Kuinka hyvin olette saaneet sairaslomaa masennuksesta? Olen kärsinyt tästä jo vuosia enkä saa paria päivää enempää sairaslomaa. Tulee vaan vastauksia, että "eiköhän se siitä" tai "tuskin sua kovasti voi masentaa kun olet meikannutkin." Lannistaa tämä touhu. Töissä ei jaksaisi enää päivääkään. Sitten tulee kavereita ja tuttuja kertomaan miten ovat saaneet apua ja sairaslomaa puolikin vuotta pelkkien unihäiriöiden takia. Itselläni masennusta, unihäiriöitä, ahdistuneisuutta, paniikkia, fyysisiä oireita ja lista on loputon. Silti ei hetkeäkään saa levähtää että voisi saada itsensä kuntoo.
Sairasloma
MitenJaksan
104165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaihdapa lääkäriä. Saan itse sairauslomaa jos vaan pyydän. Olen ollut saikulla elokuusta saakka ja kerran tässä välissä pyytänyt lisää. En ota kirveelläkään B-lausuntoa joten Kelan sairauspäivärahoille en pääse mutta ihan sama, en aio tulla tongituksi päästä varpaisiin aivoistani ja toimistani.
Käy yksityisellä lääkäriaselamma, sieltä saa apua, tk:sta yleensä ei.
MInäkin meikkaan aina kun menen lääkärille koska en kykene menemään haamun näköisenä minnekään eritoten kun lääkkeestäni tulee lautasen kokoiset pupillit, toivon että meikaaminen hieman tätä näkyä vähentäisi mutta epäilen ettei niin käy, henkistä apua saan siitä kyllä.
Lopeta tuollaisella lääkärillä käynti, mitä tuollaisella tekee ei niin mitään. Ihme kiduttajia lääkäreistäkin löytyy. Jos olet tk:ssa potilaana niin onhan sulla oltava oikeus lääkärinvaihtoon, käy potilasasiamiehen luona tekemässä muistutus ja VAADI toista lääkäriä luottamuspulan takia. Sulla on samat oikeudet kuin muillakin kuten ikeus hyvään hoitoon, mutta jokainen valitettavasti joutuu pitämään niistä oikeuksistaan kynsin hampain joskus kiinni.
Masennuksen takia sain työterveydestä vain 3 päivää sairaslomaa ja sitten sanottiin että täytyy mennä töihin.
Olin sen jälkeen töissä viikon minkä jälkeen en vain jaksanut enään. Varasin ajan yksityiselle lääkärille joka kirjoitti sairaslomaa 1,5 vko. Ahdistus oli suunnaton kun piti taas lähteä töihin joten viimeisenä vapaapäivänä soitin psykiatriseen päivystykseen. Sieltä pyysin rauhoittavia ahdistukseen jotta voisin mennä töihin.
No ei mennyt niinkuin olin suunnitellut. Katsoi minut psykoottiseksi ahdistuken takia ja määräsivät neurolepti lääkityksen ja kaksi kuukautta sairaslomaa. Sillä tiellä edelleenkin..
Menin kyllä sen parin kk jälkeen takaisin töihin ja olin siellä vuoden jonka jälkeen sain potkut(ns.sairauteni takia). Siitä sitten lääkäri kirjoitti yli puolen vuoden sairasloman etten menisi uuteen työhön rasittamaan itseäni. Sairaslomalle ei näy loppua ja kohta se vaihtuu kuntoutustueksi. Lääkitys edelleen enkä tiedä koska saan lopettaa.
Diagnoosiksi lopulta sain harhaluuloisuushäiriö ja sos.tilanteidenpelko. Että semmosta.
Ei ehkä olisi kannattanut ikinä lähteä hakemaan apua vaan yrittää sinnitellä omin voimin. Omasta mielestä minua ei vaivaa mikään ja silloinkin kyse oli vaan masennuksesta.
Voimia sinulle!
Minusta masennus on vakavaa eikä "vaan masennus". Itse jouduin eläkkeelle masennuksen vuoksi, sillä se on muuttunut krooniseksi ja aina on paha olla. Lääkitys on ja sen vuoksi en aina tunne yhtään mitään. Päivästä toiseen menen puoli zombina. Joskus ajattelen että mitä minä täällä yleensäkään teen kun mikään ei tunnu miltään. Ennen lääkitystä vajosin mustaan kuoppaan ja olin lopettaa kurjan elämäni.
Muistakaa masennus ei ole leikin asia silloin kun se iskee tosissaan on siitä leikki kaukana.
Ei ollut tarkoitus vähätellä asiaa!!
Tarkoitin vain sitä että itselle olisi ehkä ollut helpompi saada masennus diagnoosi kuin harhaluuloisuushäiriö.
Olen tehnyt masennustestejä useinkin ja saannut tuloksiksi aina vaikean masennuksen. Myöskin lääkärin vastaanotolla olen joutunut tekemään näitä testejä. Tiedän minkälaista on olla masentunut eikä se ole helppoa.
Omasta mielestä olen masentunut ja ongelmani johtuvat siitä, todennäköisesti masennukseni on ollut psykoottistasoista.
Mutta lääkärit väittävät harhaluuloiseksi erinäisten oireiden perusteella mitkä omasta mielestäni voivat johtua syvästä masennuksesta. Esim. juurikin tuo paha ahdistus ja oudot ajatukset.
Olen myöskin lääkäreiden mielestä sairastanut masennuksen noin 5-6 vuotta sitten josta kuulemma parannuin puolen vuoden masennuslääkkeiden käytön ansiosta. Uskokoon ken tahtoo että siitä parantuu noin nopeasti.
Todennäköisempää on että masennukseni oireet uusi vakavammalla tasolla.
Ei ne lääkäritkään aina oikeassa ole!
moikka.
Olen itse ollut toukokuun lopusta asti sairaslomalla keskivaikean masennuksen, ahdistuksen, paniikkihäiriöiden ja univaikeuksien vuoksi. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa ja jouduin käymään 4kk työpaikkalääkärillä yksityisellä puolella. Odotin koko tuon ajan että työsuhde loppuisi ja pääsen tk:een omalääkärille. Sain kuitenkin työpaikkalääkäriltä koko ajan lisää saikkua ja lääkkeet kun itkin ja sanoin että en kykene työhön. Viikosta se muistaakseni alkoi ja siitä eteenpäin sain 3vkon-1kk kestäviä sairaslomia.
Tk:n omalääkärille siis pääsin syyskuussa sitten ja pidin lääkäristä paljon enemmän mitä yksityisellä, oli helppo puhua ja selvästi kuunteli mua ja kyseli eikä kertaakaan keskeyttänyt..Tk:sta kirjoitettiin mulle myös lähete psykiatrille, joka kirjoitti sairasloman heti seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin ja sain häneltä myös ketipinoria univaikeuksiini, sepram 30mg on masennuslääkkeeni ja paniikkiin ja ahdistukseen otan tarvittaessa oxaminia.
Rohkeasti kerrot tunteistasi ja miltä työhön lähtö sinusta tuntuu ja vaadit päästä sairaslomalle, pidemmälle kuin viikoksi. Ei se viikko mihinkään riitä kun sen vkonkin loppumista stressaa jo heti alkuunsa, että sitten mukamas pitää olla jo parempi olo ja levännyt ja kaikkea!!
Tsemppiä.
Sairauslomaa viikko ei todellakaan riitä mihinkään jos on masentunut. Nukuin ensimmäiset 3 viikkkoa aina kun pystyin ja pystyin niin hyvin että valmisruokaa perheelle kaappiin ja krooh.
Johan tuollainen laittaa pahemman masiksen päälle, se on varmaa.
Mulla alkoi voimaakkaana ahdistuneisuutena ja menin päivystykseen, sain kaksi pv saikkua. Olin aivan romahduspisteessä tän tiedon takia :( Lääkäri oli kuitenkin laittanut lähetteen psykiatrianyksikköön, josta minuun otettiin yhteyttä! Voi sitä helpotusta. Nyt olen toista viikkoa saikulla ja olo ei ole helpottunut juurikaan, koska oikeaa lääkitystä ei vielä ole, pahimpiin ahdistuksiin otan diapamia.
Olen huolissani lähes koko ajan ja toivottomuus seuraa jokaista päivääni. On niin totta, että viikko pari ei riitä mihinkään, varsinkin jos unettomuutta ja ei saa levättyä. Ahdistaa jo nyt kun saikkua enää viikko jäljellä :(
Tosin minulla myös vaikea perhetilanne, että lepääminen kotona on vaikeaa.
kannattaa tosiaan kertoa kaikista tuntemuksista, niistä hulluimmistakin. On todella tärkeää, että on hyvä suhde hoitavaan lääkäriin tai mielenterv.hoitajaan. Olen vuosia sitten kokenut senkin, kun hoitaja sanoi päin naamaa ettei usko mitä minulle on tapahtunut :(
Ymmärrän niin hyvin tunteen ettei jaksa mitään, joskus tuntuu et haluan vaan luovuttaa ja antaa mennä...
Voimia kaikille ja yritetään jaksaa.
Tuttua... Itsekin olen niitä masentuneita, jotka kokevat tärkeäksi huolehtia omasta ulkonäöstäni ja pyrin liikkumaankin paljon jne. Masennusaste on vakava, mutta psykiatrini näkee "kuoren" lävitse, toisin kuin terapeutti tai läheiseni. Välillä tuntuu että en kestä enää noita kommentteja siitä, että en näytä yhtään masentuneelle. Välillä on ollut pätkiä, etten vaan jaksa muuta kuin siirtyä sängystä sohvalle, mutta niitähän ei kukaan nää. Omaa oloani helpottaa nimenomaan se, että huolehdin itsestäni ja pyrin normaaliin elämään niissä rajoissa missä jaksan. Muut eivät vaan tunnu ymmärtävän sitä, että se masennus jyllää silti pääkopassa. Mä koen, että jos en huolehdi itsestäni masennus ottaa voiton lopullisesti, niinä päivinä jolloin en jaksa huolehtia ulkonäöstä ja mennä ulos voin paljon huonommin.
Mutta itsekin huomasin sellaisen asian, että alussa en uskaltanut olla rehellinen lääkärille. Vähättelin oireitani ja olin urhea ja sanoin aina uskovani, että jaksan. Mutta kun rehellisesti sanoin, että olen ihan hukassa ja uupunut niin sain sairaslomaa ja pitkiäkin pätkiä. Jos et kykyne tämän lääkärin kanssa aitoon vuorovaikutukseen vaihda lääkäriä. Mutta muista olla rehellinen, sillä se lääkärikin näkee ensin ulkokuoren ja jollet itse avaa sisäisiä tuntemuksiasi niin tuskin saat tarvitsemaasi sairaslomaa. Ei lääkäri ole ajatustenlukija.
Käynti psykiatrilla takana ja voi jumalauta...
"Olen hyväkuntoinen", eli mieto lääkitys masennukseen ja paniikkikohtauksiin. Omaa aikaa ja liikuntaa. Mielestäni mieheni on narsisti, mutta lääkärin mielestä hyvä, kun tekee jotain kotona; ja ei vaihtamalla parane.
Sairaslomaa on tämä viikko jäljellä ja ehkä huom ehkä jatketaan vielä viikolla. Saikku ei ole lepäämistä varten vaan urheilua.
Kyseli aikaisemmasta elämästä (joka ei sekään ole ollut ruusuilla tanssia), mutta ei todella kysellyt nykytilanteesta. Riittää, kun kotityöt hoituu, mitä siitä jos tukehdun tänne ja elintilani on fyysisestikin pieni.
Itsariako tässä on alettava suunnittelemaan et saa hoitoa? Kuinka huonolta sitä on näytettävä et vakavasti otetaan?
Aamulla otin pamin et uskalsin lähteä edes ihmisten ilmoille. Olen elänyt niin kauan ahdistukseni kanssa etten enää jaksaisi, mutta taas alkaa sinnittely.
parempi, että laittaisitte miehesi kanssa kantapäät yhteen? Kun mielestäsi hän on narsisti.
Itselläni perhehelvetti takana, onneksi takana, otin eron.