Miks ei treffattu toista kertaa?

....ihminen ei olekaan ollut tosielämässä enää niin kiinnostava kuin sähköpostissa tai puhelimessa.

Kaikista surkeista tavoista tutustua ihmisiin netti on se kaikkein surkein.

Paremmin tuntuu homma toimivan, jos tutustuu baarissa kahden promilen kännissä naiseen... Silloinkin on jotain todellista edessä, kaikesta sekavuudesta huolimatta. Ei mitään virtuaalipelleilyä ja nettihaahuilua, vaan jotain todellista, oikeaa ja elävää.

Olen kirjoitellut erään miehen kanssa 6 vuotta, alussa olimme molemmat naimisissa tahoillamme. kirjoittelimme kaikesta ja jossain vaiheessa tuntui että mies on ihastunut, ehdotti monta kertaa tapaamista mutta tapasimme vasta hiljattain ensi kertaa, molemmat olemme eronneet nyt. mies sanoi että tunnemme toisemme paremmin kuin moni jollain toisella tasolla koska emmein haluanko tapaamista, odotukset oli suuret, jännitti ihan sikana.
mies kävi, sen jälkeen on tullut muutama vaivainen viesti jossa kehui minua ja muka olen ollut hänen mielessään. pyysin häntä toisille treffeille mutta ei päässyt (tekosyitä). viestit ovat siis harvenneet huomattavasti, ennen kirjoiteltiin monta viestiä päivässä, nyt menee monta päivää ettei kuulu mitään.
En ole tyhmä ja olen satavarma että miestä ei enää kiinnostakaan. mietin vain mikä meni pieleen ekoilla (ainoilla?) treffeillä, ehkä tein jotain väärin tai en ollutkaan sellainen kuin hän oli kuvitellut. kuvia ollaan vaihdettu jo vuosia sitten joten ulkonäkö tuskin on syynä. välimatkakin on ollut tiedossa eli siihen mies ei voi vedota.
Odottelen nyt että mies kertoo jotain, missä mennään ja syyn jos ei halua jatkaa, olisi enemmän kuin fiksua näin monen vuoden jälkeen olla rehellinen.

Juuri tämän takia en haluakkaan enää chättäillä netissä jos kiinnostava ihminen löytyy.
Mieluummin livenä koska ihmisestä saa paremman kuvan silloin, eikä tule pettymyksiä.
Kokeiltu on kumpaakin ja kyllä nuo joiden kanssa on vaihdettu s.posteja viikkoja ovat sitten olleet pettymys kun tapaa livenä. Kuvallisena kun voi olla kuka vaan, mutta livenä on sitten toinen juttu.

Tästä syystä ei pidä keskustella liian pitkään netin välityksellä. Tosiasia on se että livenä joko synkkaa tai ei. Vaikka kuinka vaikuttaisi olevan samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja samanlainen ajatusmaailma. Mielikuvitus on niin vahva että pettymyksiä tulee joka tapauksessa.

Kukaan ei koskaan vastaa sitä mielikuvaa, ja vaikka olisi ihan ok tyyppi niin mielikuvan romuttuminen pilaa koko jutun. Odotukset ovat usein liian korkealla.

ja sitten oppii tuntemaan toisen pieninä annoksina ajan kanssa on oikea tapa mielestäni suhteen kehittymiselle
siinä kehittyy syvä rakastuminen toiseen ja halu olla toisen kanssa vakavalla pohjalla

Kirjoittelin pitkään erään miehen kanssa, juttu luisti hyvin ja samoin puhelimessa myös. Kuvassa oli oikein mukavan näköinen. Ekoille treffeille ilmestyi sitten sellanen tuhiseva, kamalalle partavedelle haiseva läski, ja siihen tyssäsi. Ei voinut mitään.
Kirjoittelussa on se huono puoli, että sitä kertoo vaan niitä mukavia asioita ja samalla kuvittelee toisenkin olevan haaveidensa täyttymys. Ja jos perkele saisi edes tuoreen valokuvan niin sekin auttaisi asiaa paljon. Olen sitten varmaan pinnallinen, mutta en baarissakaan menisi sen näköiselle miehelle juttelemaan, vaikka olisi rakettitieteen professori.

ei saa sanaa suustaan, kuva ei vastaa valokuvaa - valokuvia olisikin hyvä lähettää useampia

se on se kuuluisa kemia, kuten vaikkapa ihmisen haju, sen vaan huomaa heti, ellei ole mitään kemiaa välillä