Professori Heikki Palva teoksessaan Raamatun tietosanasto:
"Kuolemattoman sielun käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä uuteen testamenttiin."
Professori Jussi Aro teoksessa Psalmit nykysuomeksi:
"Heprean nefes (sieluksi käännetty sana) ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, itseä."
New Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja):
"Se käsitys, että sielu jää eloon kuoleman jälkeen, ei ole helposti havaittavissa Raamatusta......Vanhassa testamentissa sielu ei tarkoita jotain osaa ihmisestä, vaan koko ihmistä - ihmistä elävänä olentona. Samoin Uudessa testamentissa se merkitsee ihmiselämää, elämää yksilönä."
The Jewish Encyclopedia (Juutalainen tietosanakirja):
"Usko, että sielu jatkaa olemassaoloaan ruumiin hajaannuttua, on pikemminkin filosofisen tai teologisen pohdiskelun tulos kuin yksinkertaisen uskon asia, eikä sitä niin ollen nimenomaan opeteta missään kohdassa Pyhässä Raamatussa."
The Concise Jewish Encyclopedia:
"Raamattu ei esitä sielun kuolemattomuusoppia, eikä se tule selvästi esiin varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa."
Raamatun antama todistus:
1. Mooseksen kirja 2:7:
"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin hänestä tuli elävä sielu."
1. Mooseksen kirja 3:19:
"Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
Hesekiel 18:4
".....Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava."
Roomalaisille 5:12 :
"Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet."
Saarnaajan kirja 9:5,10
"Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unohdettu........ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä."
Psalmit 146:3,4
"Älkää luottako...ihmislapseen......Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin."
Roomalaisille 6:23
"......synnin palkka on kuolema.
"Kuolemattoman sielun käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä uuteen testamenttiin."
Professori Jussi Aro teoksessa Psalmit nykysuomeksi:
"Heprean nefes (sieluksi käännetty sana) ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, itseä."
New Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja):
"Se käsitys, että sielu jää eloon kuoleman jälkeen, ei ole helposti havaittavissa Raamatusta......Vanhassa testamentissa sielu ei tarkoita jotain osaa ihmisestä, vaan koko ihmistä - ihmistä elävänä olentona. Samoin Uudessa testamentissa se merkitsee ihmiselämää, elämää yksilönä."
The Jewish Encyclopedia (Juutalainen tietosanakirja):
"Usko, että sielu jatkaa olemassaoloaan ruumiin hajaannuttua, on pikemminkin filosofisen tai teologisen pohdiskelun tulos kuin yksinkertaisen uskon asia, eikä sitä niin ollen nimenomaan opeteta missään kohdassa Pyhässä Raamatussa."
The Concise Jewish Encyclopedia:
"Raamattu ei esitä sielun kuolemattomuusoppia, eikä se tule selvästi esiin varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa."
Raamatun antama todistus:
1. Mooseksen kirja 2:7:
"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin hänestä tuli elävä sielu."
1. Mooseksen kirja 3:19:
"Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
Hesekiel 18:4
".....Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava."
Roomalaisille 5:12 :
"Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet."
Saarnaajan kirja 9:5,10
"Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unohdettu........ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä."
Psalmit 146:3,4
"Älkää luottako...ihmislapseen......Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin."
Roomalaisille 6:23
"......synnin palkka on kuolema.
Vastaukset 9
Vanhimmat
OPPI SIELUN KUOLEMATTOMUUDESTA
(Ote Marko Lindin kirjasta: VAHVISTA VELJIÄSI)
Heti aluksi haluan sanoa, että minäkin olen uskonut sielun kuolemattomuuteen ja lähinnä siihen, että sielu on kuolematon myöskin erillään Kristuksesta. Olen entinen helluntailainen ja niin kuin kaikki tiedämme, mm. helluntailaiset opettavat, että sielu ei koskaan kuole. Ei vaikka olisi erillään Kristuksestakin. Päinvastoin, se jatkaisi olemassaoloaan helvetin tulessa iankaikkisesti kärsien loppumatonta kidutusta...
Muistan aikoinani kun mietin näitä asioita Raamatun valossa ja mitä enemmän tutkin asioita Katolisen kirkon eli mm, helluntaiopetuksen mukaan, ( joka huom. on sitten siirtynyt luterilaisen kirkon kautta myöskin muihin herätysliikkeisiin, kuten helluntailaisiin ), niin huomasin sen epäloogisuuden. En koskaan ymmärtänyt, vaikka luin paljon eri teoksia, että mikä ero on esim. hengellä ja sielulla. Tiedätkö sinä?
Oppiin sielun kuolemattomuudesta kuuluu nimenomaan se, että erotellaan ihmisestä kolme kokonaisuutta. Väitetään, että ihmisellä on ruumis, sielu ja henki. Ja, että ruumis vain kuolee, sielun taas eläessä ikuisesti. Välillä taas kuulee opetusta, että henki on se joka perii iankaikkisuuden. Näin on sotkettu niin sielu kuin henki toisiinsa eikä niistä monikaan helluntailainen tai luterilainen osaa sanoa eroa. Joskus sielu perii siis iankaikkisuuden ja joskus henki. Esitettäessä kysymyksen "kumpi perii iankaikkisuuden", vastaukset ovat erilaisia. Mitään yhtenäistä oppia siis tästä asiasta ei ole.
On huomattava, että suurin syyllinen erheellisiin käsityksiin sielun kuolemattomuudesta ja helvetin ikuisesta piinasta on eittämättä Raamatun käännökset toisille kielille. Kun Raamattua on käännetty, on usein jouduttu tilanteisiin, joissa on pitänyt hakea tietyille sanoille suomenkielinen vastine. Tämä on aiheuttanut vaikeutta Raamatuntulkinnassa. Otetaanpa muutama esimerkki. Ajattelepa ihmistä, joka kääntää Raamattua esim. jonkin sellaisen alkuasukasheimon kielelle, joka ei ole koskaan nähty lunta,Dan.7:9"...Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa". Kuinka vaikeaa onkaan kääntäjän löytää synonyymi eli samaa tarkoittava sana sanalle lumi. Tällaisissa tapauksissa on mahdollista, että jakeen merkitys pahimmassa tapauksessa voi muuttua.
ja jatko.
http://www.sanansaattaja.com/sielunkuolemattomuus.htm
edellisen leike.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kirkon-helvetin-tuli-ja
Aivan oikein, Raamattu EI opeta, sielunkuolemattomuus oppia, vaan oppi on peräisin pakanuudesta. Jos kirkko luopuisi kuolemattoman sielun käsitteestä, niin silloin tipahtaisi pohja myös helvetiltä.
Tämä olisi hyvä asia, koska klassinen helvetti oppi on epä-raamatullinen.
Sielu käsite on elänyt niin pitkään eurooppalaisessa kulttuurissa ja kansanomaisissa tulkinnoissa, että ihmiset monesti ällistyvät, kun lukevat siitä, että Juutalais-kristillinen traditio ei tällaista käsitystä tunne.
http://gladiumspiritus.blogspot.com/search/label/Helvetti
Sielun kuolemattomuusoppi on peräisin pakanuudesta.Arvellaan egyptiläisten olleen ensimmäisiä,
jotka opettivat sielun olevan kuolematon,mistä sitten jouduttiinkin sielunvaellusoppiin.
Tuo oppi levisi aasialaisten kansojen, sitten kreikkalaisten(Sokrates ja Platon) ja roomalaisten keskuuteen.
Kristinuskon alkaessa levitä maailmaan vallalla oli uusplatoninen suunta.useat tämän suunnan kannattajat
kääntyivät kristinuskoon luopumatta kuitenkaan täysin pakanallisesta sieluopista.Tällä tavalla vähitellen
tämä sielun kuolemattomuusoppi tunkeutui kristilliseen kirkkoon, vaikka se on epäraamatullinen.
Seuraukset näkyvät näilläkin "hengellisillä"keskustelupalstoilla, kun tämä asia on niin monesti esillä.
Sielu on koko persoona, joka on kuolematon.
19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
...Raamattuanne? Tehän höpisette ihan omianne. Marko Lindin kirja oon täyttä potaskaa. Ajatukseen, että kuolleet lakkaisivat olemasta kuolemansa jälkeen, ei löydy Raamatusta muita "todisteita", kuin Marko Lindin käyttämä Raamatunpaikka siitä, että kuolleet lakkaavat olemasta, eivätkä tiedä mitään. Tämä sananpaikka pitää arvoida suhteessa muihin, eikä sitä saa erottaa asiayhteydestään. Sittenhän sadat muut paikat pitäisi jättää huomiotta! Raamattua on luettava kokonaisuutena, eikä sieltä saa poimia vain itselleeen mieluisia kohtia ja tulkita niiden pohjalta koko sanan totuus päin honkia. Jeesus sanoi saddukeusille heidän eksyvän, koska he eivät tunne kirjoituksia, eikä Jumalan voimaa. Tämä sama vaara on tämän päivän ihmisilläkin. Poimitaan kirjoituksista vain mieluisat kohdat ja jätetään muut pois.
Jeesus sanoi saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, Jumalan sanat: "Minä olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala", lisäten siihen: "Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien"(Matt. 22:32).
Marko Lindhän tekee Jeesuksen valehtelijaksi, ja Jumalan Sanan tyhjäksi, opettamalla, mitä opettaa.
Entäs se tilanne, kun opetuslapset ja Jeesus olivat vuorella, ja sinne ilmestyi Mooses ja Elia, jotka puhuivat Jeesuksen kanssa Hänen tulevasta poismenostaan. Mistäs nämä tähän tupsahtivat, kun heidän olisi jo aikaa sitten pitänyt "lakata olemasta".
Ristin ryövärille, joka katui pahoja tekojaan ja pyysi Jeesukselta armoa Hän sanoi, että: "Tänä päivänä sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa"?
Lukekaa Hyvät ihmiset Raamattuanne, niin ette eksy!
Paholaisesta on myös se ajatus, ettei helvettiä olisi olemassa. (Esim. Luuk. 16: 19-31, Dan. 12:2, Joona 2: 2,3,7 jne. jne.)
Raamatun mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei selvästikään ollut se, että ihmiset kuolisivat. Hän loi ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, asetti heidät Eedeniksi kutsuttuun maalliseen paratiisiin ja kehotti heitä hankkimaan lapsia ja laajentamaan paratiisikotinsa maailmanlaajuiseksi. He kuolisivat vain siinä tapauksessa, että he rikkoisivat hänen ohjeitaan (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15-17).
Koska Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostus Jumalan hyvyyttä kohtaan, he olivat tottelemattomia ja joutuivat kärsimään säädetyn rangaistuksen. Jumala sanoi Aadamille: "[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Mooseksen kirja 3:19) Ennen kuin Aadam luotiin, häntä ei ollut olemassa; hän oli maata. Ja tottelemattomuutensa eli syntinsä vuoksi Aadam tuomittiin palaamaan maaksi, olemattomuuden tilaan.
Kuolema merkitsee siis sitä, ettei ole elämää. Raamattu ilmaisee näiden vastakohtaisuuden: "Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä." (Roomalaisille 6: 23) Raamattu osoittaa kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi sanoessaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarnaaja 9: 5) Raamattu selittää ihmisen kuolemasta: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin." (Psalmi 146: 3, 4.)
Mutta Eedenissähän vain Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä. Miksi sitten me kaikki kuolemme? Se johtuu siitä, että me kaikki olemme syntyneet Aadamin tottelemattomuuden jälkeen, ja siksi me kaikki perimme synnin ja kuoleman häneltä. Raamattu selittää: "Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin." (Roomalaisille 5:12; Job 14:4.)
Joku voi kuitenkin kysyä: ’Eikö ihmisillä ole kuolematon sielu, joka jää eloon kuolemassa?’ Monet ovat opettaneet näin ja ovat jopa sanoneet kuoleman olevan portti toiseen elämään. Tämä käsitys ei kuitenkaan ole peräisin Raamatusta. Pikemminkin Jumalan sana opettaa, että sinä olet sielu, että sielusi olet todellisuudessa sinä itse kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksinesi. (1. Mooseksen kirja 2:7; Jeremia 2:34, "viatonten" = "viattomain sieluin", "Vanha kirkkoraamattu"; Sananlaskut 2:10) Raamattu sanoo lisäksi: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava." (Hesekiel 18:4) Raamattu ei opeta missään, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa ruumiin kuollessa.
Sen jälkeen kun synti ja kuolema olivat astuneet maailmaan, Jumala paljasti tarkoituksensa olevan, että kuolleet palautetaan elämään ylösnousemuksen välityksellä. Siksi Raamattu selittää: "Aabraham - - laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [hänen poikansa Iisakin] kuolleistakin." (Heprealaisille 11:17-19) Aabrahamin luottamus ei tuottanut hänelle pettymystä, sillä Raamattu sanoo Kaikkivaltiaasta: "Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle." (Luukas 20:37, 38.)
Kaikkivaltiaalla Jumalalla ei siis ole ainoastaan voima vaan myös halu herättää kuolleista ihmiset, jotka hän tahtoo herättää. Jeesus Kristus itse sanoi: "Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin." (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.)
Enkä ole helluntalaisena uskomassa ikuiseen piinaan.
En minäkään helluntailaisena siihen usko, mutta monen uskonveljemme kirkas totuus siitä kärsii.
Koko sinun pohdintasi osoittaa, että olet uskosta osaton järjellä ajatytelija.
Et löydä totuutta tuolla menettelyllä etkä noilla adventismisilla kysymystenasetteluilla!
En yhtään ihmettele kun ateismia ja adventismiä pidetään yhtä kaukana totuudestaolevina uskomusjärjestelminä.