Rakkaani oletko asunnoton???

Ymmärsin vihdoin tunteeni sinua kohtaan; sanonta kyllä routa porsaan kotiin ajaa, sopii selväti minuun. Kiertelin baareissa ja teinidiscoissa keski-ikään ehtineenä ja turhaan etsin vastakkaisen sukupuolen kohtaamisesta täytettä elämääni. Yksinäisyydessä hakkasin päätäni ihan konkreettisesti seinään.

Avioliiton ongelmia menin pakoon aikaisempaan tuttuun poikamieselämään, mutta tunteeni palasivat, muistoni rakkaudesta, mitä sain osakseni kokea. En rakastu helposti, mutta tajusin liian myöhään etten arvostanut rakkauteni kohdetta vaan pidin tunnetta vaihtokelpoisena.

Hetken aikaa menin baareissa ja koko avioeroprosessin oli kutkuttavaa ajatella niitä naisia, mitä en ollut vielä tavannut ja mitä saisin metsästää kuin mahtisonni.

Avioeron tultua huomasin, että hommasta meni kielletyn hedelmän maku ja jännitys. Uudet tuttavuudet halusivat nopeasti parisuhdetta ja vertasin heitä tietenkin kauniiseen vaimooni, mikä minulla oli ollut ja mistä halusin avio-ongelmien takia sillä hetkellä eroon. Niin ei voinut jatkua, mutta ei näinkään. Kaipaan vaimoani.

En voi antaa naisilleni sitä, mitä he minulta odottavat. Eräs haluaisi ensi kuussa minun tyhjentävän poikamiesasuntoni ja muuttavan hänen luokseen ja toinen haluaisi seksiä, mikä kuitenkin oli kaunein ilmentymä liitossani.

Menetettyä ei saa takaisin, vaikka puolisoni kaiken yritti viimeiseen asti ja vieläkin menisi uudelleen avioliittoon kanssani, jos olisin valmis miettimään asioita.

En tiedä, mitä tässä tekisin.