10.4.2008 päivätyn kirjeen nro 129505 v.1, jonka allekirjoittajina ovat kansliapäällikkö Kari Välimäki ja ylitarkastaja Maria Waltari. Tässä kir-jeessä sosiaali- ja terveysministeriö kiittää minua lähettämästäni hanke-suunnitelmasta "Mielenterveyden keskusliiton aluetoimintakeskus" ja kir-joittaa muun muassa seuraavaa: "Sosiaali- ja terveysministeriön terveys-osasto sekä perhe- ja sosiaaliosasto ovatkin jo tutustuneet siihen sekä in-formoineet teitä ajankohtaisista kansallisista mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeista (kirjeet 13.2.08 ja 18.3.08). Olette olleet myös yh-teydessä ministeriön alaisiin asiantuntijalaitoksiin."

Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti yhteydenottoni johdosta minulle 15.1.2008 päivätyn kirjeen nro 107/060/2008, jonka allekirjoittajina
ovat kansliapäällikkö Erkki Virtanen ja vanhempi hallitussihteeri Heidi Nummela. Tässä kirjeessä työ- ja elinkeinoministeriö toteaa minun olleen hankkeeni tiimoilta jo yhteydessä myös Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskukseen, joka on ilmoittanut harkitsevansa mahdollista edus-tajaa neuvotteluun, mikäli saatan hankehakemukseni vireille ao. viran-omaisessa.

Tämän lisäksi silloinen työ- ja elinkeinoministeriö on käsitellyt asiaa ja lä-hettänyt minulle 1.11.2007 päivätyn kirjeen 1280/006/2007 TM, jonka al-lekirjoittajina ovat ylijohtaja Marja Merimaa ja ylitarkastaja Natalia Härkin. Tässä kirjeessä silloinen työministeriö muun muassa kirjoittaa seuraavaa: ”Työministeriö katsoo saadun lausunnon perusteella, ettei Kotkan työvoimatoimisto tai sen virkamiehet ole laiminlyöneet julkisessa työvoi-mapalvelussa annetussa laissa säädettyjä velvollisuuksia tai virkavelvolli-suuksia tai toimineet hallintolain tai muun lain vastaisesti tai virheellisesti asiassanne. Se, että kanssanne on tehty palvelukeskuksessa aktivointi-suunnitelma, ei tarkoita, että työhallinnon tulisi avustaa Teitä hankkeenne valmistelussa (kuten hankesuunnitelman ja rahoitushakemuksen avus-tus/valmistelu, yhteistyökumppaneiden etsintä tai muut hankkeen valmis-teluun liittyvät toimet). Kun hankesuunnitelmanne on täsmentynyt ja olette hakemassa rahoitusta hankkeellenne, voitte ottaa yhteyden Kaakkois-Suomen TE -keskuk¬sen työvoimaosastoon, joka myöntää työllisyysperus-teisia tukia (työllisyyspoliittinen avustus ja investointituki) ja ESR -projektien rahoitusta.”

Yhteydenottoni johdosta opetusministeriö lähetti minulle 15.5.2008 päivä-tyn, ylijohtaja Sakari Karjalaisen ja johtaja Marita Savolan allekirjoittaman, kirjeen dnro 6/092/2008. Tässä kirjeessä he kirjoittavat muun muassa, että "Opetusministeriö on tutustunut toimittamaanne materiaaliin ja sitä täydentäviin, myöhemmin lähettämiinne selostuksiin. Ministeriö toteaa, että po. hankkeen valmistelu tapahtuu parhaiten aluetasolla hankkeen kan-nalta relevanttien tahojen kanssa. ... Mikäli toimintaan tavoitellaan ESR -rahoitusta, ministeriö ei tällä ohjelmakaudella tee hankkeita koskevia ra-hoituspäätöksiä vaan ne on delegoitu pääosin lääninhallituksille ja Ope-tushallitukselle".

Etelä-Suomen lääninhallituksen Kouvolan toimipaikassa työskentelevä si-vistystoimentarkastaja Asko Jaakkola lähetti minulle 15.12.2008 sähkö-postina vastauksen, jossa hän kirjoittaa muun muassa, että "Olen tutustunut lähettämäänne materiaaliin koskien ideaa Kymenlaakson Voimanpesä -hank¬¬keesta. Olette ollut yhteydessä useisiin eri tahoihin ja ihmisiin asian tiimoilta, mutta tietoa varsinaista rahoitushakemuksesta ainakaan aluetason toimijoille ja mahdollisille rahoittajille en materiaalista löytänyt. Mielestäni paras keino saada asiaa eteenpäin olisi tehdä siitä hankehakemus, joka sitten osoitettaisiin jollekin viranomaiselle tai muulle rahoittajalle. Sitä kautta asia tulisi vireille, ja viranomainen jolle asia kuuluu ja/tai taho, jolla on resursseja tällaisen asian rahoittamiseksi tekisi siitä sitten asian käsiteltyään joko myönteisen tai kielteisen päätöksen tai siirtäisi sen toi-mivaltaiselle viranomaiselle. Etelä-Suomen lääninhallitus rahoittaa esim. Manner-Suomen ESR -toimenpideohjelman 2007 - 2013 alueellisen osion projekteja. Yksi toimintalinja tässä toimenpideohjelmassa on TL 2. "Työl-listymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen". Tämän toimintalinjan seuraavasta hausta ei ole vielä pää-tetty, mutta teidän kannattaa seurata verkkosivujamme, jonne tiedot pro-jektien hakemisesta hakuohjeineen ja haun painopisteineen tulee".

Toisen kerran olin Kymenlaakson Voimanpesä -hankettani koskevassa asiassa yhteydessä Kehittämisyhdistys Sepraan 21.4.2008. Tällöin toi-minnanjohtaja Marjo Lehtimäki vastasi sähköpostitse seuraavasti: ”Hyvä Jukka Sinivaara, saamasi tieto oli virheellinen. Olen keskustellut puheli-messa Juho Eerolan kanssa, joka soitti ilmoittaakseen, että hän ei useiden tahojen saamista sähköpostiviesteistä huolimatta ole mukana järjestämässä esitettyä hanketta. Keskustelin hänen kanssaan puhelimessa ja kerroin, että Seprassa asiaa valmistellaan siinä vaiheessa kun meillä on hankehakemus

Kotkan Perussuomalaiset ry:n puheenjohtaja, Kotkan kaupunginvaltuutet-tu Freddy van Wonterghem lähetti minulle 22.1.2008 sähköpostiviestin, jossa hän kehottaa minua tässä asiassa ottamaan yhteyttä Perussuomalais-ten Kymen piiriyhdistyksen puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Juho Ee-rolaan ja ilmoittaa pyrkivänsä etsimään heidän ryhmästään sen henkilön, jolla on kiinnostusta ja paras asiantuntemus erilaisissa asioissa. Van Won-terghemin mielestä Juho Eerola on tässä asiassa paras vaihtoehto.

Edellä mainitsemani Kouvolan hovioikeuden 7.4.2009 asiassa R 08/909 antaman tuomion numero 411 johdosta otin yhteyttä Kotka-Kymin seura-kuntayhtymään, josta hallintojohtaja Jorma Korpela vastasi 13.5.2009 lä-hettämällään sähköpostiviestillä katsoen seurakuntatyön, johon hankkeeni liittyy kuuluvan kirkkoherrojen ja seurakuntaneuvostojen vastuualueeseen.

Tämän vuoden kesäkuussa Mielenterveyden keskusliiton paikallisyhdistys Kymen Seudun Mielenterveysyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Skyttä soitti minulle ja kutsui minut ajalla pe. 26. – su. 28.6.2009 pidetylle yhdis-tyksen kesäleirille. Tämän leirin aikana sain kuulla, että yhdistyksellä oli Kymin seurakunnan kanssa ollut joitakin mielenterveystyön kehittämistä koskevia tapaamisia, ja että asiassa yhteyshenkilönä oli ollut diakoni Jukka-Pekka Enroos. Leirin jälkeen olin Enroosiin sekä puhelimitse että säh-köpostitse yhteydessä, minkä tuloksena Enroos lähetti 3.7.2009 sähköpos-titse lisäkseni, Kotka-Kymin seurakuntayhtymän kirkkoherroille Hannu Marttila, Jukka Lopperi, Juha Tanska, Kotkan seurakunnan diakoniapastori Jukka Hänniselle, Kymin seurakunnan vs. kirkkoherra Varpu Sintoselle, Kotkan kaupunginvaltuutettu Juho Eerolalle, arkkitehti Olavi Soukalle ja Kymen Seudun Mielenterveysyhdistyksen sihteeri Janne Hänniselle kutsun alustavaan yhteistyöneuvotteluun Karhulantie 31 sijaitsevaan Kymin seurakunnan Alasali -nimiseen tilaan torstaina 20.8.2009 klo 13.

Enroosin lähettämän kokouskutsun johdosta otin yhteyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen ja Kymenlaakson liittoon. Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen mielenterveys- ja päihdepalvelut -osaston vs. ylilääkäri Veijo Nousiainen lähetti 12.8.2009 minulle sähköpostiviestin, jossa hän muun muassa kirjoittaa seuraavaa:
”Pyytämänne kannanotto kokouksenne 20.8. esityslistaan: Sähköpostiliit-teissä kuvaamanne suunnitelmat ovat - siltä osin, kuin olen niihin ehtinyt tutustua - pitkälle yhdenmukaisia valtakunnallisten sosiaali- ja terveyden-huollon kehittämishankkeiden päämäärien kanssa. Jatkon kannalta on tär-keää saada aikaan konkreettinen hankesuunnitelma, sillä vasta se mahdol-listaa suunnitelmien tarkemman arvioinnin - myös rahoituksen osalta. Hankesuunnitelma kannattaa tehdä moniammatillisena ja laaja-alaisena yhteistyönä, sillä se yleensä johtaa parempaan sitoutumiseen ja siten pa-rempaan lopputulokseen.”

Diakoni Enroosin 3.7.2009 sähköpostitse lähettämän kokouskutsun tar-koittama alustava neuvottelukokous pidettiin tämän kutsun mukaisesti torstaina 20.8.2009. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi allekirjoittanut ja kaupunginvaltuutettu Juho Eerola sihteerinä, joka laati tilaisuudesta muis-tion. Tämän muistion päätöskohdan mukaan:

”- Kutsutaan koolle laajempi toimijaryhmä. Mukaan ainakin Marja Sorvo kehittämisyhtiö Seprasta, Olli Mustapää Kymenlaakson Kesäyliopistos-ta, Jari Saarinen Työvoimatoimistosta ja Kimmo Ruuskanen Kelasta. Sinivaaran ja Eerolan välille syntyi erimielisyyttä siitä, kuka laajemman kokouksen kutsuu koolle. Eerola itse kieltäytyi ja ehdotti asian olevan hankkeen taustalle mahdollisesti syntyvän ry:n tai Kymen Seudun Mty:n tehtäviä.

- Jukka Sinivaara aloittaa säännölliset neuvottelut seurakuntien diakonia-työn kanssa.”

Mainitun neuvottelukokouksen päätöksen nojalla Mielenterveyden kes-kusliiton paikallisyhdistys Kymen Seudun Mielenterveysyhdistys ry lähetti hyvissä ajoin puheenjohtaja Pertti Skytän ja varapuheenjohtaja Päivi Tenhusen allekirjoittaman, 5.9.2009 päivätyn, kokouskutsun muiden jou-kossa kaikille kolmelle Kotka-Kymin seurakuntayhtymään kuuluvalle seu-rakunnalle; Kotkan, Langinksoken ja Kymin seurakunnille. Tässä kokous-kutsussa Kymen Seudun Mielenterveysyhdistys ry kutsui joitakin oikeaksi katsomiaan toimijoita tiistaina 22.9.2009 klo 13 Kotkan kaupungin pääkir-jaston I kerroksen kokoushuoneessa pidettävään mielenterveys- ja päihde-työn kehittämistä koskevaan valmistavaan kokoukseen. Osoite: Kirkkokatu 24, Kotka.

Kokouskutsusta välittämättä Kotka-Kymin seurakunnat eivät lähettänyt edustajaansa tähänkään tilaisuuteen, jossa olivat lisäkseni paikalla puheen-johtaja Pertti Skyttä, varapuheenjohtaja Päivi Tenhunen ja sihteeri Janne Hänninen, kaikki Kymen Seudun Mielenterveysyhdistyksen edustajina. Lisäksi tilaisuudessa olivat paikalla Kotkan kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Freddy van Wonterghem sekä Kymen Seudun Mielenterveysyhdistyksen jäsen Monika Häll!

Edellä mainittujen Kotka-Kymin seurakuntien poisjäämisen vuoksi 22.9.2009 pidetystä tilaisuudesta lähetin 30.9.2009 sähköpostitse Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulille osoitetun oikaisuvaatimuksen, johon tuo-miokapituli vastasi piispa Seppo Häkkisen ja notaari Leena Silvonen-Jokisen allekirjoittamalla vastauskirjeellä 13.10.2009 nro 642/§ 669 ohjaten minut osoittamaan Langinkosken seurakunnan toimintatietoja koskevan tietoluovutuspyynnön Langinkosken seurakunnalle.

Edellisen nojalla lähetin 22.10.2009 sähköpostitse Langinkosken seura-kunnalle osoitetun kyseessä olevia asiakirjoja koskevan tietoluovutus-pyynnön., johon kirkkoherra Jukka Lopperi vastasi 28.10.2009 kahdella asiallisesti samansisältöisellä sähköpostiviestillä, että ”Sinulle 9.6.2008 lähetetyssä listassa on kaikki se, mitä Langinkosken seurakunnan diakonia-työssä tehdään tällä hetkellä mielenterveystyön puitteissa. Sen enempää emme nykyresursseillamme pysty mielenterveystyöhön panostamaan”.

Langinkosken seurakunnan menettely ei useista pyynnöistäni huolimatta asiassa vastaa kirkkojärjestyksen (8.11.1991/1055 v. 1993) 4 luvun 3 §:n tarkoitusta seurakunnan ja sen jäsenten velvollisuudesta harjoittaa dia-koniaa, josta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvos-ton hyväksymässä diakoniatyön johtosäännössä. Lisäksi Langinkosken seurakunnan menettely tässä asiassa ainakin haittaa Kotkan kaupunginval-tuuston jäsenien Juho Eerolan ja Freddy van Wonterghemin kunnallisten tehtävien hoitoa. Eerola ja van Wonterghem kumpikin ovat Langinkosken seurakunnan jäseniä.

2. Asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on vaikuttanut olennaisesti pää-tökseen

Asianosaisten muutoksenhakuoikeus perustuu Suomessa yleensä hallinto-lainkäyttölakiin (586/1996). Hallintolainkäyttölaissa on lähtökohtana ylei-sen valitusoikeuden periaate. Hallintoasiassa annettuun päätökseen tulee olla mahdollisuus hakea muutosta riippumatta siitä, mikä viranomainen on tehnyt päätöksen tai siitä, onko päätöksentekijä oikeudelliselta muodoltaan esimerkiksi yksityisoikeudellinen yhteisö. Valitusoikeuden rajoittamisessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset oikeudesta saada yksilön oikeutta tai velvollisuutta koskeva asia riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Edellä olevan perusteella on selvää, että olen kolmesti 31.10.2006, 10.11.2006 ja 8.12.2006 ollut Langinksosken seurakunnan diakonissa
Leila Vanhalan kanssa neuvottelemassa mielenterveystyön yhteistoiminnan kehittämisestä. 8.12.2006 pidetyssä tilaisuudessa todettiin, että päättäjille pitäisi saada tietoa siitä, miten todellinen ongelma on käytännössä. Tässä tilaisuudessa Lela Vanhala lupautui laatimaan listan seurakunnan tarjoamista mielenterveyspalveluista. Lupauksestaan huolimatta Leila Vanhala ei toistaiseksi ole toimittanut minulle kirkkojärjestyksen (8.11.1991/1055 v. 1993) 4 luvun 3 §:n tarkoittamassa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä diakoniatyön johtosäännössä tarkoi-tettua listaa seurakunnan mielenterveyspalveluista.

Asiaa on käsitelty Kotkan käräjäoikeudessa ja Kouvolan hovioikeudessa. Hovioikeuden 7.4.2009 asiassa R 08/909 antaman tuomion numero 411 mukaan vastaajina asiassa ovat olleet lääninrovasti Jari Pennanen ja Mik-kelin hiippakunnan tuomiokapituli. Tämän tuomion kohdan ”Pääasiarat-kaisun perustelut” kappaleen ”Asiakirjan luovuttaminen” mukaan:
”Kirkkolain 25 luvun 8 §:n mukaan kirkon viranomaisen tai seurakunnan toimielimen hallussa olevien, viranomaisten laatimien ja antamien sekä sille lähetettyjen tai annettujen asiakirjojen julkisuudesta on voimassa mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), jäl-jempänä julkisuuslaki, säädetään, jollei 5 luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 tai
12 §:stä taikka 24 luvusta muuta johdu. Julkisuuslaissa on erikseen säädet-ty tiedon pyytämis- ja oikaisumenettelystä sekä valitusoikeudesta silloin, kun viranomainen ei ole antanut pyydettyä asiakirjaa tai tietoa.”

Yhteydenottoni johdosta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän hallintojohtaja Jorma Korpela lähetti 13.5.2009 minulle osoitetun sähköpostiviestin kopi-on Kymin seurakunnan kirkkoherra Juha Tanskalle, Langinkosken seura-kunnan kirkkoherra Jukka Lopperille, Kymin seurakunnan kirkkoherra Hannu Marttilalle ja Kotka-Kymin seurakuntayhtymän toimistopäällikkö Seppo Huttuselle. Tässä sähköpostiviestissään hallintojohtaja Korpela kir-joittaa "Päätökset mahdollisesta osallistumisesta tehdään siis seurakuntata-solla kirkkoherrojen harkintaan ja valmisteluun perustuvina".

Diakoni Enroosin 3.7.2009 sähköpostitse lähettämän kokouskutsun tar-koittama alustava neuvottelukokous pidettiin tämän kutsun mukaisesti
torstaina 20.8.2009. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi allekirjoittanut ja kaupunginvaltuutettu Juho Eerola sihteerinä, joka laati tilaisuudesta muis-tion. Tämän muistion päätöskohdan mukaan: - Kutsutaan koolle laajempi toimijaryhmä. Mukaan ainakin Marja Sorvo kehittämisyhtiö Seprasta, Olli Mustapää Kymenlaakson Kesäyliopistosta, Jari Saarinen Työvoimatoimis-tosta ja Kimmo Ruuskanen Kelasta. Sinivaaran ja Eerolan välille syntyi erimielisyyttä siitä, kuka laajemman kokouksen kutsuu koolle. Eerola itse kieltäytyi ja ehdotti asian olevan hankkeen taustalle mahdollisesti syntyvän ry:n tai Kymen Seudun Mty:n tehtäviä.

- Jukka Sinivaara aloittaa säännölliset neuvottelut seurakuntien diakonia-työn kanssa.”

Mainitun neuvottelukokouksen päätöksen nojalla Mielenterveyden kes-kusliiton paikallisyhdistys Kymen Seudun Mielenterveysyhdistys ry lähetti hyvissä ajoin puheenjohtaja Pertti Skytän ja varapuheenjohtaja Päivi Tenhusen allekirjoittaman, 5.9.2009 päivätyn, kokouskutsun muiden jou-kossa kaikille kolmelle Kotka-Kymin seurakuntayhtymään kuuluvalle seu-rakunnalle; Kotkan, Langinksoken ja Kymin seurakunnille. Tässä kokous-kutsussa Kymen Seudun Mielenterveysyhdistys ry kutsui joitakin oikeaksi katsomiaan toimijoita tiistaina 22.9.2009 klo 13 Kotkan kaupungin pääkir-jaston I kerroksen kokoushuoneessa pidettävään mielenterveys- ja päihde-työn kehittämistä koskevaan valmistavaan kokoukseen. Osoite: Kirkkokatu 24, Kotka.

Kokouskutsusta välittämättä Kotka-Kymin seurakunnat eivät lähettäneet edustajaansa tähänkään tilaisuuteen, jossa olivat lisäkseni paikalla puheen-johtaja Pertti Skyttä, varapuheenjohtaja Päivi Tenhunen ja sihteeri Janne Hänninen, kaikki Kymen Seudun Mielenterveysyhdistyksen edustajina. Lisäksi tilaisuudessa olivat paikalla Kotkan kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Freddy van Wonterghem sekä Kymen Seudun Mielenterveysyhdistyksen jäsen Monika Häll!

Edellä mainittujen Kotka-Kymin seurakuntien poisjäämisen vuoksi 2.9.2009 pidetystä tilaisuudesta lähetin 30.9.2009 sähköpostitse Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulille osoitetun oikaisuvaatimuksen, johon tuo-miokapituli vastasi piispa Seppo Häkkisen ja notaari Leena Silvonen-Joki-sen allekirjoittamalla vastauskirjeellä 13.10.2009 nro 642/§ 669 ohjaten minut osoittamaan Langinkosken seurakunnan toimintatietoja koskevan tietoluovutuspyynnön Langinkosken seurakunnalle.

Edellisen nojalla lähetin 22.10.2009 sähköpostitse Langinkosken seura-kunnalle osoitetun kyseessä olevia asiakirjoja koskevan tietoluovutus-pyynnön., johon kirkkoherra Jukka Lopperi vastasi 28.10.2009 kahdella asiallisesti samansisältöisellä sähköpostiviestillä, että ”Sinulle 9.6.2008 lähetetyssä listassa on kaikki se, mitä Langinkosken seurakunnan dia-koniatyössä tehdään tällä hetkellä mielenterveystyön puitteissa. Sen enempää emme nykyresursseillamme pysty mielenterveystyöhön panos-tamaan”.

Kun lisäkseni kaupunginvaltuutetut Juho Eerola ja Freddy van Wonterg-hem Wonterghem ovat Langinkosken seurakunnan jäseniä, joiden on vir-kavastuulla hoidettava myös tehtäviinsä kuuluvat sosiaali- ja terveysasiat, Kotka-Kymin seurakuntayhtymän ja etenkin Langinkosken seurakunnan
menettely asiassa tuntuu perin kummalliselle ja on selvästi perustuslain vastainen.

Henkilötodistajat 1) diakonissa Leila Vanhala
Langinkosken seurakunta
Langinkoskentie 1, 48220 Kotka
puhelin 041 462 6204
Todistusteema: Neuvottelukokoukset 31.10.06, 10.11.06 ja 8.12.2006

2) diakoni Jukka-Pekka Enroos
Kymin seurakunta
Karhulantie 33, 48600 Kotka
puhelin (05) 225 9040, matkapuhelin 044 7259 141

3) diakoniapappi Jukka Hänninen
Kotkan seurakunta
puhelin vaihde (05) 225 9300 (keskus), matkapuhelin 041 462 6221
Todistusteema: Enroosin ja Hännisen todistusteemana on neuvottelukoko-uksen 20.8.2009 päätökset.

4) puheenjohtaja Pertti Skyttä
Rinkarinkuja 28, 48810 Kotka
puhelin 045 126 9373

5) kaupunginvaltuutettu Juho Eerola
Rastaantie 32, 48220 Kotka
puhelin 050 545 9287

6) kaupunginvaltuutettu Freddy van Wonterghem
Loitsutie 10 E 34 48350 Kotka
puhelin 050 375 0615
Todistusteema: Skytän, Eerolan ja Wonterghemin todistusteemana on ta-pahtumien kulku


Kirjalliset todisteet 1) Kirkkoherra Jukka Lopperin sähköpostiviestit 28.10.2009 (2 kpl)
2) Kouvolan hovioikeuden tuomio 7.4.2009, R 08/909 nro 411
3) Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin kirje 13.10.2009 nro 642
4) Asiakirjapyyntö 23. l0.2009
5) Langinkosken kirkolla 31.10.2006 pidetyn neuvottelukokouksen muis-tio
6) Karhulan klubitalolla 31.10.2006 pidetyn kokouksen muistio
7) Kakspyn Mahdollisuuksien talolla 10.11.2006 pidetyn neuvotteluko-kouksen muistio
8) Kotkan Järjestötalolla 8.12.2006 pidetyn neuvottelukokouksen muistio
9) Freddy van Wonterghemin sähköpostiviesti 22.1.2009
10) Kotka-Kymin seurakuntayhtymän hallintojohtaja Korpelan sähköpos-tiviesti 13.5.2009
11) Diakoni Jukka-Pekka Enroosin sähköpostiviestit 30.6.2009, 2.7.2009 ja 3.7.2009 (4 kpl)
12) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sähköpostiviesti 12.8.2009
13) Kymin seurakunnan tiloissa 20.8.2009 pidetyn neuvottelukokouksen muistio
14) Sähköpostitse 30.9.2009 lähettämäni oikaisuvaatimus Mikkelin hiip-pakunnan tuomiokapitulille
15) Sähköpostitse 22.10.2009 lähettämäni tietoluovutuspyyntö Langinkos-ken seurakunnalle


Maksuton oikeudenkäynti

Oikeusapulain (257/2002) nojalla olen oikeutettu maksuttomaan oikeu-denkäyntiin. Oikeusapupäätöksen toimitan saatuani käräjäoikeuden diaari-numeron.



Päiväys ja allekirjoitus

Kotkassa 18. marraskuuta 2009



Jukka Sinivaara
rakennusinsinööri AMK, Kotka

Liitteet - yhteensä 16 sivua

Tee meille kaikille palvelus ja palkkaa itsellesi asianajaja joka todella ymmärtää lain tulkitsemisesta jotain tai jätä tämä roskapostitus jo unholaan.

Lakia ei lueta kuin aku ankkaa. Siitä täytyy todella jotain ymmärtää ja SINÄ et todellakaan ymmärrä.
Kuka tahansa lukutaitoinen osaa kopioida ja liittää tekstiä mielinmäärin kuten sinä juuri teet.

Van Won-terghemin mielestä Juho Eerola on tässä asiassa paras vaihtoehto.

Kilautetaan kavereille jos mieli muuttunut.