Ymmärrän teitä ateistit. Miten voisikaan elää uskovaisena tässä maailmassa jossa uskontoja on liikaa? Te pidätte uskovaisina hulluina mielikuvitus kavereidensa kanssa. Minun uskoni kestää ivan ja epäilyn. Uskon Anubikseen, hautojen vartijaan. Tämäkin vain siksi että avovaimoni, veljeni ja molemmat vanhempani ovat kuolleet. Uskon että joku suojelee heidän lepoaan ettei kukaan voisi heitä enää satuttaa tai pilkata. Kristittyjen jumalan olen kokenut luotaantyöntäväksi ja pahaksi. Heidän oppiensa mukaan juuri tämä jumala on vienyt minulta kaikki rakkaat ihmiset. Yksin tässä maailmassa löysin lohdun egyptiläisten mytologiasta. Teenkö mielestänne väärin? Onko väärin uskoa että joku suojelee rakkainteni hautoja?
Ateismi ei ole väärin!
ChurchofAnubis
39231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Vaihteeksi mielenkiintoinen näkemys. En sanoisi että uskossasi on mitään väärää. Se että onko uskosi turhaa on eri kysymys.
...Mitä anubis vaatii...
Jos pysyy kultaperseisenä kerberoksena niin hyvä. Mutta jos haluaa laajentaa valtakuntaansa ja vaatii palvojiaan hankkimaan lisää väkeä tuonpuoleiseen, ei hyvä...
Ei vaadi mitään kuten ei yksikään jumala. Ihminen vaatii jumalien nimissä. Mutta minä en vaadi sinulta mitään. En uskoa en ymmärrystä. Ainoastaan mielipiteen.
On otsikolla "Noh" tuossa alla.
On, koska sä oon harhainen.
Noh se on sinun mielipiteesi. Harhainen tai en voin vain toivoa että muut osaavat suhtautua asiaan kypsemmin ja esimerkiksi perustella tai vastata asiaan liittyen.
Ajatus siitä, että kuolleet lähimmäiset olisivat jollain tasolla vielä läsnä tulee lähinnä siitä, ettei pysty hyväksymään sitä että he ovat ihan oikeasti kuolleet. Eli olet vielä Kübler-Ross -mallin mukaan ensimmäisessä vaiheessa.
Lähimmäisten kuolema on perseestä, mutta ei satuihin uskominen heitä takaisin tuo. Kannattaa siirtyä pikkuhiljaa vittuunnuksen kautta hyväksymiseen ja lopulta taka-alalle siirtämiseen, ettet itse unohda elää.
Nimim. Kokemusta on.
Meni viesti ihan väärään paikkaan.
"Onko väärin uskoa että joku suojelee rakkainteni hautoja? "
Jos joku suojelisi rakkaittesi hautoja, niin suntiot ei pääsis paneen sun rakkaitas.
Hyväksyn että he ovat poissa. Tiedän sen. Ei ole kuolemanjälkeistä elämää. Jatkan elämääni, mutten unohda niitä jotka ansaitsevat muistonsa. Olen pahoillani jos olet joutunut kokemaan rakkaan ihmisen pois menon. Tiedän että tuska ei lopu koskaan. Satuihin uskominen ei tosiaan auta. Haluan vain uskoa että kun en itse voi pitää heistä enää huolta joku muu tekee sen puolestani. Kuin kojootti jollaisena Anubis kuvataan toivon että hän istuu heidän haudoillaan vartioimassa. Ettei heidän tarvitsisi ikinä palata tähän kylmään maailmaan. Aina täydenkuun aikaan sytytän kynttilän niiden muistoksi jotka ovat poismenneet. En ketään halua pakottaa mihinkään, voin vain suositella että sinäkin niin tekisit. Täyskuu sen takia että se rytmittää maailman ajan juoksua.
Mene sinä muualle pilkaamaan. Ymmärätkö mitään? Onko sinussa lainkaan inhimillisyyttä? Tuolla tavalla kehtaat puhua muiden kuolleista rakkaista ihmisistä...
Ei siihen tarivta mitään jumal-olentoja.
Minä muistan kuollutta läheistäni aina kun kuulen "Wonderful world" kappaleen, etenkiin Satchmon suulla. Kuolleet asuvat muistoissani, kuten tyttäreni sanoi, eivät missään muualla.
Jos sinua helpottaa se, että teet omista tuntemuksistasi anubis-hahmon, jolle rituaalit suoritat, se on sinun asiasi.
Lopulta kuitenkin on niin, ettei mitään "kuolemanjälkeistä" ole. Kuolema on yksilölle lopullinen. Jatkoa seuraa vain yhteisön tai ekosysteemin osana, kuten vaikka Aleksis Kivi, Kekkonen tai naudanruho.
Persereikään pani, jos vähäkään suntioita tuntee.
Sinä olet ateistin irvikuva. Haluat ilmeisesti tahallasi halventaa kuolleiden ihmisten muistoa. Häpeä jos edes siihen kykenet. Varmaankin muut pasltan ateistit häpeävät sinua.
Se on joku kakara.
Toivon että sinun läheisesi saavat levätä rauhassa. Tosiaan kuoleman jälkeen ei ole mitään siitä olen samaa mieltä. Mutta muisto on ikuinen ja sitä tulee kunnioittaa. Toisinkuin Ate numero 666 tekee tuossa alempana. Uskonnot ovat kuitenkin loppujen lopuksi pelkkää uskoa. Ei todisteita eikä niitä tulisi kenenkään edes yrittää antaa. Toivottavasti tuo kappale soi usein radiossa sinun kuultesi jotteivät ne jotka kuolleet unohtuisi.
"Minun uskoni kestää ivan ja epäilyn."
...ilman kumia.
Vaikka ilman. Kannattaisi sinun kuitenkin käyttää. Ikäviä juttuja nämä teiniraskaudet. Puhumattakaan taudeista.
Persereikään pani, jos vähäkään suntioita tuntee ...ilman kumia.
Sinnepä juuri. Siitähän se puhe mistä puute. Ei taida pojat saada pillua tänäkään perjantaina.
Ne kuoli. Ystäväni ja lähisukulaiseni ovat lopullisesti poissa. He eivät lepää. Minusta kaikki tuollainen on todellisuuspakoa...
Surettaa ja käyn joskus tunteelliseksi kun ajattelen nuorena kuolleitten kokemattomia juttuja ja omaa suruani siitäm etten voi jakaa elämääni heidän kanssaan enää koskaan. Ja on ihan OK välillä itkeä pirauttaa, kun oikein tunteelliseksi käy.
Mutta tätä anubis-juttua en tajua. Et minun mielestäni ole pystynyt hyväksymään sitä, että nämä ihmiset ovat lopullisesti poissa. Heidän elämäänsä et voi kunnioittaa tekemällä heidän kuolemastaan jotain merkillistä. Melkeinpä päinvastoin.
Siirrä taka-alalle, unohda niin paljon kuin pystyt ja muistele ilolla niitä hetkiä jotka jäävät elämään.
Ja jos he olivat niiiiin tärkeitä. Kirjoita kirja. Minusta tämä anubis-pelleily on aika säälittävää. Anteeksi, mutta se on minun mielipiteeni.
Lepääminen ja poissaoleminen ovat minun sanakirjassani sama asia. Sinulle se on Anubis-pelleilyä minulle se on ajatus siitä että rakkaitteni hautoja ja heidän kuoleman untansa vartioidaan. Meillä kahdella on hyvin erinlaiset ajatukset, mutta olemme myös molemmat menettäneet jotain. Minä jatkan tavallani oli se säälittävä tai ei. Kiitos mielipiteestä ja järkevästä keskustelusta. Siihen kun eivät monet nykyään kykene.
Tosin toivoisin, että itsesi vuoksi hiukan miettisit sitä anubis-juttua vielä. Pitkän päälle asiat pitää kumminkin hoitaa itsensä kanssa, eikä outsourcata jumala-placeholderille.
Öitä ;o)
Duuude????
Duude? Mitäs haet takaa?
Backstagea tai persettä?`
eli josolet tosissas niin duude.,,,,, mä olen pahoillani...
Mutta jos sä heität leikkiä niin DUUUUDE!ei sulla hyvin mee;-(((
Heitä ne Anubikset helvetin hautaan.
Ja käänny kristinuskoon.
Ja tokene!
Helvetin hautaan en usko. Enkä edes helvettiin. Mikäs sinua loukaa minun uskossani? Melko hyökkäävä olet.
Tarvitseeko tuota selvemmin sanoa.
Säkin alat tajuu pikkuhiljaa tätä ihmiselämää. Sulle ei anneta tilaa tai paikkaa, jos sinusta ei ole välitöntä hyötyä jollekin. "Hyödyttömänä" olet kuin ruumis, ongelmajätettä.
Mitähän tällä nyt ajat takaa?
"Uskon että joku suojelee heidän lepoaan ettei kukaan voisi heitä enää satuttaa tai pilkata."
Uskon...
Minäkin uskoin...
Näin minulle tehdään, kuten minä nyt teen (onneksi minä teen vain keskustelupalstalla).
Sinäkin uskoit? Et siis enää usko? Onko heidän lepoaan häiritty? Wannabe-Saatananpalvojat kaatelevat kyllä hautakiviä...
Minä uskoin ihmisiin, elämään, itseeni...
Tämä menee jo yli minun ymmärrykseni. En voi ikävä kyllä sinua mitenkään auttaa. Pahoitteluni. Toivottavasti uskosi elämään joskus palaa.
Minäkään en voi auttaa sinua. Toivottavasti pääset harhoistas, vitun kusipää.
Asia selvä. Taitaa olla elämä karannut pahemmin käsistä kuin aluksi luulin. Minä yritän päästä eroon harhasta että ihmisillä olisi jonkinlainen kunnioitusta toista kohtaan. Yritä sinä hankkia kunnioitus ettei minun tarvitsisi onnistua.