JUMALAN TUNTEMISSEMME VAIKUTTAA RUKOUKSIIMME
Minkälaiset rukouksemme ovat riippuu siitä, miten olemme oppineet tuntemaan
Jeesuksen. Se, joka tuntee Hänet johon uskoo, luottaa Jumalaan kaikissa
tilanteissa. Vaikeissakin koettelemuksissa voi avunpyyntöjen ja voivottelujen
sijaan levätä Herrassa ja kiittää ja ylistää Häntä. Jeesus lupasi että Hän on
lastensa kanssa maailmanaikojen loppuun asti. Puolustaja Pyhä Henki on tullut
ASUMAAN uskovaan ja seurakuntaansa (Joh 14:17,23). Hän ei jätä uskovaa ja palaa
taivaaseen kun uskovalle tulee paha päivä. Hän tuli asumaan maanpäälliseen kotiinsa
omaan temppeliinsä Pyhässä Hengessä. Seurakunta, uskovien yhteys, on Jumalan
huone (1 Tim 3:15). Jumala siis ASUU SEURAKUNNASSAAN. Onko Jumala silloin kaukana?
Ei, ei Hän ole kaukana. Hän on hyvin lähellä ja Hänet voi oppia tuntemaan.
Paavali tunsi Herran Jeesuksen:
"Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä MINÄ TUNNEN HÄNET,
JOHON MINÄ USKON, ja OLEN VARMA siitä, että HÄN ON VOIMALLINEN siihen
päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu" (2 Tim 1:12-13).
Mitä Jumalan tunteminen merkitsi apostoli Paavalille käytännön elämässä?
Paavali ja Silas ovat Filippin vankilassa. Selkä ruoskittu verille. Siellä he istuvat
jalkapuussa kylmässä, pimeässä, kosteassa ja epämiellyttävässä vankityrmässä
tietämättä mikä heitä odottaa. Kuitenkin he rukouksessa veisaavat ylistystä
Jumalalle (Apt 16:25). En näe Paavalia ja Silasta voivottelemassa kohtaloaan.
En näe heidän anovan Jumalalta vapautusta. En myöskään kuule heidän huutavan
Jumalalle tuskastuneen peloissaan:
"Voi hyvä Jumala rakas, miksi, miksi meille näin on käynyt? Auta nyt rakas Jeesus."
Näen Paavalin odottavan luottavaisesti suurella mielenkiinnolla miten Herra Jeesus
tästä tilanteesta selviää. Hehän olivat Jumalan asialla. Silloin ei tapahtunut olekaan
heidän oma ongelmansa. Se olikin Jumalan ongelma. Vai? Voiko Jumalalla olla ongelmia?
Miehet vankilassa ylistävät Jeesusta iloisen varmana siitä että Herra on ajan tasalla
ja että tämä meidän kärsimyksemme koituu meidän parhaaksemme sillä me
rakastamme Jumalaa (Room 8:28). Jumalan voima ilmestyy niin että kaikkien vankien
kahleet aukeavat ja putoavat maahan sekä vankilan ovet aukeavat. Paavali ja Silas eivät
ryntää ulos vaan he odottavat että he pääsevät todistamaan elävästä Jumalasta joka on
heidät vapauttanut. Tästä seuraa että vanginvartija ja koko hänen perheensä tulivat uskoon.
Herran palvelijan luottamus ja kiitosmieli Jumalaa kohtaan koettelemustenkin keskellä tuo
siunauksen, ei vain Herran palvelijalle. Siunaus voi tulla myös meitä seuraaville lähellä oleville
ihmisille niin että he tulevat uskoon siihen Jumalaan johon me uskomme ja luotamme.
Raamattu sanoo:
"Kiittäkää joka tilassa sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa
Jeesuksessa. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess 5:18, Fil 4:6-7).
jatkuu vastauksessa
Minkälaiset rukouksemme ovat riippuu siitä, miten olemme oppineet tuntemaan
Jeesuksen. Se, joka tuntee Hänet johon uskoo, luottaa Jumalaan kaikissa
tilanteissa. Vaikeissakin koettelemuksissa voi avunpyyntöjen ja voivottelujen
sijaan levätä Herrassa ja kiittää ja ylistää Häntä. Jeesus lupasi että Hän on
lastensa kanssa maailmanaikojen loppuun asti. Puolustaja Pyhä Henki on tullut
ASUMAAN uskovaan ja seurakuntaansa (Joh 14:17,23). Hän ei jätä uskovaa ja palaa
taivaaseen kun uskovalle tulee paha päivä. Hän tuli asumaan maanpäälliseen kotiinsa
omaan temppeliinsä Pyhässä Hengessä. Seurakunta, uskovien yhteys, on Jumalan
huone (1 Tim 3:15). Jumala siis ASUU SEURAKUNNASSAAN. Onko Jumala silloin kaukana?
Ei, ei Hän ole kaukana. Hän on hyvin lähellä ja Hänet voi oppia tuntemaan.
Paavali tunsi Herran Jeesuksen:
"Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä MINÄ TUNNEN HÄNET,
JOHON MINÄ USKON, ja OLEN VARMA siitä, että HÄN ON VOIMALLINEN siihen
päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu" (2 Tim 1:12-13).
Mitä Jumalan tunteminen merkitsi apostoli Paavalille käytännön elämässä?
Paavali ja Silas ovat Filippin vankilassa. Selkä ruoskittu verille. Siellä he istuvat
jalkapuussa kylmässä, pimeässä, kosteassa ja epämiellyttävässä vankityrmässä
tietämättä mikä heitä odottaa. Kuitenkin he rukouksessa veisaavat ylistystä
Jumalalle (Apt 16:25). En näe Paavalia ja Silasta voivottelemassa kohtaloaan.
En näe heidän anovan Jumalalta vapautusta. En myöskään kuule heidän huutavan
Jumalalle tuskastuneen peloissaan:
"Voi hyvä Jumala rakas, miksi, miksi meille näin on käynyt? Auta nyt rakas Jeesus."
Näen Paavalin odottavan luottavaisesti suurella mielenkiinnolla miten Herra Jeesus
tästä tilanteesta selviää. Hehän olivat Jumalan asialla. Silloin ei tapahtunut olekaan
heidän oma ongelmansa. Se olikin Jumalan ongelma. Vai? Voiko Jumalalla olla ongelmia?
Miehet vankilassa ylistävät Jeesusta iloisen varmana siitä että Herra on ajan tasalla
ja että tämä meidän kärsimyksemme koituu meidän parhaaksemme sillä me
rakastamme Jumalaa (Room 8:28). Jumalan voima ilmestyy niin että kaikkien vankien
kahleet aukeavat ja putoavat maahan sekä vankilan ovet aukeavat. Paavali ja Silas eivät
ryntää ulos vaan he odottavat että he pääsevät todistamaan elävästä Jumalasta joka on
heidät vapauttanut. Tästä seuraa että vanginvartija ja koko hänen perheensä tulivat uskoon.
Herran palvelijan luottamus ja kiitosmieli Jumalaa kohtaan koettelemustenkin keskellä tuo
siunauksen, ei vain Herran palvelijalle. Siunaus voi tulla myös meitä seuraaville lähellä oleville
ihmisille niin että he tulevat uskoon siihen Jumalaan johon me uskomme ja luotamme.
Raamattu sanoo:
"Kiittäkää joka tilassa sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa
Jeesuksessa. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess 5:18, Fil 4:6-7).
jatkuu vastauksessa
Vastaukset 20
Vanhimmat
Luottamuksessa Herraan on suuri salaisuus. Tämä asia esiintyy VT:ssäkin.
"Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa
te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne;" (Jes 30:15).
Paavali oli oppinut tuntemaan Herran. Jumalan tunteminen antoi luottamusta Häneen.
Pietari kirjoittaa kirjeessään että armo ja rauha voivat lisääntyä uskovassa (1 Piet 1:2).
Jumalan armo ja rauha on Jumalan puolelta aina yhtä suuri.
Uskova voi kuitenkin kokemusperäisesti kokea armon ja rauhan pienempänä tai
suurempana. Tästä ihmisen kokemusperäisestä armosta ja rauhasta on tässä
kysymys. Armon ja rauhan kokeminen lisääntyy Jumalan ja Herran Jeesuksen
Kristuksen tuntemisen kautta (2 Piet 1:2-4,8,10). Tässä on kysymys myös
juurtumisesta Kristukseen (Kol 2:6-7). Kun Jumalan lapsi on oppinut syvällisemmin
tuntemaan Jeesuksen Kristuksen Sanan kautta, silloin uskovalla on kaikki mitä
hän tarvitsee jokapäiväisen elämänsä tarpeisiin. Hän on juurtunut Kristukseen
ts. Jumalan Sanaan. Silloin uskova kokee tunneperäisesti armoa ja rauhaa Herrassa
vaikka tuuli ulvoo ja myrsky riehuu. Hän ei menetä toivoa vaikka koettelemukset
koputtavatkin ovelle. "Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on
varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
Paavalin ja Silaan uskon luottamuksen kautta Jumala sai kunniaa täällä maan päällä
ja taivaassa. Melkein näen Jumalan kehuvan Saatanalle Paavalia ja Silasta ja heidän
uskoaan ja luottamustaan Jumalaan. Jumala hoiti Paavalin ja Silaan tarpeet kun he
luottivat ja turvasivat uskossa leväten Häneen.
Jumala ei voi sallia kaikille omilleen kovin suuria koettelemuksia. Uskossaan heikot
ihmiset eivät kestäisi niitä (1 Kor 10:13).
Se on suurta armoa jos uskova saa kärsiä Jeesuksen nimen tai todistuksen tähden.
Vielä jos koettelemuksissa jaksaa jopa ylistää Jumalaa turvaten Häneen koko
sydämestään. Silloin Jumala saa kunniaa meidän elämämme kautta. Sehän onkin meidän
korkea kutsumuksemme. Nimittäin että me elämällämme tuottaisimme kiitosta
ja kunniaa Jumalalle (Ef 1:4-6, 12, 1 Piet 2:12, 2 Kor 9:13, 1 Piet 1:7).
Joskus kuljemme murheen laaksoissa, joissa ei näy valoa. "Olemme kaikin tavoin umpikujassa..., neuvottomat, mutta emme toivottomat." 2 Kor.4:8. Pimeimmilläkään kausilla emme ole toivottomat, koska Jeesus on antanut tulevaisuuden ja toivon. Siihen Paavali ja Silas luottivat Filippin vankilassa ylsitystä veisatessaan.
Oli hyvä saada nuo Raamatun ajatukset elävinä eteen. Olin Filippissä jo melkein mukana Paavalin laulua kuulemassa. Käsitin sen, että missä tahansa tilanteessa olemmekin, niin asiamme ovat Jumalan kädessä. Hän ei ole kaukana. Hän ei meitä jätä eikä hylkää, "niin että turvallisin mielin sanomme: ´Herra on minun auttajani, enkä pelkää, mitä liha minulle tekisi`."
Syntiinlangenneellekin Hän tarjoaa uutta armoaan. Siinä luottamus Jeesukseen kasvaa.
"Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja Hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja Häneen me olemme panneet toivomme, että Hän vielä vastakin pelastaa." 2 Kor. 1:8-10.
Mekin saatamme joutua vaikeuksiin "ettemme luottaisi itseemme". - Tämä on hengellisen elämän suurimpia alueita. Meillä ei tule olla ns. tervettä itsetuntoa, vaan terve Jeesus-tunto.
Tällaisia ajattelen.
Siunausta jaikal ym.
__________________
Ihmisiä kiinnostaa Saariville enemmän kuin raamatulliset asiat.
Olen huomannut saman ihanissa rukousilloissamme.
Eri ihmisten rukouksissa on suuriakin eroja.
Tähän ei vaikuta paljon uskossaolovuodet, vaan Raamatun tunteminen,
Jeesuksen tunteminen (elämänkokemuksen ja sanan kautta)
, kutsumustehtävä, ja rohkeus uskossa.(=Kristuksen vapaudessa eläminen)
Näin tiivistettynä.
(vai harhauduinko hieman ydinaiheesta?)
Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa ja sen kymmenennessä jakeessa Jeesuksesta:
"Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle."
Apostolien teoissa, 2:36, sanoo Paavali Jeesuksesta seuraavaa:
"Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
Sitä ennen apostoli Paavali kertoi:
"Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte"
Hän jatkaa jakeissa 5:30-31:
"Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta."
Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä, luvussa yksitoista, jakeessa kolme, toteaa Paavali seuraavaa:
"Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää."
Paavali varoittaa opettamasta muuta evankeliumia:
"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu." (Gal.1:8)
Paavalin evankeliumi tulee ikäänkuin pähkinänkuoressa ymmärretyksi, hänen todetessaan nasevasti:
"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus"
Mitä Jumalan tunteminen merkitsi apostoli Paavalille käytännön elämässä?
Paavali ja Silas ovat Filippin vankilassa. Selkä ruoskittu verille. Siellä he istuvat
jalkapuussa kylmässä, pimeässä, kosteassa ja epämiellyttävässä vankityrmässä
tietämättä mikä heitä odottaa. Kuitenkin he rukouksessa veisaavat ylistystä
Jumalalle (Apt 16:25). En näe Paavalia ja Silasta voivottelemassa kohtaloaan.
En näe heidän anovan Jumalalta vapautusta. En myöskään kuule heidän huutavan
Jumalalle tuskastuneen peloissaan:
---------
Kyllähän tosiasia on, miten usko Jeesukseen sydämentasolla, vapauttaa ihmisen todelliseen vapauteen ajatelleen ihmisten ja ympäristön orjuuttamista tai kahlehtimista.Vaikka huomioi olla Krisuksen orja.Siis totella ja olla kuuliainen mitä Jeesus opetti.
Niin, mitä jaikal toit esille kopioimassani kohdassa, niin tuo on totta vielä tänäkin päivnä eli ihmisen vapautta,- joka tulee uskosta Jeesukseen,- niin sitä vapautta ei menetä ihminen vaikka olisi vankilassa.Siis ihmisen vapaus ei liity ulkoisiin olosuhteisiin,- vaan sisäisiin eli sydämentilaan.
Tänäkin päivänä ihminen on orjanasemassa eli vapautensa menettänyt,- olipa hän vankilassa tai yhteiskunnan keskellä eläen arkeaan.
Niin, tuohon Jumalan aivoittamaan vapauteen,- joka tulee kun Jeesus Kristus on Herra, niin tämä vapaus kasvattaa ihmisen ongelmien sietokykyä.Niin, Paavali vankilassa ollessaan ei vaikeroinut tilaansa,- koska ympäristöstä tulevat tekijät eivät vaikuttaneet hänen mieleensä.Siis hän oli ja eli todellisseessa vanhurskasten valtakunnassa eli luotti kaikessa Jumalaan ja Jumalan suunnitelmiin ja ei pyrkinyt edes muuttamaan niitä.
Raamatun Sanan todeksi, Kiittäkää joka tilassa ja
Suuri onkin Jumalaisuuden salaisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa
ja niinpä Paavali voikin todeta "minä olen oppinut oloihini tyytymään"
Tässä on hyviä asioita omaksuttaviksi meille tämän ajan uskoville.
Paavali lueskeli kirjoittamiaan kirjeitään?
Ei ollut postittanut niitä vielä?
vaikuttivat sen, että Paavali voi todistaa Jumalan lupausten
toimivan käytännössä.
Pyhä Henkihän vaikutti heidän molempien elämässä
tahtomista ja tekemistä.
Raamatussa on kaksi puolta; uskonnollinen ja yhteiskunnallinen.
Usko on yksinkertainen asia. Jumala on olemassa ja se on kaiken alkuperuste. Kaipaako Jumala palvomista? Tuskin. Hän näkee kaikkitietävänä ihmisen sisälle muutenkin. Usko ei kaipaa pappeja, ei kirkkoja, ei kirjoja, ei mitään. Jumala lähestyy sielun kautta ihmiseen jos haluaa. Tämäkin on yksinkertainen juttu. Ihminen uskoo. Mitä sitten? Nytkö ihmisellä on kaikki.
Ihmiskunta elää, asuu ja joutuu tekemään työtä pysyäkseen hengissä. Sille ovat välttämättömiä yhteisölliset rakenteet. Puhtaina yksilöinä ihmissuku ei voi tulla toimeen.
Jos egyptiläiset kääntyisivät pikanopsasti helluntailaisuuteen, olisko heillä kaikki kunnossa. Pääsisivätkö he vapaaksi työn ja toimeentulon huolista?
Jeesus esitti kuvitteellisen vertauksen Jumalan tuomioistuimesta. Kaikki kansalaiset maailmasta olivat tuomiolla. Hyvät ihmiset osoitettiin tuonne ja pahat tänne. Jako ei perustunut siihen, oliko uskovainen vai ei vaan tekoihin elämänsä aikana. Vertauksen ydinsanoma oli, olitko elänyt ihmisenä ihmisten keskellä vai elitkö toisten kustannuksella.
Jeesus tarkoitti varmasti myös totuuden etsimistä ja toden puhumista. Totuuden etsiminen on esitetty UT:ssa useassa kohdassa.
Apostolien teot:
26:6 Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut
5.Mooseksen kirja:
18:15 Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.
2.Samuelin kirja:
7:12 Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.
Jesaja:
7:14 Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
Jeremia:
23:5 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.
Jeremia:
33:15 Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.
Miksi Jumala sitten sanoi asuvansa kansansa kiitoksessa?
Uhri jonka Jumala antoi ihmisen pelastamiseksi, on kiittämisen arvoinen.
Jumalaa kiitetään myskin lopettamalla yrittäminen ja antamalla Hänen toteuttaa
tahtonsa meissä.
(tietenkin phdistettuaan ja vapautettuaan ihmisen ensin synnin orjuudesta uskonkautta Jeesuksen vereen)
Jeesushan tulee asumaan uskovan ihmisen henkeen (Kristus meissä kirkkauden toivo)
Jumala ei lähesty ihmistä sielun, vaan hengen kautta ja sinetöi uskoon tulleen hekensä sinetillä
Ef.1:13, kun evankeliumi Jeesuksesta otetaan uskossa vastaan.
Jeesus tuli pelastamaan sielun, jossa on ihmisen tietoisuus ja tahto.
Sielusta taistelu käydään, koska tahto, joka sielussa on, saa ihmisen tahtomaan joko kuuliaisuutta Jumalalle, tai Jumalan vastustajalle, sielunviholliselle.
Syntiinlankeemuksen tähden jokainen on luonnostaan pahan valtaama.
Siksi tarvitaan uudestisyntyminen ylhäältä Jumalan Hengestä Hänen lapsekseen.
Sielun pelastava usko on vain ja ainoastaan Jeesuksessa, siksi tarvitaan Raamatun ilmoittaman Jeesuksen julistamista, ilosanomaa syntien anteeksisaamisesta ja ikuisen elämän toivosta.
Jos uskomme Jeesukseen vain tämän elämän aikaa varten, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampia. Emme rakenna maallisen varaan, emmekä elä sitä varten, vaan iankaikkisuutta varten, jota varten Jeesuskin kuoltuaan nousi ylös ja meni valmistamaan meille sijaa.
Yämä maailma, näkyväinen, katoaa kaikki. Näkyväiset ovat ajallisia,
näkymärrömät iankaikkisia.(niin hyvä kuin pahakin)
Kysymys ei ole ensikädessä Helluntailaisuuteen kääntymisestä, vaan perkeleen vallasta Jumalan valtakuntaan. Hengellinen koti voi kyllä olla Helluntaiseurakunta.
(Kodittomuuteen/heitteille Jumala ei ketään pelasta kutsuessaan, vaan on kodin varannut jokaiselle
hengestä syntyneelle lapselleen)
Eivät Helluntailaiset ole erikoisasemassa muihin ihmisiin nähden toimeentulonsa, tai muutenkaan
normaalien elämänlakien suhteen. Veroja on maksettava ja työtä tehtävä(jos ei ole työtön)
(uskovainen ei ole koskaan työtön suhteessa evankeliointiin)
Ihmisiä olemme kaikki jokainen, mutta Jeesus on turvanamme elämän koetuksissa ja
auttaa esimerkiksi sisimmässämme olevan toivon tähden meitä jaksamaan vaikeimpinakin päivinä.
Jeesuksen esimerkit ovat ymmärrettävästi kerrottuja.
Se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne pitäisi paikkaansa ja toteutuisi kun sen aika on.
Ihmisen hyvyys ei ratkaise iankaikkisuusosaa, vaan se, onko sydämessä(hengessä) Jeesus.
Hyvät teot seuraavat siksi, että Jeesus meissä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, että
Jumalan, jo ennen maailman perustamista valmistetut hyvät teot, tulisivat
meidän vaelluksemme ja palvelutehtäviemme kautta näkyviin.
Viimeiselle tuomiolle nousevat kuolleista vain ei uskovat.(ei uskova=Jumalalle kuollut)
Uskossa kuolleethan elävät Jumalalle, vaikka ovatkin ajallisesta elämästä kuolleet.
(Joka uskoo minuun, ei ikinä kuole, (eroon Jumalasta) sanoi Jeesus)
Totuus, Minä olen tie, TOTUUS ja ELÄMÄ, sanoi Jeesus.
Jolla ei ole poikaa, sillä ei ole iankaikkista elämää.
Jolla Jumalan Poika on, sillä on ELÄMÄ=Jumalan luona.
Uskovaisena eletään "läpinäkyvää" elämää.
Ei ole mitään salattua, eli pimeyden tekoja, ei hyväksytä epärehellisyyttä, kieroilua, juonittelua, valehtelemista, tms
Lue Gal.5: lihan teot. (paholaisen omat)
ja Hengen teot.(uskovaisen teot) Kuvaus kahdenlaisista ihmisistä.
Näe kaksiajakoisuus ja usko.
Täällä elämme uskon varassa ihmisinä.
teemme joskus väärin ja virheitä.
Ne ovat syntejä meille.
Siksi täytyy ne synteinä tunnustaa ja hylätä,
jotta Jeesuksen Golgatalla vuodattama sovintoveri puhdistaisi meidät ja saisimme syntimme anteeksi
ja voimme taas jatkaa matkaa armoa ja anteeksiantoa kokeneina ja antaneina.
Itselleenkin on annettava anteeksi, voidakseen elää Jeesuksen valmistamassa vapaudessa.
Terveisiä vaan löyhäpää.
Joko rohkenet antautua Jeesuksen lunastuksen varaan?
Raamatunkohtia esille.
VT:n ennustukset tulevat näin todistetuksi toteutuneiksi.
Samoin Jeesuksen omat sanat.
Siunausta ja kiitos.
>>>Niin, tuohon Jumalan aivoittamaan vapauteen,- joka tulee kun Jeesus Kristus on Herra, niin tämä vapaus kasvattaa ihmisen ongelmien sietokykyä.
>>>Jeesus tarkoitti varmasti myös totuuden etsimistä ja toden puhumista. Totuuden etsiminen on esitetty UT:ssa useassa kohdassa.
"Jumalan tahdossa olevalla ihmisellä on kaikki mitä hän tarvitsee." Aamen.
Miksi se on näin? - Koska Jumalan tahdossa oleva ei tarvitse muuta, kuin Jumalan tahdon mukaisia asioita. Jumalan tahdossa oleva ei tahdo elämäänsä mitään, mikä ei tule Jumalan lähteistä.
. Herra, varjele, ettei elämässämme ole mitään, mitä sinä et tahdo elämässämme olevan! Ja johdata niin, että meillä on kaikki se, mitä Sinä tahdot elämässämme olevan! Jeesuksen Nimessä! Aamen.
mehän olemme jo vannoneet toistemme nimiin.
Mitä sanoisit, jos olen oikeasti islamilainen. Olisinko huono ihminen?
Omassa viestiketjussani on sinulle vastaus.
Mehän olemme samaa mieltä maailman olemuksesta. Se on kaikkialla läsnä, rajattomassa ja ajttomassa avaruudessa, ikuisessa liikeessä, kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Sinulla sen nimi on Jumala minulla tajunnasta riippumaton materia. Materia koostuu rajallisista olioista. Tarkoitamme täsmälleen samaa asiaa. Ihmisessä materiaolio tuli tietoiseksi itsestään. Kaikki on katoavaista ja samalla pysyvää. Henkinen on materian ominaisuus. Eiköhän tässä tullut uskontunnustusta tarpeeksi. Lisäsanomiset menisivät toistoksi.
En käsitä, miksi ihmisen pitäisi syyllistää itsensä. Kukaan ei ole syntinen. Kenenkään ei tarvitse synnistä pelastua. Äitini ei minua synnissä siittänyt eikä synnyttänyt. Äitini ei syyllistynyt mihinkään naidessaan isäni kanssa ja josta tapahtumasta sain alkuni. Syntioppi on mielestäni tyhmintä ja typerintä, mitä ihminen voi keksiä. Miksi Jumala/materia olisi tuollaisen taakan ihmiskunnalle asettanut? Saman auringon alla nautimme ja kärsimme ja maaksi muutumme kuoltuamme.
Sellaisen torjun jyrkästi, että Perkele tai kukaan muukaan olisi pomoni tai asuisi minussa. Ympärillä oleva yhteisö on pomoni ja itse olen samaa yhteisöä. Olen tehnyt vääriä tekoja ja kantanut vastuuni. Yheisölle ja sille jota olen loukannut olen vastuussa. Enkä halua missään tapauksessa siirtää vastuuta tekosistani muille tai saada vapautusta keinotekoisilla tunnustuksilla.
Jeh.
Haluan kuitenkin lisätä yhden tärkeän pointtin.
Ihminen on sisäisesti vapaa vain silloin kun hän on Jumalan tahdossa.
Paavali ja Silas tiesivät että he ovat Jumalan tahdossa.
---------
Noinhan se on eli ihmisen todellinen vapaus tulee ihmisen sisältä.Tuli vain mieleeni, jos ihminen on vanklilassa rikoksiensa tähden, niin hän ei tietenkään koe vapautta olipa siviilissä tai vankilan sisällä.
Esim. jos Suomessa tänä päivänä uskovaksi ihmiseksi itseään kutsuva ihminen joutuu vankilaan, niin hänellä ei ole vapautta missään, missä hän elää ja vaikuttaa.Mutta, vainon aikana Suomessakin uskovat voivat nauttia vapaudestaan,- vaikka joutuisivat vankilaan uskonsa tähden.
Niin, tämä ihminen on vain vapaa,- joka sydämenkyllyydestä sanoo; "Jeesus Kristus on Herra".Hänen tietänsä ohjaa Jumalan aivoitukset ja siksi hän on vapaa ihmisiin nähden.Taas on sidoksissa Krisutkseen.
siitä. että tässä ketjussa olemme voineet korottaa Herraa ilman eripuraa. Siihen tulee kestävyys ja rohkaisu Jumalalta.
Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Room.15:5-6.
mielikuvitus, olettamus ja päättelymaailmassa.
Vannoneet.....toistemme nimiin... en ole vannonut,,,mutta mitä hyöryä siitä olisi?
Olemme kuin pienistä pienin pölyhiukkasen osa maailmankaikkeudessa.
Jos olet islamilainen, ei se tee sinusta huonompaa ihmistä.
Jumala on sinut kuvakseen ja kaltaisekseen luonut ja rakastaa sinua tässä
armotalouskaudessa huolimatta siitä mikä sinun valitsemasi ideologia on.
(Sielusi pelastusta Hän halajaa Pojassaan Jeesuksessa)
Ihminen sai iankaikkisuutensa Jumalasta. Nukään ei ole muodostunut eikä syntynyt itsestään,
vaan kaiken takana on Jumala joka viisaudessaan kaiken suunnitteli.
Hän valmisti myös ihmisen ja tälle pelastuksen uuteen olotilaan sellaisessa tilassa, jota hän janoaa
jo nyt täällä. Saavuttaakseen unelmansa, ihminen uskoontulossa pääsee osalliseksi siitä
lupauksesta, joka takaa lopullisen täyttymyksen. Esitäyttymystä eletään todeksi nyt uskon kautta.
Tämä maa kaikkinensa palaa kun alkuaineet kuumuudesta sulavat.
Tiedäthän, että maassa itsessään ovat jo tuhoon tarvittavat elementit?
Raamatussa kerrotaan mikä tulee pysymään ikuisesti.
Paljon Raamatun ilmoituksista on jo toteutunut ja saavuttanut täyttymyksensä, joten
on todistettu Jumalan ilmoituksen olevan luotettavan.
Jumala ei ole materiaa, Hän loi Sanallaan materian.
Jumala ei taakkaa asettanut ihmisille, vaan Jumalan vastustaja, joka petti(huiputti)
ihmisen(valehteli) Silloin ihmiseen tuli toinen elementti ,,,se on epätäydellisyys,, ja se
vaikuttaa tänäänkin meissä kaikissa ja sen hedelmät näkyvät ja kuuluvat(myös tällä palstalla)
Tätä epätäydellisyyttä meissä kutsutaan myös nimellä synti.
(paha riippuu minussa kiinni/sanoi Paavali)
Totta, nautimme ja kärsimme, tässä ajassa. Jumala antaa aurinkonsa paistaa kaikille ihmisille.
Mutta Hän valmisti vapautuksen pahan vallasta elämässämme.
Uskoon tulleissa vastavoima, Jeesus Kristus, vaikuttaa nyt uskon avulla.
Voitto saavuttaa täyttymyksensä kun ruumis jää maahan pantavaksi,
silloin Jeesukseen uskovien sielu ja henki kokevat vapautuksen pahan vallasta.
Sinun on hyvä nähdä, että on olemassa elämä, tämä ajallinen ja tämän elämän lait.
On myös olemassa elämä Hengessä, josta Jumalan lapset ovat saaneet armon tulla
osallisiksi, ja jota Jumala Jeesuksessa tarjoaa joka ainoalle ihmiselle, sinullekin....rakkaudessaan.
Elämme kaikki tämän ajallisen elämän rajojen ja sääntöjen mukaisesti, siinä ei uskova eroa
muista. Eroon siinä, että uskova on armahdettu ja omistaa uskon kautta Jumalan
luotettavaan lupaukseen nojaten tulevaisuuden ja toivon tämän elämän jälkeen.
Keinotekoisuus on kaukana, kun syntisyytensä kokeva ihminen turvautuu syntiensä sovittajaan
ja sielunsa lunastajaan ja anoo anteeksiantoa ja vapautusta synneistään.
Juma on armollinen ja ilmestyy etsivän ihmisen avuksi.
Se on totisinta totta, ja konkreettisesti koettavaa elämää uskon avulla.
Raamatussa on lupaus, älköön kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana,,,,eli mitä
rikkomuksia ihminen on tehnytkin, niiden aiheuttama syyllisyys ja taakka pyyhitään pois
Jeesuksen sovintoverellä ja ihminen saa omistaa uskossa vapautuksen syyllisyydestään.
Enää ei tarvitse rikkomuksistaan kärsiä syyllisyyttä, on saanut armahduksen ja anteeksiannon.
Tässä Jumala osoittaa hyvyytensä ja rakkautensa jokaiselle joka Häneen turvaa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala ei syytä eikä soimaa, eikä muistuta vanhoista teoista, Hän vapauttaa,
koska tahtoo ihmisen olevan iloinen, onnellinen ja vapaa taakoista joita elämän aikana on
kertynyt.
Sinulle kuuluu anteeksianto ja armahdus Jeesuksessa. Se on kaikki odottamassa sinua Hänessä.
Jeesuksen sovintotyöhön uskominen ja luottaminen antavat vapauden - sinullekin, jos tahdot uskoa.
Yksi kysymys.
Ajattelepa jos Jumala tekisi meille meidän tekojemme mukaan...